Raitis loppuelämä

Elossa ja kohtuullisen hyvinvoivana. Palaan keskustelun ja vertaisteni pariin pikku tauon jälkeen :smiley: Loppuluisua ei tullut sittenkään vaik pientä lipsumista on viime vuosina ollut. Nautitaan helteistä!

Moi Litzu ! Tule vaan takas messiin ja jää kans, meitä on täällä jo monta sataa, miljoonaa !

Olet yksi suosikkinaiseni kautta aikain, jonka toivon saavan rennosta raittiudesta kiinni ja kutovan siitä langasta vaikka pipahässäkän tuleville syksyn kellastuneiden ja luettujen lehtien ja hätäjuotujen pullojen koristelemille lenkkipoluille, kun nämä samat ihmiset,
minä etunenässä, valittavat helteen jälkeisestä pimeästä ja kylmästä ! …ja ikävää, että on tullut myöskin surua osallesi.

Kuulut maineikkaaseen 2010-luokkaan, jota on ympäri maailman kadehdittu ja pidetty tieteellisesti esimerkillisenä tai vain
merkillisenä. Samana päivänä, kun reccauduit inessiiviin, kirjoitin ekat epävarmudesta ja dokaamisesta väsähtäneet,
vavahtelevat sanani omaan teleketjupalanssiini, joka kasvaa enimmäkseen koiranputkea ja kerää tomua ja räkää, nykyään.

Hellettä ja uutta elämän alkua ja kesä jonka kerran elää sain
ja vielä on plinkkiä jäljellä ja many mullakin viisi vuotta, jotta pääsin
nykyisen tilan alkuun, joka puolestaan alkoi syksyllä viisi vuotta sitten.

Meinaan, että niin eri reittiä ja omia aikojaan me täällä tätä polkua jonnekin kuljetaan, kunhan tavoite on vaan itselle selkiö

Hei Lizzy,
kiva kun tulit takaisin!

Tänään et ole yksin

Tervetuloa takaisin!

Kiitos (ilon kyynel tähän) seiskakymppi, lomapuisto ja metsänreunan mies!!! Tuntuu kuin kotiin olisi tullut:) En pääse nyt koneelle ja puhelimen näppäily on plääh kun olisi niin paljon asiaa. Eniveis 8.! vuosi tätä raitistumista takana, enää ei ole aikaa tuhlattavaksi. Huomenna lisää :smiley:

Tervetuloa minunkin puolesta ja raitista päivää!

Huomenta ja kiitos sinisilmä63 myös<3 Jep eilen tuli kuukausi raittiutta täyteen. Aatokset nyt ja tässä on sellaset että alkoholi ja holittomuus on murheista pienin jos murhe ollenkaan, siis kunhan pysymme toisistamme enemmän kuin käsivarren mitan päässä. Raittius on prioriteetti numero yksi ja muut asiat ratkeavat tavallaan ja ennen pitkää. Alkoholi inhottaa, tunti ”kivaa” ja 23 tuntia kärsimystä.

^Kiitos samaa ja kyllähän tuo tavoitteesi pysyä alcottomana aivan varmasti onnistuu, kun pidät samat olemassaolevat asetuksesi.

Meinaa järki itellä lähteä tän kuumuuden kanssa ajoittain, kun tuulenvireet on välillä täysin kateissa, eikä ilma oikein vaihdu.
Tämä on hyvä muistaa, että rapuloissa makaaminen on ihan sitä vihoviimestä hommaa tällä kelillä, jos on sitä myös pakkasillakin.

Mut tästäkin meinas tulla päivä, siis henkisesti, vaan toiset päivät on kultaa ja toiset kiveä vain,
silti tästäkin eteenpäin ja menee ohi, onneksi kaikki

:arrow_right:

Niinpä :slight_smile: mahdollista se olisi minullekin pitänyt olla…jaanamurun, metsänreunanmiehen, 1970n ym. mukana raitistua jo tuolloin herran vuonna 2010. Mutta kun ei. En silti osaa harmitella saatikka olla kade, ennemmin olen iloinen toisten puolesta. Ei oma elämäkään ole mihinkään levähtänyt ja ennen tätä viimeistä päätöstä kulutus on vimppa vuodet ollut paljonkin alle ”riskirajojen” mutta silti. Harmistusta ahdistusta ja masennusta tuo alkoholi vaan aiheuttaa vähästäkin. Siispä ei kelpaa enää kuin nollalinja jolloin tunnen oikeasti ELÄVÄNI ja olevani PAREMPI IHMINEN (itselleni). Tuli mieleen tuosta Sorbin (ja eräiden muiden) haimatulehduksesta että pahimpina aikoina melkein rukoilin sitä itsellenikin että olisi ns pakkolopetus. Nyt kuukausi sitten kävin kaikki maksa haima sappi munuais ym verikokeet sekä ylävatsan ja sisuskalujen ultran. Kaikki kunnossa ”maksan kaikurakenne normaali” ei niin missään kremppaa, en ikinä enää halua ottaa riskiä että juon ja aiheutan alkoholisairauden itselleni. Sen verran tykkään täällä keikkua ja elää elämää terveesti täysillä.

Moi lizzy!
Kuten tuolla omassa ketjussani asiaa pohdin, loppujen lopuksi haimatulehdus oli todellakin parasta mitä minulle saattoi tapahtua. Varsinkin, kun näyttää, että selvisin säikähdyksellä eikä mitään pysyvää haittaa jäänyt.
En varmasti olisi saanut lopetettua ilman pakkoa,. Juuri mietin vischytölkin avatessani, että varmasti olisin nytkin tukevasti humalassa ja avaisin oluen, jos ei olisi käynyt kuten kävi.
Suuri respect siis sinulle ja muille, joille ns. pakko ei ole vielä tullut kohdalle, mutta silti löytyy halua ja selkärankaa olla ilman alkoa. Ole onnellinen siitä, että olet täysin kunnossa! Pidä itsestäsi huolta ja tervetuloa takaisin minunkin puolestani!

Huomenta. Samoin minäkin yhä edelleen tykkään keikkua täällä maanpäällä. Lizzy niin positiivisesti sen ilmaisi. ja muistan nimimerkin vuosien takaa. Raittiutta minulla on siunaantunut jo pitkään, silti keikun välillä täällä hakemassa tukea ja vahvistusta sille ettei juominen kannata eikä ole ratkaisu mihinkään. Selvinpäin on mukavampi ratkaista vaikeitakin ongelmia, ja elää tätä tasaista arkista elämää eteenpäin.
raitista päivänjatkoa!

Thnks Sorb :smiley: Tuntuu kuin olisin tyhjentänyt sanaisen arkkuni jo vuosia sitten mitä raittiuden tavoitteluun ja holittomaan elämään tulee…en keksi oikein mitään kirjoitettavaa. Antoisampaa on nykyisin lukea muiden (”tuoreempien”) lopettajien tarinoita:) Raittius on täysin luonnollinen, paras olotila ja kun kuukaudet kuluvat niin tulee hetki jolloin ei edes muista sitä että joskus tuli alkoakin käytettyä. Jatkellaan!

Tulihan se sieltä buaahhhhaaaaah vai itkeäkö pitäisi? Halu päästä pois, edes hetkeksi; kääntelin käsissäni ystävän viikonloppuvierailun jälkeensä jättämää kuoharipullon loppua. Kuinka helppo olisi ollut heittää se huiviin…lavuaari sai huikkansa. Mutta SE tuli taas, SE alkoholinvaikutuksenkaipuu (=yhdyssana). No kuitenkaan en ota, tänäänkään.

Hienoa liz, että heitit sen skumpan jämän lavuaariin.
Alkoholinvaikutuksenkaipuu (hieno yhdeyssana btw) on tiukassa. Minulla se on nyt ilmennyt unissa, kun hereillä olen siitä ainakin toistaiseksi päässyt ilman sitä. Kuten tuolla omassa ketjussani aiemmin kirjoitin, niin parina yönä olen nähnyt unta juomisesta. Jopa kannabista olen unissani poltellut. Alitajunta ei halua uskoa, että pakoa todellisuudesta ei ole nyt odotettavissa.
Toivottavasti saat taakkasi kannettua ja juttelu terapeutin kanssa tuottaisi joskus tulosta.
Pysy vahvana!

Terve lizzy!

Itse en tiedä tulenko olemaan loppuelämän raittiina, enkä sillä vaivaa päätäni koska en kuitenkaan tiedä mitä tulevan pitää.

Olen ollut yli 5 vuotta raittiina ja vapauden tunne on edelleen se päällimmäinen tunne jonka nostan esiin. Muistan edelleen kuinka alkoholi vangitsi minut helvetilliseen kehään josta tosiaan tuntui ettei ole ulospääsyä. Silloin kun join enkä edes ajatellut lopettavani oli vielä ihan mukavaa aikaa alkoholin kanssa, mutta siinä vaiheessa kun lopetus ajatukset astui kuvioon alkoi myös helvetti. Se oli aivan järkyttävän raskasta kun ei enää tiennyt, että juodakko vai ollakko juomatta ja vuosia meni niin, että kun join tai olin rapulassa, niin “itkin” että haluan olla selvin päin Ja raitis, mutta kun olin palautunut juomisesta ja selvin päin, niin halusin taas juoda. Eli en ollut sinut itseni kanssa missään tilanteessa elämääni ja suurin osa elämääni meni siihen, että olin väärässä olotilassa eikä elämä maistunut oikein miltään.

Nykyään on hyvin helppoa kun tiedän, että tämä raittius on mun juttu enkä haikaile muun perään. Jos kuitenkin joskus alan juomaan, niin olen ajatellut että silloin myös hyväksyn juomisen ja teen sitä silloin kuin siltä tuntuu ilman syyllisyyden tuntoja.

En kyllä koe, että juominen antaisi jotain semmosta lisää elämääni tällä hetkellä, että kannattaisi edes harkita moista. Onneksi olen saanut ihan tarpeeksi kokemusta ja näkemystä siitä mitä kännääminen itselleni tuo, eikä minun tarvitse perustella itselleni asian suhteen mitään oletuspohjalla, tämä tietenkin edellyttää että olen rehellinen itselleni, mutta sehän ei aina välttämättä ole itsestäänselvyys meille alkoholisteille.

Tee lizzy elämälläsi juuri sitä mitä itse haluat, mutta kun teet jotain niin tee se kunnolla ja päättäväisesti.

Kaikkea hyvää sinulle ja valinnoillesi.

T. Pro

Morjeksia.

Prossius: "en ollut sinut itseni kanssa missään tilanteessa elämääni ja
suurin osa elämääni meni siihen, että olin väärässä olotilassa,
eikä elämä maistunut oikein miltään".

Juuri tuo lause. Ja itse koin sitä myös kauan aikaa ja jo ysäriltä asti ja se on tosiaan sellanen helvetti, että ei paremmasta väliä.
Ja senaikaiset mietteet ja tekemiset oli myös sen mukaisia, joten tämä nykyinen elämä on suoraan eri planeetalta,

uskomatonta.

Huomenia Prossa, Sorb, 1970 ja muut ystävät täällä :smiley: Kyllähän on hiton hieno aamu taas<3 paikat kipeinä erinäisistä treeneistä ja pää kirkkaana, posket kapeina. Kyllä kelpaa. En minäkään prossius tiedä pysynkö raittiina loppuelämää mutta luulen niin. Eihän sitä tiedä muustakaan tulevasta, toivottavasti pysyn loppuelämäni hengissä :laughing: 7 viikkoa tuntuu niin naurettavan lyhyeltä ajalta mutta mitäpä noita laskemaan kun edessä on (toivottavasti) vuosia. Kyllä elämä on niin hienoa kun ei tarvitse miettiä juomakertoja, niiden välejä, laskea annoksia tai potea krapulaa saati morkkista.

Se olis niinku sunnuntai sitten, selvänä kuin heinäseiväs. Luin omat tekstini ja onhan itseriittoista juttua :laughing: Mutta uskon siihen että ilman jatkuvaa epävarmuuden korostamista onnistun paremmin. Sen saat mihin uskot ja mä uskon raittiuteen ukkoylijumalaani. On se vaan hyvä juttu!

Mitenkä lie tuo nukkumatti hylkäsi ihan kesken kaiken. Plinkin sivun avasin pitkästä aikaa ja Lizzukan rivit osuivat ekana silmään. Kiva kun olet “ruodussa” :smiley: . Monenlaisia teitä ja polkuja tässä marssitaan, sama päämäärä kuitenkin kaikilla, raitis elämä. Mulla pyörähti 9. vuosi käyntiin raittiina viime kuussa. Vissiin sieltä se kymmenenkin joskus täyttyy, pienellä varauksella kuitenkin, kun ei näistä mutkista ja liukkaista poluista aina varmaksi voi sanoa.

Näiden vuosien aikana olen suhteellisen tarkasti vältellyt humalaisia ihmisiä ja muutamat isommat juhlatkin olen läpivienyt niin, että olen lapsia kilpenäni käyttänyt ja poistunut paikalta heidän kanssaan. Nyt on tälläviikolla pienimuotoinen tilaisuus, jossa on ihan varmasti humalaisia ihmisiä ja sieltä en oikein millään verukkeella voi pois olla. Täytyy tehdä vähän säätöjä kärsivällisyyteni, niin eiköhän sekin hyvin suju :smiley:

Illalla kuuntelin kappaletta:" Ovat muistojemme lehdet kuolleet, ne vei pois tuulonen". Valitettavasti kaikki muistot eivät ole kuolleet, eikä tuulonen niitä ole mihinkään kiikuttanut. Niistäkin huolimatta, elämä on hyvää tällä hetkellä, hyvä ja rehellistä. Monine murheineen mutta myös iloineen :smiley:
Olkaa siunattuja ja voikaa hyvin.

Hehkuttele vaan täällä että on raitis päivä, tänne on ihan hyvä purkaa suurta tunnetta ettei lähimmäisille kovin sitä toitota, kun varmaan muistissa on heillä juopottelu. tai niin minulle sanottiin alussa, ettei kannata kotona kovin röyhistellä selvänä olosta, vaan hiljakseen olla jonkin aikaa, että olo tasaantuu.
Olin minäkin ekan vuoden ainakin raittiushuumassa, ja sitä ei voinut piilottaa kuinka onnellinen olin. Taas toisaalta olin hirveissä masennus- ja väsymyspuuskissakin, kumpikin ääripää seilasi minussa. Joten oli siinä kestämistä. Silti jaksoin, ryhmätuen ja ystävien avulla, sekä tietenkin Korkeimman, joka oli kyllä tärkeä. Ja ilman niitä hyvänolon tunteita en olisi jaksanut, ne oli tärkeä muistaa kun musta masennus iski. Minulla oli vaikea masennus myös seuralaisena alkutaipaleella ja monesta vielä vuosien kuluessakin, olen taipuvainen masennukseen, joka minun on hyvä tunnistaa ja myöntää itsessäni.
Tsemppiä ja innostusta raittiiseen ihanaan päivään kaikille!