Raitis kesä(?)

Olen tässä raitistelun alkutaipaleella, niin ainakin toivon. Kun ajattelee päivä kerrallaan, ei voi edes otsikkoon laittaa varmuudella koko kesän raittiudesta mitään. Aloitan uuden ketjun, koska edellisessä keskityin kovin pohjalla käymiseeni (Pohjanoteeraus), mutta nyt on pakko alkaa ponnistella pienin askelin ylöspäin. Raitis elämä ei taida onnistua, jos se on vain itsesäälissä rypemistä tai juomisen pakoilua.

Tänään menen AA-ryhmään, edellisestä kerrasta onkin yhtäkkiä vierähtänyt viikko. :open_mouth: Se ei ole aloittavalle raitistelijalle hyvä juttu. Sanoivat, että päivittäin pitäisi käydä aluksi, mutta sehän ei onnistu töiden takia millään. Siitä en aio potea syyllisyyttä kuitenkaan, pääasia on, että tänään en juo ja tänään menen sinne ryhmään.

Päivällisseuraksi sain täksi päiväksi raittiin ystäväni, siitä olen iloinen!

Miltäköhän tuntuisi raitis kesä? Terasseille ei kannata ihan heti ehkä mennäkään, mutta jos ja kun niin käy, säästyy rahaakin melkoisesti, jos lasissa onkin vain limua tai vichyä. :smiley:

Menneet painavat mieltä, mutta koitan keskittyä positiivisiin asioihin. Luulen, että muuten en ikinä voi raitistua. Hellstenin kirja Tietäjä on nyt luettavana; alku ainakin oli mielenkiintoinen. Täytyy keksiä muutakin kesälukemista. Kun on tottunut pakenemaan arkea alkoholin kanssa, täytyy nyt keksiä muita keinoja päästä karkuun. :wink:

Kun muutamme tuon otsikon muotoon Tänään raitis!!, se riittää. Tuolla ajatustavalla menee kaikki neljä vuodenaikaa sekä jokainen juhla ja juhannus selvästä päästä. Tänään meidän ei tarvitse juoda, ei murehtia huomista, saati ensi viikon tiistaita.

Mitä noiden menneiden murehtimiseen tulee, kun käyt ryhmässä, tulet ajan mittaan tutustumaan ihmisiin siellä, jotka voivat omaa kokemustaan jakaen kertoa, kuinka he, ohjelmaa soveltaen kävivät läpi 12 askeleen ohjelmaa, opetellen soveltamaan sitä kaikissa toimissaan, vapautuen elämään tätä päivää, jakaakseen kokemansa uusien tulokkaiden tueksi, pitääkseen itsensä päivän kerrallaan raittiina. Tänään emme juo, se riittää.

Siksi laitoinkin tuon kysymysmerkin otsikkoon: varmuutta ei ole kuin tästä hetkestä. Ajatus kesäaamuista ilman krapulaa on kuitenkin kannustava, samoin ajatus siitä, että juuri tänään en tuhlaa elämääni juomiseen.

Jo pari käyntiä ryhmässä osoitti minulle, että kuulun sinne. Askeleihin yms. tutustun nyt vähän kerrallaan. Aiempi ylpistelyni hävettää nyt: luulin, että pärjään omin voimin. Ymmärrän kyllä, että joiltain se onnistuu - ehkä juuri siksi teki niin pahaa myöntää, että minä en ole yksi heistä. Toisaalta: elämästä voi tulla mukavampaakin nyt, kun ei tarvitse edes itselle väittää pystyvänsä yksin kaikkeen. Apua saa hakea ja ottaa vastaan.

Niin, ja yksi tärkeimmistä asioista minun kaltaiselleni suorittajalle: kaikessa ei pidä onnistua, saan olla keskeneräinen. Tärkeintä on juuri tässä hetkessä eläminen.

Omalla kohdallani eräs eniten stressiä elämääni tuoneista luonteen vajavaisuuksista, eli perfektionismi, on ollut raittiuden polulla paikoin jopa hyödyksi. AA-ohjelmaan kaikella tarmolla paneutuminen on pelastanut minut. Välillä se on eksynyt suorittamisen puolelle, mutta sitä seurannut väsymys on herätellyt vain huomaamaan tarpeen löytää armollisuutta itseään kohtaan. 4. perinteessä on ollut yllättävä totuus allekirjoittaneelle. Ei kannata ottaa itseään niin kirotun vakavasti. Ohjelma on maailman yksinkertaisin, mutta tällaiselle luupäälle, jolle mikään oppi ei mene kuin vaikeimman kautta, kahdeksannen peräsuolenmutkan vauhdittamana kantapään kautta, ohjelma on antanut myös tarvittavan, aina niin kasvattavan tuskan, jonka avulla on tullut ymmärrys nöyryyteen minkä avulla karisee viimeisinkin väärä ylpeys sekä harha omasta erinomaisuudestaan. Niin kauan kun tämä päivä on kohdallamme raitis, myös meillä on lupa sekä oikeus kompastua, olla keskeneräisiä, rikkinäisiä ja mikä tärkeintä kaikessa, aidosti oma itsemme.

Siinä onkin aika iso asia jo käsillä: olla aidosti oma itse. Minä ainakin olen juomalla itseni hävittänyt. Täytyy alkaa tutustua itseen uudestaan. Elämä jakaantuu oikeastaan kolmeen osaan: aika ennen juomista, juova aika ja nyt tämä “juomisen hyvästely”. Tuon ajatteleminen on samanaikaisesti hirvittävän surullista ja vapauttavaa.

Kun vietämme alkoholin hautajaisia, tehden surutyön päihteisenkäytön osalta, kuin hyvästelisimme pitkäaikaisen, parhaan ystävämme, ei sen jälkeen tarvitse tuota hautaa kaivaa enää auki. Voimme vierailla haudalla, kuin vieden sinne kukkia, muistellen menneitä, hyviä ja varsinkin huonoja hetkiä yhdessä, ei meidän enää tarvitse juoda tänään.

WAU!
Kirjoitin tuon sanasta sanaan kalenterini kanteen.

Hannun ajatus on myös hieno!

Tulipa todella hienoja ajatuksia tänne!

Ryhmässä on taas käyty ja olo on ok. Yhden ihmisen lause “Kiva kun tulit taas” sai minut tuntemaan itseni hyväksytyksi porukkaan. Niin pienestä se on joskus kiinni. Haluan itsekin olla joskus se, joka sanoo toiselle tuon lauseen.

Nyt pitäisi siivota ja pitäisi pestä pyykkiä jne. Taidan kuitenkin levätä ja pohtia kaikkea tänään kuulemaani ja lukemaani. Ei saisi jättää asioita huomiseen, mutta pään sisäiset sotkut on siivottava ensin, ettei tarvitse taas joutua täysin umpikujaan. Välillä on voittaja-fiilis, välillä taas olen aivan lyöty. Yritän opetella kultaisella keskitiellä kulkemista, sillä voimakkaat hyvän ja huonon olon tunteet ovat usein juuri johdattaneet juomaan. Tasaista elämää tai tunteiden tasaisuutta en ole paljoa kokenut viime vuosina. Sekin täytyy opettelemalla opetella.

Kesä on hienoa aikaa pysähtyä ja ihmetellä asioita. Selvin päin maailma on aika kaunis.

Raitis kesä. Kuulostaa ja maistuu hyvältä!

Mikä aiheuttaa tämän jatkuvat väsymyksen? Saan jo nukuttua melko hyvin, mutta väsymys ei vain hellitä. Eilinen mässäily ainakin tuntuu kropassa. Elimistö uskaltaa jo viestiä minulle niistä asioista, jotka ovat sille hyviä ja huonoja. Liikuntaa se ainakin kaipaa lisää. Tunnen sen.

Juoma-aikoina koko fyysinen olemus täyttyi vain juomisesta ja sitä seuraavasta rusentamisesta, kun piti pystyä tekemään vaikka mitä silloinkin, kun oli aivan loppu. Ilman yöunta ja ruokaa piti pystyä lähtemään töihin tai muihin velvollisuuksiin. Nyt sellainen ei tule enää kyseeseen. Tuntuu hyvältä huolehtia itsestään. Nyt liikun pyörällä joka paikkaan ja syön paljon salaatteja ja juon teetä. Tuo iltainen mässäily vain pitää saada kuriin. Toimisikohan siihenkin sama ajatus kuin alkoholiin: luovun siitä, en tarvitse sitäkään kainalosauvakseni enää. Paremman olon saan, kun luen kirjaa ja juon teetä.

Tänä aamuna minulla on mässäilykrapula. Inhottavan huono olo. Ei tietenkään mitään verrattuna juomisen aiheuttamiin olotiloihin, mutta kuitenkin. Haluaisin oppia pitämään itsestäni ja tuo mässäily on yksi (pienehkö) asia, joka sen estää.

Juomiseen liittyi kyllä tietynlainen itsekkyys ja helppojen ratkaisujen perässä juokseminen. Sama se kai on syömisen kanssa. Itsekurilla en kuitenkaan näistä selviä, sillä takana taitaa olla syvempiäkin syitä ja niin selkäytimeen opittuja tapoja kohdata ongelmia ja stressiä, etteivät ne ihan helposti häviä mihinkään.

Nyt juuri on kurja olo. Väsyttää taas ja aivot ovat jumissa. Kaveri ehdotteli parin viinilasillisen ottamista illalla. Argh… Nopeasti mieleen nousivat taas mielikuvat siitä, miten voisin “rentoutua” ja jutella mukavia viinilasi kädessä. Kylläpä ne positiiviset mielikuvat juomisesta ovatkin vahvasti mieleen uurretut.

Paras lienee koittaa nukkua ja vaikka lukea jotain. Se viini kummittelee mielessä nyt koko ajan. Miten siinä kävisi, jos joisin? Vastaus: hetken aikaa olisi ihan mukavaa kaverin kanssa. Sitten kaveri menisi kotiin nukkumaan ja minä jäisin yksin juomaan. Lopulta soittaisin jollekin juoppokaverille ja joisin itseltäni muistin pois. Kenties törttöilisin taas oikein kunnolla. APUA!

Oisko helpompaa sanoa niille terassikavereillesi,ettet ole kirkkaita kesäaamuja nähnyt sitten lapsuuden ja nyt ajattelit kokea erilaisen ja selvän kesän.

“Nukkuminen on kuin nuori nainen pistäisi rahaa pankkiin”. Vanha viidakon sanonta.

Jos se viinilasi kädessä rentouttaa niin käytä toki sitä. Mitä juon limpparia puolen litran oluttuopista. :laughing:
Itseään on helppo huijata.

Tuike. Voimahali. Ja uutisia. Raitis kesä tuntuu ja maistuu erityisen hyvälle. Mansikoille, raikkaalle mehulle, kesämekoille, uusille kengille (korko), moottorin murinalle, metsän lämmölle, rannan hiekalle. Rakkaudelle. Menehän AA -porukkaan, uskalla elää ulkopuolellakin. Toivon, että löydät voimannuttavan ihmisen, jolle voit kertoa painavista asioista ja saat häneltä rohkaisua kohdata ja käsitellä ne asiat.

Tuike aiheuttaa taas sydämen tykytyksiä.

Oikeastaan uusilla lopettajilla pitäisi olla sellainen sääntö juomattomuuden alussa,että oitis ma-aamuna aamupissan jälkeen pitää mennä koneelle ilmottamaan:“Selvisin selvinpäin viikonlopusta”.

Näinhän se tietysti on.Mutta,kun tuntuu olevan niin tosissaan asian kanssa,niin sois selviävän jo noista alkumetreistä,ensimmäisistä vkl:sta.Niin kuin tietty kaikkien muidenkin.

Ei se helppoa ole,ei oo.

Jos minä olisin eksynyt tänne sivustolle siihen aikaan, kun joka maanantai olin täysin vakuuttunut siitä, että en koskaan enää juo, niin ketjujen aloituksia olisi kertynyt todelliseen lopettamiseen mennessä aika monta. Ja siis ihan tosissaanhan minäkin sen asian kanssa olin…keksiviikkoon asti, torstaina saattoi jo aloitella jne. :stuck_out_tongue:

Olen seurannut Tuikkeen tarinaa. Missä olet Tuike? Minunkin kesä alkaa raittiudella.Todennäköisesti tiukkoja paikkoja tulee, kerään turnauskestävyyttä täältä plinkistä

Tuike nyt ryhtiliike! :slight_smile: Vastausta kehiin! Mikä on tilanne?

Itse jouduin lähtemään AA:han mukaan, kun yritin jo kaikkea muuta:
kirkko, pappi, rippi, A-klinikka, masennuslääkkeet, muut lääkkeet,
positiivinen ajattelu, negatiivinen ajattelu, normaali ajattelu, työ,
urheilu, kirjat, Internet…

Raittius on iloinen asia, myös silloin, kun tuntuu pahalta, koska raittiina
negat ovat vähemmän negoja kuin kännissä.

Mitäs Tuikelle kuuluu näin perjantaina?

Raitista vkonloppua, toivottelee Garde PISTE!