Raitis elämä kantaa satoa

Kylläpä tuo aika rientää. En ole ehtinyt tänne juuri viime aikoina kirjoitella. No nyttemmin olen ollut kiireisenä, tehdessäni koulullemme erästä ohjelmistoa, jota alkuvuodesta kyselin itselleni eräänlaiseksi harjoitustyöksi ohjelmoinnin saloihin perehtyäkseni. Jälleen käy toteen se, että kaikella on tarkoituksensa. Tänään sain sähköpostia vastuukouluttajaltamme, jossa hän kertoi, et tämä kyseinen projekti poikii minulle loppu opiskelu ajaksi kiirettä. Saan alkaa syksyllä rakentaa sovelluksesta kehittyneempää kokonaisuutta ja siitä saan sitten tehdä lopputyön ja harjoittelupaikkakin siinä tuli samassa. Lisäksi kyseinen ihminen markkinoi tuotetta eräälle isommalle yritykselle ja mikäli ensimmäisistä palautteista uskaltaisi jotakin päätellä, saattaa tästä poikia myös oikea, pidempi aikainen työpaikka.

Huhhuh…en kyllä muuta voi todeta, kun taas palaan miettimään sitä, mistä tälle taipaleelleni reilu 4 vuotta sitten läksin. En olisi ikinä silloin uskonut päätyväni tähän tilanteeseen, ja vielä näinkin lyhyessä ajassa. Asioilla on taipumus todellakin järjestyä, kun itse on vain valmis tekemään oman osuutensa asioissa ja toisaalta tekemään itselleen sen selväksi, että on valmis mihin tahansa, ettei entiseen enää ole paluuta. Minulla entinen elämä ei ole enää minkäänlainen vaihtoehto, koska elämäni on tässä ja nyt niin täydellistä, etten suurin surminkaan halua sitä omalla käytökselläni tuhota.

Onneksi minun ei tänään tarvitse tuota edes miettiä. Olen purkanut menneen elämäni niin totaalisen atomeiksi, että jos joku asia voi olla kirkkaana mielessä, niin kohdallani se on se, etten enää ala leikkiä yhtään omilla riippuvuuksillani, muuten ne tuhoavat minut hetkessä. Kun on omalla kohdallaan joutunut kokemaan sen, miltä tuntuu menettää oma isä päihteiden kautta ennen aikojaan, ei sitä samaa tuskaa halua omille lapsilleen aiheuttaa. Syksyn päälle on onneksi tulossa minulle taas yksi muistutus menneestä elämästäni lisää, kunhan oma tarinani julkaistaan osana kirjaa, joka käsittelee eri keinoja selvitä alkoholihelvetistä takaisin elämään.

Tänään aurinko paistaa elämässäni, vaikka ulkona kuinka yrittääkin ukkostaa. Voikaa hyvin…

Onnea vaan sinulle, asiat kyllä aina järjestyy.

Toivottavasti muistat tulevaisuudessa myös perhettäsi. Sen verta kun mulla on kokemusta noista ohjelmointi yms. projekteista, niin sitä enteriä kyllä naputellaan kovastikin, kotona vaan ei juurikaan. Joten muista pitää huolta myös kotoväestä. Ne ei aina elä sillä samalla “hengellä” joka sinulle riittää.

Joten- ihan vilpitön onnentoivotus. Nauttikaa kesästä.

Onnea tuhannesti! Minkäniminen tuo kirja muuten on? Asiat tosiaan järjestyy huomaamatta, kunhan saa päänsä kuntoon ja arvot järjestykseen.Ei ole huominen mielessä koko aikaa se kummasti tuottaa energiaa ja muutakin tulosta

Olen tavannut parikin menestynyttä entistä juojaa ja kummallakin menee tätä nykyä hyvin, nälkä tai tahto olla töissä tosissaan on molemmilla ollut kova, ja tulosta on syntynyt!

Tuo tunne, joka onnistumista seuraa on parempi kuin mikään humala, kun tässä taannoin rikoin "kokeeksi"oman hökkäennätykseni, niin fiilis oli mahtava-tätä ei juova minä olisi koskaan tehnyt. Tuo kiosa määrä oli ekaa kertaa kaksi numeroine, just ja just , mutta siltikin. Kropastakin kaljan ja kebabin tuoma pöhötys kaikonneet suurimmalta osin :smiley:

Antoi uskoa omalle raittiuden taipaleellekin, jos tämänkin olen saanut aikaan, niin ehkä jaksan olla raittinakin…alkosta pitää ottaa samalainen niskalenkki henkisesti, kuin treenamisestakin. Toki nöyrä kuin lude viinan edes olen. :astonished: Terassit, festarit ym. on mulle taakse jäänyttä elämää.

Nyt täytyy todeta ensimmäisenä sellainen asia, etten olisi ikinä osannut uskoa kirjoittavani joku päivä tällaista. Minulla häämöttää kolmen viikon päässä koulun loppu. Oikeastaan en ikinä uskonut edes koko kouluun pääseväni, saati saavani sitä kunnialla suoritetuksi. Kun ottaa huomioon kaikki tapahtuneet, on oikeastaan pieni ihme, että tämä on tapahtumassa.Todella iso kiitos tästä kuuluu rakkaalle vaimolleni, joka on jaksanut minun opintojani tukea, samalla samalla hoitaen kotia ja lapsia. Toisaalta suuri kiitos kuuluu myös läheisilleni sekä ystäville jotka ovat minua kannustaneet, kun välillä on tuntunut vaikealta. Yksin en olisi tähän kyennyt.

Toinen kiitollisuutta aiheuttava tilanne tapahtui viime viikon lopulla. Sain sähköpostia, että minulla on mahdollisuus käydä suorittamassa eräänlainen näyttötilaisuus ja sen jälkeen pääsen virallisesti kokemuskouluttajaksi. Tämä asia on myös itselleni yksi tärkeä etappi taas päästä jakamaan omaa kokemustani hieman erilaisissa yhteyksissä. Pääsen nimittäin puhumaan omasta toipumisen taipaleestani eri sosiaalialan oppilaitoksiin ja siten omalta osaltani vaikuttamassa siihen, että vääränlainen tieto tämän sairauden kohdalta vähenisi edes hieman.

Olen tänään pohtinut elämääni jälleen syvällisesti, todeten sen, ettei minun tarvitse mistään asiasta hätäillä tai hötkyillä. Taas moni asia on järjestynyt parhainpäin, juuri sen oikean aikataulun mukaan, vaikka monesti on tuntunut siltä, ettei tuokaan asia järjesty koskaan. Yleensä tuo tunne valtaa minut siinä hetkessä, kun alan vaatia asioiden tapahtuvan MINUN aikatauluni mukaisesti. Ymmärrän tänään sen, ettei minun aikatauluni ole se kaikista paras, vaikka edelleen usein sitä sorrun kuvittelemaan.

Paljon on viime aikoina tullut mietittyä taas omia pelkojani. Oikeastaan olen ihmetellyt sitä, kuinka äärettömän paljon olen tuosta tunteesta kärsinyt, juurikaan sitä ymmärtämättä. Kun ihminen pelkää jotain asiaa tai tilannetta tarpeeksi paljon, ja kauan, hän ikäänkuin alkaa säästää itseään, sulkeutumalla tuon pelon sisälle. Nyt mietittynä, jos minun pitäisi yksi päivä elää niiden pelkojen vallassa, joiden vallassa esimerkiksi vielä vajaa kymmenen vuotta sitten elin, en kestäisi tuota. Toisaalta ihminen on siinä veikeä otus, että tarpeen niin vaatiessa, kuin ihmeen kautta selviää ihan mahdottomilta tuntuvista tilanteista. Olenhan itse elävä esimerkki tällaisesta otuksesta. :slight_smile:

Lopuksi todettakoon se, ettempä ihan heti tammikuulla osannut kuvitella kuinka suuri työ näissä loppu opinnoissa olisi. Se kun vielä alkuvuodesta tuntui siltä, että taaksepäin katsoen, suurin työ oli takana. Ihan hartiavoimin tässä on kuitenkin saanut töitä tehdä. Osaltaan tuohon tietysti vaikuttaa kaikki sairastelut, joita on perheessämme taas omiksi tarpeiksemme valitettavasti kyllä riittänyt.

Nyt keskityn saattamaan loppuun nämä opinnot. Kesäkuun alussa sitten juhlitaan valmistumista oikein kaksin verroin, kun vaimoni valmistuu myös samalla omista opinnoistaan kesäkuun alussa. Sen jälkeen meitä odottaakin romanttinen matka kahdelle, melkein viikoksi kesäkuu puolivälissä, jota kyllä tässä hetkessä odotan jo malttamattomana. Nykyhetkessä kun tuota kahdenkeskistä aikaa ei liiemmälti ole.

Aurinkoa elämäänne jälleen, päiväksi kerrallaan. Elämä hymyilee, niin minäkin.

Onneksi olkoon Kaaleppinen tulevista valmistumisista, sekä kokemuskouluttajuudesta että uudesta tutkinnosta. Oikeastaan myöskin siitä tulevasta yhteisestä lomastanne vaimosi kanssa. :smiley:

Se on joka kerta merkillinen tunne, kun tajuaa ja näkee asioiden järjestyvän. Hyvähän se on oma osuus hoitaa ja niin pitääkin, mutta niin paljon voisimme jättää stressaamatta. Sisäinen rauha ja luottamus ovat itselleni niin uusia asioita, että helposti lipeän sinne vanhaan vatsahaavamalliin, jossa eletään katastrofia ennustaen ja odottaen. Nyt kun tiedän paremmasta, osaan jo vähän navigoida, mutta ilman luottamusta luotsiin kiville karahtaa tämä paatti. Luottamus on minun tärkein matkakumppani tällä hetkellä. :smiley:

Onnea Kaaleppinen, sekä sinulle että vaimollesi.
Itsekin olen huomannut pienen pieniä onnistumisen ja onnen hetkiä raittiin kevääni aikana. Ne eivät olisi olleet mahdollisia jos olisin jatkanut juomista. Enkä minä mitään suuria odotakaan enää, on jo ikää kertynyt sen verran ettei tarvitse. Mutta loppuelämän laatu paranee.
Onnea vielä kerran.

Oli tarkoitus ensin kirjoitella tuonne omaan ketjuun, mutta tässä oli niin omiin fiiliksiini sopiva otsikko että taidankin kirjoittaa tähän :smiley: Ensinnäkin onnittelut Kaaleppiselle, hienosti on elämäsi järjestynyt. Samalla haluan kiittää sinua erittäin rohkaisevista ja positiivisista kirjoituksistasi. En taatusti ole ainut, joka on saanut uskoa ja rohkeutta elämäänsä teksteistäsi. Vertaistuen parhaimmistoa tällä palstalla.

Minulla on ollut tänään niin nostalginen fiilistely aamu. Seitsemän vuotta sitten tapahtui jotain sellaista jonka katson olleen käänne elämässäni. Olin silloin oman elämäni pohjamudissa. Näin elämäni ja tulevaisuuteni ikäänkuin ulkopuolelta ja ymmärsin että näin en voi jatkaa. Kesti kuitenkin viisi vuotta ennenkuin raitistuin ( onpa ihanan ylevä sana :smiley: ) Nyt tunnen olevani elämässäni hyvässä vaiheessa. Raitis elämä todellakin kantaa satoa.

Hei! Tämän ketjun lukeminen näin aamutuimaan oli todella virkistävää, tuo päivään hyvää energiaa. Hyväntuulinen, elämästään, toipumisestaan ja läheisistään kiitollinen kirjoittaja, näin tulkitsen. Tänäkin päivänä meillä on monia onnenaiheita, eikä pienin niistä ole raitis päivä.
Mukavaa aistia muidenkin kirjoittajien kiitollisuus ei niin itsesäänselvästä raittiudesta.

Onnea koulusaavutuksistasi! Olet hieno esimerkki siinä, että mistä tahansa voi selvitä, kun on vain omaa halua. Ja tosiaan tuo mainitsemasi asenne “valmis mihin tahansa”. Hyvää jatkoa, päivä kerrallaan.

Lämpimät onnittelut Kaaleppiselle, ja ihan erityisen mieltä lämmittävää tuo kokemuskouluttajuus. Tunnen itsekin ihmisiä, jotka ovat ns. vertaisohjaaja-koulutuksessa, joka lienee melkein tai lähes sama asia.

Tervemenoa ja tervetuloa eri oppilaitoksiin kertomaan kokemuksia. Mutta yksi pieni huomio saatteeksi. Ei kannata mennä oppilaitoksiin sillä asenteella, että oma kokemus edustaa sitä “ainoaa oikeaa tietoa”, ja oppilaitoksissa on “väärää tietoa”.
Siellä istuu nimittäin sosiaali- ja terveysalan oppilaissa ihan yhtä lailla omakokemuksellisuuden omaavia ihmisiä, kuin sinäkin. Joissain on jopa omakokemuksellisuuden omaavia opettajia.

“Oma kokemus on vain yksi kokemus muiden joukossa”, lausui kerran eräs Myllyhoidon terapeutti ja ex-narkomaani.

Mun entisessä opinahjossa ulkopuolelta tulleita kokemusasiantuntija-luennoijia edustivat ainakin AA:n edustaja ja Avominne-hoitolan henkilökunta.
Oman kokemukseni perusteella oppilaitoksissa ei missään nimessä saa väärää tietoa mistään asiasta, mutta joistain asioista tieto voi jäädä liian vähäiseksi. Sekin puute tosin korjaantuu monilla sitten käytännön työssä.

Mutta ihan erityisesti toipuneen kokemus-asiantuntijan sanaa kaivattaisiin toipumisen alkuvaiheen hoitopaikoissa; mm. katkoilla ja vierotushoitopaikoissa! Tällaisten asiantuntijoiden vierailut kyseisissä hoitoloissa ovat yleensä myös hyvin suosittuja, niiden “pakollisten” AA- ja NA-infojen lisäksi.

Tottahan se on joka sana tuossa otsikossa, Raitis elämä todellakin kantaa satoa :slight_smile:
Omalla kohdallani yksi suurimmista asioista on talous joka nyt tasapainossa kun en juo,
pikkasen jääpi jopa säästöpossuunkin laitettavaksi, huolehdin maksut ja olen hyvilläni siitä koska aiemmin en edes jaksanut avata laskuja ja siitähän seurasi kivoja juttuja :open_mouth:
Luottotiedot palaavat ensi vuonna huhtikuulla, eli vuoden päästä.
Velat olen maksanut kaikki pois ja siitä olen kiitollinen, ja uutta velkaa en ota enää ikinä.

Lisäksi raittiuden myötä mielenterveyskin hiukan parempana kun ei vituta joka ikinen asia ja saan olla ilman niitä hemmetin morkkiksia joita juominen aiheutti :cry:
Läheiset ihmisetkin luottavat ehkä pikkasen nyt minuun kun en juo.
Raittiuden myötä oppii arvostamaan pieniä hyviä juttuja tässä elämässä,
vaikkapa lintujen laulua :slight_smile:

Woimia meille kaikille.

Ensiksi lämpimät kiitokset basi, tuulenviemää, jaana.muru, marina56, ikzu, ketostix, intrude800 ja hannu11.

Juurikin tälläisella veraistuella allekirjoittanut on saanut päivän kerrallaan opetella tuntemaan itseäni sekä samalla kasvamaan hieman suoraselkäisemmäksi ihmiseksi. Peilaamalla itseäni, omia vaikuttimiani toisten samaa kokeneitten kautta, samalla tutkien itseäni, miksi joku toisen sanominen esimerkiksi herättää minussa tietyt tunteet, kun taas toisen sanomiset ei liikauta tunteitani juurikaan.

Tuohon yllä olevaan ketostixin kommenttiin sen verran, että olen todella kiitollinen siitä, että saan tällaisia kommenteja aika ajoin. Nämä tällaiset pistävät pohtimaan vielä syvemmin omaa itseäni sekä omia vaikuttimia tekemisteni taustalla. Tässä kohtaa todettakoon se, etten tuohon muistanut kirjailla sitä, mistä syystä tuon kohdan tuosta vääränlaisesta tiedosta tuohon kirjailin. Eräs ystäväni kertoi opiskelleensa alaa ja erään opettajan todenneen, ettei ymmärrä miksi alkoholisteja tulisi auttaa ylipäänsä, saati ymmärtää, he kun itse aiheuttavat oman tilanteensa. Tämä ajatusmalli on lähinnä se, jonka oman kokemukseni jakamisella haluan kyseenalaistaa tai ainakin toivon mukaan ihmisen joka näin ajattelee, saada pohtimaan onko tuolla ajatuksella totuuspohjaa vai olisiko ajatusmalli pelkästään omista ennakkoluuloista tai tietämättömyydestä johtuvaa.

Pohdin tuossa syvällisesti sitä, miksi tätä kyseistä kokemuskouluttajan hommaa olen alunperin alkanyt selvitellä. Se johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, että vaikka tiedostan sen, ettei minun kokemus eikä sitä kautta saavutettu tietoisuus todellakaan ole se ainoa oikea tieto tai kokemus, silti koen jatkuvasti ympärilläni olevien ihmisten kautta sen, ettei kokemukseni asioissa ole aivan puuntakaa tempaistu. Siksi toisekseen, olen tässä raittiina eläessä oppinut itsestäni sen, että vaikkakin suurimman osan elämästäni olen pyrkinyt miellyttämään kaikkia ihmisiä, ollen kiltteydestä kipeänä, tämän päivän auttamiseni, kokemuksieni jako sekä kaikki toisten ihmisten elämänlaadun parantamiseen tähtäävä toimintani pohjautuu pelkästään siihen todellisuuteen, että selvittyäni hengissä tuolta päihdehelvetistä, koen joka päivä niin suunnatonta kiitollisuutta, että haluan omalta osaltani tehdä työtä tämän sairauden sekä sen ympärillä pyörivien tabujen ja ennakkoluulojen murtamiseksi. Olen oppinut sen, että niin kauan, kuin teen asioita mahdollisimman pyynteettömästi, samalla itseäni tarkkaillen, niin kauan aina itse saan jotain eväitä elämääni, niin hyvässä kuin pahassa ja tällä tavoin tiedostan sen, että mikäli alan antaa neuvoja tai saarnata ihmisille ainoasta oikeasta totuudesta, koen hyvin pian sen, että väsyn henkisesti omavoimaiseen jeesusteluuni.

Älkää käsittäkö väärin tätä tekstiäni, vaan uskokaa pois, olen itse elämässäni käynyt läpi melkoisen määrän ahdistusta, pelkoa, katkeruutta sekä vihaa, tullakseni tähän hetkeen, jossa silti en ole yhtään sen kummempi ihmispolo, kuin kukaan toinenkaan. Ehkäpä juurikin siksi minulla ei ole tarvetta alkaa kilpailla oikeassa olemisessa, yrittäen olla toista ihmistä parempi, samalla polkien toisia.

Tiedostan tänään sydämessäni sen, että aivan saman armon alla me kaikki ihmiset täällä ajassa taivallamme, uskomme sen tai olemme uskomatta. Halusimme sitä tai emme.

Onneksi olkoon, kaikesta :slight_smile:! Olen vilpittömän iloinen puolestasi ja siitä, että tuot ilosi tänne!

Koko elämä voi toden totta muuttua, kun yksi asia elämässä muuttuu. Se on mahtava viesti. Dominoteoria positiivisessa mielessä :slight_smile:

Kiitos cricket. Tässä kohtaa totean vain sen, että jo aikaa sitten, kun elämä alkoi näyttää valoisampia puoliaan, pohdin ja analysoin omaa raittiuttani siten että ymmärtäisin että vaikka elämä nakkelisi joka päivä paskaa niskaan, vieden minulta kaiken mitä vähänkään arvostan, silti minun tulee kohdata kaikki mahdollisimman nöyrin mielin, jos haluan elää.

Eli toisin sanoen, en elä raittiina, saadakseni siitä “palkintoja”, vaan elän elämää raittiina, saadakseni elää. Samalla pyrkien olemaan mahdollisimman hyvä isä lapsilleni, rakastava puoliso vaimolleni, ystävällinen niin läheisille, ystäville kuin myös niille joiden kanssa kemiat eivät niin samalla kiertoradalla kohtaakaan. Tänään minulla on loppupeleissä aikas vähän ihmisiä, joiden kanssa en juttuun tulisi, mikä sinällään on yksi raittiin elämän suomia tilanteita.

Tietysti on aina mukavampaa taivallella, kun aurinko pilkistelee pilvien lomasta, mutta toisaalta olen sen verran masokisti luonteeltani, että pyrin sinä aurinkoisimpanakin päivänä prosessoimaan itsestäni ulos sen liiallisen hyvänolon tunteen, etten ala pitää tuota ilmiötä itsestäänselvyytenä. Loppupäätelmänä todettakoon, että elämä hymyilee tänään, paistaa sitten aurinko tai sataa vaikka rakeita. Tärkeintä on oman sisäisen maailman tasapainoisuus, joka tänään on kohdallaan päivän kerrallaan jatkuneen itseni tutkailun, kirjoittelun, sekä yleensä kokemusten jakamisen.

Aivan, ja tiedän täsmälleen mitä tarkoitat. Itselleni kävikin ensin pieni fiba että ajattelin vain nimenomaan päihdealaa opiskelevia, vaikka itse tarkoitit varmaan yleensä sosiaali- ja terveysalaa opiskelevia. Ja kyllähän tuon mainitsemasi opettajan edustamia asenteita on hälyttävän paljon hoitoalalla edelleen. Jopa jossain kotihoidossa ja kotisairaanhoidossa, jonka asiakkaina sentään on päihderiippuvaisia ja päihderiippuvuuden vammauttamia ihmisiä.

Mutta; siinä omakokemuksellisuudessa ekoja tärkeitä läksyjä oli se, että se oma kokemus on hyvin subjektiivinen, omakohtaisuudessaan tietyllä tapaa “kapea”. Esimerkiksi minun oma kokemukseni alkoholismista ja siitä toipumisesta -elämänkokemukseni- ei ole ihan suoraan verrannollinen vaikkapa jonkun yhteiskunnan ulkopuolella elävän, useita kertoja vankilassa istuneen kamanheittäjän elämän kanssa.
Eikä sen puoleen ekoja huumekokeilujaan kokeilevan teinin elämän kanssakaan.

Jokaisen oma kokemus on subjektiivisuudessaan ainutlaatuinen, mikä ei tietenkään tarkoita etteikö oma toipumiskokemus päihdeongelmasta voisi olla todella tärkeä työkalu muiden auttamisessa. Kokemuskouluttajalla ja vertaisohjaajallahan se on jopa ensisijainen työkalu, ja hyvä niin!
Siispä, onnea matkaan vielä kerran! Vaikka eihän sitä työtä onnella tehdä, vaan tiedolla ja sydämellä, joita sinulla varmasti riittää. :slight_smile:

No toivottavasti en ole enää lähtemässä maailmaa pelastamaan tässä asiassa. Ainoa tarkoitukseni on jakaa se oma kokemus, tehden oman osuuteni asiassa, jonka koen itselleni olevan kovin tärkeä. Ymmärrän sen, ettei minulla ole sellaista kaavaa, jolla kaikki pelastettaisiin ja hyvä niin. Voisi olla allekirjoittaneen nöyryydelle kovin tuhoisaa olla syyllisenä kaikenlaisten päihdeongelmien poistumiseen maailmasta. Miksi siis yrittäisin olla enemmän, kuin mitä olen. Niin kauan kuin se vain riittää itselleni, kaikki on hyvin. Tuolloin tiedostan, kuka olen, mistä tulossa ja mihin matkalla. Se onko minulla kultahippuja esimerkiksi oman kokemukseni kautta sinulle, ei kuitenkaan taitane olla minun käsissäni, jos tiedät mitä tarkoitan. :slight_smile:

Uskoisin omalla kohdallani oppineeni tuskaisen tien kautta sen, ettei minun kapeilla harteillani tarvitse kantaa enempää kuin mitä itse tänään jaksan. Eikä se minusta silti tee yhtään huonompaa ihmistä suhteessa toisiin. Samalla totean myös sen, että vaikka minulla on työkaluja tehdä hyvää, motiivina puhtaasti kiitollisuuden tunne. Sekään ei tee minusta parempaa ihmistä, kuin toisesta. Meille kaikille on annettu erilaisia lahjoja, on itsestämme kiinni käytämmekö niitä.

Se jos olen lamaannuttavasta pelosta päässyt sen verran, että kykenen kertomaan oman tarinani esimerkiksi luokan edessä parille kymmenelle ihmiselle, osoittaa vain kohdallani sen, että ohjelma jota kovin paljon täälläkin parjataan, on kohdallani toiminut. Mutta kuten todettua, kokemus on subjektiivinen. Eli ei tarkoittane sitä, että samalla tavalla tehden, esimerkiksi sinä saisit elämääsi samanlaisia kokemuksia kuin allekirjoittanut, mutta toisaalta toivoisin, ettei ihmiset tuomitse kokeilematta asioita ensin itse, koska voihan olla, että meissä on jotain muutakin samaa, kuin pelkästään alkoholismi sairaus.

Muksaa päivää ketostix, olet minulle tärkeä ystävä ja vertaistuki monella tapaa. :slight_smile:

^ Kiitos samoin. Ja kyllä minä kuitenkin arvelisin, että saatatpa hyvinkin joutua pelastamaan maailmaa hyvin erilaisiin päihdeongelmiin liittyen. Ole siis valmis ja peloton. :slight_smile:

Itselleni on ollut tavattoman kasvattavaa ja opettavaista kohdata paljon syrjäytyneitä eri ikäisiä huumeriippuvaisia, ja tutustua läheltä heidän alakulttuuriinsa.

Jos olisin aina vain kohdannut itseni kaltaisia, yhä yhteiskunnan rakenteissa mukana kiipeileviä alkoholiongelmaisia, olisi näköalani päihderiippuvuuteen ja sen moninaisuuteen jäänyt paljon yksiulotteisemmaksi.

Luokan edessä olen oppinut puhumaan ja ohjaamaan ryhmiäkin, mutta niissä tilanteissa en usein voi kovin monisanaisesti kuvailla omaa päihdehistoriaani ja toipumistani. Sitä varten on minulle vain vertaistukiryhmät.
Sinulla puolestaan tulee olemaan juurikin tehtävänä se oman kokemuksesi kertominen. Se on arvokas tehtävä.

Nyt kun vielä sinä tajuaisit myös, että sinä luennoit koko ajan vain ja ainostaan, monomaanisesti, omaa juttuasi.

Miksi sitten arvostelet muita luennoimisesta ?

Ja kiitos, en tarvitse rakkaustarinaa, on ihan omassa elämässä riittävästi.

Eiköhän jokainen meistä anna täällä sen mitä itsellä on annettavaa. Miksi siis alkaa edes parjata toisten kommentteja. Sinä päivänä, kun aloin nähdä syytä omaan ahdinkooni, itsessäni, samalla aloin ymmärtään sen että minulla on todellakin mahdollisuus tehdä asioille jotain. Sen jälkeen olen keskittynyt korjaamaan itseäni, en muita. Toista et voi muuttaa, miksi siis edes yrittää sitä.

Vertaistuki on parhaimmillaan ajatusten vaihtoa rakentavassa hengessä, ei itsensä nostamista toisten yläpuolelle, sortamalla toisia. Kun keskitymme antamaan, yrittämättä todistella muille olevamme oikeassa, myös toiset alkavat vastaamaan samoin ja saamme yhdessä rakennetuksi jotakin ainutlaatuista.

Aikanaan opin myös toisen tärkeän asian. Mikäli joku ihminen minua satuttaa, en hyödy siitä mitään, jos vastaan samalla mitalla takaisin. Sen sijaan voin käyttää muita ihmisiä kanavana käsitellä tuosta loukatuksi tulemisesta aiheutuneita tunteita ja tällä tavoin löytää myös oman osuuteni tilanteessa. Kukaan ei riitele yksin. Kun keskityn pitämään oman puoleni kadusta puhtaana, ei minulla ole mitään tarvetta alkaa siivoilla toisten sotkuja, jos he syystä tai toisesta haluavat siinä rämpiä. Jos joku minulta kysyy, kuinka olen saanut pihani niin kukoistavaksi, annan mielelläni oman kokemukseni “puutarhanhoidosta” myös hänen käyttöönsä, ehkä saaden häneltä jotakin todella arvokasta itselleni samalla.

Elä ja anna elää. Siinä se. :slight_smile: