Raitis aika - juova aika tulos 6-0

Soutaa, huopaa…Kirjoittaako vähentäjissä vai lopettajissa :smiley: Voisin juoda satunnaisesti vähäsen tai voin olla juomatta, ihana tunne kun ei ole enää kumpaankaan suuntaan valtavaa pakkoa. Valitsen jokatapauksessa jälkimmäisen vaihtoehdon. Pari lasillista meni 17 päivää sitten mutta kun ei huvita niin ei huvita. Joten keväinen tervehdys, tänne jään.

Lizzy,
ei mikään estä kirjoittamassa molempiin. Ei täällä tarvise leimautua mihinkään, pääasia on pyrkimys päihteidestä irti. Jotkut harvat onnistuvat kohtuukäytössäkin, hatunnosto heillekin. :smiley:

Kevät tuo virtaa. Siivosin äsken vanhoja papereitani kymmenen vuoden ajalta. Kaikkea sitä ihminen säästääkin, mappikaupalla tiliotteita ja palkkatodistuksia, maksettuja laskuja ym. Ja KYLLÄ alkoi ahdistaa kun näin varsinkin 5-8 vuoden takaa taksi sinne ja tänne, alko-ostoksia, ravintolassa vingutettuja korttimaksuja huuuu lähtevät kaikki polttolaitokselle. Ei pystynyt katsomaan. Onneksi tuosta on päästy tooooodella pitkälle ja vauhdikkaimmasta ajasta on nyt jo vuosia vuosia, katse eteenpäin.

Okei, no eipä sitten muuta kuin tervetuloa tälle puolelle :slight_smile:. Minusta on oikeasti virkistävää, että täällä Lopettajissa kaikkien ei ole ollut “pakko” lopettaa juomistaan, eli kyse voi olla myös vapaammasta valinnasta.

Minulla oli tilanne siinä mielessä perinteinen, että juominen merkitsi elämässäni koko ajan enemmän ja enemmän. Pitkään vähättelin pahenevia haittojani ja kuvittelin pystyväni elämään kaksoiselämää, hoitamaan työni ja ryyppäämään vapaat, kunnes se ei lopulta enää onnistunut, ja piti tehdä valinta: ON tai OFF, “juovan ihmisen tie” tai “selvän ihmisen tie”, ja elämäntyyli sitten valinnan mukaan. Vuosikaudet noita molempia teitä steppaillessani alkoi loppuaikoina jo nivuset revetä, kun tiet erkanivat toisistaan yhä kauemmaksi. :slight_smile:

–kh

Kiitos, kiitos :smiley: Tuosta pakosta…joskus aikoinani epätoivoisena krapulassa ajattelin että tulisi edes todella paha haimatulehdus niin olisi pakko lopettaa kokonaan. Sen verran pelokas olen sairastumisten suhteen, etten olisi uskaltanut tuollaisessa tapauksessa uhmata kohtaloa ja lähteä enää kokeilemaan onneani, olisin siis saanut “syyn”. Hienosti täällä on moni itsensä raittiiksi taistellut eikä se tunnu pakolta, mutta jokunen taitaa olla siltikin sen yhden ryypyn päässä aloittamisesta (en tarkoita sinua) eikä siinäkään mitään kunhan sitä ei ota.

Kerrankin helppoa olla Hannun kanssa täysin samaa mieltä. :slight_smile: Ei se yksi alkoholiannos sinänsä suistaisi elämääni raiteiltaan, tuskin laukaisisi edes ryyppäämään, mutta pistäisi kyllä kysymään itseltäni, mihin elämäni vaivaan kuvittelin vieläkin tarvitsevani alkoholia.

–kh

Eipä varmasti suistaisikaan, mihinkään.
Mutta, jos sen on lujasti mieleensä kaivertanut että ensimmäinen ryyppy johtaa hallitsemattomaan tilaan ja viinanhimon räjähdysmäiseen nousuun, niin hyvinkin niin saattaa käydä.

Jos jossain on itseään toteuttavia profetioita niin just näissä jutuissa ihmisen aivoissa.

Siis, jos lujasti uskoo ratkeavansa vaikka vahingossa otetusta viinaryypystä niin se sitten luultavasti on niin. Ja on sitten sen mukaan varottava sitä ryyppyä.

Tämä on yksi syy siihen miksi olen pyrkinyt omaan ajatusmaailmaani syöttämään erilaisia komentoja, sensuuntaista että eipä minua viinanhimo enää heilauta suuntaan eikä toiseen. Kun en kuitenkaan jaksaisi koko ikääni itseäni pelätä ja tuskailla jatkuvan uhan alaisena.

En ole alkoholin osalta testannut, mutta uskoisin silti, ilman mitään itsensä suggerointeja tai henkimaailman juttuja siihen sekoittamatta, että ihan aivokemiasta johtuu, eli kun ottaa ekan, tekee mieli toista ja se halu onkin jo suurempi. Mulle käy suklaan kanssa niin. On aina käynyt. Jotkut voi ottaa yhden palan, mulla menee sitten kaikki suklaa, kun yhden palan erehdyn ottamaan. Jotain siellä pääkopassa käynnistyy - jotain välittäjäainejuttuja varmaan.

Joskus jo suklaan tuoksu voi houkutella, mutta kyllä vasta se, että erehtyy suuhun pistämään, laukaisee “himon”. Kuitenkaan tuo vaikutus ei ole päihdyttävä, ja yleensä siitä rimpuilee muutamassa päivässä irti. Helpointa olisi, kun sitä suklaatakaan ei olisi aina esillä, mutta kun kumppani on herkkusuu ja tarvitsee päivittäisen suklaansa, minkäs voi. Sama kuin viinan kanssa, helppoa olla kokonaan ilman.

En usko, että satunnainen ryyppy langettaisi välittömästi takaisin pohjalle, mutta mitä iloakaan siitä olisi? Mitä menettää, jos on ilman?

Hei Lizzy,
Avauksesi sai minut pitkästä aikaa tarttumaan näppikseen ja pohtimaan omaa tämänhetkistä raittiuttani, muuten olen muutaman kuukauden oikeastaan vain lueskellut täällä. Raittiutta minulla on nyt takana kokonaiset 11kk, kohta saan viettää vuosipäivää :smiley:

niin, miksi pitäisi kokeilla aina uudestaan ja uudestaan vähäsen juoden, meinaan että jos juominen sitten seuraavalla satunnaisella kerralla sattuisikin huvittamaan… omassa terapiaryhmässäni oli ihminen, joka oli lopettanut ja ollut juomatta, ja sitten jossain vaiheessa ajatellut että jos vähäsen joisi, ja tooooooodella hitaasti, yli vuoden aikavälillä, juominen sitten taas tiheni kunnes tämä terapiakaverini oli taas pisteessä nolla eli pohjalla. Tämä ei varmasti ole mikään kovin erikoinen tarina, mutta minua tämän ihmisen kanssa puhuminen on auttanut ymmärtämään, ettei minun henkilökohtaisesti kannata ottaa sitä riskiä, että alkaisin vähitellen luisumaan juomisen puolelle. Riittää, että olen nähnyt ja kuullut, että noin käy todella helposti.

Olen tässä vuoden kuluessa oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja hyväksynyt sen, että olen monessa asiassa joko-tai-ihminen: Teen asiat mielelläni kunnolla, ja jos en voi tehdä jotain kunnolla, jätän mieluummin tekemättä. Tämä pätee kohdallani myös nautintoaineisiin: Kun tupakoin, tupakon todella paljon. Lopetin 10 vuotta sitten kuin seinään. Jos kotona on suklaata, syön kaiken kerralla. Jos en osta suklaata, en sitä kotona kaipaa. Sama pätee juomiseeni: Se on joko kaikki tai ei mitään. Minun kohdallani ei siis varmaan edes tapahtuisi mitään luisumista, vaan alkaisin aika pian taas juoda entiseen huonoimpien aikojen tahtiin. Kauhea ajatus!

Minulle(kaan) ei tunnu pakolta olla juomatta, se tuntuu vapauttavalta ja helpottavalta. Juomisen suuntaankaan ei ole pakkoa, koska en juo, vaikka joskus ehkä satunnaisesti saattaisi mieli tehdäkin.

Hyvää pääsiäisen aikaa :smiley:

työkaveri sanoi samaa. Viinapullo saa olla kaapissa vaikka kuukauden, mutta jos sen avaa niin kerralla ryypättävä tyhjäksi. Ja tupakkiaskin kanssa sama juttu. Ei edes tee mieli mutta jos sen avaa niin sitten sauhutellaan ketjussa että askin saa tyhjänä rypistää roskiin. Ja kaveri sanoi että hänellä on kortsupaketin kanssa ihan sama. Jos sen aukaisee niin koko nippu on yhtenä ehtoona saatava menemään. ja nuukana miehenä ostaa vielä säästöpakkauksia, monta kymmentä kumia laatikossa. Ei ole kohtuutta missään.

:slight_smile: Lieneekö hän se Vakosamettihousuinen mies, josta Leevi and the Leavings teki laulunkin…

Minä olen oppinut nyt pidempään raittiina oltuani jo muuttamaan tuota alkoholistin “kaikki tai ei mitään” -asennettani hieman. Ehkäpä aivojeni mielihyväjärjestelmäkin on korjaantunut jo sen verran, ettei se himoitse enää suuria ja nopeita palkintoja samoissa määrin kuin ennen. Tämä raittiuteen kasvaminen on tavallaan samaa kuin opettaisi lapselle kärsivällisyyttä… Elämässä voi joutua joskus odottamaan ja tyytymään vähempäänkin, vaikka oma mieli väittäisi alkuun toista. Itsehillintä on hyväksi, koska se antaa harkinta-aikaa.

Suomalaiseen tapaan tykkään kovasti salmiakista eri muodoissaan. Sitäkään ei kannata kumminkaan ostaa suurinta pussia mitä kaupasta löytyy, koska syön sen kerralla, mistä tulee huono olo. Pastillirasia riittää. :slight_smile:

–kh

Kohtuuttomuus on aika yleistä keskuudessamme ja myös oma kokemus sitä samaa puoltaa.
kohtuuttomuus on aaltoilevaa kohdallani nykyään eikä saavuta enää niin äärimmäisiä lakipisteitä kuin joskus ennen. Viimeisin kohtuuttomuuden muoto on ollut tämä plinkkiin kirjoittelu, mutta siinäkin kävi sitten niin, että kun pystyin sen myöntämään ja vähän itselleni nauramaan, niin pakkomielteinen kaikille vastaaminen ja päivystäminen loppui siihen. Nyt on aika hyvä tasapaino tämänkin suhteen, mitä nyt välillä revin itseäni pois tästä koneelta, kuten nyt kun aurinko kutsuu. Joo ja myönnettäköön, ne kirjat, kirjat, kirjat…ei vaan pysty lopettamaan… :stuck_out_tongue:

Joo, mut tää plinkkiin kirjoitteluhan on “sosiaalisuuden kanavoimista” ja lukeminen “voimakasta tarvetta itseni kehittämiseen” :slight_smile:.

–kh

Mikäs se vanhempaa valtiomiestä nyt riepoo? Osakekaupat polttelisivat, mutta pörssi on pyhien ajan kiinni? :wink: Hyvää pääsiäistä Rovaniemellekin, hanki kantanee kelkan alla mainiosti? :slight_smile:

–kh

Ei minusta kuusikymppinen ole nykyään vanha, ellei itse halua. :wink:

–kh

Hyviähän me ollaan kaikki! Minä olen nyt sen ikäinen kuin syntymästäni laskettuna satun olemaan, kuten sinäkin. Aina oikean ikäinen, kun en muutakaan voi. :slight_smile:

Kuusikymppisellä on tilastollisestikin parikymmentä vuotta elinaikaa. Jos kunto on kohtalainen, pää pelaa ja elämä maistuu, ei kai se mikhän ikä ole? Vai onko? En minä ainakaan ole julistamassa ketään täysinpalvelleeksi pelkän kalenterin perusteella. :slight_smile:

–kh

Foxia ja sexiä Hannulla mielessä? Meillä vähän nuoremmilla vain punkrokkia ja pussailua. Tai reggaee ja rakkautta, öhöm.

Mun exällä on 90-vuotias isoäiti joka ajelee yhä polkupyörällä pitkiä matkoja, käy marjastamassa ja joskus miniänsä luona tamppaamassa tämän matot.
Ikävä kyllä kukaan ei juurikaan tykkää kyseisestä muorista, hieman ilkeä kun on mieleltään, ja kaikki arvelevat hänen elävän ikuisesti ihan piruuttaan.

Pitkän iän salaisuus lienee kuitenkin ollut silkka kohtuus kaikessa. Ei ole koskaan ollut raitis eikä absolutisti, mutta ei paljon alkoholia käyttänytkään, mitään ruokavalioita ei ole noudattanut vaan syönyt kaikkea hieman.

Erikoinen ja itselle tavoittamaton luonnonlahja osata kaikessa kohtuus. Itse jos ei ryyppää ja rellestä, niiin sitten on vähintään rehkimässä ja rääkkäämässä itseään ylikuntoon ja ylirasitukseen kuntosalilla.
Ruokavaliot vaihdelleet vähärasvaisesta vähähiilariseen, ja suurinta osaa kaikista mahdollisista ja mahdottomista dieeteistä kokeiltu. Vieläpä ihan menestyksekkäästi, sillä itsepäinen ja uppiniskainen alkkishan ei anna periksi. Että se on hyväkin puoli joskus. :slight_smile:

Sama homma minulla. Nyt on onneksi jo oppinut, että juuri minun ei ole pakko kirjoittaa niitä tervetuliaissanoja ja tsempin toivotuksia ihan joka ikisen uuden tulokkaan avausketjuun, vaan voi jättää senkin muille kirjoittajille jotka osaavat sen vähintään yhtä hyvin ellei paremminkin ja sydämellisemmin.
Post count kasvaa riittämiin jo jos on mukana parissa vilkkaimmassa ketjussa, joissa viestien vaihto menee usein ihan nopeatempoiseksi chattailuksi. Niistäkin voisi olla joskus hyvä osata vetäytyä pois.

Mukavaa kun olet back, Lizzy.

Joo, minä kyllä just niissä kiihkeissä ketjuissa löin överiksi ja hyvää on tehnyt, kun olen niistä vähän irtautunut. Tulokkaille vastailen silloin, kun tuntuu siltä että minulla olisi jotain annettavaa. Siitä saan itsekin poikkeuksetta hyvän mielen. En tarkoittanut viestilläni, että muut aktiivisesti kirjoittavat ovat kohtuuttomia, vain itsestäni jälleen puhuin. Minä nyt vain olen sellainen, että riippuvuus kehittyy helposti ihan mihin tahansa. :stuck_out_tongue:

Voihan sen ikänsä kai noinkin ottaa.

Minä muuten olen yli 30-vuotias. Elän tätä päivää kuten sinäkin, enkä halua arvailla, milloin ja mihin kuolen. Se, että satuin lopettamaan juomiseni “jo” 29-vuotiaana ja sinä “vasta” 34-vuotiaana, ei merkitse minulle muuta kuin tietoa siitä, että kumpikin meistä elää nyt selvinpäin. Samaten molemmat olisimme varmaan lopettaneet juomisemme jo aiemmin, jos olisimme vain tajunneet, tai vielä mieluummin olleet alkoholisoitumatta? :wink:

En muuten oikein jaksa ymmärtää tuota “jos olisit joskus juonut niin ymmärtäisit” -asennetta. Mistä sinä tiedät, miten joku tuntematon ihminen on juonut, ja vaikka tietäisitkin, mitä sillä tiedolla tekisit? Tiettävästi juomisen lopettaminen ei ole puliasteelle ehtineiden yksinoikeus.

–kh