Hei! Olen uusi kirjoittaja, ja olisin utelias kuulemaan, millaisia kokemuksia tämän sivuston kirjoittajilla on masennuslääkkeistä ja niiden vaikutuksesta pelihimoon.
Sinänsä kokemusta ei ole, mutta ymmärrän riippuvuuden neurokemiaa jonkunverran ammantin puolesta ja sikäli masennuslääkkeet voivat kyllä auttaa hillitsemään himoja. Muissa riippuvuuksissa niistä on hyötynäyttöä, ja isäni oli alkoholisti, jossa samantyyppistä piirrettä on kuin peliriippuvuudessa (ja muissakin) ja hän ainakin selvästi koki masennuslääkkeestä apua viinanhimoon. Ei pysyvää ratkaisua siitä tullut, mutta ainakin auttoi olemaan pitempiä pätkiä raittiina.
t. NysseLoppu
Mä voin kertoa tässä lähitulevaisuudessa, että miten tuon laita on…
Olen nyt syönyt kuusi päivää Ciparalexiä, sen vaikutusta saa vielä odotella hetken, mutta vois kuvitella, että siitä jotain apua on. Tai siis, kun ajattelee, että miksi ihminen pelaa ja mitä sillä yrittää saavuttaa (siis muutakin, kuin mahdollista rahallista hyötyä) niin hyvää oloahan siinä haetaan.
Pari kuukautta Cipralexia syöty ja tunnen siitä olevan paljonkin hyötyä peliriippuvuuden kanssa painiessa. Masennukseni pysyy kurissa, joten ei tee mieli hakea sitä “parempaa” oloa pelimaailmasta. En tiedä olisiko lääkkeestä apua, jos en sairastaisi masennusta, mutta luulen, että jokainen peliriippuvainen on ainakin jonkin verran masentunut…
Kyllä mielialalla on paljonkin tekemistä peliriippuvuuden kanssa. Monesti oon kirjoittanut samasta, että jos on talous tai parisuhde huolia, niin ne pistää mielialan matalalle. Silloin on herkkä hakeutumaan pelien puolelle ja hakea turvaa talouteen sieltä. Jos taas mieliala on iloisemmalla puolella, niin lähtee mielellään hakemaan apua talouteen järjestelemällä asioitaan ja jaksaa paremmin selvitä peliriippuvuudesta. Itsellä ollut univaikeuksia ja silloin ajatukset on nukkumaan mennessä taloudessa ja ei oikein muuta ajatusta saa päähän kuin talouden kohentaminen pelien avulla. Kun sitten unilääkkeet auttaa nukahtamiseen, niin ei ajattele menneitä tappioita ja niiden takaisin saamista vaan jaksaa paremmin keskittyä siihen tärkeimpään, eli lopettamiseen ja asioiden hoitamiseen.
Kyllähän holtiton pelaaminen aiheuttaa kaikenlaisia tunteita, ihan laidasta laitaan.
Mutta en ihan ensimmäiseksi alkaisi lääkkeillä korjaamaan tilannetta, niissäkin on se kääntöpuoli.
Ja masennus on, nykyään ihan syystäkin diagnisoitu sairaudeksi, mutta mun mielestä pitäisi erottaa
oikea sairaus, ja sitten nämä pelaamisesta seuraavat TUNTEET: harmitus, vitutus, hälläväliä jne
Kun en ole lääkäri, varsinkaan psykiatri, niin väittäisin että moni holtittomasti pelaava ei kärsi masennuksesta,
vaan ihan vaan ketutuksesta omaan käyttäytymiseen.
Tosin pitkällä aikajaksolla ajautuu ehkä sitten masennukseen kun suhteet/talous/kaikki muukin kärsii.
Sori vaan mutta mun mielestä tätä “tautia” pitää hoitaa ihan muulla kuin lääkkeillä, kun lukee näitä ketjuja niin siellä ne keinot on, itse olen kirjoitellut monesti häviön jälkeen+toipilaana(en rekkaile sivustoille, millekkään)
laitan nyt kuitenkin jotain
-lopeta pelaaminen, nyt
-myönnä ongelma
-lopeta uudestaan, heti
-hae apua, henkistä
-ole REHELLINEN ITSELLESI, ja läheisillesi, jos ketään läheistä ei ole niin ryhmiä löytyy, peluuri/klinikka
-älä pelaa
-älä pelaa kun sudenkuoppia tulee eteen, muutaman pelaamattoman pvä/vko/kk/v jälkeen
+voit olla onnellinen siitä että et ole pelannut.
+moni asia voi olla paremmin, kunhan hiukan aikaa kuluu
+olla onnellinen että selvisit tästä päivästä, ja huomisesta, ihan jokainen ei selviä
Itse uskoin että se ei ole mahdollista, siis pelaamisen lopettaminen, mutta kun pohja tuli niin aika vähiin kävi vaihtoehdot,
viimeinen pelikertani urallani oli jo niin holtitonta että sitä ei oikein voi edes muistella, siitä on nyt reilut 6kk.
Heräsin kuitenkin seuraavana aamuna, ja olen varma että pahimman horkan ollessa päälle jokainen suomen lääkäri olisi lähettänyt suljetulle osastolle, ainakin tarjonnut masennuslääkkeitä.
Nyt naputtelen jotain päihdelinkkiin, jospa näistä jollekin on apua. On mahtava palsta kirjoitella, täällä ei tule paskaa niskaan kun kaikilla on samallainen tilanne: peliongelma jossain muodossa.
Ne jotka syö mieliala-lääkkeitä, syö niitä ihan syystä, näin haluan uskoa.
Nukahtaminen ahdistuneena pelaamisen jälkeen on taitolaji: kun pelasin en tarvinnut nukahtamispillereitä, olihan mulla alkoholia veressä, reippaasti. Aamulla heräämisestäkin tuli taitolaji, kun tajusi unien jälkeen paljon meni, ja mites tästä selvitään.
kiitos ja anteeksi
…Haluan siis selventää, että omalla kohdallani nuo masennuksen hoitoon tarkoitetut lääkkeet auttaa myös pelihimon kurissa pitämiseen varmaankin myös siksi, että en enään tunne olevani tyhjyydessä kyyhöttävä tunnevammainen aggressiopakkaus, enkä koe tarpeelliseksi jännityksen tai muidenkaan tunteiden etsimistä peleistä. En nyt varsinaisesti suosittele tai mainosta lääkkeitä tai niiden “ihanuutta” kenellekään, nämä ovat vain minun tuntemuksiani.
masennukseni on alkanut aikaisemmin, kuin peliurani ja ovat sitten yhdessä oman tyhmyyteni kanssa tehneet selvää mun raha-asioista…
En tiedä, olisinko pärjännyt ilman lääkkeitä tässä taistossa, ehkä, ehkä en.
Aikaisemminkin olen miettinyt, että suurin osa tämän palstan keskustelunavauksista vaikuttaa olevan kirjoitettu siinä tappion jälkeisessä mielentilassa. Sitä fiilistä, jos mitä uskaltaa kutsua alakuloksi…
niin se on, tappion tuskaa helpottaa kirjoittaminen esim tänne
mutta jos se helpottaa niin sehän on hyvä, antaa näppiksen laulaa, harvemmin täällä kettuilua saa lukea,
joskus tietty joku muka ovela yrittää tulla tarinoimaan pokereiden ihanuudesta, eipä nekään kauaa jaksa
ollaan vähän niin kuin samassa veneessä kaikki, ja seilataan vaan kohti huomista pelaamatta
ihan off-topic: paljos masennuslääkkeet maksaa esim kuukaudessa? Ihan kysyn vaan mielenkiinnosta ilman mitään taka-ajatuksia että yrittäisin syyllistää ketään niiden syöjiä, kuten aikaisemmin sanoin niin jos ne on lääkäri määrännyt niin silloin niitä tuleekin syödä, eikä leikkiä mitään omalääkäriä.
Joo, kirjotelkoon vaan, jos siitä apua on 
toivon myös, että havahtuisivat siinä samalla ongelmaansa ja alkaisivat parantaa itseään (näistä paikalla satunnaisesti pyörivistä “pokeriammattilaisista” yms. uhkapeleissä “voitolla” olevista huolimatta… )
no mikäpä minä olen neuvomaan, vei itsellänikin niin pitkään, ennen kuin oman ongelmani laajuuden myönsin ja tajusin…
Puolen vuoden satsi lääkkeitä maksoi muistaakseni jotain 60€ kieppeillä. Ja kyllä, ihan ovat oikeaan ongelmaan nämä mulle määränneet… 
Oonko väärässä, muuta jotenkin tuntuu ettei joku hyväksy lääkkeitä peliriippuvuuden hoidossa ?
On ihan selvä, että jos on kyse vain peliriippuvuudesta, niin lääkkeillä pystyy saamaan paljon etua. Peliriippuvuus aiheuttaa aina ongelmia mielialassa. Tulee unettomuutta, ahdistusta ja kaikkea muuta. Jos ei saa noita kuntoon, niin on aika taistelua lähteä järjestelemään asioita. Voihan olla. että joku on niin sisukas, että pystyy kymmenen kasino vuoden jälkeen ja omakotitalon verran hävinneenä iloisesti tuumaamaan, että nyt loppu pelaaminen ja alkaa aamulla hyvillä mielin järjestelemään kymppitonnien velkoja ja soittelemaan perintätoimistoihin. Samalla aamulla iloisesti kertoilee muijalle, että hävisin viime yönä 5000, mutta nyt se on loppu ja näkyy olevan marketissa tarjouksessa hernesoppaa, jos vaikka parinkuukauden satsin hakisi. Jos selvii pelaamisesta noin, niin onneks olkoon. Minä en edes kuvittele, että voisin lopettaa ilman nukahtamislääkkeitä. Joku toinen tarvitsee mielialalääkkeet ja hyvä niin, että myöntää tarvitsevansa. Ei pidä jäädä masennuksessa pyörimään, kun apuakin on saatavilla. Aina pitää muistaa tietysti kääntöpuoli lääkkeissä, mutta akuutti vaiheessa ne tulee ihan tarpeen.
Kyllähän sä olet oikeassa että lääkeillä saa monesti aikaan hyviä tuloksia.
Kuitenkin esim nukahtamislääkeistä jää sellainen koukku, et joutuu syömään niitä hyvin pitkään, ikävää
akuuttiin ahdistukseen kait mitkää masennuslääkkeet ei käy, eikö niitä pidä syödä monta päivää että jotain hyötyä on
Lähinnä se pilleri hämää mua siksi että siinä on vähän sellainen “Nyt heti kaikki, mä, mä” meininki, ei kaikki elämässä hoidu ihan sillä reseptillä lääkäriltä, vaan joutuu tekemään itsensä kanssa töitä, ja tajuta ettei mikään palaa ennalleen.
Ottaisin heti sen pillerin, joka pyyhkisi pois 20vuotta elämästäni
mutta kun sitä ei ole, niin tyydyn tähän taisteluun
Ja syökää lääkkeenne, sitä en tahdo sanoa, Hei kaikki toipuu tavallaan
Jep, olenkin jo jossain ketjussa aikaisemmin tuuminut noista masennuslääkkeistä ym. sitäkin, että en ensin uskonut niistä olevan apua mulle, mutta loppujen lopuksi olen tosi tyytyväinen, että taivuin lääkärin tahtoon.
Oli hyvä, että havahduttuani peliongelmaani, sain myös samalla hoidettua masennukseni pois.
En nyt edelleenkään mainosta niitä sen kummemmin, mulla ne toimii niin moneen asiaan ja toisilla taas sitten ei. Me ihmiset kun ollaan erilaisia…
“Nyt heti kaikki, mä, mä” - meininkiä tässä ei ainakaan mun osalta ole, halu parantua kylläkin. Tiedostan myös sen, että noi lääkkeet ei ole mitään ihmepillereitä, jotka yhtäkkiä vie pois kaikki mun huolet ja murheet, mutta on mun kyllä paljon helpompi olla, kun ei tee mieli tehdä pahaa itselleen tai jollekin toiselle…ja tää taistelu peliongelmaani vastaan tuntuu hieman kevyemmältä.
Nostan hattua niille, jotka pääsevät irti pelaamisesta ilman mitään kummempia apukeinoja, itse en olis niin vahva, joten repsahduksien minimoimiseksi olen ottanut kaikki sallittavat avut vastaan 
Mutta siis syön masennuslääkkeitä parantaakseni masennukseni, en päästäkseni irti peliongelmastani, mutta en ole harmissani siitä, että ne vaikuttavat myös peliongelmani kurissa pitämiseen…
Heti alkuun: lääkkeet on niitä tarvitseville.
Se, miten se määritellään on hyvin henkilökohtaista.
Itselleni työterveyslääkäri määräsi masennuslääkkeitä, peliriippuvuuden aiheuttamaan alakuloon, masennukseen ja unettomuuteen. Lääkkeiden vaikutus luvattiin vasta 2-4vko käytön jälkeen, joten mitään akuuttia apua niistä ei ole. Itse on selvittävä.
Söin lääkkeitä n. viikon ajan jonka jälkeen jätin ne. Sain apua omaan mielialaani PUHUMALLA ongelmastani läheisilleni, vertaisryhmässä, lääkärille ja psykiatrille. Toisinsanoen, tulin ulos kaapista. Tunnustin ongelman läheisilleni ja ennenkaikkea itselleni. Kun sain tämän salailun ja valehtelun taakan pois selästäni, mielialani alkoi paranemaan päivä päivältä. Tottakai silloin tällöin huonoina hetkinä käy mielessä mitä olen saanut aikaan, mutta hyvä se on muistaakin. En sitä jää enää murehtimaan, tulevaisuuteen voin vaikuttaa, en menneeseen.
Eli: Kyllä lääkkeistä on apua, jos masennus on todellinen ja muut avut eivät riitä. En sano, että omalta osaltani diagnoosi masennuksesta oli väärä. Uskon että lääkkeetkin olisivat auttaneet, mutta sitä enemmän auttoi omat toimeni.