Saako palstalle tulla uusi kirjoittaja, joka ei ole edes varma haluaako lopettaa?
Ihan lyhyesti taustaa:
Kävin palstalla jo joskus kymmenisen vuotta sitten, tosin silloin täällä taisi olla vain yksi palsta niin lopettajille kuin vähentäjillekin. En muista enää, mitä nimimerkkiä käytin, ja voi olla ettei sillä enää pystyisi kirjautumaankaan.
Silloin meni huonosti ja monenlaiset päihdepalvelut tulivat tutuiksi. Itsenäisestikin luin paljon riippuvuudesta monista eri näkökulmista, niin lääketieteellisistä, psykologisista kuin hengellisistäkin. Menin silloin AA-ryhmiin ja kävin niissä aikani, kunnes totesin että liian ristiriitaista hommaa minulle. Muutaman vuoden joka tapauksessa olin kokonaan raittiina, mutta onnellinen en ollut missään vaiheessa. Juomisen tilalle tuli syöminen ja lihoin 30 kg. Mielialalääkkeet eivät auttaneet masennukseeni ja lopulta otin aikamoisen pohjakokemuksen, jossa en pystynyt enää juuri muuhun kuin makaamaan sängyssä ja syömään. Toimintakyky on palautunut pikkuhiljaa ja nyt pystyn jo töiden lisäksi hoitamaan myös kotiani, tapaamaan ystäviä, käymään erilaisissa tilaisuuksissa jne.
Siinä pahimmassa vaiheessa ei kuitenkaan ollut enää mitään järkeä sinnitellä juomatta ja viimeisten neljän vuoden ajan olen käyttänyt alkoholia. Runsaammin kuin kohtuukäyttäjä, mutta alkoholi ei ole estänyt minua elämästä suhteellisen onnellista elämää - ensimmäistä kertaa 2000-luvulla.
Se, mikä ottaa päähän, on että ensinnäkin maksan edelleen toimintakykyni romahduksen aiheuttamia laskuja (ja maksan niitä vielä kymmenisen vuotta kolmasosan nettotuloistani). Kun pienestä palkasta jää asumiskulujen ja ulosoton jälkeen käyttöön noin 700 e/kk niin välillä mietityttää, miksi siitäkin vähästä pitää vielä käyttää alkoholiin hyvinkin pari sataa/kk, eikä varmaan riitäkään.
Toinen, mikä ei tule muuttumaan, on painoni. Mikään laihdutuskuuri ei tule onnistumaan niin pitkään kuin juon.
Eli tavallaan haluaisin lopettaa, mutta totta puhuen motivaationi on koko lailla nollassa. Näin kesällä ihan erityisen nollassa, koska olisi kiva kuitenkin istua myös terasseilla - ylipainostani huolimatta elättelen toivoa, että vielä joskus jonkun kohtaisin, joka haluaisi minua myös naisena ja elämänkumppanina. Mutta toisaalta juuri näin kesällä olisi kiva, jos olisi kesälomalla varaa tehdä kaikkia niitä asioita, joita haluaisin tehdä. Ikää on sen verran (49), ettei tässä loputtomiin enää ole mahdollisuuksia toteuttaa esimerkiksi kaikkia matkahaaveita.
Tässä nyt kuitenkin vähän esittäytymistäni ja kommentoidakin tietysti saa, jos haluaa.
