Pyristelyä

On pitkään toki ollut tiedossa että alkoholi on koukuttava aine. Itsekin aloitin ihan perustyyliin nuorena bailaten ja kun aviomieskään ei ollut absolutisti.Perustettiin perhe, saunaoluet ja myöhemmin siiderit tulivat mukaan. Lasten ollessa pieniä homma oli aika lailla perussettiä. Pe ja La tv:n katsomista ja samalla muutama olut.Ei yhtään mökkireissua tms. Ilman juomia.
No vuodet vieri, tapa oli välillä pois pidempäänkin, tietysti raskausajat jne. Mutta nyt kun elämän pitäisi olla seesteistä jo, olen reilu 40v sentään, ei tuo tapa ole mihinkään poistunut.
Iltaisin saatan lueskella lehteä ja tissutella neljäkin siideriä,ihan tavan vuoksi, rentoutuakseni jne. Olen yrittänyt aiemmin etsiä syitä tissutteluun jostakin yleisestä tyytymättömyydestä, huonoista ihmissuhteista tms. Mutta nyt olen kyllä sitä mieltä että ei se ole se ydinsyy. Toki tunnistan jonkinlaista turvattomuuden tunnetta.Olen aina ollut ns. Parisuhdetyyppi, nyt olen ollut pitkään ns. Sinkku. Nautin siitä toisaalta, toisaalta se on outoa. Mukana tietysti yksinäisyyttäkin. Vetäydyn mieluusti olohuoneen sohvalle lueskelemaan ja tissuttamaan, en edes kaipaa seuraa siihen. Itseinho on tuttua. Olen lukenut tätä palstaa vuosia, muistan monia hyviä tyyppejä, joiden tarinat sopivat omaani hyvin. Kotona isälläni oli samanlainen tissutteluongelma, äiti oli lähes täysin raitis. Toki elämäni on mennyt yhtä vuoristorataa, muutamia tosi huonoja ihmissuhteita, päättyneitä liittoja jne. Mutta kuitenkin peruselämä ihan ok. Maailmaakin on nähty ja kuljettu. Surullista miten minä, joka aina olen hoitanut itseäni annan painon nousta, naamasta varmaan näkee että siideri on maistunut. Inhottaa. Mitä eniten tahdon on se että voisin selättää tämän turhan tissuttelemisen. Mitenkähän paljon oikeasti kaloreita tuo 3-6 pulloa siideriä viikossa ?Tai olutta. Itsepetosta kun ei laske :angry:

No elä nyt ainakaan niitä kaloreita siinä pullossa murehdi. Luulisi, että se on lievin haitta, mitä tuo ööli tuo tullessaan. Höh.

Juu ei se tietysti ole suurin murhe, mutta murhe kuitenkin. Ja lähinnä se miten heikko selkäranka on. Se että kokee tuon tissuttelun niin häiritseväksi, mutta ei silti pääse eroon. En kuitenkaan ole valmis siihen etten ikinä enää ottaisi. Olen pitänyt tipattomia tammikuita ja ollut esim. 3 vkoakin ilman. Mutta sitten saattaa retkahdus tapahtua jopa siinä että otan perjantaina pari saunasiideriä, sitten lauantaina otankin tv:tä katsellessa 4-5. Joskus viikolla voin ottaa kolmena päivänä 3-4 illassa. Aamulla on turta olo. Sietokyky tietysti on kasvanut. Mutta kyllä nuo turhat kaloritkin harmittaa, sillä syön muuten mielestäni melko terveellisesti.
Syitä tissutteluun mietin. Olenko aina ollut jollain tapaa masentunut ? Lapsena olin paljon yksin siis ilman ikätovereita asuinpaikasta johtuen. Ns. Lähiverkostoa ei ole jonka kanssa seurustella jatkuvasti, kuten monet muut. Eroissa olen kantanut lähes tulkoon yksin sekä taloudellisen vastuun että kyllä tuon kasvatuksellisen vastuunkin lapsistani. Onneksi ovat jo isoja. Olen huolehtivainen luonne. Helposti huolestuva. Ylitunnollinen ja vieläpä myönnän- kontrollifriikki. Tahdon että asiat sujuvat, laskut maksetaan ja lapsista huolehditaan. Autetaan vielä silloinkin kykyjen mukaan kun he ovat aikuisia. Myönnän, oma jaksaminen on ollut välillä kortilla. Vanhemmistani äitini elää yhä, mutta on jo melko huonokuntoinen. Suku on hajallaan ympäri maata. Ystäviä on, mutta heitä tapailen satunnaisesti. Jokaisella on omat menonsa ja kiireensä. Luonteeltani olen kyllä sosiaalinen ja myös hauskaksi sanottu. Sisällä on silti jatkuvasti tyhjä tunne. Levoton. Kuin ikinä ei olisi tyytyväinen siihen missä on. Kuin etsisi kokoajan sitä sielunrauhaa. Vaikea selittää :unamused: Toivottavasti täältä löytäisi " sielunkumppania". Tänään en ota. Enkä ottanut eilenkään.

Eilen oli perjantai. En ottanut. Mieli teki töiden jälkeen pysähtyä yhdelle viinille, mutta nopeasti kävin läpi tilanten;Mitä siitä hyödyn ? En mitään. Jatkoin ruokakauppaan ja ostin vain ruuat. Kotiin ja saunaan. Juomaksi vissyä. Tiedän,takana vasta muutama päivä, minulle taas vasta pieni alku. Tänäänkään en juo.

Miljoonan kilometrin matka alkaa yhdellä askeleella. Oikotietä ei ole.
Voimia.

No niin. Enhän minä sitten ihan ilman ollut. La 2 lasillista viiniä ja yksi siideri. Sunnuntaina 2 siideriä. En tiedä. Se meni taas siihen että kun lukee, tuntee että se siider sivussa relaa, minulla on oikeus nauttia tästä hetkestä. Ei muuta. Ei tuntunut kamalan pahalta. Siis mitään itseinhoa tms. Mutta tänään yritän olla ilman. Pienin askelin. Tänään menen jumppailemaan joten se antaa varmaan erilaisia fiboja. Kotiin en osta mitään. Miten se voikin olla niin vaikeaa. Kummallinen levoton ja tyhjä olo. Jos ei ole lehden tai elokuvan kanssa niitä kahta siideriä.
Mutta no, ei auta. Tänään en ota. Toivottavasti en myös huomenna. Mutta parempaan päin on nyt kuitenkin mennyt. Enää ei sitä 3-4 siideriä 2-3 krt vko. Todellakin pienin askelin. :blush: Tällä palstalla oli paljon samanlaisia naisia jotka tissuttelivat iltaisin ja viikonloppuisin. Seurailin sivusta monta vuotta, heidän tarinat todellakin koskettivat. Olen lukenut Lilli Loiri-Seppälää, se on kuin raamattu minulle. Silloin kun oikein ahdistaa kaivan sen esille ja saan siitä tukea.

Eilen taas retkahdus. Pieni “ylellinen” relaahetki - kaksi lasillista kuoharia. Oli vaan kertakaikkinen pakko ne ottaa, ja saada hetken relaaminen. En tiedä mitä muuta siihen harmiin joka mieltäni painoi olisin voinut keksiä. Älkää sanoko: Mene lenkille. En olisi mennyt kuitenkaan :laughing: No ei auta. Tänään tiedossa kuitenkin liikuntaa :smiley: Joten …tänään en ota. Tiedän tahdonvoimasta ja haluamisesta tässä on kyse. Joka päivä.

Voi se olla isokin ongelma. Omassa kropassaan viihtyminen on tärkeä asia! Varsinkin meille naisille kun niitä ulkonäköpaineita nyt aletaan syöttää lapsesta asti. :imp: (Ja nykyään miehillekin varmaan enenevissä määrin?)

Kyllä mullekin yks iso syy siihen miks haluun lopettaa juomisen, on se, et saisin takas hoikan vartaloni. Bisse kun alkoi toissa kesänä maistuu yllättävän hyvälle, niin et siitä tulikin jokapäiväinen tapa, niin yllättäen syksyn tullen kun kesämekot sai pakata vintille ja kaivaa farkut esiin, ni hups, eipäs ne enää sujahtanukaan päälle. Nyt on sit pari vuotta tullu pukeuduttua mukavasti leggingseihin ja tunikoihin. Eipä siinä, onhan se ihan kivaa et nykypäivän muoti sallii vähän pyöreämmänkin vartalon (vrt. 2000-l:n vaihteen lantiofarkut ja napapaidat), mutta se ei ole kovin mukava tunne, kun ei tunne vartaloaan omakseen.

En sitten ollut taaskaan vesiselvä. Pe 2, La 3 su 4. Se siitä. En humalassa mutta tissuttelin taas. :blush: Ja myönnän tein sen ihan ilman " pyristelyä". Ihan tahdoin ottaa ne. Katsoin tv.tä, luin…siivoilin jne. Aamulla kyllä ylös ihan reippaana. Huomaan että tarkkailen syömistäni nyt vielä enemmän, kuin antaisin sillä tavoin sitten juoda ne kalorit. Vaikka minulla ei kulukaan koria kaljaa/siideriä viikossa, tämä huolestuttaa. Lähinnä se mikä syy tähän on ? Miten sen saisin selville. Olen lopettanut miettimisen huonoista ihmissuhteista, sillä sellaista ei ole nyt, joten se ei ole syy. Huonot kotiolot ? No perusturva oli varmaan, joskaan ei hellyyttä tai että olisi puhuttu. Isä perusmörökölli, äiti kyllä huolehti paljonkin jne. Mutta ei sellaista ns. Malliperhettä ollut, mikä se sitten lieneekään. Että perhe istuisi koossa yhdessä, saati edes söisi yhdessä, ei muutoin kuin jouluna. Isä tissutteli myös. Häpesin sitä lapsena. Nyt teen samaa. Eristäydyn. Ja en edes kaipaa seuraa. Itsestäni kyllä huolehdin vielä ainakin. Mutta tissuttelen. Se on ongelma. Ja eniten se miksi teen niin ? Voisiko joku valaista, miten on itse selvittänyt syyn tähän. Sillä vasta sitten uskon sen loppuvan, tai voitavan hoitaa :unamused:

Uskon, että tarvitsen ulkopuolisen ammattilaisen apua selvittääksesi syyn juomiseesi. Joskaan mitään yksittäistä syytä ei varmasti ole, riippuvuus nyt on aina monen asian summa. Mut ylipäätään se, että on riippuvuuteen taipuvainen ihminen. Eli riippuvuusoireyhtymäinen. Mikä sitten on laukaissut sen, että olet alkanut tissuttelemaan, mitä sillä tavoittelet/ peittelet/ miltä suojaat itseäsi? En usko, että ne selviävät pelkästään oman pään sisällä asiaa pyörittelemällä.

Paljon apua voit saada alan kirjallisuudesta, alkoholismista ja näistä henkisen kasvun ja itsetutkiskelun oppaista. Sitten on ihan terapia. Itse olen saanut ihan huimasti apua erilaisista terapioista. Tai siis, olen käynyt nuoresta tytöstä saakka erilaisilla psykologeilla ja päihteisiin erikoistuneiden hoitajien kanssa juttelemassa, sekä kävin myös ihan kunnon psykoterapiaa useamman vuoden. Ne kaikki ovat avanneet silmiäni, ja auttaneet katsomaan itseäni ja käyttäytymismallejani ihan uudella tavalla, ja myös selviämään niistä. Joskus. Opettelua se on edelleen, ja tulee aina olemaan.

AA-ryhmistä voit saada apua juomisen lopettamiseen, mutta tuskin sen syvempään analysointiin. Kehottaisin sua ottamaan yhteyttä paikalliseen a-klinikkaan, ja varaamaan sieltä ajan. Keskustelusta ulkopuolisen ihmisen kanssa, sellaisen, joka kykenee katsomaan tilannettasi objektiivisesti, uskon että saisit siitä irti kaikkein eniten.

Niin en varmaan selviäkään ilman apua. Mutta jokin vaan estää hakemasta sitä. Tiedän että pystyn olemaan ilman. Olen sen kokenutkin ihan tässä lähikuukausina(menneinä)mutta en jostain syystä tahdo. Siitä se on tietysti kiinni. Tahtoisin vaan niin kovasti tietää,mikä on se syy joka ajaa tähän tissutteluun. En ehkä kestä itseäni selvinpäin, en kestä arkea ilman niitä 2-3 siideriä, en viihdy missään…mistä tämä kaikki johtuu? Antaako AA-klinikka siihen vastausta. Olen lukenut Lilli Loiri-Sepän kirjaa, Janatuiset ja Seppälät yms. Mutta ei ne anna minulle ihan sitä oikeaa vastausta, josko mikään/kukaan antaa. Toki niistä kirjoista saa lohtua kuin raamatusta. Tuntuisi mahtavalta kun tulisi tunne ettei kertakaikkiaan tee mieli enää juoda. Sellaista totaalista ei tee mieli- tilannetta ei vielä ole tullut. Muutamia kertoja on itseinho ajanut siihen että on äkkiä kerännyt tyhjät pullot/tölkit kaapista, vienyt kauppaan ja päättänyt että nyt riitti. Sitten menee viikko-kolme ja sitten se unohtuu.
Näitä tässä pohdin yhä.Eilen meni taas 3. Vedellä laimennettuna. Morkkista ei nyt ole, ihmetys vaan. Miksi ? :blush:

Hyvää pohtimista Dooriska.
Jatka vain kysymysten asettelua, eiköhän vastaus sieltä vähitellen aukene. Ulkopuolelta vastauksia ei voi antaa, itsestään ne on löydettävä. Kysyit auttaako A-klinikka. Saattaisi auttaakin koska sieltä saa myös keskusteluapua. Valmiita vastauksia et sieltä saa, mutta ehkä hyviä ehdotuksia mietittäväksi.
Kokeile rohkeasti.

Kiitos vastauksesta :slight_smile: Olen seurannut tätä palstaa varmaan 3-4 v…joten tämäkin askel on jotain että olen täällä yksi teistä, meistä :slight_smile: Miten vain.
Niin. Olen pohtinut paljon tätä omaa ongelmaani. Saamatta vastausta. Tuntuu että olisi helpompaa kun joku sanoisi jonkun syyn tälle. Sillä pohtimisesta huolimatta en saa itselleni vastausta. Pelkään. Tämä siis voi liittyä perusturvallisuuteen ?? Muistan olleeni aina kiinni äidissä, nuorempana itkin jos hän lähti…vanhempana pelkäsin jotenkin hänen mielipiteitään, reaktioitaan. Enkö ole koskaan sitten saanut olla sellainen kuin olen ? Olenko kasvatettu väärin ? Elänkö väärin ? Unelmoinko turhia ? Miksi olen onneton. Tuntuu että sielu repeää kun en saa vastausta. Pohtiminen ja vanhojen muistelu, tuottaa kuitenkin myös jotain vastauksia. Sanoja joita ei sanottu. Töitä jota ei tehty. Uskon vahvasti että jos olisin saanut oikeita oppeja olisin välttänyt tämän? Vai olenko väärässä ? Moni elää vaikeammankin lapsuuden ja ei silti ala tissuttelemaan.
Minulle hoidettiin lapsena että oli ruokaa, vaatetta jne. Mutta se henkinen puoli jäi kyllä vähälle. Olimme olemassa, mutta elimmekö ? Olimmeko ryhmä ihmisiä samassa tilassa, olimmeko edes perhe ? Perhe sellaisessa mielessä kuin tv-sarjoissa. Mitä näitä nyt on Ruusun ajat ja Naapurinlähiöt, Puhtaat valkeat lakanat. Niiden isät . Sellaisiako on hyvät isät ja perheet. Paljon pohdin ja mietin. Totta, hyvä olisi terapioida ammattilaisen kanssa, mutta sekin on kiven alla kunnallisella puolella, yksityiseen ei ole varaa. Onko kukaan selvittänyt omaa syytään juoda tai tissutella ? Kertoisitko jos tiedät miksi sinä juot ? Ehkä sekin auttaisi minua. Voimia kaikille :wink:

Dooriska,
Useinkaan ei ole yhtä ainoaa tyhjentävää vastausta miksi olet muotoutunut sellaiseksi kuin olet. Kaikki asiat liittyvät kaikkeen ja elämässä tulee tehdä valintoja. Joskus sitten huomaa valinneensa väärin. Mutta elämää ei voi peruuttaa, on tehtävä uusi valinta voidakseen korjata tehdyt virheet.
Ehkä tässä vaiheessa olisikin parempi lakata etsimästä syytä menneisyydestä. Sen sijaan vain todeta että näin on käynyt, ja miettiä mitä pitää tehdä tilanteen korjaamiseksi.

Päätä ensin lopettaa juominen, koska tissuttelu häiritsee sinua. Kun olet poistanut ongeman (tissuttelun), sinun on selkeämpi etsiä vastauksia kysymyksiisi. A-klinikka auttaa molemmissa.

Mutta ensin päätös. Siitä alkaa selviytyminen.

Tiedän tuon. Olisi vaan päätettävä lopettaa. Olen siinä vaiheessa että haluan ja en halua. Aiemmin oli tuo että tyhjensin kaapin siideripulloista tms. Ja vein kauppaan. Kykenin kestämään iltoja, viikonloppuja muutamia tai korkeintaan pari-kolme viikkoa. Sitten taas…joko saunasiideri, pari vaan muuten…ja siinä se. Uskon kyllä itse että menneisyyden kelaamisella on vinha perä. Se jotenkin sitoo minut tähän päivään. Kun saisin pohtia miksi olen mitäkin silloin joskus tehnyt/valinnut. Mitkä ovat sillä hetkellä ohjanneet päätöstäni. Sillä jos en tiedä miksi tein jotain menneisyydessä, minulta on ikäänkuin pohja pois. En ole vain tässä hetkessä, ilman menneisyyden valintoja.
Uskon omalta kohdaltani kyllä siihen että kotioloni vaikuttivat aika tavalla esim. Siihen että tahdoin liian nopeasti pois ns. Lapsuudenkodistani. Jotka sitten johtivat tiettyihin valintoihin. Ehkä liian hätäisiin.
Olen alkanut taas kirjoittaa. Ehkä niistä voi tulla jopa kirja. Kunhan saan vaan vireen päälle. En usko että voisin ponnistaa tästä ja nyt suorin jaloin johonkin AA-klinikalle. Ilman että ensin tutkailisin elämääni taaksepäin. Se helpottaa kuitenkin. Menneisyyttä ei toki voi muuttaa, mutta sen tiedostaminen ja tapahtumien läpikäyminen, helpottaa kohtaamaan nykyisyyden.
Eilen meni taas ne tutut 2. Vedellä laimennettuna. Tästä illasta en tiedä vielä. Täältä saatu tuki ja ymmärrys on tärkeää. Siksi täällä käynkin. Ja jokainen mielipide on minulle arvokas. Kertokaa lisää, olen kuin kuiva maa joka imee teistä tiedonvettä =) vettä. Kyllä. :unamused:

.

Tänään on perjantai. En tiedä vielä otanko taas ne 2…ehkä, ehkä en.
Hiljaa lueskelen näitä juttuja, ja kovin tutulta tuntuu. Toivottavasti oma tarinakin auttaa jotain tai antaa vinkkiä omaan tissutteluun.
Mietin ja mietin. Tiedän että on pakko alkaa kirjoittamaan päätään auki. Selittää itselleen tämä heikkous, tämä selkärangan kumisuus, joka venyy ja venyy. Jota en saa suoraksi. Tiedän- en tahdo tarpeeksi.
Toivon että jonain päivänä saisin sen ahaa-elämyksen että voittaisin tämän taiston. Ja uskon että niin käy. Hyvä kun on tämä palsta. Voimia kaikille ! :blush:

No niin siinä se meni viikonloppu, samaan malliin. Eilen olin eka kertaa vesiselvä pitkästä aikaa. Ja tänään jatkuu. Olen eilen miettinyt kaikkea. Aamulla tänään lisääkin. Jos puhutaan että elämä kulkee filminä, kun on lähellä kuolemaa, minä kelasin sitä ihan vaan sängyllä. Mietin myös muita tuttuja, jotka tiedän kokeneen koviakin. Silti. Kaikki eivät tissuttele. Voi kai tämä johtua geeneistä. Tai siitä että niillä muilla on kovempi luonne. Miellän jotenkin nyt tämän tissuttelen mukavuudenhaluun(mitä se sitten lieneekään) ja hellämieliseen luonteeseen jne. Tajuan että parilla- tai kuudella siiderillä en poista masennusta tai pahaa mieltä kuin siksi hetkeksi. Olen toki tämän ennenkin tajunnut, mutta antanut itselleni luvan retkahtaa. Kerta toisensa jälkeen. Tajuan ettei ole normaalia juoda joka arkipäivä, edes niitä kahta. Koville ottaa, kun se on vaan pakko lopettaa. Tajuta että olen kehittänyt siitä riippuvuuden toimia. Ei ole enää niitä hetkiä kun mennään jonnekin ja otetaan tyttöjen illassa siiderit eli ns. Bailataan. Minulle alkoholi on jo arkea, joka päivä. Niin ei vaan voi olla. Minun on vaan pakko kohdata totuus ja tylsä itseni selvinpäin. Taas kerran. Toinen vaihtoehto on tietysti hakea lasti heti aamusta ja ottaa niin paljon kun sielu sietää. Joka päivä. Sitä en oikeasti kuitenkaan tahdo. Lähden kauppaan. Selvänä. Ja en osta kotiin enää muuta kuin vissyä. Tästä se lähtee. Mukavaa huomenta kaikille, ja iltaa.

4 selvä päivä takana. Ei siis yhtään siideriä illalla, ei edes niitä kahta. Olen ottanut vaan vissyä. Miettinyt. Aikaa tuntuu olevan paljon enemmän kuin silloin kun illalla tissuttaa… Tänään kun kävin kaupassa, kiusasin itseäni ihan tahallani menemällä olut ja siiderihyllyjen luo. Katselin niitä ja siihen ne jäi. Karpalolonkeron ällö maku tuli myös kuin salaa kielelleni, mutta ei tehnyt edes mieli. Huomennakin aijon yrittää olla ottamatta. PItkät pyhät edessä, mutta toivon selviäväni. Ei oikeastaan ole ollut edes vaikeaa. Mutta - tämä on vasta taas sitä alkua. Mukavaa ja selvää pääsiäistä kaikille tänne…toivottavasti joku saa tästä minun tarinastani apua, ja minä ainakin saan muiden tarinoista apua itselleni.

Perjantai meni JOPA ravintolassa selvänä, tai Kolan voimalla. Ajoissa nukkumaan.
Lauantaina sitten annoin itselleni luvan ottaa valkoviiniä. Meni n. 5 lasia.
Eilen sunnuntaina 3 siideriä. :blush: Inhoan pääsiäistä sydämen pohjasta…pitkävetistä aikaa…Liian hiljaista, kaikki suljettu…
No tästä jatkuu taas vähentäminen. Viime viikko meni ihan hyvin. Eli hyvällä tiellä olen. Mutta helppoa se ei ole, mutta tärkeää on tajuta tilanne. Myöntää ongelma.
Voimia kaikille tulevaan viikkoon :slight_smile: