Puuttuva pala

Siis miä tiedän ja olen tiennyt jo vuosia että minulta puuttuu palanenn tunne-elämästä.
Minä tiedän että se yksi pala puuttuu, mutta minulla ei ole mitään hajua minkä mallinen tai kokoinen se pala joka minulta puuttuu on.
Minä vain tiedän että muilla ihmisillä on jotain mitä minulla ei ole, ja minä en edes tiedä mitä minulta puuttuu.

^Nyt kyllä tarvittaisiin, ehkä hieman tarkempaa kuvausta tilanteesta.
Missä tilanteissa tuo tulee sinun mielestäsi ilmi, että sinulta puuttuu tunne-elämästä jotakin mitä muilla on ja sinulla ei?

Vaikutat olevan asiasta hyvinkin varma, mikä saa sinut tästä asiasta erityisen vakuuttuneeksi?

kivaile ihmeessä vähän tarkemmin nii etitään se! :wink:

Voi, kuulostaa ihan mun kirjoittamalta. Mulla on täysin sama fiilis tunne-elämäni suhteen. Tiedän kyllä myös mistä se tulee. Ylläri, pylläri sieltä vaikeasta lapsuudesta, jossa tunteilla tai niiden osoittamisella ei ollut paikkaa. Sitä on lapsena rakentaut itselleen suojan, tai tunnelukon, joka lapsena on toiminut loistavasti, mutta ei aikuisena enään. Tuntuu myös, että oman äitini, joka oli yksinhuoltaja, ei lapsuudessaan saanut tarpeeksi vahvistusta omalle tunne-elämälleen. Hän ei koskaan oppinut osoittamaan tunteitaan kunnolla, joten tämä myös heijastui hänen antamaansa kasvatukseen. Siihen päälle vielä hänen päihde-ongelmansa, ja vóila, minun “kohtaloni” oli sinetöity.

Olisi mielenkiintoista kuulla lisää kohtalotovereilta. Mikä Cain on vaikuttanut sinun tunne-elämään?

Täällä kanssa on jonkun näkönen tunne vamma. Oon nyt reilu kolmekymppinen mies ja mulla on aina ollut sellainen tunne vamma että mä en pysty rakastamaan ku roihulla. Tällä tarkotan sitä että kun mä rakastun johonkin naiseen niin se mun rakkauden tunne on niin korventava hyvässä ja pahassa. Hyvässä niin että se on maailman paras tunne ja mun rakastamani naisen ei tarvitse silloin arvailla että rakastanko sitä. Pahassa niin että mulla ainakin rakkauden mukana tulee aivan järkyttävä mustasukkaisuus, läheisriippuvuus ja mieletön epävarmuus aina kun en ole rakkaan kanssa. Mun roihurakkaus ei kestä kauaa max. Vuoden jos sitäkään. Se kun loppuu niin jäljelle ei jää mitään ja ero on edessä. En usko et kyse on mistään etten ole vaan tavannut vielä sitä oikeaa vaan kyse on siitä et kun tunnen jotain niin tunnen täysillä tai en ollenkaan.

Luojan kiitos siitä et tää näköjään koskee pelkästään romanttista rakkautta, pelkäsin kuollakseni tän koskevan myös mun lasta, mutta tää rakkaus on jotain ihan muuta. :slight_smile:

Tosta mustasukkaisuudesta vielä sen verran et mulla se kuuluu jotenkin sairaana osana mun rakkauteen. Tässä suhteessa missä nyt olen, niin pakotin itseni lopettamaan mustasukkaisuuden, mulla se mustasukkaisuuden pakkolopetus aiheutti sen että lun rakkaus sammui myös. Eli mustasukkaisuus kuuluu mun sairaaseen romanttiseen rakkauteen. Tästä liitosta kun tulee eroon niin aion pysyä erossa suhteista ja rakkaudesta, oon satuttanut jo ihan tarpeeks mun sairaalla rakkaudella.

Oho, tulipa vuodatus. :slight_smile: