En nyt ikinä ihan tarkasti sitä muista, mutta joko päivä tai sitten kaksi päivää @Teme70 jälkeen alkoi minun raittiuteni. Näin ollen minullakin on tullut nyt vuosi täyteen ilman alkoholia. Sarasvuo resenoi minuakin, vaikka ei ehkä niin vahvasti, mutta riittävästi, jotta vastasin Temen viestiin tällä palstalla. Kännissä olin vielä silloin, mutta pidän sitä päivää yhtenä merkittävimmistä askeleista tähän vuoden raittiuteen. Kiitos Teme70 ja tietysti kaikki muutkin palstalle enemmän tai vähemmän kirjottaneet. Osa teistä oli myös kanssani Selvä Suunta-ryhmässä alkutaipaleella. En ala enempää nimiä listaamaan, mutta montaa teistä olen seurannut ja koen teidät läheisiksi vertaistukiystäviksi. Kiitos kaikille!
Tänään heräsin taas kerran helvetin väsyneenä pää vähän juntturassa, mutta syynä jetlag eikä alkoholi. Tämäkin reissu on ollut raskas aikaeron, lentokoneissa ja autossa istumisen takia, mutta huomattavasti helpompi kestää kun päivittäisiin rutiineihin on baarissa istumisen sijaan kuulunut edes se pieni 20minuutin kuntoilu. En voi sanoa, etteikö ajatus ajan tappamisesta hotellin baarissa ole käynyt mielessä. Tässä vuoden aikana raittius on kuitenkin saanut minusta sellaisen otteen ettei ajatus baarista johda mihinkään. Tai noh, kävin minä siellä alkoholittoman oluen juomassa, mutta ymmärrätte pointin.
Luin oman ketjuni läpi palauttaakseni mieleeni tämän vuoden fiiliksiä ja muistaakseni niitä ajatuksia joita olen kokenut. Paljon yksityiskohtia ja vähän laajempaakin pohdintaa sieltä löytyy. Mietin, että tänään vuosipäivän johdosta yritän vähän isommassa kuvassa pohtia ennen kaikkea sitä muutosta mitä alkoholittomuus on vuoden aikana minulle tuonut.
Avioero. On sanomattakin selvää, että alkoholinkäyttöni on vaikuttanut liittooni vuosien saatossa. Toisaalta päätös avioerosta on tehty nyt selvinpäin. Asioista on keskusteltu ja päätetty jatkaa erillään. En tiedä olisimmeko päätyneet eroon, jos vielä joisin. Olen kuitenkin varma, että näin sopuisasti ja draamattomasti se ei olisi sujunut. Olen kuitenkin myös aivan varma, että jos ja kun seuraavaan parisuhteeseen päädyn olen siinä huomattavasti parempi puoliso raittiina kuin juovana. Olen nyt myös parempi isä. Olen aina ajokunnossa ja valmiina kuskaamaan lapsia. En ole niin ärtynyt ja olen paremmin läsnä. Jaksan paremmin auttaa kokeisiin lukemisessa ja tehdä muutenkin asioita yhdessä. Olen kaikilla mittareilla parempi isä lapsilleni raittiina kuin juovana. Tämä on ehkä se kaikkein kirkkain ajatus mitä tämä raittius on tuonut.
Juoksin vuosien tauon jälkeen kymmenen kilometriä alle tunnin. Nuorena olin toki paremmassa kunnossa, mutta aika leveällä hymyllä kelloani katsoin kun huomasin tämän tapahtuneen. Kyseessä ei siis ollut mikään kisa vaan tavallista vauhdikkaampi lenkki ja hups! Konkreettinen asia, joka herätti siihen todellisuuteen, että fyysinen kuntoni on totaalisen eri kuin vuosi sitten. Nukun pääsäntöisesti hyvin. En hengästy rappusissa. Pelaan taas entistä paremmalla tasolla ja nyt kun kehumaan aletaan niin nostin 80kg penkistäkin 
Pointti on se, että voin hyvin. Olen paremmassa kunnossa ja se itsessään motivoi jatkamaan liikuntaa. Olen palannut vanhoihin harrastuksiin ja sitä kautta nään taas enemmän ystäviäni. Autotallissa tai toimistohuoneessa ryyppäminen en epäterveellistä, mutta myös helvetin yksinäistä hommaa. Minulla oli se kolmen kuukauden raittiusjakso muutama vuosi sitten. Juodessani muistelin sitä ja haaveilin raittiudesta. Toivoin, että saatana sentään mä haluan elää raitista elämää. Mä haluan juosta työmatkallani New Yorkin Central Parkissa, enkä ryypätä vittu hotellin baarissa. Tänään en juokse Nykissä. Ylihuomenna saatan tehdä niin. Juoksin tai en, mä elän nyt sitä elämää, josta niin monta kertaa kännissä/krapulassa haaveilin.
Mä kirjoitin jokunen kuukausi sitten haaveista ja tavoitteista. Yllä kirjoitan jo saavuttaneeni paljon pelkästään tämän vuoden aikana. En kuitenkaan ole päässyt, enkä haluakaan eroon, siitä eteenpäin ajavasta voimasta, joka minulla on. Vuoden raittiuden aikana monet haaveeni ovat taas kirkastuneet. Näen taas mahdollisena monta asiaa, jotka vähän jo jäivät unholaan. Tai joista pidin kiinni, mutta aloin ymmärtää, että näitä unelmia ei juopot saavuta. Raittiuden ansiosta toivo on taas herännyt. Uskon itseeni vahvemmin. Olen saanut paljon draivia työelämään. Minulla on helposti yli kaksikymmentä vuotta vielä työelämässä. Uskon taas siihen, että raittiina voin nousta isojenkin firmojen ylimpään johtoon saakka. Sitä ei kännissä tehdä.
Muutos on iso. En ole vielä täysin kuivilla. Totta kai ymmärrän, että vaaran paikkoja alkoholin suhteen on edessä jatkossakin. Koen silti, että olen saavuttanut jotain, jonka toivoin olevan olemassa, mutta jonka koin hyvin kaukaiseksi. Raitis identiteetti on se sana jota haen. Minulle on päivän selvää alkoholin haitat. Ne eivät sinänsä motivoi minua enää samalla tavalla kuin raittiuden ensimmäisinä kuukausina. Minun ei tarvitse muistella jotain kamalaa oloa tai noloa tilannetta pysyäkseni erossa viinasta. Haen motivaatiota siitä raittiista identiteetistä, jota yllä kuvailen. Reippaasta isästä, joka pänttää kokeeseen lapsensa kanssa. Aikaisin aamulla heräävästä hyväkuntoisesta miehestä, jolla asiat on kunnossa. Ehkä joskus jopa puolisokin taas jollekin kivalle naiselle, jonka ei tarvitse pettyä kun olin koko loman kännissä.
ps. @Metsanpoika kiitoksia tsempeistä. Toivuin jo sydänsuruistani. Uusia kohti vaan
) Siinä tapauksessa olemme päättäneet ‘laajentaa’ juhannusperinnettä joka sisältää juhannusolympialaiset… lajimäärä kasvaa 
Pahaltahan se tuntuu, ihan yhtä pahalta vanhana kuin joskus teininä.
Hieno homma 
aika näyttää)
toivottavasti minunkin käy jotenkin niin… raittiudesta tulee itsestään selvä, helppo, huomaamaton elämäntapa. Muut asiat ovat pinnalla ja tärkeitä, raittius pyörii taustalla, omalla painollaan. Saa nähdä