Hei! Tänä vuonna on tullut juotua paljon. Taustalla on pitkäaikainen masennus, mutta tietenkään sen hoitoa ei mitenkään edistä tämä juominen. Nyt olen juonut viikon putkeen; aluksi muistin vielä syödäkin, mutta eilen tämä jäi välistä. Ihan kauheaa. En saa juomisesta edes erityistä nautintoa; pakonomaistahan se onkin. Miten saan tämän putken nyt katkaistua? Asiaa vaikeuttaa se, että olen varmasti tehnyt monia mokia mm. Facebookissa. Voisin alkaa selvittää näitä ja pyytää anteeksi mahdollisesti loukkaamiltani ihmisiltä, mutta häpeän tunne on niin hirveä, että se jo melkein ajaa mut juomaan. Voisihan niitä mokia selvitellä kännissä, mutta toisaalta tämä saisi mut vain tekemään lisää mokia. Aika tuhoisa kierre.
Olen ns. kausijuoppo; välillä mulla siis on kuukausien mittaisia raittiita jaksoja, joiden jälkeen juominen alkaa taas ja usein entistä pahempana. Kestoraittius olisi nyt tavoite. Sen saavuttaminen kuitenkin on kovin vaikeaa. Juomisellehan juoppo aina keksii oikeutuksen jollain verukkeella.
Mistä apu? Maallinen sellainen; uskoon en halua tulla, vaikka muille toki suon tällaisenkin ratkaisun.
Tuo Facebook myös on aivan liian keskeinen osa elämääni. Nettiriippuvuuteenkin olisi syytä löytää apu jostain. Kuulostaahan se helpolta: tietokoneen sulkeminen, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Aiemmin olen myös opiskellut ja tehnyt töitä. Tällä hetkellä olen toimintakyvytön ja vanhempieni elätettävänä (parikymppisenä nuorukaisena). Mahtaako se toimintakyky enää palatakaan? Joskus uskoni tähän on koetuksella.
Mitään oikotietä onneen ei ole, yksilöllistä puuhaahan raitistuminen on. Oletko hoitokontaktissa masennukseesi liittyen? Jos olet, kysy mitä vaihtoehtoja lafkalla olisi tarjolla. Positiivista on se, että olet aiemmin kyennyt raittiisiin jaksoihin. Miksi ei nytkin? Miksipä ei pysyvästi?
Kaada juomat viemäriin, syö ja juo vettä, älä ota loiventavaa. Raittius alkaa tuntua mukavalta aika pian kun darra on ohi, ja silloin on aika laatia pidemmän ajan suunnitelma.
Täällä moni suosittelee raittiutta päivä kerrallaan ja se on varmasti oivallinen neuvo. Itse päädyin “tavoiteaikaan” yksi vuosi, jonka jälkeen katselen, mikä buugi on päällä. Sekä tavoiteajoilla että päivä kerrallaan-ajattelulla on puolensa ja kumpikin voi mielestäni johtaa täysraittiuteen.
Tärkeintä on impulssikontrolli ja MT-puolen ongelmien hallinta ja käsittely. Jos siis et ole hoidon piirissä,hankkiudu sinne. Jos olet, pyydä vaikkapa tehostettuja käyntejä näin alkuun.
Jos saat päiviäsi rytmitettyä jotenkin, se olisi plussaa. Mutta älä tee liian isoja suunnitelmia heti alkuun.
Kiitos. Joo, hoitokontakti on olemassa. Varmasti pitää tiivistää yhteydenpitoa hoitavaan tahoon. Nuo viinakrampit ja deliriumit ovat kyllä pelottavia, samoin haimatulehdus. Toki todennäköisempi alkoholihaitta ovat ne kännimokat, jotka hävettävät pitkään. Itse en ole humalassa mitään niin typerää tehnyt kuin Porvoon kirkonpolttaja, mutta suhteellisen vähäisetkin kömmähdykset tuottavat voimakasta ahdistusta jälkikäteen.
Et kertonut kuinka kauan olet juonut, mutta parikymppisenä nuorukaisena tuskin olet ehtinyt juoda itsellesi pysyviä fyysisiä vaurioita, varsinkin kun välissä on ollut raittiita jaksoja. Masennus ja alkoholi ovat kuitenkin todella huono yhtälö, joten juominen sinun on saatava poikki. Ainakin A-klinikan kautta pääsee katkaisuun, jos omat voimat ei riitä. Katkaisu voidaan hoitaa avokatkona (lääkkeet mukaan kotiin) tai katkolla (3-5 päivää) riippuen tilanteestasi ja paikkakunnasta. Sitä en osaa sanoa, pitääkö/kannattaako nykyiseen hoitokontaktiin olla ensin yhteydessä. Joku paremmin tietävä voisi kommentoida. Kun saat juomisen poikki, niin tilanne lähtee parempaan suuntaan niin fyysisesti kuin henkisestikin, kuten varmaan “kausijuoppona” tiedätkin. Myös kännimokailujen ahdistus lievenee ajastaan.
Tavoiteajalla on myös se puoli, että se päättyy joskus. Tavoiteaikaraittius ja kestoraittius ovat eri asiat. Vain päätös ja halu raitistua pysyvästi mahdollistavat kestoraittiuden, jota voit toteuttaa päivä kerrallaan. Jos asetat vain tavoiteajan, mahdollistat paluun takaisin juomiseen.
Itselle tuli tuo tavoiteaika tutuksi viime vuonna. Tavoite oli kolme kuukautta, tulos 94 vuorokautta… jonka päälle 18-pack
Nyt olen ollut toistaiseksi raittiina reilu 8 kuukautta.
^ totta joka sana. Muotoilin asian huonosti; päivä kerrallaanhan on sekin eräänlainen tavoiteaika. Jos päivä kerrallaan voi raitistua pysyvästi, miksei myös viikko, kuukausi tai vuosi kerrallaan? No, menee vähän pilkunviilaukseksi. Mutta raittiina olohan on tosi mukavaa, ja sitä voi haluta jatkaa aina seuraavankin pätkän, oli ajan yksikkönä mitä vaan. “Kestoraittius” on sikäli myös paradoksi että päättyy sekin viimeistään kuolemaan, vaikka toki arkijärjellä ymmärrämmekin mitä kestoraittiudella ja päivä kerrallaan-ajattelulla tarkoitetaan.
Miten menee, Kandahar? Onko korkki jo kiinni? Ja hoitosuhteen tiivistäminen on tosi hyvä idea.
On! Ollut jo maanantaista, vaikka vielä vähän on ahdistava olo :/. Kiva, että sain täältä vastauksia. Otin eilen antabuksenkin. Tsekkasin myös fb:ssä tekemäni kännimokat; eivät ne suuria olleet. Yksikään ihmissuhde ei ole katkennut… käteni olen kyllä lievästi loukannut, mutta selvittiin säikähdyksellä. Toivottavasti tämä nyt on mulle viimeinen, vakava varoitus. Seuraavalla kerralla jo voisi käydä pahemmin.
Hyvä homma. Mokailuista selviää, ja nyt kun huomaat etteivät ne niin hirveitä olleetkaan niin häpeääkään ei voi käyttää “oikeutuksena” juomiselle.
Mahdollisesti sun mt-ongelmat alkavat helpottaa viimeistään parissa kuukaudessa. Ne eivät hoidu vain juomattomuudella, mutta ainakin itsellä terapia puree paremmin ja masennus on lievittynyt. Toimintakyky nousee nopeasti. Tsemppiä!
Sen haluan sanoa, että on tosi hyvä asia jos tarvittava psykiatrinen hoitokontakti on jo olemassa. Sellaiseen ei nimittäin ole helppoa tai nopeaa päästä nykyaikana, ainakaan täällä Helsingissä.
Psykiatrinen hoito kuitenkin usein vähän “hylkii” päihdeongelmaista, eli tuppaa lähettämään päihdeongelmaisen suoraan päihdehuollon piiriin vaikka psyk. probleemaakin oisi, esim. masennus.
Päihdeklinikat ja A-klinikat puolestaan toimii yleensä matalan kynnyksen periaatteella, ja niihin voi moniin mennä jopa ilman ajanvarausta tai lähetettä juttelemaan omasta tilanteesta.
Etenkin jos putkea pukkaa eikä saa poikki, on hyvä jos sellaisia on omalla paikkakunnalla olemassa.
Aiemmin olen myös opiskellut ja tehnyt töitä. Tällä hetkellä olen toimintakyvytön ja vanhempieni elätettävänä (parikymppisenä nuorukaisena). Mahtaako se toimintakyky enää palatakaan? Joskus uskoni tähän on koetuksella.
Tsekkasin myös fb:ssä tekemäni kännimokat; eivät ne suuria olleet. Yksikään ihmissuhde ei ole katkennut… käteni olen kyllä lievästi loukannut, mutta selvittiin säikähdyksellä.