Puolison suhtautuminen

Eli kysymys kuuluu, millälailla teidän puolisot ovat reagoineet kun ovat saaneet tietää ongelmastanne? Ja miten teillä suhde jatkunut vai onko? Myös tapa jolla puolisolle asiat paljastuivat kiinnostaa.

No mitä nyt kävikö pahasti? Puolison suhtautumiseen en osaa muuta vastata, kun täältä muutaman ketjusta löytyy tietoa ja Herttaa lukemalla saa tietoa myös. Hertassa muutama peliriippuvaisen puoliso kirjottelee kokemuksistaan. Harmi vaan aktiivisia kirjottajia siellä on vähän.

Itse kerroin jo parisuhteen alkuvaiheessa ihan suoraan, minkälainen ongelma mulla on ja miksi minulla on reilusti velkaa. Koska ymmärrän hyvin ongelman laajuuden ja sen, miten isot vaikutukset sillä on ollut mun elämään, tuntui, että kertomatta jättäminen olisi ollut liian iso valhe, jonka varaan ei kannata mitään suhdetta rakentaa. Rehellisyydessä on kuitenkin kyse toisen kunnioittamisesta ja siihen oli pakko pystyä, vaikka miten lujaa pelkäsin toisen menettämistä.

Kerroin myös hänelle yleisesti peliriippuvuudesta ja jaoin linkkejä aiheeseen, jotta hön ymmärtöisi, mihin on lähtemässö mukaan, mikäli kanssani haluaa jatkaa.

Hän halusi.

Sitä vastoin en odottanut tai ikinä vaatinut sitä, että hön ymmärtäisi pelaamista.

Joka kerta, kun olin pelannut, kerroin kyllä hänelle. Tunsin pelaamisella pettävöni myös häntä, mutta hönet teki surulliseksi ennemminkin ne vaikutukset minuun eli pelaamisen jälkeinen syvä itseinho.

Meillä oli ja on edelleen eri taloudet sekä omat tilit ja siitä olen pitänyt kiinni, etten häneltä ole ikinä rahaa mihinkään pyytänyt; en peleihin enkö muuhunkaan. Olen kokenut sen niin, ettei hän saa ikinä joutua körsimäön minun ongelmasta.

Koen, että olemalla hönelle rehellinen ja kunnioittamalla häntä olen saanut luottamusta, mikä taas on auttanut minua pysymään erossa pelasmisesta.

Olen ollut kohta vuoden pelaamatta ja mitä kauemmin olen ollut, sitä enemmän haluan valita rahan laittamisen mieluummin yhteiseen tekemiseen kuin pelaamiseen.

Itse kerroin puolisolleni pelaamisesta ja veloista, kun menin Pelirajat’on-vertaistukiryhmään aika pian sen jälkeen, kun olin lopettanut pelaamisen. Hän suhtautui asiaan todella hyvin ja olen avoimesti kertonut mm. velkasummat hänelle.

Ollaan edelleen yhdessä, naimisissa 7,5 vuotta ja pelaamisen lopetin n. 2,5 vuotta sitten. Miehelle toki jää isompi osuus talouden menoista, koska minun tuloista menee osa velkoihin. Käytännössä mies ostaa ruoat ja bensat, minä maksan muut laskut. Mies myös lainasi minulle rahat yhden isokorkoisen lainan maksamiseen ja lyhennän sitä hänelle joka kk.

Asia ei ole vaikuttanut meidän parisuhteeseen oikeastaan millään tavoin. Ehkä vahvisti minun tunnetta siitä, että voin puhua kaikesta miehelle. Helpottaa kovasti, kun asiaa ei tarvitse salailla. Itselläni on ehkä suurempi kynnys myöntää hänelle, jos rahat ei riitä: hän ei ole kertaakaan maininnut asiasta. Tuntuu myös luottavan, että maksan häneltä lainaamani rahat takaisin.

Edit. vuokrat ym. pakolliset menot olen aina hoitanut säntillisesti, maksetaan vuokra ja lapsen päivähoitomaksu puoliksi eikä niitä ole koskaan jäänyt rästiin. Lainasin mieheltä n. 2000 € ja puolet olen maksanut takaisin, loput mahd. pian. Ainoa, joka ottaa pelaamisen puheeksi, olen oikeastaan minä. Mutta koen sen itselleni tarpeelliseksi, jotta pelaamattomuus pysyy edelleen.

Sain tietää suhteen alkuaikoina, en edes muista miten. Mies oli vuokrarahat kuitenkin pelannut. En ymmärtänyt ongelman laajuutta silloin. Tässä edelleen saman miehenkanssa, kohta 10v täynnä. Nyt yhteisiä lainoja + lapset + talo (jopa omissa nimissä rahoittanut hänen pelivelkojaan useamman tonnin edestä ja minä makselen niitä kuukausittain.) Mikäli voisin menneelle minälleni jotain sanoa, huutaisin, että älä vittu lähde tuolle polulle.

Toivottavasti siellä helpommin sujuu!