Puoliaika

Tältä palstalta lähti ajatukset kirjoitella. Jo aikaisemmin seurailin kirjoituksia, mutta nyt päätin itse tulla mukaan…

Historiaa: Parikymmentä vuotta on mennyt pikku hiljaa kasvavassa alkoholin kulutuksen merkeissä ja tilanne on viime vuosina edennyt yli normaalien rajojen. Ainoat poikkeukset ovat olleet tipapttomat tammikkuut (hyvä sinänsä) ja muutamat breikit, 2-3kk, silloin tällöin. Nyt alkaa homma harmittaa ja jotain täytyy tehdä.

Sain lääkäriltä Selincro-reseptin ja hoito alkaa tänään. Lisäksi on psykologi tulossa avuksi alkuun tukemaan tilannetta. Kirjoittelen tänne kokemuksista missää mennään…

Tervetuloa pastalle! Itse kirjoittelen enemmän tuolla saunan ja me lopettajat palstojen puolella, mutta kerro ihmeessä tuosta Selincrosta (nalmefeenista). Vähentääkö se tosiaankin juotuja alkoholi määriä ja kuinka tehokkaasti se mielestäsi poistaa sitä juomisen aiheuttamaa mielihyvää. En ole vielä ainuttakaan kokemusta kuullut lääkkeestä, en netissä enkä livenä…

Tsemppiä ja kertoilehan kuulumisiasi.

Hei,

Itselläkin ensimmäinen viesti täällä ja hain nimenomaan keskustelua Selincrosta, joka kiinnostaa kovasti. Omakin juomahistoria on jo 22 vuotta pitkä, 17-vuotiaasta lähtien. Välillä olen onnistunut hiljentämään kovastikin, perheytynyt ja lapsia saanut. Nyttemmin sitten eronnut, mutta yh-isänä jatkanut, joten juominen on ollut ajoittaista, mutta säännöllistä. Mitä enemmän saan “vapaa-aikaa”, vapaailtoja ja -öitä ja niin edelleen, sitä enemmän dokaan. Juon “vain” olutta, olen olutharrastaja etsien oluiden maailmasta jatkuvasti uusia makuja ja elämyksiä, tilaan olutta ulkomaisista nettikaupoista ja pidän ylipäätään oluesta aivan helvetisti. Kuten tuossa vastikään yksi aikanaan alkoholistimiehestä eronnut nainen minulle totesi, ei voi sanoa juovansa “vain olutta”, ja uskotella itselleen, että voisi sen varjolla välttää alkoholismin. Asia on niin monimutkainen ja -syinen, että alkoholismi syntyy pikku hiljaa, mutta tappavan varmasti. Tosin taipumukset vaihtelevat, siis alkoholismiin luisumiseen…ja toki siihen vaikuttaa myös moni muu asia, perhesuhteet ja elämäntilanteet, mutta juoppo juo, kun pystyy.

Miksi sitten tulin päihdelinkkiin keskustelemaan ja miksi olen kiinnostunut Selincrosta? Noh, viime viikolla meni oluena n. 40 alkoholiannosta, eikä se pian 40-vuotiaan miehen elämää ainakaan helpottanut. Kaksi krapula-aamua, vitutusta, turvotusta, itseinhoa. Toki myös hyviä hetkiä ja onneksi on noita elämää ja ihanaa arkea ylläpitäviä voimia, kuten todella mukava työ ja työkaverit, muutama hyvä ihminen, joita voi kutsua ystäviksikin (vaikka olenkin aika erakko ja siis yksinäinen juoppo = vaarallisella tiellä…), vanhemmat - ja lapset. Niiden avulla mä olen tämänkin viikon pärjännyt, vaikka suurin motivaattori olen tietysti minä itse. Ei mitään tapahdu, jos ei itse halua ja yritä.

Olen siis jo tietyllä tavalla “pitkän linjan” alkoholinkäyttäjä - ja myös alkoholisti, palaan siihen oman henkilökohtaisen “määritelmäni” muodossa - koska 22 vuotta on pitkä aika. Siitä yhden vuoden olin kokonaan juomatta. Päätin niin, taistelin 3kk alkoholin juomisen ajatusten kanssa, kunnes helpotti ja elämä vaan kulki etiäpäin, oli pieni lapsi vai oisko ollut jo kaksikin siinä vaiheessa jne. Elämä kuitenkin heitti sitten kylmää vettä niskaan ja ihmissuhdesotkujen myötä päädyin taas dokaamaan. Olutta siis, yleensä - viinin ja viskin kanssa läträämiset ovat yleensä loppuneet lyhyeen, koska tykkään juoda, enkä hifistellä :slight_smile: Toki edellämainittujenkin alkoholijuomien kanssa voi hifistellä, mutta minulle on aina sopinut paremmin olut. Viime vuosina on tullut tosin siirryttyä olutmaailman monipuolisempaan ihmettelyyn ja sehän tarkoittaa myös 10-20 % oluita, joita vastaan tulee. Ei siis enää voi puhua pelkästään “miedon” alkoholin käytöstä. Enkä minä käytä, minä juon. Ja nautin. Ikävä kyllä nautinto häviää pitkäaikaisen käytön myötä ja muuttuu pakonomaiseksi juomiseksi.

Käyn töissä, en juo aamuisin, pidän alkoholittomia päiviä (ainakin välillä, kun tulee tämänkaltainen - siis tämänhetkinen olotila, että pakko keksiä jotain, vähentää, rauhoittaa; lopettaa en ole koskaan uskaltanut, ehkä en vielä tarpeeksi halunnut…), en ole aikoihin hajoittanut itseäni (tosin astioita ja laseja ja aivosoluja särkyy vähän väliä), en ole joutunut krapulan takia jättämään tärkeitä asioita väliin noin puoleen vuoteen jne. Silti tuntuu helpommalta yrittää jotain nyt, kun ei ole heikoimmillaan. Olen kamppaillut alkoholin kanssa siitä lähtien, kun siihen tutustuin. Se on aina antanut minulle olotilan, jollaista ei ole tainnut antaa kuin joku rakkauden alkuhuuma tai syvempi pidempiaikainen ihmissuhde tai tärkein taidemuotoni, “huume” jota en vaihda eli musiikki. Kirjoitin juuri viime viikolla siitä, kuinka nousuhumala on joskus samantuntoinen kuin kuuntelisi kuulokkeilla hyvää musiikkia - elämä ja maailma vaihtuvat kaikkien aistien myötä paremmiksi, siirryn ihan toiseen ulottuvuuteen. Onneksi on musiikki.

Alkoholistiksi miellän itseni siksi, että ajattelen alkoholia päivittäin. Ajattelen sitä, jos aion juoda, jolloin se on tavoite ja illan päämäärä, vaikka sen naamioisi “muutamaan hyvään ja mielenkiintoiseen uuteen olueen”. Ajattelen sitä myös, jos en juo. Siksi olen alkoholisti. Olen hyvin vahvasti tunne- ja ajatusriippuvainen alkoholista yhtenä elämäni sisällöistä.

Haluaisin oppia elämään niin, ettei minun tarvitse pelätä, että kun otan yhden, juon vaikka saavillisen, jos se on mahdollista (tämän vuoksi minulla ei ole olutkellaria - jos minulla on mitä juoda, juon sen). Haluaisin oppia hallitsemaan alkoholismiani, löytämään kultaisen keskitien, sen kuuluisan “kohtuukäytön”, jota minä vielä hallitsisin. Kuulostaa tällä hetkellä täydeltä utopialta…

Luin kuitenkin vähän aikaa sitten Claudia Christianin kirjan Babylon Confidential. Olin '90-luvulla iso Babylon5-tv-scifi-sarjan ystävä ja huomasin joskus Claudian kirjasta maininnan B5-aiheisissa FB-jutuissa. Siinä mainittiin, että Claudia on alkoholisti ja hän kertoo kirjassaan kamppailusta sen kanssa, vaikka toki kirjaan mahtuu myös Hollywoodia, ihmissuhdehistoriaa ja tragedioita. Kaiken kuitenkin sitoo yhteen se, miten Claudia luisuu alkoholismiin - ja miten hän ottaa siitä niskalenkin. Se tapahtuu Selincron kaltaisella lääkkeellä tai lääkesekoituksella, en tiedä sen tarkemmin, mutta kuitenkin pohjana on “The Sinclair Method”, suomalaisen tutkimustyön kautta syntynyt lääkeaineisiin (Naltrexone, Nalmefene - ilmeisesti englantilaiset termit) pääasiassa perustuva terapiamuoto, jossa ei lopeteta alkoholin käyttöä vaan käytetään lääkettä ja noin tunti sen ottamisen jälkeen juodaan, jolloin ajan myötä aivot alkavat muokkautua aivoreseptorien myötä niin, ettei enää tee mieli juoda ylen määrin (koska mielihyvä siinä nousuhumalassa ei korostu) ja käyttäjä voi hallita sitä yletöntä ryyppäämistään. Tuo aivojen muokkautuminen lääkkeen myötä on itselle ehkä mielenkiintoisin vaikutus tuossa, koska se tarkoittaisi sitä, että samalla lailla, kuin on oppinut dokuksi, voisi ehkä pitkän ajan jälkeen (jos pysyy elossa ryypättyään näinkin kauan) oppia myös kohtuukäyttäjäksi, ehkä jopa lopettaa.

Selincro on käsittääkseni tullut markkinoille tänä keväänä ja siksi tuo viestisi Forward oli kiva löytää: Selincroa siis saa jo reseptillä. Olen itse jo muutaman viikon ajatellut, että menisin lääkäriin kertomaan alkoholismistani kuten olen kertonut teille tänään ja pyytäisin reseptiä, mutta en tiennyt, onko lääkettä edes vielä saatavilla. En tiedä, millaisia lääkesekoituksia Claudia Christian Yhdysvalloissa on saanut, mutta hänelle lääke auttoi lähes heti (ei siis Selincro, vaan joku vastaava sekoitus tai valmiste). Lääkkeen myötä hän oli oppinut nauttimaan alkoholia esimerkiksi miesystävänsä kanssa yhden oluen jakaen tai viinilasin juoden, mutta niin, että sen jälkeen ei tullut halua saada lisää olutta/viiniä. Muistaakseni kerran Claudia vetäisee viiniä huiviin jonkun stressaavan tilanteen myötä (ilman lääkettä) ja ryyppääkin sitten ihan kunnolla. Selincrokaan ei vastaavana lääkkeenä siis käsittääkseni ole mikään ihmelääke - se on vaan aina otettava, jotta se vaikuttaa. Claudia kuitenkin kertoo useista yrityksistään lopettaa, hän käy katkolla hienoissa mestoissa, mutta toteaa, ettei mikään terapia tai lopetusyritys koskaan auta häntä “parantumaan”. Mitenpä se siitä parantuisi, jos aivot ovat vastaanottavaisia ja joskus kumminkin sortuu. Siinä mielessä alkoholismi on pirullinen tauti ja en itsekään, edes tämän Selincron suhteen, usko mihinkään parantumiseen, mutta haluan kokeilla, voisiko tämä kuitenkin toimia, kuten tutkimukset ovat osoittaneet ja kuten Claudiakin vastaavanlaisesta lääkkeestä kertoo.

Claudia kertoo oman alkoholisminsa kiihtymisvaiheesta mm. kuinka hän hommasi kalliiden viinien viinikellarin “sijoitukseksi”, mutta dokasi sen tietysti yksin ajan kanssa. Tuo siis omalla tavallaan huvitti, kun itsellä aina välillä ollut ajatuksia kerätä olutkellaria ja ikäännyttää muutamia oluita, mutta eiväthän ne koskaan ikäänny, paitsi ehkä viikon verran :slight_smile:

Huumoria ei saa koskaan unohtaa. Alkoholismista on silti yleensä huumori kaukana. Siitä pakonomaisesta tarpeesta juoda lisää, kun on saanut yhden. Ja juoda tappiin asti heräten yöllä hirveään oloon ja miettien, että mitenhän ilta päättyi. Tai edes siitä, että joutuu ajattelemaan alkoholia, joka helvetin päivä.

Mielenkiinnolla siis odottelen minäkin Selincro-kokemuksia tänne tai muualle palstalla, kertokaa, jos kokemusta jo on. Itse aion ainakin kokeilla, jos vaan suinkin reseptin saan. Toivottavasti. En tiedä, mitkä ihmeen kriteerit pitää täyttää, mutta haluaisin todellakin nähdä lapsenlapseni, olla paisumatta kaljatynnyriksi ja pystyä nauttimaan elämästäni ilman, että alkoholi sitä hallitsee, vaan minä sitä. Lapsilleni haluaisin olla turvallinen isä (vaikka en siis koskaan juokaan lasten läsnäollessa, mutta silti, lastensuojeluviranomaisille voisi riittää, jos tietäisivät, miten paljon välillä on tullut juopoteltua öisin, eikä se ole ollut tervettä hommaa), ehkä vielä jollekin mukavalle naiselle myös puoliso, joka ei ajattele illan lähestyessä, että mitähän tänään jois, vaan ehkä jotain muuta.

Tsemppiä kaikille, kiitos jos jaksoitte lukea!

Joo mukaan vaan WW!

Tunnistin kirjoituksessasi paljon samoja elementtejä kuin itsessäni. Odotin myös tuota Selincroa kuin kuuta nousevaa, silti en usko sen olevan mikään ihmelääke vaan voisi parhaimmillaan jeesata pyrkimyksissä päästä kohtuukäyttöön.

Viime lauantaina kun kirjoittelin, kuppia oli takana kohtuulliset normimäärät. Olin samana päivänä hakennut nuo Selincrot apteekista mutta en vielä silloin niitä ottanut. Usein sunnuntai iltapäivisin olen jatkanut viikonloppua ja ajattelin, että otan eka napin hyvissä ajoin iltapäivällä. Kumma kyllä, olo oli aika rauhallinen , enkä kaivannut juotavaa, enkä myöskään ottanut Selincroa. Nyt on viikko menmyt mukavasti ilman tölkin tölkkiä ja ajatukset kirkastuvat päivä päivältä. Huominen perjantai on seuraava koetinkivi, katsotaan jos alkaa tehdä mieli nappaan pillerin, jos ei niin sitten lauantai on seuraava potentiaalinen riskipäivä. Mutta koska en ole lopettamassa, vaan tavoite on leikata reippaasti annoksia, otan sitä hommaa tukemaan pillerin. Nyt sitten nähdään mikä on vaikutus. Suuri pudotus kulutukseeni pitäisi tulla jos pidän tiukasti kiinni siitä, että lauantai on nyt ainoa päivä jolloin sallin itselleni kohtuudella kuppia.

Katsotaan mitä kerrottavaa ensi viikolla on, mennyt viikko todella on ollut loistava :smiley: Ehkä mottoni voisi olla jotain tyyliin “aina ehtii”, eli ei ole pakko tänään tai huomenna vetää nuppia turvoksiin, ota iisisti ja nauti harvemmin ja malta pitää taukoa välissä.

Kiitos kuulumisista Forward. Tosiaan aika lailla samat fiilikset kanssasi. Alkoholinkäytön hallinta ja ehkä muukin elämänhallinta siinä sivussa pitäisi saada paremmaksi, mutta olutintoilijana ja toisaalta kaikkea ehdottomuutta elämässä vierastavana tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta lopettaa (ainakaan tällä hetkellä) kokonaan alkoholin käyttöä eli omassa tapauksessani oluiden maistelua, nautiskelua ja arviointia sekä toisaalta nykyään itselläni jo melkeinpä liian harvoin tapahtuvia sosiaalisia tapaamisia kaveriporukan kesken, joissa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että jotain tulee juotuakin, vaikka on siellä yksi alkoholittomien oluiden lipittäjä joukossa. Asenteestahan se vaan on kiinni ja porukasta, mutta on kyllä semmoisiakin ihmisiä, joiden seurassa en haluaisi olla, jos he juovat alkoholia ja itse pitäisi koittaa pyristellä selvinpäin…

Suurin ongelmani (jatkuvan tissuttelun lisäksi) on, että en tällä hetkellä pysty hillitsemään juomistani hetkinä, jolloin se on “sallittua” (en ole vastuussa lapsista eli ovat hoidossa isovanhemmilla/äidillään, ei ole työpäivä tulossa, saan nukkua pitkään tms) ja vaikka kuinka yrittäisi ottaa vain pari, niin yön pimeinä tunteina se pari on lähempänä pariakymmentä annosta alkoholia…jos minulla on jotain mitä juoda, juon sen pois. Minä en voisi kiduttaa itseäni olemaan juomatta siten, että tietäisin jääkaapissa/kellarissa olevan jotain juomista. Eilen oli niiiiin lähellä, että olisin lähtenyt hakemaan kaupasta olutkassillisen ja cigarillojakin alkoi tehdä vitutuksessa mieli, vaikka olen tuon polttamisen jo onnistuneesti heivannut kuvioista, koska se ei ole koskaan ollut minulle alkoholin lailla nautinto. Sinnittelin äkäisenä iltayhdeksään, saattelin lapset nukkumaan, söin jäätelöä ja katsoin sekä laatuviihdettä että hömppää, kunnes nukuttikin jo riittävästi. Kuusi päivää juomatta, mutta valitettavasti tänään perjantaina vapaaillan koittaessa taitaa tämäkin sinnittelyputki taas katketa (eilen jo tein ostoslistaa, jossa oli tasan kolme artikkelia, yhden niistä ollessa olut).

Ystävä, jolle ongelmaani en ole ääneen tässä muodossa kuvaillut, oli (ehkä jopa hieman yllättäen) huolissaan siitä, että dokailen yksin ja että minun pitäisi ottaa mieluummin vaikka aina yhteyttä häneen, kun vapaailtoja järjestyy, ottaa vaikka sitten porukalla pari bisseä, niin ei tule dokattua. Ja niinhän se on: Yksin minä juon, pääasiassa, ja toisaalta kai haluankin, erakko kun olen ja netissä viihtyvä kotipoika (vaikka kyllä minulle hyvä seura aina kelpaa ja kelpaisi, esimerkiksi naisseura, tosin muutama seurustelusuhteen alkukin on kaatunut siihen, kun olen arponut, että jaahans, nähtäiskö vai ottaisko yksin kotona kaljaa, ja olen valinnut viinanhimoissani jälkimmäisen…)

Otin tällä viikolla askeleen elämänmuutokseen ja koska tuo Selincro on minut lukemani perusteella vakuuttanut, lähestyin ensin työterveyshuoltoa, sitten A-Klinikkaa asiassa (työterveyshuolto ohjasi ottamaan yhteyttä A-Klinikkaan, Selincroahan ei saa määrätä ilman terapiaa ja lääkekin oli heille ihan outo ja uusi tapaus). Ensi viikon alkupuolella saan selostukseni ja elämäntilannekuvaukseni perusteella päihdelääkärin lausunnon mahdollisesta Selincro-hoidosta ja sittenpä sen näkee, lohkeaako resepti vai jotain muuta. Mielenkiinnolla odottelen miten käy ja oli yhtä aikaa jännittävää ja helpottavaa ottaa ensimmäistä kertaa elämässäni yhteyttä ammatti-ihmisiin ja myöntää ääneen alkoholiongelmansa. Kyllä se häpeä alkoholismin tunnustamisessa edelleen on tänä päivänäkin melkoinen ja sen halveksunta jonkinlaisena “valittuna elämäntapasairautena” vaikuttaa siihen, että vaatii joko täydellistä pohjakosketusta tai sitten kovaa itsetuntoa myöntää ääneen läheisilleen tai vähemmän läheisille, ehkä jopa noille ammattilaisille, että on alkoholisti. Välttelin sitä oivasti äskeisessäkin lauseessa. Mutta olen.

WalterWhitelle kiitos kirjoituksesta. Jotain uutta avautui sen myötä itselleni. Aivan tarkkaan en osaa määritellä, mitä, mutta jotain. Mietin, että jos tuollainen lääke on olemassa, niin minä en ainakaan sellaista halua ottaa. Minä en halua luopua viininlipityksestä. Mitä elämään jää ilman viiniä? Ajatusta viinin rentouttavasta vaikutuksesta? Niin, sepä se minun ongelmani ensisijaisesti onkin. En ole halukas enkä valmis luopumaan viinistä, mutta en myöskään halua olla koko ajan viiniajatusten täyttämä. Miten mutkikasta on elämä, miten mutkikasta oma suhde juomiseen.

Kiitos Oodi kommentista. Se herätti minussa ensin tietynlaisen ajatusmallin siitä, millaisessa pisteessä olet, mutta toisen ketjun kommentointisi paljasti, että kärsit ihan yhtä lailla kuin muutkin täällä kirjoittavat. Veikkaanpa, että Päihdelinkkiin ei lähde kukaan kommentoimaan, tai edes lukemaan, ellei päihteet ole ONGELMA. Ja oikeastaan kiteytät ongelman, omanikin tuossa. Sinä rakastat viiniä, minä rakastan olutta. Rakastamme makuja ja tuoksuja ja tunteita, mutta loppupeleissä on kyse vain alkoholista - ja alkoholismista. Myönnän, että tämä on nyt sitten eka kirjoitukseni tällä foorumilla alkoholin vaikutuksen alaisena (melkein kuuden päivän hirveän sinnittelyn tuloksena, joista eilinen oli pahin). Kirjoitan paljon, yleensä eniten sellaisissa vapaissa tunnelmissa ja muutaman ekan oluen parissa. Niin tänäänkin. En tiedä, välittyykö alkoholismini tästä, mutta panenpa silti linkin, jos joku haluaa lukea alkkiksen ajatuksenvirtaa, koska aiheesta (tai aiheen vierestä) on tullut kirjoitettua ajan myötä - ja kyseessä ei siis ole mikään “alkoholistiblogi”, joten sellaisesta ei ole vaaraa/toivoa: jmlbohem.blogspot.fi/

Minulla on tänään ollut ihana ilta tässä kotini portailla nautiskellen auringosta ja oluesta, mutta eivät ne edeltävät kuusi päivää mitenkään mieltä ylentäviä olleet, ensin pari aika heikkoa yötä toipuen alkoholin vaikutuksesta aivoissa, sitten tajuton väsymys, pitkistä unista (tosin heräillen) huolimatta, sitten pari päivää armotonta vitutusta ja herkkähermoisuutta (vieroitusoireita?), jotka alkoivat lähes masentaa - että kehtaakin olla niin pahalla tuulella koko ajan! No, tänään sitten iltapäivällä ex-appivanhempien luona lasillinen kuohuviiniä heidän 35-hääpäivän kunniaksi (aika hiton kunnioitettava saavutus!) ja vanhin poika sinne yökylään, hiton hieno ilma muuten :slight_smile:, sit kaksi nuorempaa lasta omien vanhempien luokse ja “treffeille” (read my blog), eli kaupan kautta kotio juomaan valittuja upeita oluita. Huomenaamulla varmaan kiroan taas alkoholin, ja eihän tuo olo nytkään enää ole kovin hehkeä, en pystyisi enää edes keskustelemaan, mutta kun kirjoittaminen on verissä, niin tekstiä syntyy, vaikka väsyttäisi (ja hyvää musiikkia kuuluu kuulokkeista, tällä hetkellä upean ranskattaren Zazin live). Laskin onneksi onnekseni kaupassa, että montako olutta voi ostaa, että on huomenna klo 11:40 ajokunnossa, kun ois tarvis kuskasta poika kaverin synttäreille. Tulos oli 10 annosta alkoholia. Jotakuinkin semmoinen määrä onkin hallussa. Puolet varmaan jo mennyt, kahdessa tunnissa. No, jospa sitä ei baariin tulisi lähdettyä.

Kyllä minä elämästä pidän. Kännistä en niinkään.

"Kiitos Oodi kommentista. Se herätti minussa ensin tietynlaisen ajatusmallin siitä, millaisessa pisteessä olet, mutta toisen ketjun kommentointisi paljasti, että kärsit ihan yhtä lailla kuin muutkin täällä kirjoittavat. Veikkaanpa, että Päihdelinkkiin ei lähde kukaan kommentoimaan, tai edes lukemaan, ellei päihteet ole ONGELMA. "

Kiitos että ymmärsit. Ja sinäpä se sanoit: luulen, ettei tänne eksyidy, jos ei jonkinlaista ongelmaa ole. Omat määräni eivät ehkä ole suuria verrattuna toisiin, mutta riippuvuus on suusta. Alkoholi on myös ollut osa elämääni lähes 30 vuoden ajan. En halua kuitata sitä sanomalla, että olen alkoholisti. Ongelma on ehkä siinä, että nimenomaan en ole alkoholisti. Saatan olla pari viikkoa juomatta ja juoda 6 olutta. Sitten olen taas esimerkiksi viikon juomatta. Ei siitä saa alkoholistia tekemälläkään. Mutta riipuuvuus on silti suurta. Kuten sanoit, nautin alkoholisti, sen mausta, tuoksusta ja elämästäkin nautin…

Oliko jollain jo kokemuksia tästä uudesta lääkkeestä? Kiinnostaa tietää, toimiiko se todella?

Nimenomaan, kertokaahan nyt joku jolla tuohon troppiin on respa, että onko sillä minkäänlaista vaikutusta???

Pientä updeittiä. Kesä on mennyt vanhaa rataa, lääkkeet ovat saaneet odottaa. Jotenkin kesän tulo viivästytti ajatusta alkaa tekemään jotain. Nyt aikomus on ryhdistäytyä ja jatkaa perinnettä parin vuoden takaa, eli silloin meni 3kk ilman tipan tippaa. Selicron tuella sitten loppuvuosi. Vielä iso kiitos kaikista kommenteista, kirjoittelen elokuusta eteenpäin useammin miten edetään. Tsemppiä kaikille tämän veemäisen homman kanssa…

PS: Tapasin hiljakkoin lähipiiriä, ja pieni yllätys oli että parilla muullakinon on samoja ongelmia, tuumattiin yhdessä nyt skarpata.