Puhdistava kokemus

Kojo puhuu kirjassaan raitistumisesta ja siihen liittyvästä puhdistavasta kokemuksesta. Taitaapa esitellä sitä tavoittelevan ihan oman 12 askeleen ohjemansakin. Itsellä on vähän sellainen olo, kuin karstat olisivat sielusta puhdistumassa. Kiitos kaikille plinnkiläisille. Kun antaa vain tunteiden virrata, niin välillä mieleen puskee ikäviä asioita jotka pyyhkäisevät kehon läpi, kuin kevätmyrsky. Samaan aikaan onnellisuus painaa päälle aivan ahdistukseen asti. Olla vain aloillaan, kyllä sekin näköjään työstä käy. Ja hyvältä tuntuu.

Tavailin eilen alustavasti Kojon Raipen tiiliskiveä, ja minulle tuli aavistus että olisiko hänen ideansa raitistumisesta hieman samansuuntainen kuin Allen Carrin markkinoima ja tuotteistama ajattelutapa tupakoinnin lopettamisesta. :bulb:

Pisti silmään alussa, että Raipe mainitsi jotain että “erityistä tahdonvoimaa” tai “taistelua” ei raitistumiseen tarvittaisi, mutta myöskään Raipe ei taida olla erityisen harras AA:lainen tai Korkeampaan voimaan uskoja (?), eli siinä mielessä kuulostaa ihan Easyway -metodilta.

Noin muuten arvelisin “Eroon viinasta” -kirjan sisältävän ajatuksiltaan ihan tuttua matskua mitä monet puhuneet Plinkissäkin jo kauan.
Osasta voi olla samaa mieltä, osasta hieman eri mieltä. Kirjan varmasti luen ihan mielenkiinnolla.

Kylläpä juuri näin. Meni se näköjään uni silmästä vielä vanhalla pahallakin :imp: . Itse asiassa pää on liian täynnä tajunnanvirtaa jo kolmatta yötä. Olisiko sitten kyse hengellisestä heräämisestä, kun siltikään ei väsymys lyö mitenkään ylikäymättömäksi. :smiley: .Pohdin yöllä sitä hengellistäkin kysymystä, eli miksi minun on helppo heittäytyä Jumalan “(johon en edes usko)” johdatukseen, eli herran huomaan, niinkuin suomalaiset sen sanovat. Ehkä kyseessä on niin voimakas tarve suojella omaa käsitystäni Jumalasta, että koko sana pitää laittaa sulkuihin. Silloinhan kukaan ei voi olla eri mieltä sen merkityksestä. :wink:

Olen Onniina niin samaa mieltä, mutta hyvä kun sinä sanoit sen… :smiling_imp: :smiley: Aiheesta voisin nyrkkiä heristää kovastikin, mutta mikäpä minä olen luulemaan omaa kantaani ainoaksi oikeaksi, tässäkään. Tuohon ongelmien lääkitsemiseenkin on niin monenlaista kuppikuntaa olemassa, että varmasti saisimme kiihkeän keskustelun täällä aiheesta aikaiseksi. :wink:

Huomneta Kaamos, huomenta Onniina ja huomenta rakkaani (&muutkin)

Hyvällä alulla tämä näyttää olevan, kyllä tästä voi vielä kehkeytyä jotakin :slight_smile:

Jotta voin osallistua tähän keskusteluun, ja ylipäätään katsoa haluanko osallistua löysin tämän “kansalliseeppoksen” lähikirjastosta. Kipaisen sen noutamassa ja alan tutustua asiaan. Tosin kiihkein vaihe saattaa olla jo ohi kun olen päässyt viimeiselle sivulle, mutta koska samat aiheet näyttävät ajoittain täällä nousevan pintaan en usko että sinällään myöhästyn.

[size=50]Heräävä hengellisyys…? Tietoisuuden laajentuminen…? Uskoon tuleminen…? kolmannen sakran avautuminen…? Universaali rakkaus…? Mielenkiinnolla seuraan tätä keskustelua.[/size]

Huomenta pikkukissa, minulla on ollut sinua :smiley: :smiley: ikävä,

On se ihanaa, kuinka vaikea asia on läheisyys;

Minustatakin [size=50](enpä poistakaan Freudilaista herkkyyttä, eli hämmentynyttä änkytystä sanasta - oikolukija)[/size]tulee silloin henkilö. :wink:

Olen unohtanut kiitellä sinua siitä meidän kinasta. Ryntäsin suorinta tietä pikkukissan kynsiin riepoteltavaksi pelkkää omahyväisyyttäni. Kun vain aina jaksaisin muistaa Judon kantavat ajatukset keskustelussa: “Tartu vastustajan hyviin ajatuksiin. Jatka liikkeen suunnassa ja anna vastustajan lopulta mennä mattoon omalla voimallaan.” Tästä sitten voi edetä vaikka Dialogiin asti: “kysy ja kuuntele, kunnioita, yritä ymmärtää ja puhu sydämen sanoilla”. Loppujen lopuksi - miksi vastustaja pitäisi saada mattoon.

Pidän Kojon näkökulmasta asioihin. Kojon AA kritiikin ymmärrän niin, että “persettä penkkiin, paljon kahvia ja paljon tupakkaa” on loppujen lopuksi etanoliriippuvaisen korvaushoitoa. Aito raitistuminen voi olla jopa uhka AA-ryhmälle, joka on sisäistänyt korvaushoidon omaksi identiteetikseen. Kojohan oikeastaan ehdottelee, että vastaraitistuneiden pitäsi irtautua omiksi AA-ryhmikseeen niin kauan, kuin alun AA-euforia jaksaa kantaa todellisen puhdistumisen tiellä. Kuka tulisi mukaan minun ja Heinäsen uus-euforiseen AA-ryhmään. :blush: :wink: :blush: :smiley:. Siinäkin ajatuksessa taitaa olla jokin ongelma - ikäänkuin sellaista liikettä joku olisi jo yrittämässä pitää koossa.

Kojon todella syvä ajatus liittyy siihen, että hänen mielestään alkoholismin ydin on läheisyyden pelossa. Alkoholismi sairautena on oman herkkyyden kätkemistä uhmakkuuden, mahtipontisuuden ja riippuvuuden käärmeenpesään. Ja tapoja olla riippuvainen on tuhansin. Luepa pikkukissa se minun typerä riehuminen kanssasi vielä kertaalleen löydätkö sieltä minun alkoholistisen peroonallisuuteni ytimen - uhmakkuuden, mahtipontisuuden ja riipppuvuuden. Riippuvuuden vaikkapa sinulta tulevaan hyväksyntään.

Viime yönä haaveilin (-myös :blush:) kirjan kirjoittamisesta. Olisipa ihana kirjoittaa Kojon ajatusten ympärille kirja Cricket & Smokki: Alkoholistien elämänohjeita taviksille. Jopa “kohtuukäyttäjien” voisi olla helppo hyväksyä moisia elämänohjeita, jos ensimmäinen askel ei olisikaan: “Minä olen Smokki ja alkoholisti”

Huomenta rakkaani sinullekin …

Minulla vain oli niin paljon sydämelläni tänä aamuna, etten muistanut edes ensi töikseni sinulle huomenta toivottaa. Ajatuksissani olit kyllä.

Joo kun vasta eilen löysin sen kirjastosta. Oisin alottanut aikasemminkin mutta ei ollut osunut kohdalle. Kaikki päihderiippuvuuksia käsittelevä kirjallisuus alkaakin olla pian kahlattu läpi ainakin lähimmistä kirjastoistani.

Jo kahdessa päivässä?! :smiley: Wau, sehän mukavaa tavallaan. No päivää päivää! tassua

No, mä kallistun edelleen lääketieteellisemmälle kannalle alkoholismin suhteen, eli oon edelleen kylmästi tohtorien Rossin, Stone ja co. linjoilla ( “alkoholismi on perinnöllinen, primaari ja progressiivisesti paheneva sairaus” ) enkä liitä sen syiksi kummempia psyykkisiä traumoja tai kipupisteitä. Ne psyykkiset kipuilut ja oirehtimiset näkisin pikemminkin riippuvuuden (juoppouden) seurauksiksi, kuin syyksi.

On useamman laista alkoholismia, kuten olemme usein todenneet. Useissa tapauksisssa alkoholismi (juoppous) on primaari ja se johtaa psyykkisiin ongelmiin ja persoonallisuuden häiriöihin, joissain syy-seuraus-suhde onkin toisinpäin: juoppous johtuukin psyykkisistä häiriöistä, ja traumoista. Ehkä jopa lapsuustraumoista. Esim. naispuolisilla alkoholisteilta on löydetty taustalla insestikokemus keskimääräistä useammin.

Ensin mainittu lie kuitenkin yleisempää, ja puhtaasti geneettiset, biologiset syyt selittävät myös sen, että alkoholistien ensimmäiset kokemukset alkoholista ovat euforiassaan ja positiivisuudessaan hämmästyttävän identtisiä.
Samoin se, että useimmat alkoholistit ovat muistelleet jo lapsesta/teini-iästä asti omanneensa korkeamman toleranssin kuin ikätoverinsa; ikäänkuin synnynnäisen erikoislahjakkuuden viinanjuontiin. Mistä voikin olla kyse, konkreettisesti : )

Osaako se onneton Demello kertoa senkin, miten pelkkä hyvä olo voi olla näin sietämättömän tuskallista (aivan oikeasti ja aivan fyysisesti). Työpaikkalääkäri saattaisi hieman ihmetellä potilaan oireita - mitähän ne mahtaisisvat kirjoittaa sairaslomatodistukseen? :imp:

Ihan kipee… Sähän voisit ryhtyä testihenkilöksi ja käydä kysymässä diagnoosin??? :smiley:

:imp:

Vaatii uskallusta olla onnellinen. Suuri osa ihmisistä liittää onnen johonkin ulkoapäin tulevaan - sitten kun saan uuden työpaikan tai auton, sitten kun on loma, sitten kun löydän puolison… ‘Sitten kun’ esti minua elämästä tätä hetkeä, tätä päivää, tekemästä mitään nyt ja ‘Mutta kun’ puolestaan esti minua raitistumasta… ens viikolla on pikkujoulut/synttärit/rapujuhlat/mulla ei ole rahaa/mulla ei ole mahdollisuutta… :slight_smile:
‘Sitku’ ja ‘mutku’ olivat ikävä pari.

Lisäksi oman onnellisuutensa julkituominen saa vanaveteensä aina jonkun tuomion enkelin, jonka mielestä se on väärin eletty - pitää mieluummin voihkia kurjuuttaan ja rakastaa kärsimystään. Onnellinen ihminen on epäilyttävä! Jos siitä huolimatta jatkaa onnellisena olemistaan tapahtuu jotain hassua - ihmisiä alkaa hakeutua juttusille, koska he haluavat itsekin olla onnellisia. Ensin vähän varovasti ja joskus anteeksipyydellen ‘eihän mulla nyt oikeastaan mitään aihetta ole’, mutta jakavat kuitenkin sen oman onnen pipanansa.
Radikaali johtopäätös voisi olla, että onni kasvaa jakamalla eikä kätkemällä?

Olen onnellinen lukiessani onnellisten ihmisten juttuja :slight_smile:

Minä olen soveltanut, korjaan yrittänyt soveltaa :smiley: , samaa rakkauteen.
Joku ruotsalainen hemmohan on kirjoittanut kirjan hyvän kierrättämisestä, eikö? Luin siitä johdannon jostain, mutta kirjaa en vielä ole “ehtinyt” hommaamaan…kiinnostais kyllä.

Hyvän tosiaan voi laittaa kiertämään. :slight_smile: Etenkin omassa lähipiirissä tietysti, mutta myös järjestäyneen toiminnan kautta. Vapaaehtoisverkostot tarjoavat vapaaehtoistyötä mm. päihdeongelmaisen tai hänen omaisensa tukihenkilöinä. Tehtävät on tarkoitettu oman kokemuksen ja oman toipumiskokemuksen omaaville ihmisille.

Tavallaan ei ollutkaan kaukaa haettua, että vertasin Raimo Kojon juttuja Allen Carriin. Verratkaas näitä herrojen aforismeja:

  • “Raitistumisen esteenä ei loppujen lopuksi ole muuta kuin pelko”. (Kojo)
  • “Ainoa asia, mikä estää meitä lopettamasta tupakoinnin, on pelko. Pelko, että tiedossa on epämääräisen pitkä kärsimyksen, puutteen ja tyydyttämättömän tupakanhimon aika. Tärkein päämäärä on päästä eroon tuosta pelosta”. (Carr)

Noin muutenhan Kojo tuntuisi eräisssä väitteissään menevän metsään niin että rytisee. Hän esim. sanoo, että lääketieteelliset ja sosionomiset näkökannat alkoholismiin “sekoittavat asioita”, vaikka hänen omat näkökantansa voivat ajoittain sekoittaa niitä vielä pahemmin.
Myöskään Kojon oma kokemus alkoholismista ei vaikuta kovin tyypillisimmän alkoholistin kertomukselta, joten jossain kohtaa voi olla tarpeen esittää kysymys: onko Kojo edes alkoholisti sanan kaikissa merkityksissä?

Tekisipä mieleni joskus hieman keskustella herra Kojon kanssa. :sunglasses: Mutta katsotaan mitä kirjasta vielä tulee eteen. Olen vasta sivulla 56.

PS. Kojolta myös pääsee varsin noloja lapsuksia vähän väliä. Hän esim, väittää että puolen vuoden juomattumuuden jälkeen pääsee joissain tilastoissa lopullisesti raitistuneiden joukkoon. No eikä helvetissä pääse!
Tuskin edes yhdessä vuodessa. :smiley:

Hyvin mielenkiintoista. Laitoin kokeeksi Kuukkeliin lauseen(ilman lainausmerkkejä toki):

Ainoa asia, joka estää meitä elämästä, on pelko

Vastauksen tuli 74300 osumaa täyttä asiaa. :smiley:

Jesuiittapapit taitavat olla loppujen lopuksi mainettaan parempia ihmisiä. Ehkä heitä vihataan niin paljon juuri sen takia, että tuo rakkaus (tai aito läheisyys (myös itseensä kanssa) tai kyky myötäelämiseen (myös itsensä), kuten Cricket neuvoo ilmaisemaan asian kierrellen ja kaarrellen) on niin pelottavaa. Itserakkaudestakin on tehty suuri synti, vaikka itsensä rakastaminen on juuri se mitä pitäisi etsiä. Elämähän on, kuin sota-ajan Englannissa, jossa kaikki tienviitat oli käännetty vikasuuntaan. :imp: Pelko :imp: taitaa olla melko pirullinen sielunvihollinen.

Näin se vaan menee. Usein jokin tietty negatiivinen (pelko, viha, kauna, ylpeys, jne…) reaktio tai tunne seurailee niitä samoja vajavaisuuksia, jotka auttoivat meitä kehittymään alkoholisteiksi. Ja sitten kun vielä ajattelee, niin takana on vielä syvempi vaurio - ja sit kun taas lisää ajattelee… :slight_smile:

Minulla on ollut paljon vaikeampaa yrittää kasvaa pois abstrakteja asioita ja eräitä instituutiota kohtaan suuntautuneista peloista kuin joitakin konkreettisia kohteita.

Silloin kuin saa viritetyksi mielensä aika metkaan rukoukseen “Älä tee minua rikkaaksi - tee minut pelottomaksi”, saa itsensä vähäksi aikaa tyyneksi ja luottavaiseksi.

kahleeton

Äijäjoogassa, eilen, olo tuntui jo seestyvän,
mutta elämän keinu vain etsikin suuntaa kohti surujen säiettä.

Virtaavan veden pinta on aurinkoisena kevätpäivänä niin kaunis.
Olkapäälle laskeutuva käsi on niin turvallinen.

Oliko se sairaalasta?: Oli

Pitäiskö sinun lähteä kotiisi kertomaan vaimollesi, kyllä me täällä selviydemme?
Ei minulla ole mitään kiirettä, vaimollakin on työpäivä.

(ja sairaalan kanssa sovittu, että puhelu saa tulla vain minulle)

Minulla on aikaa miettiä, miten kerron asian vaimolleni.
Poikani, pienokaiseni. Sinä, joka olit liian hentoinen
edes hyväiltäväksi. Vain kasteen ajan sain pitää sinut sylissäni,
eikä äitisikään ollut silloin läsnä.

”Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta,
eivät ne häntä yhdessä kohden pidä,
he heittävät häntä välillä taivaan ja maan…” (Eino Leino)

Kiitos Onniina tuestasi. Nuo sanasi antavat minulle varmuuta. Vaikka oman tuskani purkaminen vaatisi kuinka monen pelon kohtaamista, voin aina luottaa haluuni rakastaa ja haluuni jakaa rakkautta.

youtube.com/watch?v=r035et3s … ature=fvwp

Anteeksi kun täältä paukkaa taas Levoton Lehmä viisastelemaan tähän kauniiden kirjoitusten väliin, mutta monetkaan tunteet eivät ole yksiselitteisesti hyviä tai pahoja.
Ne voi olla tilanteesta riippuen sekä hyviä että pahoja, ja niillä on usein jokin tarkoitus. Esim. pelko on yksi ihmisen tärkeimpiä tunteita. Ilman pelkoa käy hullusti aika nopeasti. Pelko neuvoo ja ohjaa meitä joskus, ja se ohjaa oikein ettei meille kävisi huonosti. Joitain asioita on syytäkin pelätä.

Rakkauskin voi olla joskus pahaa, tuhoavaa, haitallista. Muistiakaamme vaikkapa rakkauden takia tehtyjä pahoja tekoja, mustasukkaisuustragedioita, kauheuksia.
Muistakaamme myös rakkauden kivulloisempaa puolta; läheisriippvuutta.

Aasin sillan kautta pääsemmekin itse pääpiru Kojoon! :smiley: Hänhän mainitsee ne juomisen mahdollistajat (alan jo vihata koko sanaa) tärkeinä tekijöinä juoppouden kulussa.
Hän jopa huokaus syyttää takertuvia läheisiä, auttajia juopon juopottelusta. Hän neuvoo että alkoholisti pitää jättää itsekseen juomaan, niin hän alkaa toipua. No paskat ei todellakaan ala.
Mun faijankin ryyppääminen pelkästään kiihtyi avioeron jälkeen. Loppuaikoinaan hän irrottautui itse kaikista “juomisen mahdollistajista” (puoliso, perhe) voidakseen ryypätä vapaammin ns. “kavereiden” kanssa.
Hän hylkäsi myös lopullisesti häntä hoivanneet ja auttaneet kunnolliset naisystävät. Voidakseen ryypätä rauhassa itsensä kuoliaaksi.

Se siitä toipumisesta. No shit, sherlock. : )

PS. Minusta on kiva jutella “tieteellisesti fiksuja” Smokkiherran ketjuissa, vaikken oikeesti tiedäkään mistään mitäää… :laughing:

t: RC = Restless Cow (Levoton Lehmä)

PS. Tuo Smokkiherran ylempi sairaala-kirjoitus on tosi ihku kaunis… Tykkään. <3