Psykoosi

Kuinka monella on ollut, millainen oli ja miten alkoi? Vaikuttivatko päihteet psykoosin syntyyn?

Aihe kiinnostaa, koska itselläni on suvussa geneettistä alttiutta skitsofreniaan. Mitään erikoista ei ole tähän asti ilmennyt, mutta jonkin verran tuo huolestuttaa, varsinkin kun olen vielä iässä, jossa sairastuminen on todennäköistä. Ahdistunut olen ollut aina, ja jokunen masennusjaksokin on selätetty. Eli psykkistä oireilua, geneettistä alttiutta ja sitten ovat vielä nuo päihteetkin kuvioissa. Kannabiksen olen sentään onnistunut lopettamaan.

On ollut. Junnuna putkitin metamfetamiinia vajaa kolme vuorokautta, aivan liian suurilla annoksilla. Se alkoi hyvin äkillisesti, kun metamfe-pitoisuus veressä alkoi pienenemään. Hyvin traumaattinen kokemus, jonka jälkeen olen ollut päihteiden kanssa erittäin varovainen. Etenkin tietysti stimulanttien, joita tulee kiskottua muutama kerta vuodessa, kohtuudella.

On ollut noin 20 psykoosia, kaikki paitsi 1 on menny ohi nukkumisella ja psykoosilääkityksellä, tosin tarpeeksi vahvoja myrkkyjä on löytynyt vasta psykiatriselta.

Tuo 1 psykoosi johtui siitä rc:stä, mitä oli kolme-neljä vuotta sitten liikenteessä, en ny muista nimeä, mutta sillon kesti psykoosi kuukauden, jonka hoidin ihan kotioloissa. Onneksi oli neuroleptejä kertyny ja bentsoja. :mrgreen:

On hyvä tiedostaa että “skitsofrenia” on psykiatrian keksimä juttu.

Psykoosiksi kuuppalekuri m.sairaalassa luokitteli mun hirvittävän unettomuus jakson 2010 tammikuu-maaliskuu. Valvoin siis alkuun yksittäisiä öitä ja lopulta viikkoja siitä sitten hoitoon. Alko psykoosi talttumaan vasta levozinilla + diapameilla. (edelleen käytän tabuja nukkumiseen, millon mitäkin. tän hetken kombo melatoniini, valeriaana, 5htp, L-thearine, GABA, Glycine, passionflower, lemon balm ja english lavender ja sit ihan respalla mirtatsapiinii 15mg) Saipahan neuroleptit pois kuvioista.

Nyttemmin vähä kaksuuntasen oireita välillä “lentää” ja välillä masentaa. Sitten tietty jo 15v iästä asti ollut paniikkihäiriö joka nyttemmin luokiteltu “yleistynyt ahdistuneisuushäiriö”. Äiti sairastaa skitsofreniaa ja kaksuuntasta, välillä oon pelänny et mitä jos itsellä tulis viel skitsofrenia tähän päälle, mutta ei kyl oo näiden kirjotettujen oireiden lisäksi vivahdettakaan minkäänlaisiin harha-aistimuksiin ollu ikinä.

Pyyskosin ole kokenut pari kertaa, Kummankin johdattelijana on ollu tuo MDPV, silloin aikoinaan kun sitä liikkui tosi paljon. Pelottavia kokemuksia. En tosiaan silloin tienny aineesta juuri mitään, ja en uskonut, että terve mies vois sellailisille raiteille ajautua (Tosin en onneksi poistunut kämpästäni, hahmoja näkyi kaikkialla ikkunasta tarkkailevan minua, ja vasemmassa ranteessa syvällä oli mielestäni jotain, joka piti kaivaa pois terävällä tikulla. Palanutta puuroa oli hellalla, ja olin aivan varma, että se on brownia (en tajua miks, koska en ole koskaan herskaan ollut missäään yhteydessä) Olin täysin vakuuttunu, että jonkinlaiset asemiehet olivat tulossa hakemaan "herskaansa"kun olivat sen muka laittaneet säilöön mun luokse.

Ja se aivan pakonomainen jonkin etsiminen, josta ei vaan tullut millään loppua… himmeitä kokemuksia. lähteesta varoiteltiin, että tositosi pieniä, koska oli kuulemma todella stydiää, mutta mä kaadoin kuitenkin sellailen yli kymmenen sentin linjan vesilasiin ja nautin. Hauskaa ei kyllä ollut. Ja sitten kun se oli loppu, vaikka paskaa olikin, oli aivan kauheat himot kiskoa lisää vaan. Tosi kavala aine ja lyhyellä tähtäimellä käsittämättömä koukuttava.

Enää en tule kokeilemaan ikinä, ellei joku tarjoa pirinä yms.

-Vicarious

On on ollut useita. Päihteistä ja pää ongelmista johtuvia.

Ensimmäiset psykoosini vietin osastolla, johon aina sitten jumahtikin kahdeksi-kolmeksi kuukaudeksi. Sellaisia piriharhaaistimuksia ne ovat olleet, paranoidisin piirtein.
Nykyään alkaa jo tunnistaa psykoosin oireita ja silloin neurolepteja ja bentsoja ylimääräsenä naamaan. Yleensä ovat oh muutamassa päivässä, vaikka kyllähän esim, levozineja jatkaessa voisi hyvinkin kuvitella ulkopuolelta että tuo ukko tarttee apua. Niksi on siinä että ei jatka niiden leptien syöntiä.

Unettomuutta olen kuumotellut, kun olen 3-4 päiivää välillä mennyt samoilla silmillä, että mitenköhän tuo pää kestää, ilmeisesti ei kestä kenelläkään jos univelkaa vaan kerääntyy ja kerääntyy, loppujen lopuksi kuka tahansa kilahtaa.

Kerran koin jotain psykoosiksi tai psykoottiseksi episodiksi luokiteltavaa; otin liikaa piriä, poltin liikaa pilveä ja join päälle muutaman oluen yliväsyneessä tilassa - älyttömät vainoharhat kaikkea ja kaikkia kohtaan, vaikka tiedostinkin niiden johtuvan em. substansseista en voinut muuta kuin mennä kelojen mukana… Langat ei ns. pysyneet käsissä. Pari päivää kesti ja n. viikon kyseisen viikonlopun jälkeenkin oli epätodellinen ja epävarma olo. Jollain tasolla kuitenkin tiedostin koko ajan, että ko. olotila johtuu päihteistä, ehkä se piti mielen kasassa :unamused: Toivottavasti ei enää ikinä tarvitse kokea mitään sellaista.

Musta on ihan hyvä, että skitsofrenia on “keksitty” lääketieteen piirissä - ei sitä diagnoosia ihan tosta vaan anneta ihmisille, kyllä se vaatii aika tarkkojen kriteerien täyttymisen esim. toistuvien psykoosien osalta. Mun yks tuttu on skitsofreenikko ja helvetin paljon paremmin se voi nyt vihdoin kun on lääkitys kohillaan, käy terapiassa ja tietää itse mistä on kyse vrt. siihen kun “lääkitsi” itseään pajauttamalla ja dokailemalla… :unamused:

Olen ollut siinä käsityksessä että kyseessä on sairaus. Voitko vähän selventää?

On ollut nuorena n. 18 v. ehkä parikin kertaa ja lisäksi ollut jotain psykottiisia jaksoja jotka on kestänyt
parhaimmillaan kuukausia. Sitä mikä se psykoosi oikeastaan on on aika vaikea selittää. Minulla ainakin meni lähimuisti monien päivien takia jopa vuosia silloin kun sitä poltteli melkeen joka päivä. en pysty enää polttamaan ellen saisi varmasti jotain tiettyä lajiketta josta tietää miten menee päähän enkä kyllä noista lajikkeista tiedä oikeen mitään. Toinen juttu että yleensä lehteä pystyn polttamaan mutta hasista tai kukkaa en. Aivan hirveitä nuo psykoosi oireet olivat kyllä. Oireita mm. pelkotilat, apaattisuus, paniikkikohtaukset, olin ihan toisessa maailmassa ja en päässyt pois sieltä. En ymmärrä tätä kannabishypetystä, koska paljon parempia aineitakin on olemassa. Jos kokee näitä oireita niin mikä järki jatkaa polttelua, en tod. suosittele. En yhtään tykkää siitä raskaasta olotilasta jonka jostain PLstä saa…

Hyvin kauan sitten oli psykoottinen masis. Meni aivan masislääkkeillä (vai oisko ollu joku 2 milliä peratsiinia, en muista enää), ne saattavat olla siihen erittäin tehokkaita. Kyl mä aika lail pihal olin; ja sitä kesti muutaman kuukauden. Ei johtunut mistään aineista. Paljon “kuormittavia tekijöitä”… :confused: . Parantues kasvoin kyl henkisesti, opettelin sietämään tunteitani: tarkastelin niitä ja huomasin, ettei näistä mitään seuraa, mut ikävä kyl se ei jäänyt pysyväksi… :frowning: . Suunnitelmat olivat täysin järjettömiä: etenkin moneen kertaan mainitsemani Etelämantereel muuttaminen - ratkaisu kaikkiin ongelmiini, just juu :unamused:. Tosin (onneksi :laughing:!) satuin silloin näkeen töllöstä dokkarin Etelämantereen tutkimuskeskuksesta - hyi helevetti :open_mouth:! Armottomien pakkasten takia ihmiset joutuu oleen siel (vähintään) viikkotolkul suljettuna keskenään samaan tilaan; ja siel tapahtuu tutkimusten lisäksi kaikkea sitä, mitä ihmisten välil yleensäkin tapahtuu: treenattiin aerobiccia, ryypättiin, pariuduttiin - ja mustasukkaisuusdraamoista ei ollu pulaa. Ja mä kun olin niin toivonut pääseväni kaikista ihmisistä eroon, istuskeleen pingviinien keskel…realismista ei siis hajuakaan :unamused: . Että se siitä alkujaankin onnettomasta suunnitelmasta :laughing: !. Että ratkaisu rahattomuuteen, opintojen jumiutumiseen, omiin ihmisuhdetragedioihin ja useisiin äkillisiin kuolemiin, omiin psyyken ongelmiin olisi Eteämanner- voi hyvät hyssykät :unamused: ! Minusta ilmaus “lasikellon alla” on hyvä, koska uskoin, että mun ympäril on jokin kummallinen suojaavasta aineesta rakentuva “kupla”. Ei muka tarvinnut autoja väistellä, kun eihän ne nyt mun päälle voineet ajaa…kun oli se kupla :unamused: . Pakkoajatukset oli veemäisiä, mut niitä ei ollut hirveän paljon, mut kai ne vaarallisia olivat. Autos istues toistui vain ajatus “hyppää!” “hyppää!” “hyppää!” - vaan e n hypännyt!!)

Ikävää oli kans se, että niis ympyröis, jois silloin liikuin, kellään ei ollut tietoa mistään psyykkisistä sairauksista; ja mua yritettiin kasvattaa, kun mä muiden ihmisten mielestä käyttäydyin vaan huonosti ja kaverit tuomitsivat minua myös tunteista (mustasukkaisuudesta), mikä on minusta kohtuunta, siis tunteista tuomitseminen !! Totta helvetis mä käyttäydyinkin huonosti, ja kun lääkärin (suuri kiitos hänel, koska hän määräsi mut käymään kerran viikos vastaanotolla, vaik terapiaan ei siinä hoitopaikas ollut mahdollisuutta - tosin enpä tiä, mitä hän ois tehnyt, jos en olis ilmaantunut paikalle, koska olin ollut hyvin itsetuhoinen, ehkäpä ois sit laittanut lähetteen suljetul) ja lääkkeiden ja lekurin ymmärtäväisyyden, pätevyyden ja omankin ponnistelun avul paranin siitä. Ja sit kutsuin mun kaverit kylään. Oin leiponut hyvän täytekakun - halusin jollain tavalla hyvittää, koska olihan se heillekin ollut raskasta. Ja kuten jo sanoin, tarkastelin tunteitani…eikä niistä seurannut m i t ä ä n, vaikkeivat semmoset tunteet kuin mustasukkaisuus, kateus, kauna, viha ja mitälie, h y v ä l t ä tunnu, tietenkään, kelleen. Mut niitten kans voi pärjätä, eikä niistä tarvitse seurata mitään vaarallista, jos ne pystyy tunnistamaan ja tarkkailemaan, että “nyt mä tunnen näin, mut kyl se ohi menee…”

Ett se päättyi kyl hyvin :slight_smile: ! Ja jos henkinen kasvu oli silloin mahdollista, miksei olisi nyt???

Aiheeseen liittyen esittäisin jatkokysymyksen, eli oliko teillä pysykoosia enteileviä ennakko-oireita? Jos oli, niin minkälaiasia ja kaunko ne kestivät? Uskotteko, että olisitte voineet ehkäistä psykoosin puhkeamisen?

On ollut silloin kun vielä söin pentsoja ja sitten kun olin pariviikkoa ilman niin näin että tyyny oli minun exäni ja en pystynyt pistämään valokatkaisimesta valoa päälle ja olin 2 viikkoa sohvalla samassa asennossa ja kyttäsin vaan televisiota, mutta sitten kun tuli se päivä että sain pentsot respalla ulos niin nousin vaan ja pistin reseptin taskuun ja menin ovesta ulos ja avaimet jäi kotiin niin sitten aloin itse koputtelemaan omaa kotioveani vaikkei siellä ketään ollut, mutta koputtelin vaan ja huusin postiluukusta että tulkaa avaamaan… Noh siinä sitten makasin yön rappukäytävässä ja aamulla menin apteekkiin ja hain lääkket ja kun ne alkivat vaikuttamaan niin ihmettelin että mitä vittua minä olen oikeen tehnyt ja missä ollut ja maailma ns. virkistyi ja palasin maanpinnalle. Tuli kaikkea sanoin kuvaamattomia tunteita :unamused: