Psykiatri

En ole samalta seudulta tai tunne psykiatreja (vain sairaanhoitajia tai terapeutteja palkattuna hommaan), mutta sanon samat asiat jotka itselleni kerrottiin… Tämä menee aivan offiksi ja kertaukseksi, joten laitan omat, HUONOT kokemukset pinkillä ja pienellä. Pakkohan sekin paska on kerrata… Ei ainakaan ehdi miettiä missä vaiheessa syöpä on ja koska on seuraava aika terapeutille, klinikan puolella. Ainoa haitta siinä on että aikoja ei ole… :frowning:

1) Joudut olemaan tekemisissä tämän ihmisen kanssa kenties 3v joka viikko
2) Soita terapeuteille alueelta kunhan tiedät terapiamuodon, kelan sivuilla on kela-korvaus terapeutit, mutta lista ei ole aina päivitetty, on myös olemassa lista kaikista laillisista psykiatreista…
3) Lista asioista jotka pidät välttämättöminä
4) Luonnelista ja ihmistyypit keitä et voi sietää
5) Mikäli epäröit, pyydä ½h koe-aikaa jotta näet ihmisen… Joudut maksamaan koko summan mutta et ainakaan valitse väärin…
6) Itse vielä tekisin kiperät kysymykset miten toimii missäkin tilanteessa. Ulkonäkö tuntuu kertovan enemmän hmm… että haluaa nostaa omaa arvoaan! Jäi sanomatta asia omalle terapeutille, poiti kysyä lopuksi onko hänellä ollut uskottavuusongelmia kun pitää urpakka-vaatteita ja selkeästi opetellut kuinka useat ihmiset luottavat… Itse koen tuon opetelluksi ja liioitelluksi ja mieleen tulee politiikka->läpimätä touhu!

Miten tämä toimii? http://psykiatria.vsshp.fi/fi/5942 … Kriisipäivystyksiä, ilmankos jotkut puhuvat päivystävistä sairaaloista… :unamused:
Kaikilla ei tule tilaa TAI HALUA löytymään, meillä on eletty ainakin jo yli vuosi lamassa eikä taantumassa… :laughing: Tällöin terapiaa tarvitaan, koska työpaikat katovat Aasiaan ja asunto pitää saada maksettua. Terapia ei todellakaan ole “helppoa keskustelua”… Kaukana siitä oli oma kokemukseni, eniten laittoin vihaksi (tosin mä en saanut valita terapeuttia ja kaksi vahvaluonteista ihmistä joilla toisella on suurempi valta ja omat näkemykset; on mahdoton yhtälö…) diagnoosien heittely ja lupailu niihin palaamisesta… Vitut, sain ottaa netistä selvää… Lisäksi sanottiin jo aluksi että mikäli en tahdo asiasta puhua, voin sanoa jolloin siihen voidaan palata myöhemmin. Tätäkään ei todellakaan noudatettu… Tosin löysin ihmisestä vain sen netistä että on ollut työterveyshoitaja, ei sh, ei terapeutti tms.

Kannattaa ensin tutkia sitä omaa ongelmaa ja luonnetta… Hyödytkö hieman päällekäyvästä psykiatrista vai riittääkö ihminen joka kuuntelee kun puhut ja kysyy tärkeitä asioita. Haluatko erityistä terapiaa, alalajia kuten kognitiivinen terapia… On eri ongelmille eri terapioita… Itse valitsin kongnitiivisen terapian, koska olin käsitellyt lapsuuteni ja sen vaikutuksen nykypäivään ja suurin ongelma oli mun tunteiden kasaantuminen josta seuraa ahdistus ja lopulta kun puolustusdefenssit loppuvat, niin palaan syömättömyyteen ja piikkiin (oli muuten pisin tauko itsetuhoisuudessa, helmikuusta eiliseen; :laughing: :blush: )… [/size]

Valitse puheluiden perusteella 2 tai kolme ihmistä… Tietenkin kannattaa tehdä lista asioista etukäteen mitä terapialta toivot… Kysy ensin onko edes mahdollista päästä terapiaan, koska se on kaikista kamalinta jos koet löytäneesi juuri sen oikean ihmisen ja hän sanoo lopuksi että “puolen vuoden päästä voisin alkaa ottaa sinua pari kertaa kuussa, aiemmin ei ole kuin satunnaisia aikoja”… Itseäni kehoitettiin maksamaan kerta tai kaksi eri ihmisillä itse; koska sama ihminen tulee olemaan psykiatri 3v. Itse kun en valinnut terapeuttiani ja aluksi tulin hänen kanssa todella hyvin juttuun; tosin hyvin nopeasti huomasin että hän ei a) tajunnut mitä haen terapialta (kiinnosti mun lapsuus liikaa, kehoitti palaamaan takaisin kertomaan itselleni jotakin; teki mieli sanoa että tapa itsesi jo 15 vuotiaana, ei elämästä tule parempaa mutta sanoin että en todellakaan sanoisi mitään koska se ei ole mahdollista!!) b) hän oli päättänyt että mun suhde vanhempiin on riippuvaisen suhde (satun ymmärtämään jos isäni tahtoo joinakin hetkinä kuolla, sattuu olemaan omissakin ajatuksissa joskus) c) hän väitti että minulla on ongelmia kontrolloida päihteidenkäyttöä (yritin tolkuttaa että mä en kävisi koulua kunnolla tai pysyisi töissä jos käyttäisin, mutta olen hänen mukaansa narkomaani kun tarvitsen lääkkeitäni) ja d) hän unohteli asioita ja ailahteli todella paljon!! Kaikista pahin asia oli ehkä se, että hän ei voinut ymmärtää kuinka rankkaa oli tulla klo 5:n jälkeen herättyä ensin fyysisestä päivästä lähteä kesken neljäsosan tunneista koko kurssista, hakea lääkeet ja vielä tulla viiteen saakka terapiaan kunhan on ensin tipahtanut dösään pari kertaa kun niitä 5.n aamuja on jo pari ehtinyt kertyä; kidutusta olisi laittaa ajat eri päiville; JUUH, tietenkin… [size=85]. Sanoin oman mielipiteen, mutta eihän hän autolla kulkiessa voi ymmärtää että toinen liikkuu julkisilla ja mielellään nukkuu päikkärit jos on ollut takana 3 päivää joista pari ollut reilu 10h ja yksi vain 8h matkoineen… Ei tuo edes riittänyt, vaan hän ei kertakaikkiaan voinut ymmärtää että olen löytänyt aiemmin ihmisen, joka oikeasti ymmärtää mua (toisenkin mutta luotto on mennyt); tietenkin klinikalta. Heidän sääntönsä olivat paremmat kun ihmisille ei voinut soittaa ja yli 8 vuoden turvallinen ympäristö pistettiin poikki täydellisesti!! (kesti reilu ½v ennenkuin pystyin luottamaan edes vähän tuollakaan). Joka kerta jos hoidin asioita klinikan kautta; mut haukuttiin täysin! (oliko jopa 3 kertaa, näin 2 krt pomon “pakolla” ja näki kyllä että häntä vitutti edes se vajaa vartti!) Reilu 8v tekee tehtävänsä ja eka omahoitsu terapia-opinnoista ja minusta tekemän työn perusteella ei muistanut että hän sai tehdä erittäin paljon mun luottamuksen eteen töitä… Paras terapia-suhde on itselleni ollut klinikan terapia ja luotto… Eilen näin 2 kerran vuoden sisään ex-omahoitsun ja tällä kertaa ei kysynyt pomolta lupaa (Thank God!); paljon sai asioita selvitettyä jälleen ja edelleen olen ainoa joka on heittänyt kamaa pois (ei pysty yksin) ja jätin kahdet vermet sinne… Lisäksi näin mä voin luottaa ihmiseen, hän on ainoa joka oikeasti tahtoo että mä pärjään vaikka kuten sanoinkin niin mä olen vapaa tekemään itselleni mitä haluan ja saan silti lääkkeet… Vaihtaisin paikkaa koska tahansa kyllä…

Jokainen varmasti tietää että kun saa samasta paikasta luottamuksen kohdilleen, on helpompi luottaa myös muihin saman paikan työntekijöihin; poikkeuksetta ne kenestä voi lukea kasvoista että parempi jauhaa small talkia… Klinikalla on useampi ihminen ja on pakko yrittää luottaa muihinkin, ne kenestä huomaa että ala on oikea, voi luottaa. Terapeutti on yksin. Hänellä ei ole sijaista ja ei voi olla liian riippuvainen tai jutella puolet pelkkää päivä-uutisia… Eli se kun aika perutaan sairastapauksen vuoksi, ei saa pilata koko vkoa koska niin tulee käymään… Lisäksi ongelmat aletaan purkamaan lapsuudesta, vaikka kyse olisi kognitiivisesta terapiasta… Itse koin tuota asiaa hiukan turhan tarkaksi, terapeutti itse sanoi että osaan erittäin hyvin yhdistää asiat ja seuraukset… Asia jota saan kuulla jatkuvasti, mutta kun en voi soveltaa sitä itseeni kun negatiiviset tunteet ovat olleet 5:ltä luokalta asti suurelta osin peitetty… [/size]

Mikäli olisin valmis maksulliseen terapiaan valitsisin itse tällä tyylillä…

Ongelma: Nykyisyys->terapiamalli joka keskittyy nykyiseen käytökseen… Peilaa käytökseni todella tarkkaan…

Omat ominaisuudet:

  • puhun itse asioista jotka ovat tärkeitä-> pitää osata kuunnella ja huomioida sieltä ne oikeat asiat… Lisäksi tarvittaessa ottaa esille joitakin asioita joita en ehkä ole ajatellut asiaan kuuluvan, mutta haluaisin itse viedä asioita eteenpäin siinä järjestyksessä about jossa ne päästäni tulevat esiin. uskoisin sen olevan “luonnollisin” tapa muistaa paskoja asioita…

  • vihaan ihmisiä ketkä ovat ennakkoluuloisia. vaikutan itse ennakkoluuloiselta, mutta kyse on ihmisistä; ei rodusta… Politiikka tekee eriarvoisia ihmisiä. Selkeästi oma ex-terapeutti oli AINA oikeassa ja hänellä oli ennakko-aavistukset…

  • olen adhd, eli ylikeskityn jos aihe kiinnostaa. Tällöin ihmisen tulee muistaa mihin terapia jäi! On keskivertoa parempi muisti ja olen itsekin lukenut sen lukion 5 kirjaa (sekä useampia ylimääräisiä kirjoja) psykasta ihan mielenkiinnosta. Vihaan kertaamista yli kaiken, mä olen pysynyt virallisesti selväjärkisenä näin pitkään lääkärinkin mukaan vain, koska olen tiennyt kuinka peitän ongelmien suuruuden ja ohittanut mm. sellaiset tunteet jotka haittaavat eteenpäin menoa…

  • auktoriteettikammo joten haluaisin auktoriteettikammoisen terapeutin. Oli J-päässä sellainen ja eivät olisivat voineet lyödä vetoa että en ole siellä paria pv pidempään. Onneksi asia selvisi ekana päivänä; koska mut vietiin väkisin syömään vaikka ekana päivänä on lupa välttää toiminta! Pakoitti asian selvittämään (alun asiat jäävät aina kaivertamaan joten kissa pöydälle saman tien) ja sanoin vihaavani sitä että luvataan jotakin ja raahataan väkisin, muiden odottaessa minut ruokalaan! Kysyi että kärsinkö auktoriteettikammosta johon rehellisesti vastasin. Ojensi käden ja sanoi että hänellä on sama ongelma… Sovimme että hän ei pomota, mutta tiedän rajat… Kuitenkin hän oli kuin isoveli…

  • ihminen kehen PYSTYN luottamaan. Vaitiolovelvollisuus sitoo, mutta kyllä vituttaisi mikäli kuulisi kaupassa ohi kävellessään terapeutin naureskelevan ja vähättelevän ongelmia joita aiemmin ymmärsi.
    ihminen jolle voi kertoa mitä vain, aluksi vaikka sivulauseessa , tästä huomaa kuunteleeko toinen ja kiinnostaako asia lainkaan… Perusluoton tulee mielestäni ansaita… Hyvä terapeutti huomaa asian vaikka osittain mumisi jotakin… Mulla ei toiminut tämä. Tarkasti heti mitä olen puhunut lääkkeidenjaossa ja tarvittaessa haukkui siitäkin asiasta… :open_mouth: :astonished: Tähän tuli tietenkin ongelmia kun kaikki ihmiset samassa rakennuksessa tai sama tietokanta pikemminkin… Meinasi lähteä luotto koko porukkaan kun turhista asioista syytti ja haukkui; silti terapeuttina ei voinut vain tajuta että koin itse 1000 kertaa paremmaksi henkilökohtaisen avun, kuten klinikalla!

  • Mikäli ammatti-ihminen epäilee jotain diagnoosia, hän ottaisi sen asiallisesti esille; syyt, miksi epäilee, kyselee ilman että asiaa osaisi johdatella (mä haluan olla tosin aina perillä niin vituttaa ankarasti jos ei jotain sanaa muista; mä en valehtele, jätän kertomatta korkeintaan)… Tuntuu olevan niin muotia ainakin julkisella keksiä vaikka mitä häiriöitä!! Itse uskon seuraavan ilmiön olevan jakautunut persoonallisuus!

[size=85]4kk:den kokeilun jälkeen oli yhteispalaveri jossa ajattelin että saan itse sanoa mikä mättää, suunnittelin asiaa ties kuinka pitkään; ei, tämä itsensä ylentänyt ihminen oli “kaikkien yläpuolella” kertomassa tuloksista. Ei voi jatkaa tässä elämäntilanteessa (katkaistaan kaikki välit luotto-ihmisiin)… Kun oli mennyt jo reilu ½v päin helvettiä ja klinen pomo oli sen antanut tapahtua, niin jätin vain lääkkeidenjakajat vähälle huomiolle ja kerroin terpalle mitkä asiat mättivät. Hän väitti että suomenkieli on hankalaa eikä haukkunut mua käyttäjäksi; oli pakko mainita että onneksi olen syntyperäinen suomalainen niin ei tule epäselvyyksiä; lääkeriippuvaiset ovat addikteja ja alan epäilemään koko “home-allergiaa” joka kestää 2h:n palaverin jälkeen 3vkoa; tahtoo vetää vain nappeja ja viiniä!! Lisäksi ilmoitin että hänellä ei ole mitään oikeuksia heitellä diagnooseja ilmaan tai pakottaa mua puhumaan lapsuudesta; mä kun halusin kognitiivista terapiaa ja sain yhden lauseen opin koko ajalta “tunteet ovat pallon muodossa ja jos ei tunne sieltä vaikka 2 tai kolmea tunnetta; alkaa pallo hajoamaan…” Toinen fiksu lause oli kun toista kertaa tivasin helvetin vihaisena että millä järjellä se viskelee noita diagnooseja eikä palaa niihin?? Vastasi omille tutkimuksille järkevän keinon, en jo ennestään kehittymätön (epävakaa) persoona joten dissosiaatiot ovat yleisiä kun persoonallisuus on huonosti rakentunut!

Kaikki muut oli paskaa, adhd, epävakaa ja bipolaarisuus voivat olla kaikki samaan aikaan (käypä hoito infoaa että nuo kolme sekoitetaan toisiinsa erittäin useasti, meilläpäin tapana on vain jakaa diagnooseja ja myöntävät itsekin että kaikille löytyy kyllä! Pahin on olut frendin 4kk:tta mielisairaalassa ja ulos mukana hesperinen skitsofrenia-diagnoosi; lopetti järjettömän mielialalääke-arsenaalin, opparit ja rauhoittavat seinään ja mtk uhkaa psykoosilla! Diagnoosi on sittenkin se epävakaa pers. häiriö ilm. juuri dissosiaatio-oireilla! Terapeuttien mielestä jos et koe että olet itse peilissä vaikka vain 2h, olet ollut psykoosissa! Resepti oli yksinkertainen, suuri määrä tasaavia ja masennuslääkkeitä! Tuossa vaiheessa äitikin sanoi että “ei helvetissä kun olet ollut J-pään jälkeen normaali”… Samalla heitin klinikan bossille sen minusta tehdyn tehtävän jossa hän nimenomaan kertoo alkuvaiheesta; “kesti todella kauan ennenkuin aloit edes vähän luottamaan”… huusin että muistaako kirjoittaneensa tätä tekstiä?!? Ennen olisi tajunnut että mä en voi vaihtaa kahta paikkaa samaan aikaan ja tuo terapia oli trauma!! JÄLLEEN yksi julkinen paikka, jonka skippaan! Yksi positiivinen asia löytyy tästäkin; luen lääkärioppilaille tarkoitettuja oppaita kun saan tuloksia jos en pääse jatkohoitoon… Poisto-menetelmällä ja kappas, löytyi että tuskin tuo nyt kovinkaan vaarallinen on joten en lähde lekuriin valehtelmaan/itkemään/anelemaan… Ovat erikoistuneet yksinkertaisimpien traumojen hoitoon (post-traumaattinen stressireaktio joka menee melko normi-kaavalla) eli ne kaikki samalla alueella asuvat sota-uhrit ovat heidän asiakkaansa. Kanta-suomalainen/saarelainen/karjalainen maksaa omavastuun ja piste![/size]
[b][u]

Omat muut vaatimukset:[/u][/b]

  • Tarvittaessa kiinni saatava virka-aikana… Oli erittäin mukavaa julkisella kun tämä erittäin home-alleginen “terapeutti” ei ollut kertaakaan paikalla kun olisi oikeasti tarvittu! Soitin päivystykseen kun huomasin että vko on keskivaiheilla ja valvoin toista vuorokautta ilman mitään ongelmia käydä koulua tms. Muistin myös aloittaneeni masislääkityksen päivää reilu vko aiemmin joten tajusin tuolloin tipauttaa itseni… Jälkeenpäin kun asiasta puhuin, niin kyse oli MANIASTA eikä hypomaniasta… Lekuri 6vkon päähän jolloin en enää edes muistanut koko asiaa, niin nopeasti oma elämä menee… Mahdollisesti voin olla liian herkkä masennuslääkkeille… Voi olla tai sitten ne yhteisvaikutukset eivät ole tiedossa… Mä kyllä valvon vaikka 3vkoa muutaman päivän unilla jos tarpeeksi on mietittävää, erittäin vähällä ruoalla ja siivoten (kongreettisesti tilaa uudelle elämässä). Jälkikäteen nämä ovat aivan sumua, ne vain katoavat…
  • Äänensävy ja puhetyyli (kertoo paljon jos äänensävy ärsyttää; moni puhuu korotuneen hitaasti jotta saa lisää luotettavuutta, jos ihmistä vituttaa jokin sitä on aika vaikea peitellä… Yleensä kysymyksiin vastataan tympääntyneenä nopeasti ja yritetään lopettaa puhelu)
  • Duuni otetaan tosissaan, mä olen asiakas joten mua ei pakoteta mihinkään! Lisäksi jos terapia aiheuttaa ongelmia, ne ongelmat on selvitettävä…
  • Molemminpuolinen kunnioitus.

[size=85]Itse olen aina lukenut ihmisiä erittäin paljon elekielestä… Mistäköhän johtuu?!? :unamused: Lääkäri kysyy aina uudesta ihmisestä että laitanko hänet “testiin”?.. En tietenkään tarkoituksella testaa ketään, mutta kyllä saan ekalla käynnillä selville paljon… Ainoa asia jota en saa selville on myöhemmin esiin tuleva päteminen… Esim. ex-frendi oli tällä vanhahkolla ihmisellä käynyt sen 3v ja mitään ei irti saanut… Mulle jaksoi puhua kuinka 1 SIIS YKSI potilas elää ilman lääkkeitä!! Muutama pienellä lääkityksellä… Olisimme tulleet toimeen mikäli hän olisi [/size]
a) pitänyt lupauksensa
b) ei olisi tonkinut edellisiä käyntejä tai mahdollisia yhteydenottoja paikkaan johon en kuulunut
c) myöntänyt möläytyksensä [size=85](narkomaani, sairas isäsuhde; voimme puhua kuolemasta=ei normaalia, ollut edes katuva jos ei muista mitä viime kerralla tehty) miettimättä lainkaan että itse olen kuunnellut tuota samaa paskaa siinä auttaessa (tiesin että jos epävakaalla on paska päivä, riitti että oli samaa mieltä ja kysyi lisää esittäen kiinnostanutta; niin ainakin oli tyytyväinen; yrittää kääntää puheenaiheen ja tarkkailee humalatilaa sekä ilmeitä mistä ei tahdo puhua) jo ennen 10 ikävuotta… 10 vuotiaana olin jo terapeutti joka kertoi miksei kannata tappaa itseään tai meitä, äitiä ja itseään… Harmi että en ole ollut poika ja meistä on vain harmia… Itse jatkoin tuosta 13v alkaen, joten aihe on melko tuttu!!! On auttanut elämässä, esim. pääsee liukenemaan piripsykoosissa olevien luota… Osaan ilm. melko hyvin tulkita muita ja toisaalta olen myös hyvä näyttelijä tarvittaessa… Jos toinen kokee olevansa nurkassa, tilaa tulee antaa… Jos hän uskoo että vakoilemme kännyä tai tietsikkaa, niin parempi alkaa kyselemään aivan muista aiheista jollei perille mene… Vielä joku päivän tai parin harhautus; sen jälkeen saa piripussin jossa taas extraa… :open_mouth: [/size]
d) myöntänyt että hän ei ole luotettava koska ei palaa asioihin joihin lupasi palata; kerran asiasta mainitsin kun valitti että emme etene sen prkleen paperin kanssa mutta ei tajunnut/kiinnostanut miksi olin hiljaa vaikka asiasta selkeästi vihjasin… Mä kuitenkin tulen vastaan ja usein riittää kysymys että “mikä mättää?”… Tämän asenne oli että “juu juu, palataan, mutta nyt tehdään TÄMÄ”! e) 3 tai 4 krt meni hyvin, mutta sen jälkeen omat mielipiteet jäivät “ammatilaisen arvoon”…
f) olisi jättänyt ne prkleen turhat asiat jauhamatta kun aina kysyi tunnenko asian ja sanoin mikä se on. Kertaus, hidas kertaus… Kerran erehdyin sanomaan että piirsi saman kaavakkeen viimeksi ja kerroin mitä siinä käy, niin näin että otti nokkiinsa… Eli nosti itsensä ylemmäs eikä vain tahtonut että a) ymmärrän tai b) laitan vastaan mielipide-tasaava lääkitykselle kun he tahtovat sen jokaiselle! Kuinka mä VOIN kyseenalaistaa heitä?? Olisiko hiukan pidempi ja PAREMPI kokemus päihdelääkäristä… Tuli viimeksi huomattua että hän kyllä tajuaa minua… Hiukan yllätyin kun kysyi että koska olen viimeksi tuntenut oloni turvalliseksi?? Silloin kun tiesi että saa virka-aikana puhua puhelimessa jonkun kanssa, vaivainen vuosi! Muutenkin kävin vuosia ruinaamassa lääkkeitä ja lopulta häntä vitutti että sain kaiken mitä tahdoin; etenkin dexe (tutuistuin asioihin etukäteen ja kunnolla). Olen kokeillut etyylifenidaattia; aivan sama kuin mf:llä; silmäsärky sekä niskasärky joka kestää pari-kolme tuntia… Väsymys; Concertalla kesti sen 17-19 ja ei vain kumpikaan sovi itselle…
g) olisi pitänyt itse kiinni ajoistaan; ei!! Joka kolmas kerta oli NIIN kiire käsitellä papereita että ei ollut aikaa vastata läheskään miettien… Omat vastaukset kun alkoivat, kehoitin tekemään paperin itse loppuun! Ennakko-asenne jota oli pakko vielä buustata…

Mikäli valitset silti väärin, niin PARAS tapa loukata on epikriisistä kysyttäessä sanoa että “pidäpä se ihan itse”… Siinä aletaan kyselemään että eihän sitä voi… Mä olen sanonut että “siellä on useita asioita jotka sä päätit minun puolesta joten en tee tuollaisella valheellisella paperilla yhtään mitään; käytä vaikka puuceessä”… Sekä samantien ulos ettei löisi ketään… Kysyi pomo myöhemmin kun soitin että huomasinko kuinka se suuttui kun puhuttiin että olin yhteydessä joskus klinikkaan? Sanoin että johan olen siitä saanut kuulla haukkumiset joka kerta ja vähän useamminkin että olen laittanut merkille… Jos en saa lekuria ja he eivät vastaa niin kuka sen soittaa?? Sairaanhoitaja kun on pätevä sanomaan että prkl se lääkäriaika! Toisaalta aina voi haukkua potilaan, vieläpä hoonolla suomella! Seuraavaksi sanon että sä kirjoitat erikoislääkärin, harasoo!

Sori et puolet offia, mutta kun näki sen ainoan luotettavan (100%) ihmisen, niin pistää miettimään mitä kusipäitä vastaan tullut… Tämä tuli huonoimpaan mahdolliseen aikaan… Julkisella peloitellaan M3:sella tai 1:sellä ja painostetaan… Mitä sanoin mun lekurille että mielisairaalaan en todellakaan lähde, vaikka en tuntisi itseäni ½v:teen, niin hän sanoi yllätyksekseni että mun reaktio on erittäin terve ja järkevä tuohon tilanteeseen eikä hän näe mitään syytä miksi tarvitsisin sairaalaa… kova on luotto, vaikka aiemmin sanoi että minusta huomaa todella hyvin, kuinka voi piilottaa osa itsestään piiloon ja tuoda esiin niitä parempia ominaisuuksia… Vasta kun alkaa miettiä miksi kannattaisi elää, huomaa että ei ole luottanut kehenkään 4-5 luokasta (5.llä kerroin yhden asian jonka jälkeen päätin että mun ongelmat on erittäin pieniä!), osa huomaa käytöksestä… Vaikea arvata että pelkää lyömistä jos nostaa kädet kasvojen eteen… Kyllä mä jo 24 vuotiaana aloin puhumaan…

Hyvä olis tietää mihin tarkotukseen apua haet (mitä toi: “onko kaiken vaivan arvoista?” tarkottaa)

Mulle on terapia tehonnu toistuvaan masennukseen hyvin. Meni siinä tietty vuosien varrella toistakymmentä terapeuttia, ettei mulla synkanny yhtään niiden kans. Nykyinen on loistava.

Suosittelisin ensin kokeilemaan kunnallista, natsaisko siellä hyvä lääkäri/potilas/terapeutti gombo.

Apua kannattaa hakee ja ajoissa, ennen ku on liian myöhästä.

Vanha-Narkki

Milloin on myöhäistä?? Itselleni sanottiin että persoonaa voi muuttaa 30-40 ikävuoteen asti… Mikäli kunnalla on varat loppu, niin?!?

MUN OMA KOKEMUS: Suurin osa on vittupäitä, mutta joukkoon mahtuu joskus helmi. Se on sitten ihan ihmisistä kiinni kenellä natsaa kemiat(enkä tarkoita nyt pelkkää lääkitystä :laughing: ), eikä se hyväkään psykiatri ihmeisiin pysty, etenkään, jos on oikein syvällä suossa. Hyvän löytäminen saattaa viedä aikaa ja siltikään ei välttämättä tärppää :frowning: .

Kannattaa kuitenkin varautua että aina etsitään asioita lapsuudesta (voit joutua käymään läpi esim. kiusaamista tai noloja tilanteita joita et mielellään analysoisi)… Toisaalta vaikka monesti alkukerrat voivat ahdistaakin, kun tajuaa syy-seuraus suhteet, ymmärtää mistä ongelmat johtuvat. Itselle oli aluksi todella vaikea tunnustaa että vanhempani eivät ole täydellisiä, kenenkään vanhemmat eivät ole. Lapsi myös joutuu aina jossain vaiheessa elämää johonkin tilanteeseen jossa kokee olevansa epävarma tai tahtoisi pois siitä… Jos asiaa ei ole käsitellyt niin ahdistaa ainakin itseäni että en yhdistä tunnetta ja seurauksia jotka yleensä ovat että olen itsetuhoinen jollakin tapaa… Mä itse luulin jo päässeeni parista vanhasta jutusta yli, mutta nyt olen tajunnut vielä vanhemman jutun, joka selittää miksi vieläkin mietin että miksi käyttäydyn/tunnen näin. Nyt ehkä asian tajusin, tämä oli jo ennen kouluikää jolloin käyttäydyin tod. näk. 10 vuotiaana jo niin, että elin ilman yhtä tärkeää tunnetta… Ilman psykiatria tosin… :unamused: On kyllä todella mielenkiintoinen ihmisen mieli sekä etenkin geenit (=hallitsevat luonteenpiirteet) Olen kyllä asioista päivittäin hänelle kirjoittanut lyhyen yhteenvedon josta jokaisen joutuu tod. näk. selittämään…

Itseäni tuo terapia ahdisti, koska koin että mut vietiin takaisin “lapseksi”. En ollut kohdannut tuollaista tilannetta… Toivottavasti on viimeinen asia jonka joudun käsittelemään, koska tämä selittäisi nuoruuden musta-valkoisen ajattelun sekä olisi viimeinen asia joka olisi aikuisena tajuamatta… Vihdoin ymmärtäisi että kaikkeen ei voi vain vaikuttaa… Vain omaan itseensä… :wink:

Malibulta hyvä pointti tuo, että psykiatrilla käynti saattaa olla ahdistavaa ja todella rankkaakin, vaikka psykiatri olisi hyväkin. Siellä kun nimenomaan on tarkoitus keskittyä niihin kipeisiin asioihin. Eihän se mitään auttaisi, jos se olisi vain leppoisa juttutuokio päivän säästä. Se tosin on sitten taas eri asia kenelle(minkätyyppiselle psykiatrille/ihmiselle) haluaa niitä vaikeita asioitaan purkaa, eikä se selviä välttämättä ensimmäisellä tai toisellakaan käynnillä. Psykiatreja on myös useampaa eri koulukuntaa. Eivät kaikki ole niitä freudilaisia pervoja, jotka haluavat vatvoa loputtomiin jotain lapsuuden yökastelua. Tietysti menneisyyden mörötkin pitää käsitellä, koska niillä on monesti ainakin jotain vaikutusta psyykkisiin ongelmiin ja ihmisen psyykeen yleensäkin, mutta hyvä psykiatri tajuaa myös sen, että kaikkien ihmisten kaikki mielenterveyshäikät eivät välttämättä johdu siitä, että lapsena oli vain puisia leluja ja pää patterin välissä.

Saako täs mainita nimiä… :confused: ? Erittäin hyvää hoitoa, siis silloin vielä Kelan tukemaa terapiaa, sain aikoinaan psykiatrian erityissairaanhoitajalta, nainen, sukunimi Tuominen. Turus vastaanotto… Kykenee joustamaan potilaan tilanteen mukaan, mut vaatii, että päihdeongelman pitää olla hallinnassa… :confused: . No, jos nimiä ei saa mainita, kaiketi tämä poistetaan… :open_mouth: .