Psykedeelisiä kokemuksia

Oon vetänyt ihan tarpeeksi lappuja(+nestemäistä lsd:eetä) ja sieniä, sekä joitain muita juttuja.

Ja se oli välillä kai sitten tosi"psykedeelistä". En valaistunut, mutta useimmiten oli kivaa.
Tällainen psykedeelinen salamaraportti.

Ilmankin ihminen voi elää. Helposti.

En kyl yhdistä trippailua ja “vapaana” elämistä suoraan toisiinsa. Mun käsitykseen vapaudesta ei kuulu minkäänlaiset päihteet, vaan ihan päinvastoin. Mulle vapaus on muunmuassa sitä, ettei tarviis vetää yhtään mitään. Ja jos ajatellaan vapauden olevan sellasta, että yksilö on sanoutunut irti siitä yhteiskunnallisesti hyväksyttävästä, “normaalin ihmisen” elämänkaaresta opiskeluineen, perheen perustamisineen ja työurineen, niin ei kai siihenkään trippailuja tarvita. Valaistua voi niin monella tavalla, hallusinogeenit vain yksi niistä. Eikä se ainakaan ole se turvallisin eikä luotettavin, ja sen vuoksi musta viisaat valitsee jonkun toisen keinon. No, tällasta nyt tuli mieleen vaan tuosta aloituspostauksen kuvasta.

Kerran tripillä ollessa söin jätskiä. Sitä oli ihan hurjan kiva sekoittaa kun se oli puoliksi sulanutta, ja jumittua katselee niitä kiemuroita mitä siihen sai lusikan kanssa sotkettua. Oli se sitte niiiin kauniin näköistä!

Sienet unilääkkeenä ketjussa mietittiin övereihin sammumista. Ensimmäisillä kerroilla trippaillessani otin ehkä liikaa, ja muistan sienten noustessa lähteväni kävelemään ulos, seuraava muistikuva onkin kun avaan silmäni keskellä pimeää metsää.
Polkuja tai muita maamerkkejä ei näkynyt missään, pyöräni oli unohtunut jonnekkin ja sienet eivät varmasti muutenkaan parantaneet suuntavaistoani. Jouduin odottelemaan muutaman tunnin että aurinko alkaa näkymään ja pää selviämään ennenkuin uskalsin liikkua mihinkään. Pelkasin todellakin eksyneeni.

Aamun tullessa huomasin nettä olin sellaisessa pikku metsikössä erään lähiön vieressä.
Oli tosi avartava trippi.

^ :laughing: Vallan ihana! Avarsi sitä metsikköä ainakin se matkasi, ihan hurjan paljon avarammaksi! Hyvä ettet ollu kuitenkaan satuttanut itseäs tai mitään.

Nyt tulee sitten pelkkää offia, joten pahoitteluni siitä jo alkuun.

Vähän samanlaisia ajatuksia mulla heräsi, kuin iinallakin, tuosta emqqun alkupostauksen kuvasta. Ei ole mulla ammattia/koulutusta, töitä en ole tehnyt oikeastaan koskaan, lakia olen rikkonut jo ihan riittävästi, eikä se jalkakäytäväkään aina riitä, kun mä tuolla pihalla ja pihalla hoipun, mutta eivätpä nuo asiat mua vapaaksi ole tehneet, päinvastoin. Edelleenkään en ole sitä mieltä, että ihmisen pitäisi hankkia se omakotitalo, farmariauto, kultainennoutaja, kaksi ja puoli lasta ja istua jossakin tunkkaisessa konttorissa yhdeksästä viiteen arkisin ja lomalla painua johonkin kammottavaan turistirysään “irroittelemaan”, ellei joku sitten aidosti sellaista elämää halua, mutta jos sä, emqqu, haluat todella olla vapaa, niin tee jotakin oikeasti radikaalia ja kivaa, mitä se sitten ikinä sun mielestäsi onkaan :wink: :slight_smile: . Huumeiden, olivatpa ne sitten deelejä tai mitä tahansa muita, käytössä ei ole mitään radikaalia, eikä pidemmän päälle kivaakaan, vaikka myönnän kyllä, että löytyy niistä ne “positiivisetkin” puolensa. Positiivisinta on kuitenkin elää ilman. Vangiksi sä vain päädyt huumeita käyttämällä. En tarkoita, että joutuisit vankilaan siinä merkityksessä, missä se yleensä käsitetään(sekin tosin on ihan mahdollista, jos kovin pitkälle tuota menoasi jatkat), mutta elämänmittaisessa orjuudessa sä tulet elämään, jos itsesi oikeasti koukutat. Saarnat saarnattu tällä kertaa. En mä sun päähäsi järkeä saa taottua.

Myöhästyneet onnittelut syntymäpäivän johdosta :slight_smile: .

Noh. Muut on varmaan jo kertoneet noista ikävistä puolista, joten kerronpa omista kokemuksistani. En ole trippaillut mitenkään älyttömästi, mutta kuitenkin sen verran monta kertaa erinäisillä substansseilla, että uskoisin tietäväni, mistä puhun - omalla kohdallani siis.

En nyt nosta oikeastaan ainuttakaan kokemusta ylitse muiden, mutta mä olen kokenut että lähes jokainen psykedeelinen kokemus on sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä helpottanut ahdistuneisuuttani ja sitä kautta mm. siitä seuranneita nukahtamisongelmia sekä ajoittain myös halua päihtyä. MUTTA - ja tää on aika iso mutta - en ole kertaakaan ottanut mitään substanssia pelkästään siinä mielessä, että nyt lähdetään aikuisten Linnanmäelle, enkä toisaalta ole yhdelläkään kertaa erityisesti odottanut tripiltä mitään maailmaa mullistavaa. Annokseni ovat myös olleet varsin maltillisia. Ehkäpä niiden takia olen myös välttynyt huonoilta kokemuksilta ja ehkä myös saanut aavistuksen sellaisesta perspektiivistä, josta maailmaa voi tutkailla myös selvin päin. En myöskään ole ikinä ottanut mitään em. substanssia (kannabista en nyt siis laske tähän) useammin kuin kerran kuukaudessa, ja useimmiten max. pari-kolme kertaa vuodessa yhteensä trippailukertoja riippumatta aineesta. Onnistuneen kokemuksen jälkeen uudelle matkailulle ei ole ollut edes fiilistä lähteä.

Itseäni on aina vituttanut erittäin rankasti näiden juttujen hehkutus - tiedätte varmaan ne sienifilosofit, jotka paheksuvat äänekkäästi, kun toinen juo olutta metsäbileissä ja puhuu egottomuudesta, energiakristalleista ja mätä yhteiskunta-lampaat-nwo-illuminati-chooselife -filosofiastaan - ja sitten toisaalta myös lööpit, missä kauhistellaan hUUUmesieniä ja pyydetään joltain Forssan ylikomisariolta lausuntoa, jossa voidaan sitten kätevästi niputtaa yhteen kaikki sienten kerääjät ja psilosybiininpiikittäjät. Emqqulle suosittelisin nyt selvää aikaa, jotta voit oikeasti tutkia, oliko noista matkoistasi ajatusten esilletuojiksi. Itse trippailin ekaa kertaa vasta reilusti yli parikymppisenä, joten periaatteessa suosittelisin myös pidempää aikaa ilman mitään näinkään vahvaa mielenpesuainetta, mutta itsepähän ratkaisusi teet. Loppukaneettina vielä; millään spykedeelillä ei voi tuoda itsestään esille mitään sellaista, mitä siellä ei jo aiemmin olisi ollut, mutta kannattaa muistaa että itsessään on paljon sellaista, jota ei ole välttämättä valmis hyväksymään, ja tripillä ollessa ei ole mahdollisuutta enää pysäyttää alitajunnan lumipalloefektiä, joten kannattaa miettiä tarkkaan haluaako sellaista edes laittaa alulle. You reap what you sow. Ugh.

Pari ruumista irtautumis kokemusta löytyy ja useita hyviä ja huonojakin matkoja on tullu tehtyä. Ruumiista irtautuminen (rajakokemus) on sit niin sairas kokemus et heikompi voi muuttua hihhuliksi. Itsekkin miettinyt elämän syvintä tarkoitusta moneen kertaan. Se ei ole raha eikä minä…minä. Vaan jotain ihan muuta jota emme tiedosta. On sairasta olla matkalla ilman ruumista… Katselet ilmasta vain mitä kaikki tekee ja ymmärrät kaiken, mutta et voi vaikuttaa mitenkään mihinkään tekemiseesi Ihmettelet ja huomaat että materiaalilla ei ole mitään virkaa kuoleman jälkeen. Siellä on syvä rauha… Ymmärrys… ja paljon mitä ihmiset eivät tiedä… Ennen irtautumis kokemusta katoaa oma ego. ajan ja paikan taju joka sekin tuntuu jo aika kummalliselta, mutta ei ole vielä mitään verrattuna kunnon rajakokemukseen. Raja kokemus ei tunne huonoa matkaa, koska ei ole enää ruumista joka tähän reagoisi. Ennen irtaantumista ihminen tuntee kuolevansa ja taistelee vastaan. (tässä kohdassa moni luulee sekoavansa täysin) Näin ainakin itselläni. Yhdellä lapulla ei pääse kuin karuselliin… Meininki alkaa siinä 2-4 lapun tienoilla. Ja siinä rumbassa voi sitten sattua ihan mitä tahansa. En suosittele.

Mulla on jeesannut epämiellyttävien fiilisten iskiessä hengitykseen keskittyminen ja ympäröivään maailmaan huomion siirtäminen - sitä kun jää niin helposti luuppaamaan omia olotilojaan vaikka ne tulee ja menee, kun ympäröivässä todellisuudessa ois samanaikaisesti vaikka mitä kaunista :open_mouth: Ainoa missä tää ei edelleenkään toimi on kannabis…

Tuo ruumiistairtautuminen onnistuu ihan määrätyiillä lääkkeillä kun kipu nousee sietorajan yli, tajunnan taso putoo jo lanssimiesten käännellessä röntgenissä.

^Miten toi tapahtuu käytännössä? Tähänastisen elämäni kovimmat kivut koin viimeisimmän polvimurtuman yhteydessä kun lumpioon pakkautui verta niin paljon että sitä piti imeä ruiskulla pois, ja joku kädetön lääkäriopiskelija iski piikin samaisen polvilumpion hermoon ja siitä läpi luuhun… teki mieli huutaa mutta koitin keskittyä hengitykseen, jonka aikana se mr. lääkäri tuli selittämään että “hengitä rauhallisemmin hei! ota ihan iisisti vaan”. Teki mieli puukottaa sitä silmään sillä ruiskulla, ikinä en oo kokenut sellaista kipua joka vetää koko kropan sykkyrälle ja meinaa pyörryttää vaikka oli jo fentanyyliä tipassa, siitä oli kyllä ruumiistairtautuminen kaukana, ehkä se ois sit ollut se seuraava taso… Aikani kun siinä mesosin niin tää lääkäri sitten tuli hoitamaan homman loppuun, mutta kylmät väreet kulkee edelleen ku kelaan sitä kiputilaa :open_mouth:

Sieniä ja LSD:tä olen kokeillut. Viihdyttäviä, mutta loppupuolella hieman raskaitakin kokemuksia nuo olivat. Mitään tajunnanräjäyttävää en oppinut.

Joo, ite yleensä kanssa pääsen erilaisista vainoiluista ja muista paskoista fiiliksistä irti juuri tuolla, että antaa ajatusten tulla ja mennä ja keskittyy johonkin kauniimpaan tai kiinnostavampaan. Muuten jää helposti luuppaamaan jotakin ikävää, j koko trippi saattaa kääntyä paskaksi. Kannabiksen kohdalla mulla sama periaate toimii niin, että jos ja kun joku ikävämpi ajatusketju jää päähän pyöriin, niin yritän “katsoa” sen ajatuksen loppuun - esimerkiksi jos alan miettiä että sanoinko X vai Y, tai menikö joku asia niin vai näin, tai joku muu alkaa vainottaa, niin annan sen ajatuksen tulla, pyrin vastaamaan siihen ja sitten kiinnitän huomioni johonkin muuhun.

Trippailusta vielä, kyllähän deeleillä pääsee monenlaisiin tiloihin. Mun mielestä ne on ihan ok vaan hauskanpitonakin, sellasia tajunnan räjäyttäviä matkoja kai kuitenkin on aika harvassa. Potentiaalia joka tripissä on silti vähän syvempiinkin pohdintoihin, ja niitä kannattaa kyllä ottaa vastaan. Itse kuljen päihdejengissä sikäli vastavirtaan, että joku selvinpäin oleminen ei ole musta mikään itseisarvo tai automaatti johonkin vapaampaan/parempaan/onnellisempaan elämään - vaikka ymmärrän kyllä hyvin, että varmasti näin täytyy ajatella ja uskoa, jos pyrkii pahoista riippuvuuksista eroon, eihän siitä muuten tulisi mitään. Mutta kyllä päihteistä voi olla paljonkin hyöytyä ja hupia oman elämän kannalta, ja itse koen deelit mielekkäinä päihteinä juuri tämän takia.

Mulle tuli aikoinaan vastaavat fiilikset piristä & hatsista, ilman noita trippipiirteitä siis. Jonkinasteinen psykoottinen tila se varmaan oli, josta kesti monta kuukautta palautua. Kandeisko ehkä nyt jättää edes magmat yms synteettiset mömmöt veks, kun oot kerran kokenut tollaisen tilan, saatat kokea sen uudestaankin - puhumattakaan siitä, mitä säännöllinen mdma:n kiskominen tekee (nuoren ihmisen) aivoille… :unamused: :confused:

Joo tosiaan, jos on kerran kokenut jonkinlaisia vainotusoireita, etenkin jos vähän vahvempia, on paljon todennäköisempää että niitä kokee uudestaa. Niin se mieli valitettavasti toimii. Taino ainakin jos ei ole saanut tarpeeksi aikaa palautua niistä.

Joo, mä olen saanut susta sen käsityksen, että todellakin kuulut näihin viihdekäyttäjiin, jotka eivät ole koukussa mihinkään, saattavat olla pitkäänkin ilman mitään päihteilyjä edes ajattelematta niitä asioita suuremmin ja joskus sitten otetaan jotakin aivan puhtaasti huvin vuoksi. Eihän se päihtymys itsessään ja pelkästään huono asia olekaan, jos se on todellakin vain hauskaa, ainakin enimmäkseen, riippuvuutta ei synny, eikä tee mitään typeryyksiä päihtyneenä. En tarkoita typeryyksillä nyt joitakin pieniä itsensä nolaamisia, joita voi aivan hyvin sattua selvinpäinkin ja joille voi lähinnä nauraa, vaan oikeasti vakavia mokailuja. Mä kun aina saarnaan ja ruikutan täällä, ja muuallakin, niin se johtuu siitä, että katselen näitä asioita siitä omasta näkövinkkelistäni, kun mun on “pitänyt” jäädä koukkuun lähes kaikkeen, tupakasta alkaen, jo melkein ensikokeilusta ja kun sitä ei oikein voi ennustaa, kuka on herkästi addiktoituvaa tyyppiä, niin katson paremmaksi varoitella sitten kaikkia kaikesta :stuck_out_tongue: .

Olen kyllä yhtä mieltä siitä, että deelit ovat suhteellisen turvallisia päihteitä, siis tuota riippuvuuspotentiaalia ajatellen, kun vertaa esim. oppareihin. Tämä tosin edellyttää sitä, että ihmisen pää kestää trippailua. Mulla se ei oikein kestä ja siksi mun psykedeelikokemukseni ovatkin jääneet melko vähiin. Joskus ajattelen, että olisi mukavaa, jos voisin trippailla niin, että saisin siitä irti jotakin oikeasti hauskaakin, enkä päällimmäisenä vain vainoja, ahdistuksia ja pelkotiloja. Sen verran mielenkiintoisilta joidenkin ihmisten trippikokemukset ovat kuulostaneet :smiley:, mutta kun mulle ei sovi, niin sitten mulle ei sovi. Yritän siis jatkaa päihteilyäni itselleni parhaaksi katsomallani linjalla, vaikkei sekään mulle kovin hyvää tee, mutta en mä tätä oikein selvinpäinkään kestä :confused: .

Ja emqqulle vielä; rajoitapa nyt jo, jumalauta. Enhän mä mikään ennustajaeukko ole, mutta kun sun juttujasi olen lukenut, niin niistä on tullut vähän sellainen käsitys, että sä sanot: “ei koskaan enää”, kun olet saanut jostakin aineesta paskat olot tai hirveät jälkiolot, mutta sitten kun olosi paranee, niin ne huonot fiilikset kummasti unohtuvatkin, hyvät muistot nousevat pintaan ja sitten taas mennään ja koko ajan syvemmälle suohon, tietenkin :frowning: . No, se on toki tuttua huttua jokaiselle addiktille, myös minulle omien päihteideni kanssa, joten lähdenpä tästä “moralisoimasta” :blush: .

No vittu huhhuh…

Hei Emqqu, ei tossa ole mitään hauskaa :exclamation:

Sanotaanko nyt näin, että mä en oo ilmeisesti kovinkaan herkästi addiktoituva tyyppi, ainakaan fyysisesti nimittäin. Mutta kyllä mä tunnistan helvetin hyvin itessäni sen saman tyhjyyden, mitäänsanomattumuuden ja elämän typeryyden tunteen, jota kyllä täyttäisin (ja täytänkin) päihteillä, ja joka kai sitten saa käyttämään aina vaan lisää siinäkin vaiheessa, kun ei enää pitäis. Mä oon vaan tuon kanssa hiton tarkka, sillä mikään kiva ei kestä kuitenkaan ikuisesti eikä omaa itteensä voi vaan turruttaa loputtomiin pois. Siks mä skarppaan aktiivisesti päihdekuvioitteni kanssa, ja oon kohtuuhyvin onnistunutkin tasapainoilemaan jossain viihdekäytön puolella. Etten mä nyt mikään suuri poikkeus varmaankaan ole muista, mä vaan oon aika ankara ja säntillinen joissakin asioissa itselleni.

Plus sit mä lähinnä tykkään vaan noista deeleistä ja hatsista, muut päihteet on ok ihan kivoja, muttei tarjoo mitään kovin kiinnostavaa mun päälleni. Ehkä haen vaan sitä psykedeliaa niin aktiivisesti.

Mutta ketjun alottajalle vielä, älähän nyt noin kovasti raiskaa niitä aivojasi.

Sen enempää tätä ketjua lukeneena: psykedeelit, jos niitä pelkästään käyttää, on kai kuitenkin sieltä kaikkein vaarattomimmasta päästä, jos niitä käyttää silloin tällöin. Harva tietääkseni jää niihin koukkuun. Toki jos on taipumusta, niin varmaan voi sairastua johonkin mielen sairauteen. Mutta luulen, että se on kuitenkin aika pieni riski.

^Komp. Etenkin jos annostelee aluksi maltillisesti. Tutkarit on sit taas asia erikseen kun niistä ei oikein ole vielä juurikaan tietoa pitkäaikaisvaikutuksista yms…

edit: Muttei nekään mitään turvallisia ihmepäihteitä tietty ole. Kohtuus kaikessa ja järjen käyttö sallittu, jne jne saarnail saarnail… :unamused:

Nih. Jospa nyt antaisit sen olla kun sulla vielä ne serotoniinireseptorit toimii… Ainiin, mun ei pitänyt sanoa enää mitään. Sanoin silti, koska olen skidissä juubassa ja toivon, että näillä viesteillä ois jokin merkitys sun päihdeuraasi, tai lähinnä sen loppumiseen. Oot nuori, fiksu ja persoonallisen tuntuinen ihminen, älä hukkaa sitä kuosiin. Plz?