pojan kaverin äidin suhtautuminen...

oma poika siis tällä hetkellä 16v ja pysäytys jaksolla.laitoin pojan kaverin äidille viestiä hänen poikansa pilvenpoltosta myös.pojathan ovat yhdessä liikkuneet 3vuotta ja kaikki samat jutut käyneet läpi,
yllätys ja järkytys oli melkoinen,kun kyseisen pojan äiti asettui vahvasti puolustamaan poikaansa ja kertomaan miten hänellä on hyvät suhteet poikaan ja he puhuvat kaikesta ja hän kyllä äitinä todellakin TIETÄISI jos poika käyttäisi…

Itse olen tämän pojan nähnyt 4kertaa oman poikani kanssa "pössyissä"ja lukenut heidän välistä viestittelyä facen yksityisviestinä ja TIEDÄN varmasti että tuo poika polttelee vähintään joka viikko.
Lopputulos oli sitten se että tämä äiti ilmoitti että hänen poikansa ei saa olla missään tekemisissä minun narkkari poikani kanssa :open_mouth:

Onko muut törmäänneet tällaiseen ja miten tässä toimia?unohdanko koko asian ja odotan että pääsen aikoinani sanomaan"mitä mä sanoin" vai mitä teen,yritin monta kertaa rakentavasti kertoa että molemmat pojat ovat käyttäneet usein ja jos yhdessä mietittäisiin ratkaisua miten molempia poikia auttaa.
tämä äiti oli ottanut sylkitestin joka oli näyttänyt negatiivista ja siksi ei usko poikansa käyttävän yhtään mitään. :unamused:

Kiinnostus ei ole todellakaan alkaa toisen poikaa hoitaa,mutta jos oma poika palaa näille kulmille samoihin kaveri piireihin niin jotenkin koitin,että siellä olisi muidenkin vanhemmat tehneet jotakin,jotta ei tarvitsisi kaverisuhteita alkaa täysin rikkomaan.
Ovatko vanhemmat todella näin sokeita?mistä johtuu tällainen vanhempien epäkypsä asenne?

Mä törmäsin tuohon aina kuin tiiliseinään. Ei auttanut, vaikka sanoin, että tyttäreltäni takavarikoimassa kamerassa on kuvia “heidän” lapsistaan polttamassa/piikittämässä. Kukaan ei halunnut kuvia nähdä…

Jos yhden kymmenestä saat mukaan ja rintamaan, niin voit pitää sitä jo hyvänä prosenttina. Kyllä nyt jo olisin päässyt sanomaan monesti, että “mitäs minä sanoin”. mutta enpä koe siihen tarvetta, sen verran on nyt niilläkin vanhemmilla vaikeaa.

itse koko yön tehnyt “töitä” ajatuksen kanssa,että en ole valehtelija vaikka minua ei uskotakkaan.
Samoin sai työstää ajatusta,että turha lähteä tämän enempää asiaa vatvomaan,koska en usko että kuitenkaan saisin ääntäni tässä kuuluviin ja niinkuin tämä äiti sanoi"hoida sinä vaan oma poikasi,minä hoidan omani"…

näinhän se nykymaailmassa taitaa mennä,ennen kasvatti koko kylä lapsia,nykyään saat syytteen jos komennat naapurin lapsia pihalla :confused:

Toisille kulissien ja oman arvokkuuden säilyttäminen ovat kaikki kaikessa. Joku ehkä myös haluaa viimeiseen asti todella uskoa lastaan ja kieltää kaiken, vaikka pohjimmiltaan tietäisikin asioiden olevan huonosti. Siinä tilanteessa, kun lapsi jää kiinni huumeista, joutuu myös itse kasvattajana ja vanhempana suurennuslasin alle - ainakin itselleen. Meitä on valitettavan moneen junaan ja tärkeintä on kuitenkin keskittyä siihen omaan lapseensa. Tsemppiä joka tapauksessa!

Todella surullista luettavaa. Valitettavasti vanhemmat eivät usein uskalla katsoa totuutta silmiin, se taas tuntuu lähes rikokselta omaa lasta vastaan. Toisaalta sitten asiaan vaikuttaa se, että huumeet on edelleen tässä yhteiskunnassa niin hävetty ja salattu asia, että monella on pelko leimautumisesta ja häpeästä. Niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Tuollainen asenne vain hankaloittaa ongelmiin puuttumista ja mahdollistaa niiden kasautumisen. Toivottavasti asiat järjestyvät, ehkä kannattaa antaa aluksi aikaa sulatella ja pohtia tilannetta rauhassa.