Poistun palstalta

Ei minulla taida olla mitään annettavaa kokemuksistani tänne palstalle. Joten poistun ja poistan tämän kuun aikana vielä nimimerkkkini,

Jatkan kuitenkin päihdeongemien parissa kamppailevien ihmisten kanssa toimimista koska se on loppuelämäni yksi missio. Vielä löytyy kärsiviä ihmisiä.Ja minullahan on oma viitekehys siihen.

Pahoittelen ajoittan kiivasta sanan köyttöäni ja sitä että olen ehkä pahoittanut joidenkuiden mielen kommenteillani.

Kaunista kevättä ja eläkää ihmisiksi. :slight_smile:

Voihan Vinetto, niinkö aiot tehdä.
Kaikella on aikansa. Kiva sinun tekstejäsi on ollut lukea, et ole aina niin tiukkapipoinen aatteen mukana.
Hyvää kevättä ja aurinkoa elämääsi. T. JuuliaS

No voihan paska, eihän täs voi muuta sanoo. Hyviä jatkoja sinne etelän lämpöön päivä kerrallaan.

Hyvää kevättä sinulle myös. Eihän sitä tiedä mitä hyvää olet antanut kirjoituksillasi, mutta jos tuntuu ettei enää ole mitään annettavaa niin kannattaa ainakin pitää taukoa.
Monestihan se käy mielessäni, että onkohan tässä järkeä, mutta olen kirjoittamisella saanut helpotusta omaan olooni, kun en ryhmiin ole innokas lähtemään. Mutta tarkka pitää olla mitä kirjoitan ja mihin ja mitä luen. Lukemista kyllä rajoitan etten ala lukemaan sellaista mikä aiheuttaa vaan mielipahaa.
Voi olla itsekin pidän pian taukoa etten tänne jumitu liian kauaksi aikaa. Minä kun olen addikti-ihminen, hyvin äkkiä jään koukkuun asioihin. Mutta onneksi sen jo tiedän.
Hyvää päivän jatkoa.

Moi Vinetto,
olen kyllä eri mieltä siitä etteikö sinulla olisi palstalle annettavaa. Kirjoituksesi ovat asiallisia ja sopivan sävyisiäkin. Ymmärrän silti kaltaistemmme pidempiaikaisten palstalaisten fiiliksetkin. Jossain vaiheessa on sanottavansa sanonut ja tuntuu siltä että olisi hyvä pitää taukoa. Eihän palstalta välttämättä ikuisiksi ajoiksi poistua tarvitse - olisi kiva kuulla vuoden mittaan jotain sieltä etelän kuvioistasi. Itse olin myös parikymmentä vuotta sitten Espanjan itärannikolla kolmisen kuukautta maisemia katsomassa ja tutustuin sikäläiseen vertaistukitoimintaankin lyhyesti.
Sinulle hyviä aikoja saarellesi ja ihmetellään! :smiley: j

Harmi että kaikki vanhat hyvät kirjoittajat tuntuvat palstalta poistuvan. Toisaalta mitäs ihmettä täällä roikkumaankaan. Tuolla ulkona on elämä. :slight_smile:

Uusia tulee ja vanhat poistuu, joka on ihan ymmärrettävää, sekä nuo pari vanhaa vänkääjää täällä vääntää tikusta asiaa.

^ Foorumillahan voi roikkua vaikkapa kertoakseen muille kuinka joutavaa foorumilla roikkuminen onkaan. :bulb:
Mutta mikä se kenellekin on sitten “tikusta asiaa” ja mikä oikeasti tärkeää asiaa, se lienee hyvin subjektiivista.

However, mikään ei ole niin väliaikaista, kuin jäähyväiset Päihdelinkille. Tervetuloa siis takaisin taas joskus, Vinetto.
Olemme kumpikin juoneet Vinettoa ja tavanneet Pekka Tuomolan. Siinähän on jo hyviä syitä. :smiley:
Ai niin, ja käyneet AA:ssa. :open_mouth:

Hei hei. :smiley:

:smiley:

Mä olen ihmetellyt etä miksi ihmiset ottaa kaiken aina niin SAAKELIN TOSISSAAN??? :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: varsinkin Pk-seudulla on niin ÄÄRI-vakavia ihmisiä, että ihan kiusallani monesti teen lekkeriä “vakavista” asioista…paitsi----> DEATH<—…tuo… on aihe jossa laitan aina suun kiinni… mutta laskettelen luikuria sujuvasti aiheesta alkoholismi,Jumala,usko…jne… :open_mouth: Joskus on jopa moitittu “vakavuuden puutteesta” mutta mun tyylini on sellainen…ei MAHARA MITTEE… :mrgreen: :mrgreen:

:mrgreen:
Tämä jos mikä on taivahan tosi.
Olen mielessäni päättänyt lukuisia kertoja, että nyt todentotta tämä hullujenhuone saa jäädä ja niin vaan vähintäänkään käyn lukemassa, mitäpä lajitoverit ovat taas keksineet.
Yksi vaihtoehto tietysti on myös palaaminen eri nimimerkillä, uusissa nahkoissa ja uutena ihmisenä omat v*ttuilut ja typeryydet selästään huuhtoneena… sarjayrittäjä huuhtoo konkurssilla velat ja vastuut niskastaan, sama se tässä on. Harmi muuten, ettei uutta hetua yksityisihminen saa. Pääsisi historiastaan ja sen taakoista kivuttomasti eroon… ja kuinka ollakaan, usein oma käytös/tunnetilat palaa pikkuhiljaa samoiksi, minkä vallassa poistui dramaattisesti.
Herkkänahkaisuus tosiaan taitaa kuulua taudinkuvaan.

Eipä sitä ihminen muuten suutu/suutahda itselleen yhdentekevistä asioista. Yritän omalla kohdalla miettiä mikäpä sielullinen märkäpaise tässä on puhjeta, kun oikein kiivaita tunteita alkaa jonkun kirjoitukset täällä taikka toiminta reaalimaailman puolella herättää. Onhan sekin mahdollista, että vaikkapa itsekseen saa ajoksensa tyhjättyä ja ihmisenä kasvaa ja pääsee kohden seesteisempää olotilaa.

Tämä noin yleisesti vaan, ei kellekään henkilökohtaisesti.

Tarkemmin ajatellen voi olla ihan hyvä, ettei menneisyydestään pääse eroon. Jotkut voisivat muuttua täysin edesvastuuttomiksi, jos omista tekosistaan ei tarvitsisi ottaa minkäänlaista vastuuta jälkikäteenkään.

Nimimerkin vaihtaminen nettifoorumillakaan ei anna uusia nahkoja eikä uutta elämää oikeasti. Siinä vaihtuu vain nimimerkki nettifoorumilla, ei mitään muuta. Se ei ole kovin suuri muutos minkään kannalta.
Ihminen voi kyllä muuttua (kehittyä) oikeassa elämässäkin, mutta se ei tapahdu ihan käden käänteessä, eikä varsinkaan hiiren klikkauksilla. :slight_smile:

Herättipä ajatuksia, kun olen tässä muutaman päivän ollut kuin tulisilla hiilillä jälkikasvuni kanssa. Olen niin äärimmäisen herkkänahkaiseksi tullut, tai lopen kyllästynyt minkäänlaiseen nakkeluun ajalta jolloin join.
On äärimmäisen raskasta jos pitää aina muistella minkälainen oli.
Mieluummin sitä millainen oli muutos, miten muutun ja mitä tein että muutuin. No, alkuaikoina olin liian nöyrä, alistunut ja kiltti. Väärin tein.
toivon että minusta karisee väärä kiltteys ja väärä yrittäminen tulla toimeen joidenkin ihmisten kanssa hinnalla millä hyvänsä. Kyllähän se pelottaa olla rehellisesti avoin, uskaltaa sanoa että nyt stop, en enää kuuntele tuollaista.
Tietenkin on hyvä pitää mielessä, omassa mielessä, millainen oli esim. viimeinen krapula, viimeiset ajat kun joi. Muttei omia mokia enää jaksa muiden kertomana kuunnella.
Minulla on tuttavaperhe, jossa mies on lopettanut juomisen jo yli kolmekymmentä vuotta sitten, nuorena miehenä, ja vaimo yhä edelleen natkuttaa siitä millainen mies oli, mitä teki yms. Olen yrittänyt tuolle naiselle kertoa, ettei ole mukava kuunnella noita vanhoja asioita katkeraan sävyyn vihaisena kerrottuna. En tiedä heidän keskinäistä juttuaan mutta sivusta kuunnellen en jaksaisi moista kuunnella vuosia. Ihmettelen tuon miehen kärsivällisyyttä syytösten edessä.

No tietenkin asia on näin. Kirjoitin sarkastiseen sävyyn, koska ainakakin mulla ja varmaan muillakin on/on ollut kuvitelmia, että joku ulkoinen muutos poistaa sisäiset ongelmat. Epäonnistuu tai asiat menee hankaliksi, niin muuttaa toiseen paikkaan, keskeyttää harrastuksen jne ja kuvittelee aloittavansa jotakin muuta jossakin muualla ns. puhtalta pöydältä, mutta koska itse on sitä mitä on, huomaa kompastuvansa uudelleen samoihin ongelmiin. Ei juominenkaan välttämättä lopu paikkaa vaihtamalla tai vaikka parisuhdeonni löydy puolisoa vaihtamalla, jos ei jotenkin saa perattua omaa mieltään ja muutettua toimintatapojaan.

Mulla tätä oli jo lapsena. Päiväkirjat tai muut vihkot jäi kesken, kun jotenkin kirjoittelut (ja oma itse) tuntui tympeältä ja luulin, että kun aloitan uuden, elämä ja mielentila muuttuvat toisiksi. En tajunnut, että päiväkirjassa voisi ihan hyvin olla koko polku mutkineen ja typeryyksineen, kehityskaari kenties harmonisempaan lopputulokseen.

Hyvä pointti. Katkeruuteen voi juuttua jotenkin tajuamatta sitä itse. Äitini on esimerkki tästä. Tykkää kovasti syytellä muita kaunaisiksi ja katkeriksi ja itse syyttelee todella vanhoista asiosta muita. Jäi itse asiassa suu auki, kun kerran valitettuaan kuinka isän kanssa joutui muuttamaan jatkuvasti, huomautin, että olethan sinä nyt tässä asunut vuodesta 1979 asti. :smiley:

Joku järkevä aika voi ollakin sellaista, että käy läpi tapahtuneita raskaita asioita, mutta jos niistä ei pääse millään yli, voi olla hyvä etääntyä tai erotakin, jos kyse on parisuhteesta. Kummankin elämä siitä pilalle menee. Siis jos asiat todella on jo taakse jääneitä, ne pitäsi taakse jättää. Mun elämässä jonkin verran katkeruutta on tuonut tiettyjen ihmisten kanssa se, ettei asiat muutu. Sama käytös, samat tyhjät lupaukset ja pettymykset kerta toisensa jälkeen vaikka niistä olen yrittänyt ihan ystävällisestikin puhua… Olen sitten tietoisesti ottanut etäisyyttä heihin ja omat ikävät tunteet laimenee koko ajan.

Ei kai ihmisen tarvitse olla anteeksiantoautomaatti varsinkaan silloin, kun toinen ottaa sen lupana jatkaa samaa touhua. Haluan suojella itseäni, joten voin anteeksi antaa, mutta en mahdollista saman kohtelun jatkumista. Mietin al-anonin ohjelmaa ja ehkä jotenkin tajusin sen ensin väärin; että kun vaan riittävän tyyneksi opettelen, kestän (ja pitää kestää ja “ymmärtää”) alkoholistin sikamaista käytöstä ja piittaamattomuutta. Senhän voi muuttaa, ettei laita itseään alttiiksi hyväksikäytölle tai ilkeilylle. Tyyneys tuntuu silloin tulevan helpommin.

Huomenta. Samoja asioita olen miettinyt moneen kertaan kuin edellinenkin. yrittänyt vieroittaa itseni ainakin mielipahasta, ahdistuksesta, jotka tulevat seurauksena konfliktista kun vihdoin ja viimein torjun, sanon suoraan, tai muuten ilmaisen, etten halua kuunnella tuollaista, tuo ei ole oikein. mutta jos seuraus on niinkin raskas, että välit menee poikki niin se on liian kova hinta, menettää läheiset sen takia, että puolustautuu.
Kyllähän nyt oli tilanne, että taisin itsekin sortua sanomaan liian suoria sanoja, joka pisti vastapuolenkin vain lisäämään totuuksia. Eli hieman katumustakin pukkaa päälle. olisin ollut hiljaa. tai en olisi kirjoittanut mitä kirjoitin. Niin ei tarvitsisi kärsiä näitä henkisiä tuskia mitkä nyt on ja pelkoa, ahdistusta.
Tuokin on tuttua, että olen aloittanut puhtaalta pöydältä uudessa ympäristössä, minulla se onnistui ja sain aina uuden alun ja pääsin muutoksen alkuun. Esim. lapsuudenmaisemissa en kyennyt muuttumaan. Vasta kun pääsin pois sieltä raitistuin ja aloin muuttua. Ja siinähän nämä riidat usein ovat tulleet, kun muut eivät muuttuneet. Lapsenikin kasvoivat ympäristössä, jossa oli paljon kaikkea epävakautta, draamaa, väkivaltaa, holtittomuutta, moraalittomuutta ja taas toisessa ääripäässä tiukka ankara uskonnollisuus.
Itse elän nyt, tai olen jo pitkään saanut elää, hyvin tasaisessa ympäristössä ilman suuria kuohuntoja, ainakaan aviopuolison puolelta. itse näitä kuohuja järjestän, kun alan tähän rumbaan läheisteni kanssa.
Vielä kun oppisin vetäytymään kun syötti houkuttaa riitaan ja välienselvittelyyn. Taas toisaalta voihan tästä olla jotain hyvääkin seurauksena.

Hei!
Pelkkä ulkoisten seikkojen muuttaminen ei auta, mutta tarkennan mielipidettäni sen verran,että usein ulkoinen muutos sysää liikkeelle myös sisäisen muutoksen, jos sille antaa tilaa. Jos asenne on se, että vika on muiden, yhteiskunnan, paikan, verottajan ja ties minkä, voi loputtomiin tehdä ulkoisia muutoksia elämässään, lopputulos on sama.
Kyllä mullakin etäisyyden ottaminen joihinkin ihmisiin tai paikkoihin on sysännyt liikkeelle mielen muuttumistakin. Raitistumiselle tai itseensä tutustumiselle täytyy olla tilaa ja rauhaa ja aikaa. Välttämättä vanhoissa kuvioissa sitä ei ole, eikä, kuten sullakin on, muuttuneena tule hyväksytyksi. Se rooli on annettu ja siinä pysyy. :mrgreen: Helposti ihmistä katsotaa samojen lasien läpi näkemättä, että onkin jo erilainen. Joskus sitä katsoo niin itsekin itseään. Omaksuu sen, millaiseksi muut määrittelee ja menettää paljon mahdollisuuksiaan.
On muuten hienoa, jos on vertailukohtaa! Lapsuudenperheessä minut on leimattu tyhmäksi ja jotenkin kaikki mun mielipiteet ja sanomiset menee suoraan “roskapostikansioon”. Jos sitten saman sanoo joku toinen, heidän arvostamansa autoriteetti, asia tullaan mulle kertomaan ihan uutena, ja totena. Joissain muissa yhteyksissä asemani on toinen ja saan ihan myönteisen vastaanoton ja jopa arvostusta.

Viisaita pohdintoja nuo viimeset lauseesi. mulle tekee todella tiukkaa, etten tarttuisi syöttiin… Viisautta tosiaan olisi ohittaa jotkut jutut, joista on samat riidat käyty vaikka kuinka monta kertaa, varsinkin kun olen aikalailla vetäytynyt näistä ihmissuhteista. Ehkäpä sen piikittelyn ym pinnistelemällä kestää sen vähän mitä on pakko. Paras vastaisku olisi olla kuin saippuaa, teflonia, ja aiheuttaa se pettymys heille, kun eivät onnistu enää saamaan mitään reaktiota irti. Omakin olo olisi parempi. Toisekeen se huuto kyllä loppuu kun päällä on 2 metriä multaa, js ei ennen sitä.

Jossakin ketjussa sinä ja haley kirjoitittekin, kuinka jotenkin juo, kestääkseen ne olosuhteet ja ihmiset ympärillään. Mullakin saattoin osin olla näin. Sitten se dokaaminen halvaannuttaa, aiheuttaa huonommuudentunnetta ym ja tulee jääneeksi siihen tilanteeseen ihan liian pitkäksi aikaa. Turtana ei edes tajua tilanteen järjettömyyttä ja kohtuuttomuutta.

tuli vahingossa tuplana äskeinen…