Aivot (vaistot, vietit, muisti jne) muokkaantuvat vääjäämättä sitä kohti minkä ne katsovat jollain sumealla tavalla hyväksi itselleen. Aika ja paikka määrittelevät isoa osaa siitä mihin aivot pyrkivät saavuttaakseen lisää sitä mikä ne ovat katsoneet hyväksi.
Se minkä aivot katsovat hyväksi, ei välttämättä aina ole terveellistä, vaan voipa olla myös hengenvaarallista. Näillä eväillä ihmiskunta on kuitenkin pärjännyt lajina suht’ mukavasti, ja me humaanit huumeidenkäyttäjät, olemme tämän paradoksaalisen kehityksen kruununjalokivi.
Ryyppäämisen aikakirjat kertovat mm. seuraavaa:
Oli niitä jotka eivät ryypänneet, jotka siksi kuolivat.
Oli niitä jotka ryyppäsivät liikaa, jotka siksi kuolivat.
Oli niitä jotka ryyppäsivät sopivasti, jotka jäivät henkiin.