Kiitos “Harmaa” että kerroit tarinasi. Oletko osannut ajatella että tarinasi kertomisella voi olla suuri apu meille huumeiden käyttäjien äideille. Lukiessani tarinaasi ymmärsin taas asioita enemmän oman lapseni huumemaailmasta ja koska tällä hetkellä opettelen asiaa että en mahdollistaisi sitä ainakaan rahalahjoituksin, sain tarinastasi lisää uskoa asiaan. Olen miettinyt miksi huumeidenkäyttäjät syyllistävät läheisiään? Mihin sillä pyritään?
Toivon kaikkea hyvää elämääsi!
Meillä ainakin se syyllistäminen ja suuttuminen liittyi niihin tilanteisiin joissa perusteluja ei enää keksitty. Varmasti se joku puolustautumiskeino on, että kun jutut ei riitä edes valehtelemaan itselleen, niin sitten suututaan ja syytetään toista.
Toisaalta oon paljon miettinyt sitä, et mitä nää riippuvuudet oikeesti on? Vieläki huomaan ajattelevani, et eihän se sen käyttö nyt niin pahaa ole, kun ei se kuitenkaan perinteisestä ränni-narkista mene? Pystyy olemaan pitkiäkin aikoja ilman, eikä enää todennäköisesti fyysisesti riippuvainen ole. Mut näin jälkeenpäin ajateltuna, niin ainakin tuossa mun entisen miehen varsinaisen riippuvuuden tekee tää VALEHTELU, että vaikka mitään ei käyttäiskään niin silti se valehtelee ja jättää asioita (ihan viattomiakin) kertomatta koko ajan. Se ei vaan pysty rehellisyyteen. Saattaa valehdella vaikka siitä onko imuroinu tänään vai ei. Siitä huumeiden käytöstä se pysty vierottautumaan, mutta ei siitä epärehellisyydestä ja puljaamisesta ja pakonomaisesta huomion hakemisesta.
Lisäksi se ääretön päihde"myönteisyys" / selkärangattomuus. Pienetkin asiat vaikuttaa niin äärettömästi koko elämään, houkuttelee siihen repsahdukseen.