pois

taisin tunnistaa eksäni saunan puolelta.

Moikka Salasta ja tervetuloa!

Hyvin analysoit tilannettanne ja pohdit omaa käytöstäsi. Muutama ajatus pohdittavaksi:

Onko sinun välttämätöntä ottaa vastuuta päihteiden käytön lopettamisesta? Jos on, niin miksi? Mitä luulet, että miehesi pitäisi ajatuksesta?

Olet hirmuisen hyvin kiteyttänyt läheisenä olemisen vaikeudet. Tuotahan se juuri on. Tuntuu, että ei voi elää ilman toista, mutta ei toisaalta myöskään toisen kanssa.

Jos mihesi terveyhtyisi, tervehtyisitkö sinä? Voisitko olla sitten täydellisen onellinen?

Voimia sinne! Koita nyt kuitenkin nauttia lämpimistä kevätpäivistä äläkä anna miehen tilanteen latistaa liikaa. Kyllä asiat aikanaan selviävät. =)

Hei Salasta!
Tervetuloa pähkäilemään. Kuten Dahlia sanoi, olit todella hyvin analysoinut tilannettasi ja suhteitasi miehiin. Dahlia antoin muutamia kysymyksiä sinulle. Oletko pohtinut niitä? Minulle heräsi myös muutama jatkokysymys.
Laitoin tuohon lainauksia teksteistäsi, jotka herättivät joitakin ajatuksia ja kysymyksiä.

“Luulen itseasiassa, että mies on koko ajan nähnyt minut mahdollisuutena päästä eroon elämästä, joka hänellä on. Mitä vähemmän päiviä on jäljellä, sen ahkerammin hän soittelee, maalailee kuvia yhteisestä asunnosta, suunnittelee yhteistä aktiviteettia ja mitähän vielä… Edelleenkään en ole kysynyt häneltä itseltään narkkaamisesta sanaakaan, en vain osaa. Varmaa kuitenkin on, että olen kuin sulaa vahaa, kun hänen lähelleen pääsen - siitä ei pääse yli eikä ympäri.”

Mistä olet päätellyt, että mies näkee sinut mahdollisuutena päästä eroon nykyisestä elämästä? Onko hän sanonut haluavansa lopettaa muutakin kuin tupakoinnin? Miksi et ole kysynyt käyttääkö hän vielä aineita? Pelkäätkö, että hän torjuu sinut, kun otat tämän ikävän asian esille? Asian, joka kuitenkin itsellesi on tärkeä ja joka sinusta on musta pilvi suhteenne horisontissa?

“Vaikka huumekosketukseni onkin ensimmäinen, olen aiemmin valitettavasti päässyt näkemään sairaalloista mustasukkaisuutta, hyväksikäyttöä (henkistä) ja paljon uskottomuutta. Koskaan en ole osannut asettaa mitään rajoja, vaikka tiedän, että olisi pitänyt. Olen esimerkiksi aina tiennyt, että mustasukkaisen kumppanin kiero kiristys ja itkettäminen eivät ole olleet terveitä, mutta oli äärimmäisen vaikeaa irtautua suhteesta. Pelkään suunnattomasti olla yksin, ja vielä enemmän pelkään, että minut jätetään, jos asetan rajoja. Parempi huono syli kuin ei syliä ollenkaan.”

Me kaikki kaipaamme hellyyttä ja rakkautta. Se on yksi elämän suurista tavoitteista. Mutta, en tahtoisi, että hinnalla millä hyvänsä sitä haluat. Olet varmasti ihana nainen, joka ansaitsee mukavan ja sinua kunnitoittavan miehen. Oletko pohtinut, miksi “rakastut renttuihin” kuten laulussa sanotaan meidännaisten niin usein tekevän? Oletko joskus käynyt juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa aiheesta? Tasapainoisen ihmissuhteen rakentamisessa molempien pitäisi olla ainakin jollain tasolla sinut itsensä kanssa. Ikuista kouluahan me ihmissuhteissa käydään, mutta todella toivoisin, että ottaisist tästä asiasta itsellesi sellaisenkehittynisen paikan. Elämä helpottuisi, kun osaisit nauttia siitä, että olet yksin ja osaisit laittaa rajat sille, mitä sinulle saa tehdä ja mitä ei. Hylkäämisen pelko voi tulla hyvin kaukaa, mutta on voitettavissa :slight_smile:

"…huumeriippuvuus on äärimmäisen vaikea selätettävä, se tuntuu minusta jotenkin helpolta, koska se on jotain, joka tulee ulkopuolelta. "
Ikävä kyllä usein huumeiden käytön taustalla on “sisäinen ongelma”, joku psyykkinen ongelma, jota narkomaani itsehoitaa huumeilla. Usein masennus. Oletko varautunut siihen? Yhdessä ketjussa täällä oli nainen, jonka kumppani oli mitä todennäköisemmin narsisti. Hänellä oli useampi nainen kerrallaan, joille vannoin rakkautta ja todisteli, miten juuri hän on erikoistapaus. Ihan pieni kilikello alkoi soida, kun kerroit, miten mies petaa sinua takaisin kovin innokkasti. Tämä vain on yksi kauhuskenaario, mutta kun pohdit yhteistä tulevaisuutta, kannattaa sitäkin pohtia.

“Pelkään, etten edes tunnista, milloin päihteitä on alla ja milloin ei… Mitä voin tarjota päihteiden tilalle? Onko minun rakkauteni sen arvoista? Milloin voi huokaista helpoituksesta?”

Siinäpä viisaita kysymyksiää. Olet varmaan lukenut täältä monta vastausta noihin. Oma kokemukseni oli ikäväkyllä se, että huumeet olivat loppuviimen mieheni suurin rakkaus. En minä, eikä lapset voineet tarjota mitään parempaa.

“Tai miten voisi vain antaa koko ihmisen olla… Otsikkoon viitaten. Taidanpa jollain tapaa olla riippuvainen miehestä, kun vaikka tuntuu, ettei tästä voi ikinä tulla mitään tervettä, en halua olla ilmankaan. Tuntuu, että voisin tehdä mitä tahansa, jotta saisin hänet selvänä tähän viereen. Jotta voisin tietää, että hän on siinä mieluummin kuin missään muualla.”

Tähän annata vain sinä ratkaisun. Mutta vstaapa Dahlian ja minun kysymyksiin. Pohdi meidän lauseita. Ja kirjoittele ajatuksiasi tänne. Se auttaa.

Kiitos, kun sain puhua :slight_smile:
Kiitos, kun puhuit:)

Jekaterina
[/quote]

Moi!

Jekaterina ja Dahlia jo antoivatkin hyviä neuvoja.

Itsekin haluaisin sanoa muutaman sanan.

Mitä tahansa tapahtuukin, ei ole sinun vastuullasi tai sinusta kiinni jatkaako mies päihtelyä vai ei. Jos päädytte yhteen, sinä toki voit tukea miestä päihteettömyyteen, mutta ratkaisun tekee hän itse.

OSaatko kuvitella millainen mies olisi ilman päihteitä? Millainen on hänen minuutensa, se johon olet kenties ihastunut ja jonka kanssa eläisit, jos hän olisi selvä? Itselleni tämä kysymys oli ratkaiseva suhteessani päihderiippuvaiseen. Olen aina pystynyt kuvittelemaan hänet ilman päihteitä, nähnyt persoonan päihteiden takana. Nyt, kahden vuoden aikana on ollut muutama retkahdus jotka ovat yhtä helvettiä, mutta 90 % ajasta hän on se mies, jonka olen nähnyt päihteiden takana ja jokaisesta retkahduksesta (viimeinen oli tammikuussa) hän on noussut ylös entistä vahvempana, entistä enemmän omana itsenään. Hän on aivan eri ihminen tänään kuin kaksi vuotta tai vuosi sitten, ja ehdottomasti sitä myönteisessä mielessä. Siksi olen jaksanut ja jaksan ja olen siitä onnellinen.

Uskotko sinä todella että mies voi päästä päihteistä eroon vai toivotko vain? Tärkeää on myös että mies tahtoo - ja sinä haluat - että hän pääsee eroon päihteistä oman itsensä vuoksi, ei sinun vuoksesi.
Jos hän tahtoo päihteistä eroon sinun vuoksesi, ei se ole todellista. Jos sinä haluat että hän jättäisi päihteet jotta teidän suhde voisi toimia, ei rakkautesi ole niin suurta, että kannattaisi jäädä katsomaan miten käy.

Älä tuomitse itseäsi jos sorrut tähän mieheen :slight_smile: Ehkä sinun on katsottava se kortti. Mutta muista, älä ryhdy pelastajaksi, voit korkeintaan olla rinnalla kulkija, mutta mieti tarkkaan mihin matkaan lähdet rinnalle kulkemaan.

UT

Wau UT! Hienoa kehitystä teillä näemmä. Onnea!!! :smiley:

Allekirjoitan tuon kuvauksesi toipumisesta täysin. Jokaisen retkahduksen jälkeen toipuva nousee entistä vahvempana. Näin se on mennyt myös meillä. Exä on ollut selvänä jo niin pitkään, että en enää edes mieti retkahduksen mahdollisuutta tai jos sellainen tulisi, ei se paljoa mun maailmaa hetkauttaisi. Tiedän, että hän haluaa olla selvä ja siihen voin luottaa.

Hei,
Olen myös tosi iloinen - VAUU- ; Uusitäällä - aivan mahtavaa kuulla, että teillä menee hyvin. Sähän voisit Dahlian kanssa laittaa “selviytyjät” viestiketjun, jossa kerrotte lyyesti, miten teillä selätettiin ongelma. Moni varmaan haluaisi kuulla siitä. Mitä mielä olette?

Terveisin
Ohjaaja Jekaterina

“Tai miten voisi vain antaa koko ihmisen olla… Otsikkoon viitaten. Taidanpa jollain tapaa olla riippuvainen miehestä, kun vaikka tuntuu, ettei tästä voi ikinä tulla mitään tervettä, en halua olla ilmankaan. Tuntuu, että voisin tehdä mitä tahansa, jotta saisin hänet selvänä tähän viereen. Jotta voisin tietää, että hän on siinä mieluummin kuin missään muualla.”

“No, nyt on taas semmosta takapakkia tullut, että on olo, että haluan heittää hanskat tiskiin - tai mieluummin miehen naamalle. On tullut hyväksikäytetty olo - mikä sinänsä on tuttu fiilis, heh. Mies on nyt sitten parisuhteessa uudemman kerran tämän yhden ongelmanaisen kanssa - sama nainen, jota hän jaksaa minulle haukkua ja valittaa. Hän ei ole yhtään kuten minä, hän on saamaton, alkoholisoitunut, hullu, jotenkin mielenvikainen ja mitähän vielä. Miestä siis lainaten… Voi hyvät ihmiset, miksi sitten on kanssaan!!! On tullut olo, että olen vain se ainut tyyppi miehen mielestä, joka voi auttaa hänet normaaliin elämään, koska tunnen hänet parhaiten kaikista näistä selvistä ystävistä, mutta että halu raitistua on vain satunnainen. Kaikki nistiystävätkin vain hurrasivat, kun nämä löysivät toisensa. Tuli lyöty olo, koska tiedän, etten ollut mikään kaikista kivoin seurustelukumppani näiden ystävien mielestä, kun olen tätä sekoilua vastaan.”

Nämä olivat kuin täysin mun suusta!