(Poika)ystävä narkkari ja omat voimat 0

Vilpola
1

En tiennyt minne kirjoittaa, kavereiltakaan ei saa muuta apua kuin “unohda se, jätä se, älä ole siihen yhteydessä”. Miksi se ei ole niin helppoa? Oli pakko päästä purkamaan näitä tunteita, kun en tunnu saavan vertaistukea mistään. Miksi ihmisen, joka on maailman herttaisin, kiltein, ihanin, mukavin - kaikkea, mitä miehestä voi odottaa onkin narkkari. Kaikki alkoi kesän alussa, eli ei edes kauan aikaa sitten.

Se vain kolahti. Näimme baarissa, ja päällepäin katsoin että siisti ja itsestään huolehtiva (uudet ja siistit vaatteet, hiukset leikattu ja laitettu) mies kerrankin! [size=85]Käytän sanaa mies vaikka onkin vasta “poika”.[/size] Menin juttelemaan siis hänelle baarissa, ja meillä synkkasi heti. Juttua riitti, tanssittiin ja juteltiin kaikesta. Hän pyysi jatkoille hänen luokseen, kunnes todellisuus paljastui. Silloin se tuntui sitä että äkkiä pois, kunnes hän sanoi “älä tuomitse minua tän takia, anna mulle mahdollisuus”. Kaikki, mitä mies oli puhunut sen muutaman tunnin aikana, halusin antaa mahdollisuuden. Olin aivan myyty, ja menimme hänen huoneeseensa juttelemaan moneksi tunniksi. Hän kertoi nuoruudestaan, miten ja mistä kaikki lähti liikkeelle, mitä hän vetää, mitä hän on tehnyt ja mitä joutunut “kärsimään”. Kuuntelin häntä, ja noiden tuntien jälkeen hän otti minua käsistä kiinni ja sanoi, että tämä yö merkkasi hänelle enemmän kuin mikään yhdenillan juttu. Hän oli kuulemma löytänyt enkelin, että se yö merkkasi hänelle paljon. Meillä oli ihana yö, olimme vain vierekkäin ja juteltiin (pari pusuakin vaihtui…) Mies ei saanut nukuttua koska oli kuulemma vetänyt niin paljon jotain, että uni ei enää tule kun kerran/pari viikossa. Lähdin aamulla ja oltiin lisätty toisemme facebookissa kavereiksi. Näimme kuitenkin aivan sattumalta seuraavana päivänä eräässä baarissa, missä hän sanoi että ei halua kanssani mitään, että minun pitää jatkaa matkaani. Sanoin hänelle, että hän kelpaa minulle tuollaisena, eikä meidän tarvitse olla pariskunta. Hän pussasi minua ja sanoi että hyvä, ollaan silti jotain. Silloin tajusin, että tämä mies on vienyt maton jalkojeni alta. Kukaan, ei edes aikaisemmat eksäni ole saanut minulle sitä tunnetta, mitä tämä ihminen antoi. :open_mouth:

Muutaman päivän kuluttua laitoin miehelle viestiä puhelimeen… Ei vastaa moneen tuntiin, yritän soittaa “numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä”. Pelko iski esiin, hän oli jutellut tuolloin yöllä että hän on saanut tappouhkauksia. En tiennyt hänen kavereitaan, en tiennyt vanhempien nimiä tai mitään keneltä voisin kysyä hänestä. Valvoin seuraavan yön odottaen, että hän vastaisi naamakirjassa minulle. Nukahdin iltapäivällä ja illalla herään siihen että mies soittaa ja kysyy “onko sulla kaikki kunnossa? miten sulla on mennyt? haluatko nähdä?” Halusin, en tiedä miksi. Olin huolissani ja halusin että mies tuntisi olonsa turvalliseksi seurassani kuten oli sanonut. Näimme seuraavana päivänä ja olin hänen luonaan - taas vain keskustelimme kuten ensimmäisenä yönä. Pussailimme, halailimme ja ajattelin että tämä on pahaa unta että unelmieni mies käyttää kamaa. Se ei voi olla totta. Tässä kohtaa kysyin, että mitä hän vetää - ei kuulemma suonensisäisiä.

Vietimme aikaa yhdessä. Soittelimme, viestittelimme (numero vaihtui JOKA viikko, aina sai olla huolissaan kun ei saattanut viikkoon olla koneella tai saada yhteyttä mitenkään). Hänen kaverinsa olivat piittamattomia, aina aineissa olevia. Tämä mieheni yritti aina seurassani olla hieman selväpäisempi.
Se oli tämän kuun puolessavälissä (marraskuu 2013), kun olin miehen luona jatkoilla. Sinne tuli myös miehen kaksi kaveria, jotka olivat niin seis kun ihminen voi olla. Bongia vedeltiin piirissä (paitsi minä), ja juttu oli “kyrpä vittu saatana raiskaan nallekarhun tuolista vanha pappa” … eli ihan tajutonta. Miehen kaveri tarjosi minulle bongia (olen kerran polttanut ja sekosin kirjaimellisesti) - missä vaiheessa tämä mieheni nousi pystyyn lattialta ja huusi kaverilleen “sä et saatana anna sitä tolle! sä et vittu anna, sai olla vika kerta kun edes mietit tollasta”. Kaikki hiljeni ja olin hieman ihmeissäni. Tätä ennen kun minulle ei näissä piireissä tarjottu mitään - koskaan. Enkä olisi ottanutkaan. Tämä mieheni suuttui, vetäsi pari nappia naamaan ja nukahti.

Tänä koko aikana mies on kadonnut aina välillä jonnekkin, tullut takaisin ja ollut normaali. Kun ei olisi ollut kadoksissa. Minua alkoi sattumaan jossain vaiheessa itseäni, ja tiesin että jossain kohtaa tiputaan korkeelta ja kovaa. Olin ihastunut, jopa rakastunut ja halusin vain antaa hänelle sen mahdollisuuden. Ja saada hänelle tunteen, että joku välittää hänestä. :cry: :cry:

Sen jälkeen emme nähneet face to face, juttelimme vain netissä. Puhelinnumero vaihtunut tässä kuussa yhdeksän kertaa, ja torstaina olin ystäväni kanssa yöelämässä kun soitan miehelle jos näkisimme? “Mulla on vähän kiireitä, huomenna aikanen herätys”, missä vaiheessa olin hieman ihmeissäni. Koskaan ei ollut sanonut noin, ihme kyllä. Aloin jostain syystä itkemään kesken puhelun, kun puhelimesta kuuluu “olet rakas, ole nyt rauhassa. kaikki on hyvin. onhan sulla kaikki hyvin? ei kai mitään oo tapahtunut sulle?” Loppupeleissä löysin itseni hänen luota. Hän oli täysin selvinpäin, minä kännissä. Hän tuli viereeni kuten aina, antoi hellyyttä (mitä entisissä suhteissa en ole saanut, oikeasti). Se tuntui ihanalta, olin onnellinen tuona torstai yönä. Sain olla hänen vieressään, tunsin oloni turvalliseksi. Kesken yön hän herätti minut ja sanoi “kai tiedät, että en halua että sä joudut näille raitelle? Haluan että sulla on kaikki hyvin” Tiedän sen, enkä mä siihen lähtis vaikka maksettais. Aamulla heräsin aikasemmin kun hän ja lähdin kotiin. Koko perjantai päivään (eli eilen) miehestä ei kuulunut mitään. Tiesin, että hän on menossa kaverin tupareihin ja lupasi ilmoitella itsestään. Hänen numero mikä minulla oli “numero ei käytössä”. Taas, onko jotain sattunut? Onko hän elossa? Nämä samat kysymykset kun aina, kun hänestä ei kuulu vaikka lupaa ilmoitella. :cry:

Itse olin pikkujouluissa, kun kaverilleni soittaa tuntematon numero. Se oli mieheni, joka kysyi minne me ollaan menossa (oli saanut jostain kuulla että ollan samassa porukassa). Kerroimme minne mennään, kun mies oli “he tulee perässä sinne, odottakaa heitä”. Kaveri sanoi, että mies oli aivan sekaisin. Puhe oli takkuista ja tahmeaa, tiesi että on aivan kamoissa. Ei ollut koskaan kuullut ketään niin sekaisin - ja oli nähnyt (ja kuullut tietysti) miehen kamoissaan. Tiesin, että nyt siis oltiin sekaisin.
Menimme baariin ja meillä oli ihan mielettömän kivaa - sain kaikki huolet unohdettua pitkästä aikaa kunnolla. Olin pöydässä kavereideni kanssa, jossa sattui olemaan kolme mieshenkilöä ja kaikki siinä minun ympärillä. Joimme ja nauroimme, kunnes kuulen kun joku huutaa nimeäni. Viereisessä pöydässä aivan silmät ristissä, sekaisin ja vihaisen näköinen mieheni. Menin hänen luokseen kun sain kuulla “painu ton jätkäs luo takas”… Veti hiljaiseksi, hän oli ennenkin nähnyt minut muiden miesten seurassa? Hän nousi ja lähti, menin hänen peräänsä. Meni pelaamaan pokeria, seurasin ja halusin puhua ja tietää mikä nyt oli. Sanoi, että juttumme oli tässä. Hän ei halua, että olen näissä piireissä, ja että voin painua vittuun. Ei koskaan ollut sanonut noin. Se tuntui jo pahalta, kun kysyin että mistä kiikastaa, mitä on tapahtunut kun viime yönä olimme yhdessä ja kaikki hyvin? “Sä tiedät ihan hyvin, mene nyt vaan pois ja unohda mut. Meitä ei enää ole”. :cry:

Halusin selityksen - koska olin humalassa ja harmissani - joten “pommitin” miestä kokoajan sekä hänen kaveriaan. Erehdyin sanomaan miehelle, että sä et ole sentään suontensisästen käyttäjä, että niitäkin on mun kavereissa ollut enkä itse oo repsahtanut. Mies käänsi katseensa minuun ensimmäistä kertaa koko illan aikana (tunnin aikana…), ja kysyi “mitä vittua sä akka just sanoit, sanoiksä et mä oon joku vitun suoninisti vai? Tajuaksä että sä oot ihan vitun idiootti, jos sä tollasta kysyt multa, painu jo oikeesti hevonvittuun” jne haukkui haukkui ja haukkui. Rauhottelin ja sanoin että ottaa ihan rauhassa, kun hän katsoo minua ja sanoo “mä tunnen tän paikan kaikki poket, mä saan sut koska tahansa täältä ulos joten lähe nyt vaan painumaan vittuun täältä”. Hänen kaverinsa sanoi tässä kohtaa “painu jo sinne mistä äitis sut alunperin sai”. En tiedä mitä hän tarkoitti, olen suomalainen ja ihan suunniteltu lapsi. Olin aivan ihmeissäni, ja pyysin että ollaan edes yksi yö enää yhdessä - sen jälkeen unohdan hänet ja hän voi jatkaa elämäänsä. “Kuule huo’ra, sä olet yks noista sadasta tuolta tanssilattialta jonka voin raahata kotiin. Sä et ole merkannut mulle koskaan mitään, etkä tule merkkaamaankaan. Joten ala vitun lehmä painua vittuun, susta rumempaa tai lihavempaa ihmistä en ole ikinä eläessäni nähnyt”. Tässä kohtaa tuli itku, päätin että nyt riittää. Silti ei riittänyt, kysyin että oliko tämä tässä? “Kyllä, äläkä ole minuun yhteydessä”. Selvä, tuntui kun minun sielu oltaisiin tapettu. Tuntui uskomattomalta, että narkki, joka teki minut onnelliseksi ja sai tuntemaan oloni hyväksi, teki minulle noin. Miksi, MIKSI?

Lähdin baarista, kaverini soitti sitten miehelle joka sanoi vaan “en halua sille naiselle mitään pahaa, en muista mitä olen sanonut”. Ja jokaiseen kysymykseen oli vastannut “en tiedä, en muista” ja ollut välinpitämätön kun kaverini sanoi että olen siinä kunnossa että en löydä edes taksitolpalle. Mies oli sanonut että hän ei minun henkivartijani ole :cry: :cry:

Osaako joku kertoa että mistä tuollainen - aivan ykskaks? Teinkö jotain väärin, ja pitääkö minun sietää tuota kohtelua? Onko se aina tätä? Pitääkö nyt tajuta jatkaa matkaa, vai antaa hänelle aikaa vai mitä minun pitää tehdä? En ole nukkunut koko päivään, olen vain itkenyt. Kukaan, ei kukaan KOSKAAN ole haukkunut tai puhunut minulle noin miten hän puhui. Edellisenä päivänä olin ihana ja kelpasin tälläisenä - ja seuraavana päivänä huora, lehmä, läski, ruma. Miksi, miksi :cry: Saisiko täältä jotain vertaistukea? :cry:

Pahoittelen sekavaa tekstiä, olen vain niin sekaisin ja shokissa… :cry:

2

Kyllä kirpaisi lukea stoorisi. Itsekin olen pyörinyt tuommosissa porukoissa (välillä vetäen pienesti messissä).

En usko että miehesi olisi täysi kusipää vaan hän on päihteilijä joka pelkää että hän vetää sut mukaan maailmaansa. Hän haluaisi pitää sut ja maailmansa erillään koska sinä olet “ainoa” päihdemaailman ulkopuolella, se enkeli joka tuo hyvän ja turvallisen olon, mutta päihteet vetää liikaa sinne huonoon suuntaan.

Hän todennäköisesti säikähti kun sulle tarjottiin hitit bongista, pelkäsi että saattaisit ottaa tarjotut vastaan jonain toisena kertana vaikket juuri silloin polttanutkaan. Pelkäsi että saattaisit turtua jos näkisit päihteiden käyttöä jatkuvasti. Se on yksi isoimpia päihteilijöiden pelkoja, että tekevät tärkeistä ja “viattomista” ihmisistä kaltaisiaan, koska tietävät ettei heidän elämä mitään herkkua ole, sex drugs & rock’n roll. Jotkut nimittäin voivat ajatella että “tuossa on potentiaalinen uusi päihteidenkäyttäjä jolle voisi myydä päihteitä pikkusen isommalla summalla, hänestä voisi hyötyä, hän voisi ostaa ja tarjota muillekin, häneltä voisi lainata rahaa eikä koskaan maksaa takaisin”. Näitä nimittäin ON, hyväksikäyttäjiä jotka eivät välitä jos “taviksesta” tulee nisti.

Itselleni kävi niin että pössyttelin satunnaisesti aikoinaan poikaystävän mukana, kuvioihin alkoi tulla muitakin päihteitä joita satunnaisesti bilettäessä viihdekäytin vaikka olinkin joskus päättänyt etten pilveä kummempaa käyttäisi. Mutta niin se vaan minulla meni että turruin ympärilläni olevaan härdelliin ja huomasin ettei “uudet kaverit” olleetkaan niin hirveän kuutamolla tai vetäneet suoneen joten aloin itsekin kiinnostua ja ajatella josko tämän kerran, jos toisenkin, jos yksiin bileisiin hommaisin vähän piriä, lsd:tä, essoja… Satunnaisena viihdekäyttönä mulla onneksi pysyi ja lopulta laantui, mutta jos en olisi esim. ollut töissä niin arkikin olisi ollut “juhlaa”.

Se miksi miehesi sanoi todella tylysti EI JOHTUNUT SUSTA! Vaan hänen peloista. Hän ei halua sua päihdemaailmaansa. Hän ei kykene sieltä poistumaan (ei ole tarpeeksi tahtoa ja motivaatiota siihen) eikä tahto sua vetää sinne. That’s it. Ei hän olisi halunnut loukata, todennäköisesti hän ei keksinyt parempaa tapaa päästä susta eroon ja valitsi ns. helpoimman tien eli loukkaamisen koska et lopettanut yhteydenpitoa aiemmin vaan soittelit/tekstailit uudelleen ja uudelleen. Kumpi teistä on muuten ollut enemmän se yhteydenottaja viime aikoina? Oletko sinä viestitellyt/soitellut ensin? Siitä jo voi päätellä jotain…
Voi olla ettei hän muistakaan jälkikäteen mitä on sulle sanonut, jotkut päihteet vievät lähimuistin kuten alkoholi+rauhoittavat-yhdistelmä.

Hänen käytöksensä johtuu päihteistä. Hän pitää sinusta kyllä, on ihana sulle jne. mutta päihteiden takia hän ei voi/halua olla sun kanssa. Etkä sinäkään voi olla hänen kanssaan koska muuten hän vetäisi sinut mukaansa. Sillä ei ole mitään merkitystä vetääkö päihteilijä reseptilääkkeitä yli lääkärin suositusten, ostaako niitä kadulta, vetääkö piriä nokkaan vai hihaan. Jokainen jonka ajatukset pyörii päihteiden/helpotuksen saamisen ympärillä 24/7, miettii mistä saisi seuraavan annoksen kun edelliset ostokset ovat loppumaisillaan, mistä saisi massit ostoksiin, keneltä saisi ostettua, mitä saisi ostettua jos juuri sitä tiettyä ainetta ei olekaan tarjolla… Koukussa ne on, vetää ne sitten suoneen, nenään tai sulattaa kielen alla. Se on loputon noidankehä, ja sieltä ei helpolla pääse pois jollei kunnollista tukiverkostoa ole. Korvaushoitoihin katkolle etc. on niin pitkät jonot etten ihmettele miksi monet valitsee ikuisen säätämisen noidankehän.
En siis suosittele sinua hänen tukipilarikseen (vaikutat todella herkältä ihmiseltä, mikä on hyve, mutta päihdemaailmassa pahe jolloin tulet helposti hyväksikäytetyksi ja satutetuksi lukemattomia kertoja, itsekin herkkä joten kokemusta on).

Toivottavasti tekstini valaisi vähäsen. Ystäväsi ovat oikeassa sanoessaan “unohda se”, itsekin neuvoisin niin tekemään. Niin kauan kun hän vetää eikä yritä irrottautua niistä kuvioista niin kauan häneen ei kannata pitää yhteyttä.

Kuten alkoholistienkin kohdalla (alkoholikin on päihde, tosin laillinen sellainen) päihteilijää ei voi parantaa jollei sillä ole tahtoa ja motivaatiota päästä paskasta eroon eikä kunnollista tukiverkkoa ja v*tun kärsivällisiä läheisiä. Huumeiden kanssa vaan on se ongelma että ne on laittomia, olet kusessa jos jäät kiinni käytöstä/hallussapidosta, olet veloissa, sun perään soitellaan ja kuumotellaan velkoja, kysellään onko sulla myydä, ostatko… Houkutuksia on koko ajan eikä välttämättä paikkakunnan vaihdoskaan siihen auta koska kyllä käyttäjä toisen nistin tuntee, sana kiertää, uudella paikkakunnalla on myös huumeita, kaikkialla on.

Paljon voimia sinulle! <3

3

Kiitos vastauksesta, “ihana” kuulla (ja lukea täältä muutenkin) että en ole ainoa, joka tälläisessä “sopassa” on mukana. Helpotti lukea viestisi, enkä todellakaan osannut tajuta, että tilanne olisi tälläinen. En tajunnut mitä heidän päässään voi pyöriä, mitä he minusta voivat ajatella (miehen kaverit). Mietin ennen tätä, että miksi mies on niin suojelevainen minua kohtaan. Haluaako hän olla kanssani ja pitää minut erillään huumeista, vai haluaako hän vain näyttää että suojelee, jossain vaiheessa vetää minut mukaan vai mikä oli homman nimi. Ajattelin, että hän haluaa olla kanssani, mutta pystyy siihen huumeidenkin kanssa. Alkuun ajattelin että saisin autettua hänet eroon kamasta - kunnes sanoi että on valinnut tämän tien, eikä sieltä ole enää poispääsyä. On vankilatuomiota, kaksi katkoa taustalla sekä paljon muuta. Ennen olisin ajatellut tälläisestä ihmisestä “äkkiä pois tälläisen elämästä”. Nyt halusin olla siinä, ja auttaa. Tuntui että olisin tavannut elämän pienen valopilkun kaiken harmauden keskellä.

Sen tiedän, että veloissa on mutta saa pikkuhiljaa niitä maksettua pois. Tiedän, että hän pelkää sitäkin että teen ilmiannon tietyistä asioista (on myöntänyt tämän). Kamaa saa heti kun haluaa, ei ole kuulemma ollut koskaan siitä kiinni. Edellinen suhde kariutu siihen, kun nainen petti häntä miehen tietämättä - olivat kummatkin siis kaman käyttäjiä. Oman perheen kanssa ei ole ollut enää pitkään aikaan tekemisissä, ja kuukausi takaperin juttelimme siitä että viettäisimme yhdessä joulun - hän kun ei ole joulua saanut viettää moneen vuoteen kenenkään kanssa - paitsi huumeiden. :cry: :cry:

Tajusitkin vissiin, että minä olin se lähiaikoina joka soitteli ja viestitteli. Hän on saattanut välillä jutella jotain “missä, miten menee”, mutta ei kuten ennen. Ennen se oli ihanaa ja sai perhosia vatsaan kun hänestä kuului, nykyään se olisi vain helpotus jos hänestä kuuluisi. Ja kun se numerokin vaihtuu tuon tuosta, niin ei yhteyttä ole juurikaan saanut. En tiedä johtuuko minusta että numero vaihtuu (antoi uuden numeron kyllä heti kun juteltiin, ei tarvinnut edes pyytää). En tiedä, ajatukset ovat sekavia ja päällimmäisenä vain että miksi. Toisalta tiedän, mutta onko hänelle oikeasti ne huumeet niin paljon tärkeämpiä, kun ihminen, joka hänestä oikeasti välittää ja haluaa häntä auttaa? :cry:

Minulla on itselläni perussairaus, joka ns. estää huumeiden käytön. Hengen lähtö olisi kyseessä. Minulle on myös pienestä asti opetettu ja jopa kielletty, että huumeiden käyttäjien kanssa ei liikuta - ei edes kaveerata, ei nähdä. Ja vaikka minulla on ollut kavereita jotka ovat huumeiden käyttäjiä, niin en kadu. He ovat ihmisinä erilaisia, he kaikki ovat pohjimmiltaan hyväsydämisiä ja ihania ihmisiä. Kavereina. Tämä mieheni oli vain jotain suurempaa, mitä en tule varmaan koskaan kokemaan. Jos hän ei olisi huumeiden seassa, hän olisi varmasti onnellisessa suhteessa ja nauttisi elämästä. Ja kyllä, olen todella herkkä ihminen, minkä vuoksi tämä tekee asiasta vielä hankalempaa ja vaikeampaa…

Mistä tiedän ettei hän tarkoittanut niitä tosissaan? Mistä tiedän ettei hän ole ajatellut sitä kokoajan mitä sanoi? Nämä ovat sairaita ajatuksia minulta, ehkä tajuan vielä jonainpäivänä hänen tarkoituksensa. Tekstisti valaisi ja auttoi minua paljon. Itku silmässä kirjoitan tätäkin tekstiä, unta viime yönä tunnin verran kun odotin vain viestiä tai soittoa. Pyytääkö hän koskaan anteeksi mitä teki, vai unohtaako hän minut? :cry: Järki sanoo että unohda ja lähde äkkiä, mutta sydän sanoo että odota ja anna aikaa. Kiitos sinulle tuhannest viestistäsi. Olit ensimmäinen joka on oikeasti auttanut minua kesän jälkeen. Kiitos.

4

Niin, hän on valinnut päihteet. Siltä tieltä on todella hankalaa päästä pois jos on kulkenut sitä tietä pitkään. Hänet voi pelastaa vain hän itse, ei kukaan muu.

Todennäköisesti numero vaihtuu jatkuvasti säätämisten takia. Niin se on kaikkien päihteilijöiden kanssa, mm. pelätään että poliisit kuuntelevat puheluita ja ovat perässä. Ja tavallaan kyllä, huumeet ovat tärkeämpiä kuin läheiset, koska hän on riippuvainen. Päihteitä on saatava, koska ilman niitä tulee vieroitusoireita eli fyysisesti sairaaksi.

“Onneksi” sulla on erittäin hyvä este huumeiden käytölle. Mutta se ei kuitenkaan estä hyväksikäyttöä kuten rahan pummaamista ja huumeiden ostoa. Mitä jos mies tai joku muu sulle tärkeä ihminen tulisi ovellesi ja sanoisi että hänellä on niin kovat vieroitusoireet että tarvitsee helpottavan annoksen eikä ole rahaa ja pyytää lainaan? Osaisitko sanoa ei? Osaisitko sanoa ei jos huumeiden myyjä toisi huumeita tälle sohvallasi kipeänä makaavalle? Nyt sanoisit tietenkin ei, mutta sitten kun tilanne olisi sillä hetkellä päällä, niin veikkaan ettet kykenisi. Haluaisit auttaa ja helpottaa läheisen oloa, et heittää häntä ulos, koska olet herkkä ja välität.

Sitä ei tiedä kukaan muu kuin hän itse tarkoittiko vaiko ei. Voi olla että hän ei keksinyt muuta keinoa päästä susta eroon kuin satuttamisen. Mielummin toivoisi sinun vihaavan häntä ja unohtavan hänet kuin että sinuun sattuisi vielä pahemmin.
Päihderiippuvaiset eivät kykene elämään kahta elämää (normaali pähteetön elämä rakkaiden kanssa ja huumeiden täyttämä elämä nistien seurassa) yhtä aikaa riippuvuutensa takia. Ei he halua rakkaitaan satuttaa, mutteivät osaa/kykene elämään ilman aineita. Anteeksipyyntöä ei kannata odottaa. Hän voi edelleen vedota siihen ettei muista. Ja vaikka hän pyytäisikin anteeksi niin hän ei välttämättä sitä tarkoita.

Huh, puhun kuin tietäisin kaiken riippuvuuksista ja mitä riippuvaisten pään sisällä liikkuu, mutta kantapään kautta olen nämä asiat kokenut läheisen roolissa. Minulla on edelleen kavereita joilla on päihdeongelma, mutta pidän heidät tarpeeksi loitolla jottei mua enää hyväksikäytettäisi.
Miehesi tulisi usein pettämään lupauksensa, hän katoilisi ja olisi tavoittamattomissa jatkossakin koska hän olisi säätämässä tai vetämässä huumeita.
Huumeiden käyttö ja niiden ja rahojen hommaaminen käy työstä ja siinä ollaan 24/7. Siitä ei oteta lomaa kuin katkolla ja katkon jälkeen vasta se todellinen työskentely himoja vastaan alkaa kun houkutuksia on koko ajan ympärillä ja samalla pitäisi käydä läpi henkisiä ongelmia jotka ovat joko saaneet ihmisen vetämään huumeita tai huumeet aiheuttaneet ne. Ja kaikki se syyllisyys asioista joita on tehnyt/sanonut huumeiden takia tai vaikutuksen alaisena, siinä on paljon työstettävää ettei sitä helposti selvänä kestetä. Toipuminen on vuosien prosessi johon sisältyy ERITTÄIN usein retkahdukset. Veikkaan että parit katkot ja vankilareissut läpi käyneenä miehesi ei lähde enää siihen, ja SE on valinta.

Kun aikoinaan kärsin sydänsuruista olisin toivonut että olisin saanut aukaistua suuni ja pyytää apua ja vertaistukea mutten tiennyt mistä sitä pyytää enkä uskaltanut. Tiesin kyllä tästä palstasta mutten käynyt täällä edes lukemassa. Hyvä että minun kokemuksista on edes sulle apua ja tukea. Kirjoittele tänne jatkossakin! Tukeudu ystäviisi! Heidän puheissa (unohda se) on totuus, he välittävät sinusta eivätkä halua että kärsit päihderiippuvaisen takia. Kuuntele järkeäsi joka käskee sua unohtamaan häneet ja lähtemään äkkiä. Älä odota että miehesi muuttuu koska hän ei sitä tule tekemään ellei yks kaks lähde katkolle eikä riippuvuus silläkään ole ohi.
Anna itsellesi aikaa toipua ja keskity omaan hyvinvointiisi. Voimia! <3

5

Suosittelen lukemaan riippuvuudesta ja vieroitusoireista niin tiedät mitä se on.

Mitä jos tulisit hänelle raskaaksi? Haluaisitko riippuvaisen ihmisen olevan lapsen lähellä, altistaa lapsen huumeille edes viikonlopuiksi? Vaikka riippuvainen lupaisi ettei vedä lapsen läsnäollessa niin vieroitusoireita tulee (käsien vapina, heikotus, huimaus, kuumeilua, pahoinvointia etc.) eli hän olisi kipeänä ja voisi vahingossa jopa pudottaa lapsen. Hän myös vain odottaisi milloin vastuu lapsesta loppuisi jolloin hän pääsisi säätämään ja vetämään huumeita, ei siis olisi oikeasti läsnä lapselle koska ajatukset silloinkin pyörisi koko ajan vaan seuraavassa annoksessa.

Entä jos joku ystäväsi saattaisikin kiinnostua huumeista ja kokeilla kun hengaisitte miehesi ja hänen kavereiden kanssa esim. baarissa? Haluaisitko katsoa vierestä jos hänen kokeilunsa ei jäisikään siihen vaan muuttuisi käytöksi? Riippuvaiset altistavat ei-riippuvaiset päihteille helposti.
Minäkään en ollut kiinnostunut huumeista kunnes kokeiluun tarjoutui tilaisuus. “Kerranhan tässä eletään eikä kerta nistiä tee!” ajattelin. No ei tee ei, välttämättä, mutta riippuvuuksille altis ja päihteilijöiden seurassa usein viihtyvälle voi käydä huonosti. Onneksi minulle ei käynyt huonosti vaan kerron näitä juttuja nyt sinulle.

6

Niin se minullakin alkuun oli. En uskaltanut, tiesin että olisi pitänyt heti aukaista suu, ja kysyä apua. En halunnut tietää mitään pahaa enkä sitä, mitä voisi olla edessä. Halusin ja uskoinkin siihen, että voisin olla hänelle poikkeus. Nyttenkään en tiedä muuta paikkaa kun tämä, mistä saan OIKEAA apua. Vaikka kaverit ovat tukena ja auttavat, täältä saan vertaistukea, mitä pidän itse tärkeänä [size=85](kaksi masennusta läpikäyneenä vertaistuki oli paras apu, ei mikään muu).[/size] Luojan kiitos kirjoitin tänne, koska jo nyt viestiesi ansiosta on edes hieman, hieman parempi olo.

Olen lukenutkin tässä 24 tunnin sisällä paljon, hyvin paljon. Nyt tajuan, mitä ne ovat. Vaikka olen ammatiltani hoitaja, vaikka olen törmännyt näihin ihmisiin ja vaikka olen itse ollut koukussa rauhoittaviin (en väärinkäytön mielessä), niin en osannut kuvitella mitä se on. Enkä edes tiennyt, vasta nyt kun olen lukenut. Tästä miehestä ei vain koskaan näkynyt päälle päin, siis ei koskaan että olisi kaman vetäjä. En olisi silloin ensimmäisellä kerralla edes lähtenyt hänen mukaan jos olisin tiennyt mihin joudun ja vaikka tämä on ilmeisesti vasta pientä, niin tuntuu minulle suurelta. En olisi, ja mihin tämä olisikaan vielä johtanut ja vienyt minua… :cry: :cry:

Onneksi niin ei käynyt… Mies oli kyllä ystävälleni sanonut useasti että ei halua että joudun vaaraan tai pulaan hänen takiaan. Nämäkin sain kuulla vasta eilen ystävältäni, ja onhan mies sitä minullekkin sanonut. Ja tiedän, että kavereissani on niitä jotka haluaisivat kokeilla ja on kokeillut - ja mennyt sen takia tiettyihin baareihin kun tietää että sieltä sitä kamaa irtoaa. Tämänkin kirjoittamasi lauseen jälkeen mietin, että mitä jos. Mitäs jos olisi käynyt jotain, voisinko ikinä elää sen tunteen kanssa “jos en olisi tutustuttanut heitä, olisiko hän tässä”… Aina sitä voi uskoa että eihän minun kaverit, mutta haluan uskoa että jokainen on joskus ajatellut että ei hän, ei hänestä narkomaania tule.

I’m proud of you! Toivon, että itsekin vielä “toivun” tästä, otan opikseni ja tajuan eräänä päivänä että tämä kaikki oli kohtaloa. Kaikella on tarkoitus, ja vaikka en joutunut kokemaan mitään niin kamalaa mitä sinä tekstiesti perusteella, niin voin eräänä päivänä olla jollekkin avuksi - niinkuin sinä.

Vielä en vaan voi tajuta sitä, että miten joku noin ihana ihminen haluaa olla tuossa suossa. Miksi tämä mieheni ei aikoinaan ole tarpeeksi ajoissa tajunnut että nyt on aika lopettaa? Hyväkäytöksinen, komea, ihana - mahtava ihminen pilannut elämänsä. Ja kuten kirjoitit, niin tuskin enää tuolta nousee. Minulle sanonut että on valinnut tiensä :cry: Näin hänessä tästä kaikesta huolimatta jotain upeaa, näin että hänessä on sitä jotain - ja toivon ja rukoilen, että eräänä päivänä hän tajuaisi lopettaa ja aloittaa elämänsä alusta vaikka helvetin kautta. Haluaisin hänet nyt vain vierelleni ja sanoa sitten vaikka viimeisen kerran että haluan auttaa. Olen tukena niin paskoina kun hyvinä päivinä ja kestän kaiken. :cry: Vaikka tiedän järjen kanssa että se olisi väärin, mutta sydän sanoo mitä sanoo. Pitäisikö poistaa hänet kavereista facebookista? Pitäisikö minun vaihtaa numeroni että varmistan, että emme tule olemaan tekemisissä? Vaikka se sattuu, pelkkä ajatus että en kuulisi hänestä mitään. Välillä haluaisin tietää miten hänellä menee, mitä hänelle kuuluu.

Tähän haluaisin uskoa, ja tässäkin kohtaa järki sanoo kaikkien lukemani jälkeen että tämä ei tule tapahtumaan. Vaikka kuinka haluaisin, rukoilisin, toivoisin. Vaikka tekisin mitä, niin mies on kertonut ja tehnyt asian selväksi, että hän on valinnut elämänsä. Hän on valinnut sen, mitä en halua.

Kiitos sinulle vielä ihan tuhannesti! Olet ollut minulle suuri apu. Olet varmasti mahtava ja hieno ihminen, en olisi uskonut että saan pelkän netin välityksellä näin paljon apua. Olen henkisesti niin rikki, en jaksa enää edes itkeä. Haluan mennä ajassa taaksepäin ensimmäiseen iltaan siihen baaritiskille ja ajatella että tuo on väärä ihminen elämääni, lähden kotiin. Kaikki olisi toisin, voisin olla tällä hetkellä “onnellinen” enkä joutuisi käymään tätä herkän ihmisen helvettiä läpi.

7

Mulle tuli sellainen mieleen, että (poika)ystäväsi saattaa jollain tasolla ihan oikeasti vihata sinua välillä, koska olet muistutus elämästä, jota hän ei (mielestään) koskaan saa.

8

Voisiko se olla? En ajatellut tuotakaan, koska kovin aina sanoi että elää nyt elämää mistä tykkää ja nauttii…

9

Ehkä ajoittain nauttii, mutta ystäväsi on riippuvainen ja päihteiden orja. Ei kukaan nauti sellaisesta elämästä oikeasti. Käy lukemassa huumeidenkäyttäjien tekstejä, se voi myös selventää ajatuksia.

Mä oon eronnut muutama kuukausi sitten (monen vuoden yhdessäolon ) peli- ja alkoholiriippivaisesta puolisosta. Mun mielestä ainoa oikea ratkaisu tilanteessa kuin tilanteessa on riippuvaisen puolison jättäminen. Kadun ainoastaan sitä, etten tehnyt sitä jo silloin alussa.

10

Miten sinulla on mennyt? Pahoittelen etten ole ehtinyt kirjoittamaan, töissä ollut kiireitä ja olen ollut väsynyt työpäivän jälkeen mutta olen käynyt lukemassa kuitenkin!

Suosittelen lukemaan Vilpola-alueen tekstejä huumeidenkäyttäjien läheisiltä.
viewforum.php?f=86

Itsekin koen että kaikella kokemallani oli ja on tarkoitus, ne opettivat ainakin olemaan vahvempi ja oppimaan kantapään kautta asioita, enkä olisi tässä ja nyt VAHVEMPANA ilman niitä kokemuksia.

Harvoin ihmiset tajuaa lopettaa tai olla tekemättä virheitä ennen kuin on liian myöhäistä. Itelläni tuli seurustelun aikana (muutama vuosi sitten siis) kokeiltua melkein kaikkea kun viihteiltiin viikonloppuisin silloisen miehen kanssa. Olin uutuudenviehättynyt, innostunut niistä fiiliksistä mitä eri päihteet toivat. Mulla oli onneksi työni, jonka vuoksi päihteilyt rajoittuivat viikonloppuihin ja bileisiin joissa kävimme. Vaikka laman takia työt loppuivatkin ja olin aika pitkäänkin työttömänä jonka aikana viihteilyä oli edelleenkin satunnaisesti niin en osaa sanoa miten itselleni ei muodostunut riippuvuutta edes sekaisinolosta. Se on niin paljon ihmisestä kiinni. Tiedän olevani potentiaalinen jäämään koukkuun mihin vaan, mutta jostain syystä kaikki on vaan ollut satunnaista/kausittaista. Todennäköisesti uusi työpaikka sai minut “ryhdistäytymään” eikä sitä satunnaistakaan viihteilyä ole tapahtunut enää aikoihin.

Onko hänestä kuulunut mitään? Oletko yrittänyt ottaa yhteyttä häneen? Hän kyllä saisi sinuun yhteyttä jos haluaisi, hänen ei varmaan tarvitsisi muuta kuin tsekata fb-keskusteluhistoriaanne ja sieltä löytyisi puhelinnumerosi?
Poista hänet kavereistasi, silloin hänen toimintansa fb:ssä ei ainakaan häiritsisi etkä päätyisi miettimään että miksi hän päivittää juttuja seinällään ja käy fb:ssä muttei ota yhteyttä sinuun. Numeron poistaminen puhelimestakin auttaisi, mutten näe vielä ainakaan mitään syytä siihen miksi vaihtaa puhelinnumeroa jos(?) hän ei kuitenkaan häiriköi sinua ja yritä ottaa yhteyttä.

Lupaan ja vannon että pääset tästä yli ajan kanssa! Yritä olla ottamatta häneen yhteyttä ja katso kuinka kauan hänellä menee ettei hänestä kuulu mitään.
Tsemppiä! :smiley:

11

Mä haluan vaan sanoa sulle, ettet oo yksin. Kirjoitan sulle tarkemmin myöhemmin, kun oon kotona. Vilpolan puolelle oon kirjoittanut nimimerkillä kuulemut, mutta se on ollut enemmän tajunnanvirtaa ehkä se.

12

Kiitos kysymästä, sanotaanko että paremminkin voisi mennä. Olen alkanut heräämään “todellisuuteen” ja siihen, mihin tilanne olisi voinut mennä. Henkisesti olen silti aivan rikki, ja ajatuskin siitä etten saa häntä enää takaisin elämääni sattuu - vaikka se on vain “hyvä”. En pystynyt itse eilen baarissa edes katsomaan muita miehiä, ajatus pyöri vaan tässä omassa “miehessä”. Tai no, omassa ja omassa. Entisessä…

Mies ei ottanut mitään yhteyttä - erehdyin eilen soittamaan baarissa hänelle ja ekat sanat häneltä oli “anteeksi viime perjantainen, on pitänyt soittaa mutta en oo muistanut”. Kysyin, voisimmeko jutella jos menisin hänen luokseen yöksi? Hän sanoi että soittaa takaisin, että on menossa nukkumaan. Tuntiin ei kuulunut mitään, kun yritin soittaa - ei vastannut. Lähetin viestin että mikä tilanne, kun hän kysyy missä baarissa olen? Vastasin, ja meni 10min niin hän oli baarissa. Menin hänen luokseen iloisena ja siinäkin kohtaa pahoitteli viime perjantaista - mitään muuta ei sanonut sitä ennen, sen jälkeen vain “painu vittuun mun elämästä, kaikki mitä mä sanoin sulle niin tarkotin niitä, joten lähde vaan menemään”. Enemmän olin hämmentynyt ja harmissani - miksi hän kysyy missä baarissa olen, tulee sinne ja sen jälkeen suoraan haistattaa vitut? Siis en voi ymmärtää, ja kun yritin kysyä häneltä niin sanoi vain että meillä ei ole keskusteltavaa, lähde pois. He lähtivät kaverinsa kanssa siitä, kun otin tätä miehen kaveria olkapäästä kiinni ja kysyin, että mitä on tapahtunut? “Mä en kerkii puhumaan sori oikeesti” kysyin uudelleen ja sanoin että puhutaan minuutti “mä en voi puhua nyt oikeesti mä lähden nyt.”

Tässä kohtaa menin omien miespuolisten kavereideni luokse, kun tämä “mieheni” kävelee ohi ja sanoo, että jos otan yhteyttä, hän hakee lähestymiskieltoa!!! Siinä vaiheessa olin ällikällä lyöty, haistatin hänelle vitut ja heitin juotavat hänen päälleen. Hän lähti baarista, ja itse jäin viettämään iltaa. Vitutti ja harmitti, mutta ei sattunut “henkisesti”. Ihmettelin vain, että teki toistamiseen tämä saman, nyt vain uhkaili lähestymiskiellolla…

Olen aivan sekaisin ajatusteni kanssa, miksi en voi vain ajatella että jatka elämää, jatka hyvä ihminen elämää? Eräs kaverini sanoi eilen baarissa, että katkaisee minuun välit jos otan vielä yhteyttä tähän narkkari mieheen. :cry: Tuntuu että kaikki paska kasaantuu yhdellä kertaa niskaan, mutta en tiedä mitä helv pitäisi tästä miehestä ajatella? Miksi hän tekee tätä minulle, miksi hän tuli edes eilen baariin missä minä olen? Ja ei, hän ei ole häiriköinyt minua puheluilla tai viesteillä, koskaan. Facebookissa ei päivitä mitään, ei yhtään mitään. Käy siellä muutaman kerran viikossa, toisaalta sitä kautta saisin tietää että on “kunnossa” eikä ainakaan kuollut. Toivon vain, että hän tajuaa joku päivä missä suossa on ja haluaa “parantua”. Mahdottomuushan se on, hän on tiensä valinnut… :cry:

Sinulla oli onneksi työt “esteenä”. Olet kokenut paljon ja kovia, sinusta on ollut minulle suuri apu. Tutustuin muutama viikko sitten henkilöön, jolla on narkkari poikaystävä - he ovat muuttamassa kaupungista pois ja mies menee katkolle. Alottavat alusta - miehen omasta tahdosta. Nainen ei ole koskaan koskenut huumeisiin, muutenkin todella fiksu ihminen.

Kiitos, käyn lukemassa! Ihana etten joudu tilanteessa olemaan yksin : )

Niin outoa että reilu viikko sitten kaikki oli hyvin, ja muutamassa tunnissa kaikki oli toisin… Olen loppuunpalamisen äärirajoilla, minun ei pitäisi olla näin herkkä ja huolehtivainen. Tälläkin hetkellä mietin mitä miehelle kuuluu. Viime perjantaisen jälkeen oli kuulemma kadonnut kolmeksi päiväksi - sen hänen kaveri kertoi eilen. Kukaan ei tiedä missä hän on ollut, mutta onneksi “vain” kolme päivää.

13

Moi!

Luin sun tilannetta ja ajattelin vastailla, kun kuulostaa hyvin tutulta… Ja myös siksi, että yli pääsee niinku tuhannet muutkin ‘rakkaudensokaisemat’ :slight_smile:

Ei voi sanoa seurusteluksi, koska kunnollista suhdetta ei nistin kanssa mielestäni ole, mutta sen yritystä tuli treenattua melkein pari vuotta. Mies sekakäyttäjä n.15vuotta pääasiassa piri, lääkkeet, alko mitä nyt käsiin sai. käyttö oli päivittäistä ainakin alkoa, jos ei muuta… kahden vuoden aikana valehtelematta taukoa ehkä (jos ei lyhyitä linnareissuja lasketa) n. 1/kk
ja hei, kun tutustuttiin oli ollut kuivilla öööö 2/kk ja lopettamassa, yeah right :blush: olin sinisilmäinen, koska toi kamalamaailma oli viel sillon vieras…

Erittäin jännää alkuun, syväyhteys (mukamas), erilainen, ihana, ihan kivannäköinen (joskin lopussa hygenia alko olla välillä niin ja näin). Ikävä kyllä usein näihin jänniin nisti-suhteisiin kuuluu; sadat oharit, petetyt lupaukset, mielialan vaihtelut nanosekunnissa, SELITYKSIÄ tilanteeseen, kuin tilanteeseen ja tilanteen kääntö toisen syyksi keinolla millä hyvänsä! Omaani kuului myös väkivalta ja pettäminen… naiskuviot aina selitettiin, että frendi vaan, mutta jäi se sitten näistäkin kiinni, ehkä halusin kieltää nää sillä hetkellä… :blush: Myös oma terveys mietitty… miehellä c-hepa ja kyllä hiv:kin kävi mielessä, koska enpä menis sanoon, että puhtaat värkit aina on ollut, kun sekopäissään rännitti. No onneksi testit itsellä negatiivisia :slight_smile:

Jaksoin; uskoa (tyhmä minä, no virheistä oppii), tsempata (täysin turhaa, auttoi vain narkkia kun oli taas mokaillu, että joku taputtaa päätä) , huutaa, raivota, vittuilla ( vielä turhempaa, huusi kahta kauheemmin takaisin ja mäiski lopuksi turpaan) Tietty yritin myös rakastaa ja sen voimaan uskoin pitkään (turhinta koko touhussa, jälkeenpäin mietettynä piri tehnyt kaverista hyvinkin tunteettoman)
Onneksi jossain vaiheessa todella törkeiden temppujen jälkeen tunteet ikäänkuin kuoli ja järki ns. voitti.

Tälläset suhteet jätttävät niin paljon sitä henkistä paskaa, ettei tuo fyysinenkään tunnu missään… varsinkin jos roikut toivossa, mitä ei ole näkyvissä (ellei mies ihan oikeasti lähde hoitoon.) Tämä oma ‘ex’ mietti, pohti, yritti urheilla… ei auttanut… kuitenkin aina ohessa yritti manipuloida minua, että jos sinä tekisit niin ja näin tilanne olisi toinen. Se oli myös jännä miten esim, oharit käännettin aina mun syyksi tyyliin: v**** niin sovittiin tänään, mut ei s**** tohon kellon aikaan mitä sä sanoit, tai joo- o olin tulossa mut frendi tartti jeesii meinas sammua/kuolla/saada turpaan jne… Ja jos hän jäi kiinni valehtelusta ei yleensä kuulunut ainakaan viikkoon… myös haukkui ja mollasi minua lopuksi jatkuvasti, vaikka itse käyn töissä, urheilen, koulutus, asunto enkä nyt mikään P**** revityn näköinen ole…

Tossa kun, aimmin joku vastailikin, että narkkari voi jopa salaa vihata, kun toinen elää sellaista elämää mitä itse ajattelee ettei voi saada… niin siltä se ainakin alkoi lopuksi tuntua omalla kohdalla… se oli hyvin vihamielistä ja katkeraa…

Mutta oli myös toi aika, kun itkin perään, soittelin olin huolesta sekaisin…
yleensä mies oli vetämässä kamaa mikä 1.juttu (sen ohi ei pääse) joskus vankilassa päiviä, puhelimet kadonnut, ei rahaa ostaa uutta+saldoa yms… katoamistemput ja puhelimeen vastaamatta jättäminen on näiden suhteiden peruskuvio… hermostutaan heti, jos kysellään esim. kenen kanssa olit/ mitä tehnyt… huomasin lopuksi ettei oikeen mistään voinut edes keskustella…

No mutta, en ole miehelle katkera, ei juurikaan kiinnosta mitä tekee missä menee… numeron jouduin muuten vaihtamaan, aika ajoin soitteli… lähinnä haukkui ja uhkaili…
Hei ja aika nopeesti tän onnettoman muutaman vuoden jälkeen kuvioon tuli ns. normaali, luotettava ja vielä hyvännäköin, kiva mies ja voin, kertoo että on aika ihanaa, kun tullaan kotiin, kun sovitaan, vastataan puhelimeen, huomoidaan ja tehdään yhessä asioita :slight_smile:

Tsemppiä miten asiat meneekin :slight_smile:

14

Ja vielä tohon äskeiseen lisäten niin pahimmillaan (rakkaus ja toivo vaiheessa) söin itsekin lääkkeitä , koska olin todella ahdistunut ja rikki tilaneesta…
ystävät ja perhe alkoivat olla todella huolissaan minusta (syystäkin)

Jälkeenpäin voin vain sen sanoa, että olin oikeasti onnekas, kun selvisin ja pääsin irti, sillä mitä syvemmälle näihin kuvoihin ja peleihin lähtee ei todellakaan ole helppoa päästä ulos niin ettei jotain pahempaa tapahdu (pahoinpitely sairaalaan, taudit, rahojen, maineen ja mielenterveyden menetys)

Onneksi oli ympärillä ihmisiä, jotka auttoivat ja kuuntelivat… siinä olin mielestäni fiksu, että vaikka hävetti (kertoa, että tälläisessä suhteessa urpona roikun) niin siitä huolimatta kerroin lähes kaiken ja aika sankareita omat läheiset, että jaksoivat kuunnella…

Mutta kaikesta selviää… luottaa ja tekee ratkaisut oman intuition mukaan sillä se yleensä on oikeassa vaikkei sitä aina halua uskoa :slight_smile:

15

Mieti nyt todella, että miksi jatkuvasti yhä soittelet miehen perään eli mikä on todellinen syy sille että haluat miehen seuraan? Mies dissaa, mollaa ja haistattelee ja sinä vaan soittelet perään. Miksi et halua uskoa, että mies ei halua olla kanssasi? Jos saisitkin miehen olemaan kanssasi niin olisiko se sen arvoista jos mies sitten syyttäisi itseään suhteesta, jota ei halunnut. Ja kestäisikö itsetuntosi hajoamatta miehen jatkuvaa dissaamista. Tai sitä että toisina hetkinä mies taas viekottelee sinut hunajaisilla päihdehuuruisilla sanoillaan. Jatkuvaa ristiriitaa, jonka kanssa päihdeongelmaisen läheiset yleensä joutuvat elämään.

Vaikutat nuorelta ja välillä juot itsekin aika rankasti. Se ehkä hämärtää sun omaa arvostelukykyäsi. Montako kertaa olet ottanut yhteyttä mieheen selvin päin ja vaatinut tapaamaan?

Toisaalta ymmmärrän sua tosi hyvin, siis että sua vetää puoleensa “renttumies”. Usko mua, olen itse oikee renttumiesmagneetti ollut :slight_smile: Lähinnä kyse on kuitenkin ollut tietynlaisesta tunneriippuvuudesta, se kaikki outo ja erilainen saa aikaan tunteen siitä, että mitään ylimaallisempaa tunnetta ja miestä ei voi olla olemassa. Mies osaa puhua päihteissä hetkittäin kuin jumala, enkeleistä ja hyvyyydestä ja läheisyys tuntuu todelliselta kun siihen ei sekoitu seksin pakkomiellettä koska päihdekäyttäjät ei yleensä ole kovin kiinnostuneita seksistä. Tulee tunne että toinen oikeesti välittää kun ei ole vaan seksiä vonkaamassa. Mutta onko se todellista rakkautta kuitenkaan vai tunneriippuvuutta?

Päihderiippuvaista läheistä on aina lähes mahdoton auttaa koska läisuhteen tunnekiermurat on niin monimutkaisia. Silloin kun läheisiä tunnesiteitä ei ole on paljon helpompi auttaa.

Toivon että pääset kehittämästäsi tunnekoukusta irti ettet joudu turhaan kärsimään.

16

Heippis,

Olen Voimaotuksen kanssa samoilla linjoilla.
Eli suoraan sanottuna miksi haaskaisit aikaasi mieheen, joka ei ole sinun poikaystäväsi, joka ei kohtele sinua edes kuin hyvänpäiväntuttua, ailahtelee eli on päihteissään superrrakastunut ja kun kaikki ei menekään mielensä mukaan, haukkuu sinua, on omin sanoin kertonut, ettei halua päihteistä eroon ja elää hyvin vaarallista elämää?

Vaarallisella elämällä tässä tarkoitan erityisesti sitä, että numeroiden vaihtaminen ja “katoilu” ovat tyyppiesimerkkejä velkaantumisesta!

Olen nähnyt joskus mieheni velkaantuneen ex-kaverin hyvin mukiloituna naisystävineen, heitä ei varmaan edes Alepaan olisi päästetty, sen verran ilkeän näköistä jälkeä jonkun subuvelan vuoksi. Ja näitä tarinoita riittäis.

Mulle vois moni sanoa, että mitä minä teen subunistin kanssa. No, en teekään, vaan seurustelen raittiin miehen kanssa. Sen subunistin jätin.

-piiras

17

Käyn nyt päivittelemässä kuulumiset. Hyvin on siis mennyt, ja mies on jäänyt jo “unholaan”. Välillä saan kuulla miten on ongelmissa ja kaipaa perääni. Juuri viime perjantaina soitteli useasti minulle sekä lauantaina - olin kotona kun katsoin puhelinta ja puheluita ei ollut yksi tai kaksi. En vastannut, ajattelin että on tajunnut ettei saakkaan minusta parempaa :wink:

Itsellä lähtenyt menemään hiukan paremmin. Olen löytänyt ehkä uuden miehen. En halua huudella asiasta vielä, mutta toivon että tämä lähtis tästä ja saisin mielelleni rauhan. Kyllähän mä edelleen mietin valehtelematta päivittäin, että mitä tälle miehelle kuuluu ja että onko elossa. Näköjään on, kun facebookkiin alkanut päivittelemään tuon tuosta ja soittelee minulle.

Kiitos kaikille tuesta ja avusta! Päivittelen tänne välillä miten menee - koska pelkään että sorrun ja palaan hänen luokseen. Sen verran renttu ja ihana oli.

18

Hienoa kuulla että olet ollut vastaamatta puheluihin!

Olisiko muuten mahdollista että hän olisi saanut kuulla että sulla olisi uusi mies kuvioissa? Minulla kävi aikoinaan niin että eksäni yritti tulla jatkuvasti väliin jos mulla oli uusi mies. Jonkinlaista vallankäyttöä, testasi kuinka suuri vaikutusvalta hänellä on muhun jonka vuoksi en ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä.

Nauti uudesta orastavasta suhteestasi! <3

19

Olen seurannut tarinaasi ja tulipa vain mieleeni, että olisiko hyvä opetella olemaan yksin? Siis ilman parisuhdetta tai sellaisen virittelyä. Minulle tuli vain sellainen tunne, että nyt toivot uuden miehen kanssa kehkeytyvän jotain, jotta unohtaisit rentun. Mutta onkos se hyvä lähtökohta parisuhteelle? Jos vain antaisit ajan kulua, nauttisit elämästä ja ystävistäsi ja kun se oikea ihastuminen tulee niin vasta sitten heittäydyt ihastumisen ja rakastumisen tunteisiin. Ja tietenkin jonkun muun kuin päihdeongelmaisen kanssa :laughing:

Itse jäin yksin viime keväänä, takana oli kolmen vuoden suhde päihdeongelmaiseen mieheen. Emme asuneet yhdessä, mutta kuvittelin rentun olevan juuri se ainoa ja oikea elämäni rakkaus. Suuria sanoja, paljon hellyyttä, huomionosoituksia, seksiä jne. Ihan liian hyvää ollakseen totta :laughing: , eihän se sitten ollutkaan. Alkuun päihteiden käyttö oli taka-alalla, mutta varmoin askelin viinapiru hiipi kuvioon mukaan. Kun en hyväksynyt juomista, eipä aikaakaan kun renttu suurin elein otti tilalleni baarissa viihtyvän naisen. Alamäki hänellä jatkuu ja olen tyytyväinen etten uponnut hänen mukanaan syvemmälle.

Nyt olen opetellut olemaan yksin, hakeutunut ystävien seuraan ja ihan älyttömästi pohtinut sitä, ettei pidä hypätä uuteen suhteeseen ennenkuin on entisen surrut ja ottanut opikseen. :unamused: Välillä on tuntunut hankalalta, mutta toisaalta olen ollut ylpeä itsestäni. Olen toki käynyt ihmisen ilmoilla ja baareissa, saattanut jutella jonkun kanssa, mutta jos ei ihastusta tunnu niin olen vain antanut asian olla…

Voi tietysti olla, että olen väärässä ja oletkin ihastunut todella teolla tähän uuteen :smiley: Se olisi tietysti hienoa. Mutta ellet ole niin mieti, voisiko sitä oppia olemaan ihan itse onnellinen.

Rauhallista Joulun odotusta. Nauti vapaudestasi ja luota siihen, että jonain päivänä joku ihminen kävelee elämääsi ihan sattumalta.

20

Siis miten voi ollakaan, ihan kuin olisin juuri lukenut pätkän omasta elämästäni :open_mouth: Meillä menee täysin pilkulleen ja pisteelleen noin!! Olen monet tuhannet kerrat yrittänyt riuhtaista itseni eroon tästä hulluudesta, mutta tässä sitä vieläkin ollaan :neutral_face: Olisi niin mielenkiintoista kuulla miten sinun kohdalla viimeinen niitti oli ja sait voimia lähteä ja erota?