Pohdintaa, sekavia fiiliksiä

Onnistuin! Yksin vietetty pe ilta, mieli ollut maassa ja elämä tämän liiallisen käytön myöntämisen vuoksi nyt sekava ja olo epätodellinen ja nolo. Selvisin juomatta mitään. Katsoin filmin jota suosittelen varsinkin perheelliselle naiselle joka juo tai hänen kumppanille. “Kun mies löytää naisen” , Andy Garcia ja Meg Ryan.
Näin tuossa naisessa itseni niin täysin. Olisin hyvinkin voinut olla tuossa tilanteessa jossa ensin maistuu olut ja sitten kohta menee litra vodkaa päivässä.
Minulla on paljon menetettävää, lapseni, oma koti, hyvä työpaikka ja huomaan, että pikkuhiljaa olen muutamista ystävistänikin ottanut välimatkaa jotta juomiseni ei paljastuisi.
Myöskin en ihmettele yhtään miksi miesystäväni ei antanut anteeksi kännisekoiluani ja ei uskonut, että pystyn raittiuteen.

Olinhan aina tavatessamme (viikonloppuisin) jossain humalatilassa, samoin lomalla lapsenin kanssa join olutta, olin jopa kännissä erään iltajuhlan jälkeen ja kaaduin suihkussa ja lapsi säikähti. Tuokaan tapaus ei minua täysin hereille sanaut vaan syyttelin liian pitkää suihkuverhoa. Eli loukkasin jo itseäni fyysisesti.
Rahaakin tähän touhuun on mennyt toki, muuten tarkkana ihmisenä ei vinkkujen tai jopa shampanjoiden hinnat hirvittäneet. Ja mitä parempaa (kalliimpaa) juomaa joi sitä kauemapana se juopottelu oli deekuilusta.

Eilen mietin, että minusta voi tällä opettelulla tulla pian rantojen tyyppi joka istuu pussi kädessä vetämässä mitä vain. Kaikki voi opetella juomaan mutta vaikeampaa on opetella olla juomatta.
Uskon, että kohdallani tulee kysymykseen vain täysi raittius, en tiedä vielä. En ainakaan uskalla korkata.

Tämän illan kun vielä jaksaisi. Ystävättäreni jutteli mahdollisesta ulos lähdöstä, ainut keino on suostua jonnekkin lavalle lähtöön ja kuskin ominaisuudessa. Tämä juoppo ei sentään autoa aja kännissä enkä menopeliäni mihikään juomisen takia jättänyt.

Koittakaa tsempata. Jos sortuu niin huomenna uusi päivä ja mahdollisuus. Jokainen kemikaaleilla tuhoamaton päivä on omaksi hyväksi.
Hienoa, että saan tänne kirjoitella, sillä kukaan ei tiedä tätä tilaani paitsi A-klinikan tätsy, en voi myöntää tätä, niin hirvittävä salaisuus tämä on ja taakka.

Onneksi olkoon!!!
Samassa veneessä ollaan, oma taistelu vaan jatkuu.
Eilen ostin sixpackin ja vedin 4,5 pulloa siitä pikkuhiljaa.
Loput tajusin sitten vihaisena heittää viemäristä.

Mielestäni tärkeä asenne on olla ruoskimatta itseään, uskoa
parhaaseen mahdolliseen tulevaisuuteen, muistaa, että on
sellaisenaan arvokas ihminen, ja uskaltautua rikkoa sitä häpeän
kalvoa, joka tunnemaailman puolesta antaa polttoaineen ryyppäämiselle,
koska se salailu eräällä tavalla kuuluu asiaan.
Ja kyllähän me täällä tiedämme, että ryyppäät ihan liikaa, joten salailun
verhosi on alkanut jo rikkoutua… :wink: Ja se on hyvä se!
Onnea jatkoon, sitä minäkin tarvitsen. Onneksi en mennyt sentään eilen
ulos, mikä sinänsä on jo ihme. Kovaa taistelua tämä on ollut,
jo toista vkoa olen yrittänyt raittiutta…

Täytyy vielä tarkentaa, että sentään määrät ovat alkaneet vähentyä, mutta
ei auta selittelyt…

Hyvä, että heitit menemään. Minulla alkoi tämä prosessi viikko sitten perjantaina ja en ole vielä “ystäviäni” heittänyt pois. En tiedä koska tyhjennän baarikaapin sisällön tai jääkaapista snapsi-pullot. Nyt tuntuu siltä, että eiväthän ne käteeni sieltä väkisin ujuttaudu mutta sisimmässäni on tunne, että ne ovat siellä vielä varuiksi jos tarpeeksi hyvä syy tulee napsasta huikat. :unamused:

MÄ tiedän tuon leffan “when a man loves a woman”. Se on tosi hieno, ja koskettava. Itse asiassa ystäväni ehdotti sen katsomista pari päivää sitten, mutta kieltäydyin, koska siitä tulee niin paha olo, ja itkettää, enkä halua jotain kamalaa vollotus kohtausta saada sitä katsoessani :unamused:

Juojatar, mua rupes naurattamaan tuo sun “suihkuverhon syyttely”. Tiedän että kyseessä ei ole mikään vitsi, mutta huvittaa kun muistelee itse miten sitä on selitellyt ties mitä onnettomuuksia… esim portaat, muistan kun syytin että johonkin oli varmasti lisätty yksi porras askelma mitä siinä ei ollut ennen, kun kaaduin päistikkaa pitkin kapakan lattiaa. Sillon oli niin selvä olo ettei MITENKÄÄN voinut oikeasti olla humalassa!

Mä olen rahallisesti juonut itseni köyhäksi viimeisen puolen vuoden aikana, ja on velkaa joka suuntaan. Onneksi ei ystävile tosin, ja toivon ettei sellaista tilannetta tule. Mä en näe sitä minään mahdottomuutena että joku päivä ei ole enää kotia, eikä edes niitä muutamia ystäviä mitä on. Onkohan tämä joku alitajuinen halu vaan menettää kaikki mitä on? Voiko olla että niin kauan kun välittää, on vastuussa muillekin kuin itselle, mutta sitten kun ei enää ole mitään, niin ei enää tarvitse välittää tai tuntea syyllisyyttä. Vaikea sanoa.

Freedom is just another word for nothing left to loose…

Tuli käytyä ranstussa ja jopa terassilla. Otin kahvin ja limun eikä pahaa tehnyt. Nyt tuleekin täksi illaksi tulikaste. Lupauduin ystävättärelleni kaveriksi laivaristeilylle kun hänen seuralaiselle tuli este. Normaalisti olen alkanut ottamaan jo kotona ja valmistautumaan ko. koitokseen ja ollut satamassa jo siinä hantissa, että hohhoijaa.
No, koitetaanpa selvitä.
Hurja kyllä olen kun itseni noin varmaan kiusaukseen saatan…
No, jos tuosta selviän ehjin nahoin, selviän mistä vain.
:sunglasses:
(voisin olla helpompi tanssitettavana näin selvänä)
virn

Mä en tykännyt tuosta leffasta “When a man loves a woman”, silloin kun sen näin, musta se oli aika heppoinen ja ohut.
Helpot ratkaisut, ja Meg Ryan epäuskottava roolissaan, mun mielestä.

Tuosta risteilystä vielä, ne on hankalia olla selvänä. Ei yleensä onnistu.

Mulla olisi alkusyksystä duunin kanssa sama juttu. :confused:

Ehkä liian heti tuo koitos tulee. Ei tämmöisestä viikossa voi parantua. Terapeuttikin totesi, että et sinä voi vaatia, että maanantaina tulet hoitoon ja perjantaina olet asiat ratkaissut. :wink:
No, pakkohan tässä on yksi hiton risteily selvitä, sillä pystynhän työreissuissakin alkoholitta olemaan kun en VOI duunissa mokata. Miksi en voisi ajatella, että en voi SIVIILISSÄ mokata?

Mä dokaan kyllä duunireissutkin, jos semmoinen vire iskee.
Ja niin siellä tekee muutkin. Mokaillen ja vähemmän :unamused:

Tuollaista armon vuonna 2005. Ja tänään: vain AA:n avulla voin raitistua. Kaikki muut yritykset ovat
valuneet turhana hukkaan. Melkomoista.