Pitkästä aikaa

Siitä on aikaa kun viimeksi kirjoitin tänne. Aloitin kirjoittelun - ja juomiseni pohtimisen viitisen vuotta sitten. Diagnosoin alkoholismini silloin aika pian, onnistuin kompuroinnin jälkeen jättämään juomisen n. 4,5 v sitten. Hyödynnän vertaistukea (ryhmässä kerran viikossa) - mutta muuten itseni hoitaminen ei ole ollut kovin hyvällä tolalla viime aikoina. Nyt huomaan petaavani juomista. Huoh.

Aloitin raittiuden alkutaipaleella aika pian valeriaanan käytön kainalokeppinä, kun jotain tuntui olevan pakko saada, mutta juoda ei uskaltanut. Useamman vuoden käyttö oli minimaalista, sellaiset 1-3 tablettia/pvä, ja välillä pitkiä jaksoja kokonaan ilman. Tänä vuonna homma on levinnyt käsiin. Normiannos mulla on nyt 4-6/pvä, enimmillään 8-10 ja nämä määrät menee käytännössä päivittäin. Käyttöohjeen mukainen isoin vuorokausiannos saisi olla 4. Olen myös nettipeliriippuvainen, en pelaa rahasta mutta yöunistani ja olen siksi hyvin väsynyt. Mielialalääkitys myös päällä, masennuksen takia.

Tuttavapiiriini on tullut lisäksi eräs itteäni nuorempi mies (olen nelikymppinen nainen), jonka kanssa olen melko säännöllisesti tekemisissä yhteisten hommien takia - ja hän käyttää aineita. Hyvää on ollut se, että voidaan tosi avoimesti jakaa päihteiden käytön ajatuksia keskenämme, ei tarvii ylläpitää kulissia siinä asiassa. Mutta huonoa on se, että mulla on tässä seurassa päihdemieliteot hiljalleen lisääntyneet (tai sitten hakeudun hänen seuraansa, koska tekee itteni mieli päihteitä: en tiedä, kummin päin tämä on mennyt). Joka tapauksessa itelle on tullut mielitekoja kokeilla muutakin kuin alkoholia, lähinnä kannabista, vaikka hän ei ole kyllä mitään ehdottanut eikä tarjonnut.

Tiedän kyllä, että se on varsinkin tällä taustalla ihan paska idea. Mutta valeriaanassa on se ongelma, että koskaan ei voi olla varma, millainen määrä vaikuttaa. Joskus jo 1 tabletti menee päähän, välillä kiskoo 7, eikä tunnu missään. Ne tilanteet tekee epätoivoiseksi ja silloin kaipaa jotain tymäkämpää tavaraa. Mulla oli viime vuoden loppupuolella yksi tilanne, jolloin olin jo päättänyt juoda, mutta kun onneksi olin sinä iltana liikkeellä AA-kaverien kanssa, selvisin juomatta. Siitä illasta on kuitenkin jäänyt muhimaan jonnekin pään uumeniin ajatus siitä, että juominen on yksi mahdollisuus (monta vuotta sitä ennen olin sillä kannalla, että en enää juo, mutta tuona iltana jotain siinä ajattelussa muuttui, enkä ole pystyny sitä korjaamaan). Nyt tuntuu taas, että juomisen ajatus on nostanut päätään. Huomenna mun lapsi lähtee yöksi ystävänsä luo ja tiedän sen lisävän riskiä: ne yksinäiset illat oli sillon juoma-aikanakin se suurin kiusauksen aika. Jotenkin yhtäkkisenä oivalluksena tuli tänään, että mitäs mä suren sitä, jos valeriaana ei menekään päähän - mähän voin huomenna käydä ostamassa vähän kaljaa ja sitten ei ole sitä huolta. :imp: Ja jotenkin sen idean huonoutta ei tahdo millään nähdä. Se tässä päihdesairaudessa on niin pirullista. Vaikka järjellä tiedän ihan tasan tarkkaan että hei haloo, enhän mä voi lähteä juomaan.

Huomenna on onneksi ryhmä, pitää siellä puhua nämä ajatukset. Mutta tiedän olevani oikeesti pulassa näiden ajatusten kanssa, jotka tahtoo kuljettaa mua vikasuuntaan. Näen vaaran merkit, mutta en ole ollenkaan varma, että osaan silti väistää sitä.
Terkut muuten tutuille, jotka mut muistaa, eiköhän täällä joitakin ole vieläkin. :slight_smile:

Hei!

En muista sinua, olen nuorukainen täällä :slight_smile:.

Viinanhimoissa kärvistelleenä mua aina kiinnostaa tapaukset, jotka ovat olleet pitkään juomatta pääsemättä kuitenkaan viinanhimosta (tai päihtymisen halusta) eroon. Siksi nyt kiusaan sinua kysymyksilläni. Onko sulla missään vaiheessa ollut tilannetta, jossa et olisi kaivannut päihdyttävää ainetta? Kerroit, että käytä valeriaanatabuja. Niitä käytin itsekin alussa, kun unen saanti oli toivotonta. Huomasin ne erittäin koukuttaviksi, vaikka teho oli mitätön, ja luovuin niistä. Voisiko olla, että niiden käyttö pitää yllä rippuvuusmekanismia aivoissa? Minkälainen on muuten asenteesi päihtymiseen, oletko vain tauolla ja odotat sitä päivää, kun taas voit ottaa?

Omat aivoni ovat erittäin koukuttuvat, ja tämän taipumuksen kanssa ilmeisesti täytyy elellä, ei kai edelleenkään ole auttavaa lääkitystä?

Apua en osaa sulle antaa, mutta ilmeisesti nyt paloa on sammutettu väärin, kun se ei ole sammunut.

Moikkelis koikkelis =)

Kyllä se jaksa tuo viinapiru kolkutella ja pitäisi tämä tasainen elämä saada sekaisin, mutta ei,
voin tehdä paljon muutakin kuin juoda.
Antabusta ilman en pärjäisi ollenkaan koska halu juoda on aika voimakas, ihan hullua kyllä.
Nyt mennyt 2.5v 5 illan retkahduksilla ja 40 täysin raitista päivää nyt takana,
täytyy lähteä harrastusten pariin tästä ja tuulettumaan :slight_smile:
Woimia kaikille.

Me ollaan varmaan kirjoiteltu samaan aikaan! Itselläni oli tässä pitkä aika, etten kirjoittanut. Tuli ryypiskeltyä ja vietettyä aikaa suljetulla ja sen jälkeen taas ryypiskeltyä. Nyt olen ollut 5 viikkoa raittiina, ei sillä etteikö viinaa mieli tekisi. Minun kävelykeppini on antabus, se on pitänyt minut kuivilla. Kiinnostaisi tuo valeriaana, sen univaikutukset, mutta mahtaako se sopia antabuksen kaveriksi?

Toivottavasti jaksat pysyä raittiina, ja on hyvä että tunnistat varhaisessa vaiheessa dokaamisen petausajatukset. Tsemppiä!

Hei Wika,

tosi lohdullista kuulla, että joku muukin on koukuttunut valeriaanaan! Kun välillä tuntuu, että olen ihan ainoa - ja nolottaa jotenkin, kun käsikauppalääkkeeseen koukuttuminen tuntuu niin mitättömältä asialta, kun ihmiset on yleensä koukussa johonkin “oikeisiin” aineisiin. Mutta sun kokemuksesi vahvistaa sen, että nämä tosiaan koukuttavat, en ole sitä kuvitellut. Uskon tasan tarkkaan, että ne pitävät yllä riippuvuusmekanismia. Ja lisäksi on just toi ongelma, että sitten kun tuntuu, että eivät tehoa, tulee tietysti mieli etsiä jotain, joka tehoais. :confused:

Silloin aluksi oli tosi hankala olla juomatta, ekan kymmenen viikon jälkeen en kestänyt vaan retkahdin. Sen jälkeen olen ollut juomatta. Ja on kyllä ollut aikoja, ettei ole tehnyt mieli mitään. Aika pitkiäkin aikoja. En oikein osaa sanoa, mikä nyt on muuttunut, kun näin pyörittää. Yks mitä kyllä aloin viikonloppuna vakavammin miettiä, on toi mielialalääkkeeni, jonka aloitin viime marraskuussa, Voxra. Nää voimistuneet mieliteot ajoittuvat samalle ajalle. Googlailin vähän ja löysin vinkkiä siitä, että voxran sisältämä piriste, bupropionihydrokloridi, olis etäistä sukua amfetamiinille… en nyt tarkkaan ottaen tiedä, miten aineet voi olla sukua, mutta ehkä sen piristävän vaikutuksen takia mulle on tullut tarve jarrutella kemiallisesti, valeriaanalla? Ja onhan alkoholikin rauhoittava, isoina annoksina…

Tiedän olevani alkoholisti ja tiedän sen tarkoittavan sitä, että jos haluan voida hyvin, en käytä enää alkoholia. Mutta mielitekoja nousee välillä, ja niiden kanssa huomaa sellaisen hassun jutun, että omaan päättelyketjuun tulee virhe: alkaa kuvitella, että voi ottaa “yhden” tai “yhden kerran” ja sitten lopettaa, ilman seurauksia. Mutta eihän se näin mene. Juomatta mua on usein pitänyt lopulta pelko - koska missään ei ole luvattu, että pääsen vielä takas raittiuteen kiinni, jos nyt aloitan, enkä ole uskaltanut kokeilla.

Ja intruder800 olet oikeassa: mielekäs tekeminen auttaa siihen, ettei tarvii juoda. :slight_smile: Mulla on elämässä sen suhteen vähän kriisiä, että ammatin vaihtoa harkitsen, koska nykyinen vie voimat. Ja elämäntilanteen sotkuisuus on tietysti vähän sellaista otollisempaa maaperää retkahdukselle, luulen.

Viime viikonlopun selvisin juomatta, onneksi. Eikä lopulta edes tehnyt kovin tiukkaa. Onneksi. :slight_smile:

Hei pullå, pitkästä aikaa. :slight_smile: Sitä valeriaanaa kannattaa kyllä miettiä kahteen kertaan, niin kuin allekirjoittaneen tarinasta käy ilmi. :confused: En tiedä, miten toi melatoniini kävis, nukahtamisvalmiutta lisäävänä? Ehkä kannattaa lääkäriltä kysellä.

Hyvä että oot ottanut antabukset. Tsemppiä!

Unen saantia auttamaan olen käyttänyt antihistamiineja eli allergialääkkeitä (joudun niitä välillä ottamaan ihan allergian vuoksikin, siitä ne olen keksinytkin). Joitakin ne kovasti väsyttävät, myös itseäni. Yleensä niiden väsyttävä vaikutus lievenee, jos käyttää kauan mutta silloin tällöin ja lyhyesti käytettynä ne ainakin auttavat. Nissä ei ole mitään koukuttavaa (ainakaan mulle) ja ovat kaiketi aika turvallisia, hinnakkaita tosin. Kun sopivasti loppuiltapäivästä nappaan napin, saan yleensä helpommin unen ja ainakin aamuyön heräily ja siitä valvomaan jäänti vähenee.

Kävin tänään lääkärissä puhumassa tästä mun tämänhetkisestä lääke/päihdekuviosta. Tulos: lisää lääkkeitä eli Ketipinor-resepti. :frowning:

“Ketipinor kuuluu psykoosilääkkeisiin. Sitä käytetään skitsofrenian hoitoon. Sitä käytetään myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisen vaiheen hoidossa.” Ja mullahan ei ole kumpaakaan tuossa mainittua sairautta, mutta pieninä annoksina tätä käytetään unilääkkeenä. Näihin ei kuulemma jää koukkuun, siksi lääkäri valitsi tämän, ja kauniina ajatuksena oli ilmeisesti, että jos saisin nukuttua paremmin, asiat järjestyisi… ja voxrahan vähentää unen tarvetta, eli nämä paikkaisivat sitä. Varsinaisesta unettomuudesta en edes kuitenkaan kärsi.

No, netistä heti tietysti lueskelin ketiapiinia käyttäneiden kokemuksia (vaikka vaikutus onkin aina yksilöllinen) ja aika hurjia juttujahan sieltä löytyi: zombi-oloja, tunteettomuutta, painajaisia, hikoilua, painonnousua jne. Hirvittää kokeillakaan. Mutta sitten taas sitä päihteilijää minussa kiinnostaa kovasti se puoli, kun jotkut kirjottavat, että n. tunti lääkkeen ottamisen jälkeen tipahtaa totaalisesti. :smiling_imp: Totaalista sammumistahan sitä on aiemminkin ajanut takaa… Toisaalta siis pelottaa, mutta toisaalta olen kuin kakara karkkipussin kanssa: en malttais odottaa sen avaamista millään, jos vaikka onkin hyvää. Tänään apteekin kautta kotiin…

.

Minkälaisista haitoista olet foottis kuullut?

muoks Sitä jäin kyllä ihmettelemään (enkä tajunnut lääkäriltä kysyä), että mitä jos tarvii esim. koiraa käyttää yllättäen yöllä ulkona (ripuli)? Pääseekö hereille ollenkaan? Vai onko niin tajuton että nukkuu vaan. Pitkäkestoiseksi ton nukkumisvaikutuksen sanoi.

.

Ketiapiini vaikuttava aine, täyttä aivomyrkkyä, epileptista skitso-oloa se tuottaa, en suosittele ikinä missään olosuhteissa kenellekään, vaikka valvois viikon mieluummin, hirveetä poisonii, pois heti ja poltin omani roviolla isolla liekillä, ne haitat ne haitat. Mirtatsapiinia, jos ei haittaa myöskään 25 kiloo lihominen, sitten onkin koukuttavat unilääkkeet ja pentsot, en suosittele mitään muuta kuin myrkyt pois ja liikuntaa. Valeriaanitaput, melatoniini ovat hyviä uskomuksellisia tuotteita. Unettomuus tasaantuu, odota ½ vuotta… Alcoo joka päivä se nolla millilitraa ja vuoden päästä on toisin eli atomeiksi hajonnut unetus palaa normiksi, pienis jaksois se tasaantuu ja paaaaaaaaljon aikaa, huonoja öitä hyvien sekaan, ei tartte välittää nicht ja tilanne kääntyy, no worries. :slight_smile:

Ihan samaa mieltä edellisten kanssa, anna ajan parantaa. Jos aloittaa tollaisen lääkerumban niin keho ei saa rauhassa korjattua itseään. Unen saanti ja nukkuminen normalisoituvat muutaman kuukauden odottelun jälkeen. Malttia, malttia, malttia, ulkoilua, kamomillateetä ja hyvä tulee!

.

Minussa on alkanut nyt hiljakseen heräillä halu ruveta opettelemaan tulemaan toimeen ahdistustaipumukseni kanssa ilman tätä mielialalääkitystä. Aikani netissä surffailtuani löysin kirjan, josta saattaa olla apua pyrkimyksessäni: Vapaaksi ahdistuksesta - Työkirja paniikista ja ahdistuksesta kärsiville (reteaming.com/kauppa/product … s.php?p=26). Pistin kirjan tilaukseen, ja lueskelen sen ennen kuin alan lopetella lääkitystä. Ehkäpä lukemisen ja itsehoidon kautta minun on mahdollista oppia tulemaan toimeen pääni kanssa? Ahdistus on itsessäni, joten sen kohtaaminen voi olla tie vapautumiseen.

–kh

Itselläni ei ole onnistunut lopettaa seroquelia eli ketiapiinia…
On vaan niiiiiiiin hemmetin levoton ja rauhaton olotila iltaisin ettei muu auta,
tainnutan itteni 200-300mglla seroquel prolongia joka määrätty kaksisuuntaiseen ja oli tarkoitus lopettaakin mutta en ole nukkunut sen myötä juuri ollenkaan ja piti palata siihen takaisin :frowning:
Lienenköhän nyt siis ketiapiinikoukussa… :open_mouth:

.

Olen nyt kahtena iltana kokeillut Ketipinoria. Ensimmäisenä iltana otin neljäsosatabletin, mikä on pienin reseptiini kirjoitettu annos. Nukahdin kyllä: oli erikoista kun sängyssä lukiessani silmät vaan alkoivat painua kiinni, vaikka päässä ei tuntunut varsinaista väsymyksen tunnetta. Pari kertaa heräsin yöllä.

Mutta mutta. Siis kun olen ollut juomatta jo 4,5 vuotta eikä unettomuus ollut alun perinkään mun ongelma. Lääkäri määräsi tätä, koska mielialalääkkeeni voxra piristää, valvon iltaisin nettipelejä pelaten (koukussa, juu) liian myöhään, saan liian vähän unta ja käytän valeriaanaa yli suositellun annostuksen, päihtymistarkoituksessa. Nyt masennuslääke ei tunnu enää tehoavan, olen aloitekyvytön ja allapäin. Lekuri meinasi, että kun illalla otan tuntia ennen nukkumaanmenoa ketiapiinia, hänen sanojensa mukaan “et pysty pelaamaan” vaan menen oikeaan aikaan nukkumaan. Ja sitten lepään tarpeeksi. Ja sitten mieliala nousee, toimintakyky palaa, en tarvii enää valeriaanaa: kaikki siis korjaantuu. Valeriaanan käyttöä hän kehotti myös tietenkin vähentämään.

Mutta kun tässä hänen logiikassaan on yksi aika raskas moka: hän ei ottanut huomioon mun alkoholistitaustaa, vaikka tasan tarkkaan tietää sen. Ketiapiini ei ole varsinaisesti mikään viihdekäyttöaine, mutta päihteilijähän keksii kyllä keinot - ja päihtymisen toiveita mulla on siis viime aikoina sitkeesti ollut. Myönnän, että ensimmäisenä iltana olin Ketipinoriin siinä mielessä pettynyt, että se ei tuntunut päässä miltään. Toiseen iltaan, eiliseen, mennessä olinkin sitten näppäränä tyttönä ratkaissut tämän ongelman. Otin [tästä pätkä kanssakirjoittelijan toiveesta poistettu, ettei anneta päihtymisen toimintaohjeita kenellekään…-tiusku]. Vähän vaan haukotutti, mutta tuloksena se vaikutus mitä hain. :blush: Tänä aamuna mietin, että lääkärin tarkoitus on hyvä ja mä tässä mokaan. Mutta kyllä kaikkien keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden määräämisessä ja ottamisessa kannattaa näköjään varovainen olla. Tilanne olis ollut vastaava, jos juovalle alkoholistille olis sanottu, että tässäpä sulle lääkekonjakkiresepti - koita vähän vähentää juomista ja ota tilalle tätä, sillä tavalla ongelma kyllä hoituu. Ihan varmasti ne lääkekonjakit olis äkkiä menneet sen entisen juomisen lisäksi. Mulla sama juttu: ketiapiini tuo nyt näköjään vain yhden aineen lisää mun käyttövalikoimaan, ei ole se ratkaisu, miksi se tarkoitettiin.

Kyllä mä sen koukuttumisjutunkin uskon, olen muualtakin kuullut kuin intruder800:lta. Vaikka tarpeelliset lääkkeet toki on alkoholistinkin syytä syödä, ohjeen mukaan.

Ymmärsinkö oikein?

Minulle myös määrättiin Ketipinoria nukahtamiseen. Huomasin, että tällainen alkoholisti ja muutenkin helposti addiktoituva ihminen kuin minä, alkoi koukuttua aineeseen nopeasti. Aloin lisätä annosta ja ottaa joskus päivälläkin.

Tulin siihen tulokseen, että unet on hankittava muilla ja paremmin keinoin. Ulkoilu raittiissa ilmassa vaikkapa juoksulenkin muodossa on tuollainen useimmiten hyvän unen takaava keino.

Nähdäkseni alkoholistin on oltava hyvin varovainen keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden kanssa. Toki joskus sellaisia tilanteita tulee, että lääkkeet on paikallaan.