Hivenen lähti isommin lapasesta taas sillain kohtalaisen huomaamatta. Tai oikeastaan noi viikonloput muuttui ylilyönneiksi. Kasipäkki keskiolutta muuttui neloseksi ja myöhemmin lonkerot tai viinipullo siihen päälle. Perjantai ja lauantai aivan naamat yöllä, koska join hillitysti illalla ja sitten kaasu pohjassa joskus kymmenen jälkeen. Yleensä sitten sunnuntaina loivaroin ja maanantaina pari, että pystyi nukkumaan.
Aivan karmea kuvio, töiden ja perheenkin kannalta.
Nyt on ollut tipaton, jota en oo ikinä aikasemmin pitänyt.
Oikeastaan kirjoitin siksi, että mulla alkaa tulemaan sellaisia ikäviä “vanhoja ajatusmalleja” joita oon kokenut oikeastaan aikana ennen juomista. Eli varhaisaikuisena.
Mun sisäinen ääneni on muuttunut ihan hirveäksi itseäni kohtaan. Siis tämä selvä-minäni on aika kamala tätä selvää minääni kohtaan. En siis syyttele itseäni aikaisemmasta juomisesta tai mokailuistani. Lähinnä nykyhetkessä tapahtuvista asioista. Vaikea selittää, mutta niin…
Mietin tässä vaan, että onkohan tämä sisäinen kusipää yksi syy, minkä takia olen alkanut juomaan. Kuitenkin kun on 3 päivää jonkinlaisessa jurrissa ja 4 päivää darrassa, niin ei oo paljoa tarvinnut muuta kuin tarpoa päivästä toiseen. Onko muilla selvistelijöillä ollut mitään samantyyppistä lainkaan?
About kaikilla samat kelat. Ei me juopot taideta olla uniikkeja lumihiutaleita. Alkuun kuvittelin että olen poikkeuksellisen herkkä ja älykäs, mutta alan ymmärtää, että olen alkoholisti. Voimia. Monta mahdollista polkua edessäsi, mistä valita.
En ole ihan varma ymmärränkö oikein, mutta josko sinne päin.
Olen ihan lapsesta saakka ollut erittäin itsekriittinen ja monessa suhteessa perfektionisti. Olen siis ihan aina puhunut itselleni rumasti ja lyttäävästi. “No piti se arvata, ettet onnistu. No tuskinpa onnistut, ihan turha yrittää. Ai onnistuit, no kävipä ihmeellinen tuuri tällä kertaa. Ai hän ei onnistunut, etköhän olisi voinut tehdä jotain enemmän. Hän onnistui, olipa hänkin niin paljon parempi ja taitavampi kuin sinä. Älä nyt kuuntele mitään kehuja, et ole niitä ansainnut. Ai sait kritiikkiä, on siis sielläkin huomattu miten epäonnistunut ihminen olet.” Jnejne, loputtomiin. En ikipäivinä puhuisi niin kenellekään muulle.
Juominen ehkä jopa auttoi tähän alkuun, mutta pidemmän liikakäytön jälkeen ääni herätti aamuöisin ja teksti oli jo todella törkeää. Siis todella. Nyt kun se on tipattomalla ollessa jäänyt pois, niin aika varmasti nuo vanhat ajatukset palaavat. Ja juuri sitä pitää työstää toden teolla. Pitää ymmärtää kelpaavansa ja riittävänsä. Pitää oikeasti oppia puhumaan itselleen kuten puhuisi ystävälle. Samalla tulee todennäköisesti hoidettua pelkän seurauksen sijaan syytä.
Elohiiri, joo siis aika lailla kuvailusi mukaista. Kaiken lisäksi huomasin nimitteleväni itseäni ääneen ajaessani autolla, kun mietin päivän tapahtumia. Ja se siinä oli aika hassua, että ne haukkumat oli sitten samoja, joita en ole kuullut yläasteaikojen jälkeen, siis samoja, joita oon kuunnellut kiusaamistilanteissa. Aika ihmeellisesti noi aivot nyt kurittaa. Kai se tästä helpottaa tai pahenee, saa nyt nähdä
Mutta yllättävän vähän on ollut mielihaluja juomiseen, ainakin toistaiseksi tässä tipattomalla.
Oon suorittanut töissä ja vapaa-ajalla yhtä paljon, kuin ennenkin. Jotenkin ajattelin, että ois aikaa ja jaksamista eri tavalla kun ei juo. Ei vaan vieläkään tunnit riitä. Se ero kyllä on, ettei oo morkkista siitä kun ei ehdi, se toki on positiivista
Moi Huilinki pitkästä aikaa! Harmi kun on tullut takapakkia juomisen kanssa. Se voi hyvinki johtua noista sisäisistä tuntemuksista, ainaki itellä huomaa että se on usein syynä juomiselle. Toki ei mulla tollasta kamalaa itsesyyttelyä ole, paitsi silloin kun on juomaputki päällä ja aivot narikassa. Tälleen selvänä aikana on taas helpompaa. Mutta luulen että se aivokemia vaikuttaa vielä pitkällekin, ei se heti lopu kun korkin pistää kiinni.
Jossain kirjoitin, etten tipattomalla jälkeen juo heti ekana viikonloppuna. Enpä!
Eilen tuli juotua joku 8 kappaletta sekalaisia törppöjä. Ja nyt tekis aika paljon mieli hakea muutama keskiolut. En nyt mitään darraa kumminkaan saanut aikaiseksi, että ei ne ihan loivareistakaan menis… varsinkaan tähän aikaan.
Tästä kun kipaisis kaupassa, niin vois sanoa, että sama ralli jatkuu, kun ennen tipatonta.
Aikamoiset Jaakobin painit menossa täällä nyt… Ehkä nyt juon ison lasin mehua ensihätään.
Tälleen selvänä aikana on taas helpompaa. Mutta luulen että se aivokemia vaikuttaa vielä pitkällekin, ei se heti lopu kun korkin pistää kiinni.