Pitkän tauon jälkeen kirjoittelu

Kävin tänään lukemassa omia aikaisempia kirjoituksia ja huomasin että olen käynyt samaa rallia ajatusteni kanssa jo vuonna 2012. Se herätti kyllä siihen että ei tämä asia mihinkään muutu.

Kun luen teidän muiden kirjoituksia, on kuin lukisin omia ajatuksia. Juomattomuudesta tulee valtavan hyvä olo, juomisesta valtavan huono. Koen elämän vahvasti (hyvällä tavalla) kun en juo. Huomaan että moni muukin teistä kokee. Juomattomuudesta tulee sellainen valtava onnellisuusryöppy.

Itselläni alkoholi vaikuttaa radikaalisti unen laatuun, vaikka joisin vain yhden tai kaksi annosta. Sykkeet nousee pilviin ja hikoilen yöllä. Kun en nuku hyvin, mieliala laskee ja itkeskelen paljon. Kun en juo, voin loistavasti ja olen iloinen.

Sitten tulee joskus se hetki kun yhtäkkiä tekee mieli juoda vaikka tietää ettei siitä seuraa muuta kuin huono mieli ja morkkis (ja se morkkis tulee jo pienestäkin alkoholimäärästä).

Nyt olen ollut taas kuusi viikkoa ilman ja olen voinut hyvin. Eilen tuli tämä kyseenalaistamisolo. Olin pari vuotta sitten 1,5 vuotta juomatta ja olin varma etten enää juo ikinä. Kunnes tuli tämä kyseenalaistaminen ja palasin alkoholin käyttäjäksi. Totta kai pitkän ajan jälkeen kyseenalaistamisia tulee harvemmin mutta se opetti ettei kannata tuudittautua onnistumiseen vaan päätös täyy todellakin tehdä aina uudestaan.

Eilisen jälkeen aloin tosissaan miettimään tätä asiaa. Haluan mennä näiden vaikeiden tunteiden yli. En halua juoda.

Viimeisintä juomattomuuspäätöstä ei edellä mikään hillitön alkoholin käyttö. Voisin sanoa että annosmäärä oli vakiintunut kymmeneen per viikko. Tämä jakaantui yleensä 3+3+4 annosta. Ke, pe, la. Tällä määrällä varmistin itelleni jatkuvan univajeen ja alakulon. Mikään ei tuntunut hyvältä. En silti onnistunut päätöksessä
että joisin vain kerran viikossa vaikka puoli pulloa viiniä. Viikon päätteeksi huomasin että taas meni 10 annosta. Ja minun mielestäni tuo on suuri määrä. Joku toinen (kuka ei ehkä tiedosta omaa ongelmaa), voi ajatella että ihan ok määrä.

Tylsyys on usein se tunne mihin haluaa äkillistä mielihyvää. Kahvia, viiniä, karkkia, seksiä, liikuntaa… Vaikka olisi juomatta alkoholia niin moni meistä korvaa sitä jollain muulla. Jos jatkuvasti korvaan alkoholia muulla mielihyvää tuottavalla asialla, en käsittele itse ongelmaa.

Nyt yritän kuulostella mistä se olotila tulee. Onneksi minulla on ystäviä joille voin ajatukseni rehellisesti sanoa ja voin viettää heidän kanssaan aikaa myös ilman alkoholia. Huomaan kuitenkin että tarvitsen vertaistukea tämän asian kanssa. Oli ikään kuin häpeällistä taas kirjoittaa tänne, silloin tulee ilmi että en ole kahdeksaan vuoteen vielä onnistunut kokonaan lopettamaan alkoholin käyttöä. Huomaan kuitenkin että täällä on täysin samanlaisia tarinoita kuin minulla ja siksi vertaistuki on niin osuvaa ja tärkeää. Täällä voi iloita jokaisesta viikosta ja tulla purkamaan oloa jos tulee hankala hetki. Jos puran oloa läheisilleni, he ahdistuvat koska joutuvat silloin käsittelemään ajatuksissaan myös omaa alkoholin käyttöään (vaikka en mitenkään kohdista sitä heihin).

Mieheni onneksi myös tukee minua tässä. Edelleen olen tilanteessa ettei kukaan muu ajattele minulla olevan oneglmaa paitsi minä itse. Mutta se on tärkeintä että minä sen tunnistan. Tunnistan helposti ihmiset joilla on riippuvuusgeeni. Moni ei sitä tunnusta itselleen. Mieheni käyttää alkoholia mutta huomaan että hänellä ei geeniä ole. Hän nauttii usein tasan yhden oluen eikä tee mieli enempää. Hön juo hitaasti ja voi myös hyvin olla ilman. Eikä minua haittaa jos hän juo kunhan ymmärtää ettei yritä saada minua juomaan (onneksi ymmärtääkin).

Eli eikun mukavaa ja raitista loppuvuotta!