Pitkän raittiuden jälkeen liukuminen ne yhdet.

Hei,
5v.olin raittiina ja sitten ne yhdet :cry:
Tiesin että,ei pitäisi mutta…
Yhtäkkiä sitä huomaa kuinka päihteet rupeaa muokkaamaan käyttäytymisistäsi ja tulee vedettyä yhä useammin.
Haluan lopettaa mutta,tuntuu että perustelut raittiudelle katoavat aina vain kauemmaksi vaikka haitat tiedossa.

Kysyisin onko muita jotka samassa tilanteessa olleet?
Kiinnostaa tietää kuinka raitistuminen onnistui uudestaan?
Saitko mahd.apua esim.katkaisusta vai onnistuiko käytön katkaisu kotona?

^Moro
Ja tervetuloa saunomaan, näin ihan ensiks…! :wink:

Mut Joo, kokemusta on juurikin tuosta monen vuoden tauon jälkeen aloittamisesta, mut harmiksi todettakoon et sillä tiellä ollaan edelleen, ja täl kertaa sit pysyvästi.! :confused:
Lopetin kaikkien substanssien käytön joskus 2002-syksyllä, ja siitä reilu NELJÄ VUOTTA olin täysin streittinä, kun sit elämän tilanne/asuinpaikka ja OMA HEIKKOUS/TYHMYYS sai taas leikkimään asialla…!!
Ja leikkiminen sit valitettavasti alkoi buprella joka aikas nopeesti sai äijän solmuun, ja sen verta hyvään koukkuun et siihen sit jäätinkin… :unamused:

Et sikäli oon jäävi sulle mitään kertoilee siitä, miten sen käytön saa uudestaan katkaistua, mut jotenki kuullostais et sä et oo päässy irti vielä läheskään kokonaan (siis psyykkisesti), jos viiden vuoden kuivillaolon jälkeen, oot alottanu uudestaan yhden “kokeilun” jälkeen…!?
Eli vähä ku oisit tavannu “ensi-rakkautesi” uudestaan ja se siitä…!?

Niistä yhdistä nyt jo reilu vuosi aikaa ja nykyään käyttö viikottaista.
Ilman käyttöä aina sen muutaman päivän kun alkuun n.kerran kuukaudessa/kahdessa.
Pelottaa että,menettää kaiken minkä koittanut rakentaa ja huomaan jo muutoksia omassa persoonassa joista en pidä.
On kuin kaksi minää kamppailisi keskenään :cry:

^ Mikäs substanssi sun koukun on aiheuttanu, jos saa kysyä.? Ei siis tarvii vastata jos et halua, mut ihan mielenkiinnosta kyselen ku on käytännössä kolme yleisintä roipetta joihin jää valitettavan moni kiinni…?
Tai onhan niitä droppeja toki vaik kuin paljo mihin voi ittensä koukuttaa, mut kolme yleisintä taitaa olla nää alko, bentsot ja opparit… :confused:

Paloin loppuun ennen kesää ja olin niin väsynyt niin helpotusta tuli haettua amfetamiinista.
Oudointa kun koskaan ei ole se oma juttu ollut kuin nyt…

Jos olet keväästä asti kiskonut piriä, niin ei sen lopettamisessa mitään ongelmaa ole. Toki jos koet katkon tarpeelliseksi niin sinne vaan, sitä varten ne palvelut olemassa ovat. Itse lopetin jokunen vuosi sitten 2,5 vuotta kestäneen likipitäen päivittäisen putken. Olin muistaakseni viikon saikulla, jonka jälkeen oli ihan ok työkunto. Varaat vaan reilusti bentsoja ja/tai pregabaliinia, niin kyllä se siitä. Muutama päivä siinä tulee nukuttua normaalia enemmän, jonka jälkeen tuntuu kuin kaikki etenisi kuin hidastetussa filmissä. Vittumaista, mutta ei ylitsepääsemätöntä. Pistä nyt ihmeessä stoppi touhulle, voin kokemuksesta kertoa, että se “toinen minä” ottaa aina vaan enemmän valtaa ja elintilaa, mitä pidemmäksi putket venyvät.

^^ Okei, kyllähän se vauhti antaa piristystä ja virtaa tehdä duunia ym. mut siihen(kin) pätee vanha sananlasku tulesta, eli se on hyvä renki mut pirun huono isäntä!!
Eli niin kauan ku sä hallitset sitä käyttöä niin asiat menee hyvin, mut heti ku se aine alkaa hallita sun päivittäistä elämistä niin sit alkaa se alamäki.

Eli komppaan vävyä tossa asiassa ihan täysin, itteki kolmisen vuotta aikoinaan olin ns. Aktiivi-käyttäjä joista kaksi vuotta meni niin, et ne päivät jona en ottanu niin mahtuu kahden käden sormiin… :neutral_face:
Ja kun lopetin sen, niin lopetin aivan ns. seinään (ku elämäntilanne sen siihen pakotti monessa eri suhteessa) ja seuraavan pari viikkoa olo oli väsyny ja vähän maissa, mut se siitä.!!

Eli kyllä sä siitä irti pääset, mut sen syyn joka sut ajoi siihen käyttöön, niin se sun on selvitettävä ja järjestettävä hoidetuksi jollain muulla ku pirillä.!
Muuten sä lipsut aina vaan uudelleen siihen, jos sillä oot nopean avun aikanaan saanu…!

Sitä syytä kyselty useasti A-klinikalla,aina kun vastannut ovat tekosyitä.
Lapsuuteni ollut vaikea jonka jälkeen ajauduin väkivaltaiseen parisuhteeseen vuosiksi.Suhteen jälkeen koko minäkuvani ja itsetuntoni nolla.
Raitistuin,opiskelin 3v.ammattiin sekä palasin työelämään.Sekä toimimaan erinäköisissä projekteissa asukastoimikunta ym.
Silti ajoittain tunne että en riitä,en ole hyvä kuin vetämisessä.Toisinaan päiviä että,hei kelpaan sellaisena kuin olen…
Psykoterapia evättiin 2013 koska elämäntilanne väärä :cry:
Puoltoa sain useasti paikasta mm.koululta,A-klinikalta,sosiaalivirastosta sekä psykologilta jolla kävin arviossa.

Se riippuvuudessa pelottavaa onkin kun se tulee niin salakavalasti kun ne ekat ottaa.
Olin vuosia että,en juonut ollenkaan sitten kun joi niin nopeasti mieli perusteli että yhdet voi vetää…
Pakko se on vain uskoa että, addiktiosta ei parane täysin koskaan.On vain ajoittain ei niin aktiivisena kun ei anna sille mahdollisuutta.
Kiitos muuten kaikille kamalasti vastauksistanne helpottaa kun saa purkaa ajatuksiaan.