Pitkä ja tuulinen tie

Näinhän tässä kävi, että tälle foorumille loppujen lopuksi päädyin. Yleensä siinä vaiheessa kun miettii, että onko ongelmaa olemassa, niin se yleensä on. Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel ja anonyymisti on se on hyvä ottaa. En tiedä, kehtaako tälle nyt omaa ketjua aloittaa, mutta kai se pitää avautumisen vuoksi aloittaa. Kiitos ja anteeksi.

Hedelmäpelit tulivat ihan jo pikkupoikana tutuksi, mutta en niitä ennen täysi-ikäisyyttä ja railakasta opiskelijaelämää juurikaan pelannut ja silloinkin hakkasin lähinnä huoltoasemien automaatteja ja sen sellaisia. Keskimääräinen budjetti oli 5-30e/päivä ja se ei tuntunut pahalta, mutta oli omiaan kylvämään tulevalle addiktiolle siemenet.

Pari-kolme vuotta sitten kaverini voitti veikkauksen bingosta useita satoja euroja ja sai houkuteltua minutkin kokeilemaan, ensimmäisestä kerrasta jäin voitolle ja jotenkin tuntuu, että tässäkin riippuvuudessa se ensimmäinen kerta on ilmainen. Laitoin voitot nostoon poislukien alkuperäisen panokseni määrän, jonka ajattelin tilille jättää ja voittoja ei tullut. Pari päivää myöhemmin palasin ja talletin talletusrajaan (100e) asti, häviten kaikki. Kyllästyin kuukausiksi kun otti päähän. Muutaman kuukauden päästä sitten iski taas tylsyys ja halu kokeilla. Hävisin taas kaiken.

Sitten se iski. “Ei tämä ole ainoa paikka!” Eksyin PAFin sivuille ja mietin, että mitäs nyt. Kokeilin pikkupanoksella bingoa, mutta ei sieltä mitään tullut. Kyllästyin taas, mutta tunnukset jäivät. Palasin jonkun ajan (en muista enää miten pitkän) päästä takaisin ja ajattelin, että ei bingoa minulle. Mitäs muuta täällä on? Kokeilin pokeria, mutta pokeri oli liian “konkreettista” ja häviöt jäivät onneksi minimaalisiksi. Konkreettista siis siinä mielessä, että siinä rahan liikkeet näkee ja voitot vaihtavat omistajaa käytännössä ihmiseltä toiselle. Ihminen on itsekäs olento, eikä minusta tuntunut oikealta, että joku oikea, elävä ihminen rikastuu sen takia kun en hallitse hold’emiä tarpeeksi hyvin. Piti keksiä jotain muuta.

Vaikka minulla olikin suuri ongelma siinä, että rahani siirtyvät IHMISELLE, rahojen siirtyminen KASINOLLE ei ollut ongelma. Se alkoi suunnilleen puolitoista vuotta sitten. Ensimmäinen kerta oli ilmaispyöräytyksillä, ja voitollehan siitä jäätiin. Homma tuntui niin helpolta. Olin huomannut, että bingon kanssa lähti lapasesta, joten aloitin pienestä talletusten suhteen. Ajatuksena oli, että voitot nostetaan, mutta alkuperäinen panos jätetään. Eli tein samoin minkä bingossakin. Aluksi se toimikin hyvin ja itsekuri pelasi. Jos tappio tuli, ajattelin, että ei enempää tänään. Jonkun aikaa sitä kestikin, mutta sitten tuli pikkupanoksella se ensimmäinen iso voitto, jonka tietysti laitoin nostoon odottelemaan käsittelyä.

Homma jatkoi “rullaamistaan” (tahaton sanaleikki) ja sen jälkeen ajattelinkin, että huomennapa sitä tulee kuitenkin, joten sama se on pelata vielä vähän lisää. Pelasin siis tulevia “voittojani” pois minkä ehdin sillä ajatuksella, että suunnilleen plus miinus nollahan tämä kuitenkin on, jos en niihin voittoihin huomenna koske. Vaan koskinpa kuitenkin. Tämä siis kaiketi noin 8-9 kuukautta sitten. Suututti niin, että pelaaminen jäi taas hetkeksi. Mutta vain hetkeksi.

Sitten tämä norjalainen otti ja voitti Mega Fortunesta sen ennätyspotin ja jo rupesi pyörimään hedelmäpeli mielessä. “Jos ihan pikku talletuksen tekis ja kattois vähän mimmonen peli se Mega Fortune oikein on”. Taas pikkutalletus kantoi aluksi hedelmää ja kohta olinkin taas täysillä pelissä. Sitten se suurin jackpot meni uusiksi, joten ajattelin luonnollisesti, että turhaapa minä noiden “pikkukalojen” perässä juoksen ja etsin pelin, jossa on isompi jackpot. Rahaa meni, rahaa tuli ja voitot pelattiin sitä mukaa kun niitä sattui tulemaan, pitäen kuitenkin saman järjestelmän, mikä aluksikin oli, että voitot nostetaan, alkupanos jätetään. Mutta alkupanos olikin kasvanut voittoja suuremmaksi.

Pelasin illassa satasia voittojen ollessa kymppejä. Ajattelin, että jonain päivänä se voitto vielä sattuu kohdalle. Pari viikkoa sitten se sattuikin. Seitsemänsadan voitto. Ajattelin, että nyt on viimein varaa ostaa pitkään haaveilemani uusi läppäri ja rahaa jää vielä muutamaan levyyn ja vaatteisiin. Levyt ja vaatteet sain ostettua, mutta läppäri jäi kauppaan. On tyhmä ja huono olo. Tuntuu siltä, että takki on tyhjä. Parissa kuukaudessa on mennyt kolmisen tonnia. Hävettää. Itkettää. Lopetuspäätös on tehty ja pelitili on suljettu.

Mutta josko se tästä. Päivä kerrallaan.

Mutta jos ajattelet asian niin, että nyt on kirjaimellisesti oppirahat maksettu, ei ole velkaa eikä ongelmia. Pikkuisen nyt rahaa meni joka kirpaisee, mutta jos tämä kokeilu nyt jää tähän niin mitään ihmeellistähän ei ole vielä tapahtunut. Tekstissäsihän ainut ihan konkreettinen ongelma on harmistus kun mennyt omaan tasoosi liikaa täppiä ja läppäri jäi ostamatta. Jos tuon tämän hetkisen harmistuksen saisit purkitettua itsellesi ja vähän nuuhkaisisit sitä joka kerta kun aika rupeaisi liikaa kultaamaan muistoja pelaamisesta, niin ehkä tuo kantaisi vaikka loppuelämän. Nyt silti ei varmaan tunnu, mutta jos luet tuon vaikka vuoden päästä uudestaan etkä ole jatkanut samalla tiellä, niin siinä on hyvä ja huono puoli… Huono on se, että sitten voisi olla taas se ajatus päälimmäisenä… No enhän mä oikeestaan hävinny paljon mitään… jos vaikka kokeilisin vielä.