pitkä ja surullinen avautuminen

Hei,

Olen 37-vuotias mies ja olen juonut noin 10 vuotta putkeen lähes päivittäin. Onkohan joku viikon tauko ollut pisin saavutus… kulutus on ollut jo vuosia tyyliin 6kpl 0,5l oluttölkkejä kotona heti töiden jälkeen, jotta ehtisin juuri ja juuri toipua seuraavaan työpäivään. Välillä juonut enemmänkin ja usein mennyt pahasti överiksi, jos esim. viikonloppuna olen lähtenyt juhlimaan. Olen lukemattomia kertoja sanonut aamulla, että nyt mä lopetan, mutta sitten iltapäivällä taas kuitenkin päätynyt kotimatkalla kauppaan/alkoon ostamaan kaljaa tai muuta alkoholia.

Tänään ensimmäistä kertaa kerroin juomisestani kenellekkään. Ensin vanhemmilleni, jotka ovat jo yli 70-vuotiaita. He ovat minulle läheisiä ja tärkeitä, ja ovat hiukan arvaten joskus kyselleetkin minulta, että onko juominen kontrollissa. Häpeäkseni olen aiemmin päätynyt valehtelemaan. Koska en olisi halunnut huolestuttaa heitä, joten oli tosi vaikea päätös kertoa tänään vihdoin totuus.

Toinen asia jota en ole uskaltanut tehdä, on mennä lääkäriin testauttamaan maksaani. Pelkään että tulokset ovat, että elinaikani on vähissä. Toivon että elän pidempään kuin vanhempani, ja edes heillä olisi onnellinen vanhuus, kun eivät joudu lastaan kuoppaamaan. Tänään päätin vihdoin kuitenkin käydä ottamassa kaikki verikokeet, ja ylihuomiseksi sain ajan maksan ultraskannaukseen. Kuten varmaan arvaatte “tuomion” kuuleminen pelottaa…

Jos saan uuden mahdollisuuden, niin yritän keksiä kaikkia mahdollisia keinoja, jotka estävät iltajuomisen. Minulla on pari ystävää ja olen yrittänyt saada heitä harrastamaan jotain liikuntaa kanssani iltaisin, jotta illat eivät menisi aina juomiseen. Valitettavasti he eivät suostu kuin kerran tai pari kuukaudessa käydä kävelylenkillä tai leffassa. Kenties muualta löytyisi joku harrastus, ehkä jokin joukkuelaji, sulkapallo tai jotain sellaista johon sovitaan aika illaksi, jolloin on korkea kynnys perua sitä ja alkaa juopottelemaan. Olen miettinyt myös koiraa lemmikkieläimenä, josta saisi seuraa ja velvollisuuksia. Muita ideoita otettaisiin kiitollisena vastaan.

Mikäli taas ennuste on pahin mahdollinen kaavailen lähinnä, että ennen kun kriittiset oireet ilmaantuvat: Yritän lohduttaa vanhempiani ja varmistaa että he tietävät ettei vika ollut heissä. Sekä yrittää edes jotenkin valmistaa heitä tulevaan. Koska olen lukenut, että tuskat ovat aivan kamalat loppuvaiheessa, ja muista karmeuksista. Olen alkanut miettiä myös itsemurhaa, joka olisi mahdollisimman nopea ja kivuton, ja jättäisi silti ruumiini sen näköiseksi, ettei se ole aivan kamala hautajaisissa. Karmaisevan synkkiä ajatuksia pyörii siis tällä hetkellä mielessäni :frowning:

Kiitos jos jaksoit lukea vuodatukseni ja mahdollisesta asiallisesta palautteesta, eikä pelkästään “oma syysi” tyylisestä. Minulla on syyni juomiseen,muun muassa koko kouluajan kestänyt kiusaaminen jätti henkisiä jälkiä, joista en ole kyennyt koskaan toipumaan. Tahdonlujuus on tunnistamani ongelma, sekä se että olen kieltäytynyt ongelman häpeämisen vuoksi uskomasta tosiasiaa, että en pysty lopettamaan juomista omin voimin - harmi että hyväksyin totuuden vasta nyt. Minulla ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä ilman apua. (toivottavasti jo muutenkin ei ole liian myöhäistä) - mipullin

Tervetuloa ainakin tänne lopettajien joukkoon.

Kun kerran vielä työkunnossa olet, niin ei varmasti lainkaan myöhäistä lopettaa juominen 8lieneekö sitten koskaan myöhäistä…)
Hyvä että olet ryhtynyt asialle jotain tekemään, ja ensimmäinen juttu kai on se, että olet sen ensimmäisen illan ilman kaljaa.

Ei se välttämättä helppo juttu ole, tiedän, eikä ehkä vielä seuraavakaan ilta ole helppo… mutta helpottuu se siitä, usko vaan!

Neuvoja, joo… no täältä niitä saa, ja varmasti se ensimmäinen ohje täällä on kehotus mennä Aa-ryhmään. Eikä neuvossa ole vikaa, sieltä on moni avun saanut.
Sen verran kuitenkin siihen lisäisin että jos se ei auta niin palataan asiaan, muitakin tapoja selviytyä on olemassa.

Ja kirjoittele miten lähtee selviäminen etenemään, sekin on usein antanut sisältöä selvänäoloon, kirjoittaminen ja vuorovaikutus.

.

Kuulostaa tosi tutulta. Kävelylle voi tosiaan lähtiä yksinkin, vaarana on kuitenkin se, että päätyy taas sinne kauppaan hakemaan sitä kaljaa. (itsellä onneksi ei, pitää ottaa auto). Kannattaa kuitenkin aloittaa siitä yhdestä päivästä, varsinkin jo siitä syystä, että päässä pyörii itsetuhoisia ajatuksia, koska alkoholi pahentaa niitä aina. Jos vain mahdollista, yritä käydä töissä normaalisti, koska jos joudut olla pois, homma karkaa hallinnasta. Itse en aa:sta yms. tiedä mitään, mutta sun tapauksessa vois olla kannattavaa hankkia vaikka sitä kautta tukihenkilö, joka lähtisi sinne leffaan tai kävelylle ja pitäisi sut irti viinasta. Pitää kuitenkin muistaa, että itse sä olet se henkilö, joka lopulta sen päätöksen tekee joko ottaa tai ei ja se, että viina ei yleensä mitään muuta kuin pahenna asioita. Tsemiä!

Hei!

Tunnistan itseni juomiskaavastasi. Sama vika, hirveä kiire töiden jälkeen, että ehtii juoda kaljat/siiderit, että on ajokunnossa aamulla. Päivästä päivään ärsyttää yhä enemmän, ja aamulla käy jo mielessä, että montakohan tänään joisin…ja ottaa päähän. Hanki alkoholittomia juomia kunnolla jääkaappiin ja kaikkia herkkuja. Olen huomannut, että telkkarin edessä voi vallan hyvin istua muukin juoma kuin alkoholijuoma edessä.
Toinen hyvä keino, maksakokeidesi tulosten salliessa, on antabus. Minulla se on auttanut pahimman yli, eli ne ensimmäiset viikot, kun tietää, että ei voi juoda. Pelkkä tietoisuus siitä helpottaa.

Itselläni on ollut kuluneen viime vuoden aikana useampia raittiita jaksoja, viimeksi kuusi viikkoa. Sitten retkahdus, paluu vanhoihin, huonoihin tapoihin, mutta sitten taas ryhtiliike. Päivä kerrallaan, tunti kerrallaan, minuutti kerrallaan, sekunti kerrallaan. Olet myöntänyt ongelmasi, se on jo saavutus. Ota yhteyttä A-klinikkaan, siellä on hyviä ihmisiä, jotka eivät moralisoi eivätkä lässytä!

Hei Mipulin,

Ellei sulla tunnu mitään kipuja tai oireita vatsan ja maksan seutuvilla (maksa on siinä jossain oikean puolen kylkikaaren alla) , niin ei sun niiin maksasta tarvinne olla huolissasi. Vaikka se vähän rasvottunut oisikin, se toipuu täysin raittiuden myötä.

On paljon muitakin asioita, joista kannattaa olla huolissaan jos käyttää alkoholia tai muita päihteitä liikaa. Esim. aivot. Ja psyyken hyvinvointi; elämänlaatu, perhe-elämä, ihmissuhteet, työ… kaikki se mielekäs ja hyvä joka tekee elämästä elämisen arvoista. Päihdeongelma voi vahingoittaa niitä kaikkia.
Tuo mainitsemasi itsemurha-ajatuskin on alkoholin liikakäytön aiheuttamaa masennusta.

Apua on saatavilla ja sitä kannattaa hakea. Voit mennä rohkeasti puhumaan vaikkapa vaitiolovelvolliselle työterveyslääkärille, tai hakeutua A-klinikalle kysymään neuvoa. Myös vertaistukea kuten esim. AA on saatavilla siellä sun täällä runsain mitoin.

Kyllä se siitä. Klisee mutta ihan totta. Kyllä se siitä vielä! :slight_smile:

Kiitos kaikille neuvoista,

En ollut juonut eilen ensimmäistä päivää aikoihin. Joskus kun olen yrittänyt vähentämisen kautta lopettaa, olen perustellut itselleni että vähennän hiljalleen, ettei tule mitään juoppohulluuskohtausta tms. äkillisestä lopettamisesta. Mutta jos olen ostanut vain pari kaljaa, niin sitten niiden juomisen jälkeen kuitenkin heti rynnännyt takaisin kauppaan. Olen tämän viikon lomalla, ja yritän parhaani mukaan saada ryhtiä elämääni, jotta pystyisin aloittamaan uudenlaisen elämäntavan ensi viikolla. (en tarkoita tällä sitä, että aikoisin tällä viikolla yhä juoda). Todella vaikealta tuntuu, ainoastaan jos terveystestitulokset eivät ole aivan murskaavat, niin uskon saavani lisävoimia yritykseen.

Ketostixin viestiin liittyen kipuja ei ole maksassa, mutta se ei tietääkseni tarkoita mitään, maksakirroosi voi olla lukemani mukaan oireetoon pitkään. Yksi syy miksi olen niin peloissani/pessimistinen on koska tunsin oikealla rintakaaren alla muutaman viikon ajan painetta, joka sitten katosi. Käsittääkseni maksa laajenee rasvoittuessa ja kutistuu sitten kirroosivaiheessa. On tietysti mahdollista, tuo tunne johtui jostain muustakin… pian se selviää.

Meillä työterveyslääkäri ei ole vaitiolovelvollinen vaan työnantajan nimeämät henkilöt saavata lukea terveystietoja. Tästä syystä kävin eri paikassa verikokeissa, sekä huomenna myös sen ultran. ja yritän saada vielä psykiatriltakin ajan tälle viikolle, vaikka kalliiksi nuo tulevatkin. Niin eiköhän se tule rahansäästössä takaisin pelkästään alkoholinkäytön lopetuksena, jos vaan onnistun siinä.

Hyvä että olet alkanut ihan konkreettisesti toimimaan ja pohtinut alkoholismiasi monella tavalla.
Oma ehdotukseni olisi, että yritä keskittää huomiosi muihin asioihin kuin niiden maksa- ja verikoetulosten ennalta miettimiseen. Muutekin jo masentuneena tulee maalailleeksi sen verran pahoja piruja seinälle, että ahdistus lisääntyy entisestään… jos murehtimisen syytä kokeiden tuloksista löytyy, ehdit kyllä sitten myöhemmin murehtimaan niitä tarpeeksi.

Ja todella tärkeää on, että jos mielessäsi pyörii itsemurha-ajatuksia, niin otat heti yhteyttä a-klinikalle, mielenterveyspolille tai minne vaan, kunhan haet heti apua.

Juomisen lopettaminen kannattaa aina. Koskaan ei ole liian aikaista eikä liian myöhäistä lopettaa, jokainen alkoholisti [size=150]saa[/size] lopettaa missä vaiheessa tahansa :slight_smile:

Ja täällä ei varmasti kukaan tule syyttämään sinua alkoholismistasi. Me kaikki tiedämme, että alkoholismi on sairaus, johon voi sairastua kuka vaan. Emme itse ole syyllisiä siihen, ettemme kykene säätelemään alkoholin käyttöämme jos pullon korkki on kerran avattu. Mutta sairautemme ehdottomasti paras puoli on se, että sen etenemisen voi pysäyttää omalla toiminnalla: Kun juomisen lopettaa, haitat alkavat vähitellen hävitä. Kun korkki pysyy kiinni, sairaus ei etene.

Käy täällä plinkissä kirjoittelemassa, tämä on ollut monelle, myös minulle todella upea ja arvokas tuki raittiuden tiellä. :slight_smile:

Huomenia

Kyllä se mun mielestä on niin, että taaperrat päivän kerrallaan. Itse, kun aamuisin ajan partaani, katson itseäni peilistä ja sanon: tänään en juo.

Tosin mulla on vielä Antabus apuna, koska olen heikko ihminen, mitä alkoholiin tulee.

-Kannusaarinen, 1 vuosi 8 vkoa 1 pvä :laughing:

Moi

Olen saman ikäinen mies kuin sinä. Aloitin iloisesti liiallisen alkoholin käytön n.20 vuotta sitten. Tosin olen onnistunut pitämään arkijuopottelun jollain lailla kurissa, kun on kyseessä työviikko. vapaa-ajoista ei sitten paljon kerrottavaa olekkaan, niin lukemattomia kertoja on tapahtunut se aikahyppy perjantaista sunnuntaihin. Lomista puhumattakaan. Minulla on perhettäkin. Vaimoni ja lapseni ei ole tarvinnut koskaan pelätä minua humalassa, en ole agressiivinen. Viihdyn pulloni kanssa omissa oloissani oikein hyvin ja koitan olla “pois jaloista”. En ole koskaan joutunut tappeluihin baareissa tai ryyppäjäisissä kavereiden luona. Se on tavallaan myöskin kaksiteräinen miekka, kun juomisestani ei ole kenellekkään suuremmin haittaa, niin ei siihen liian pitkään aikaan kukaan oikein puuttunutkaan. Kyllä minulla ryyppykavereitakin on ihan liiaksi asti, mutta viime vuosina olen tykännyt tissutella yksin. Loukkaannuin fyysisesti työtapaturmassa muutama vuosi sitten joka johti pitkiin poissaoloihin töistä. Päivät yksin kotona (vaimo töissä, lapset koulussa), ruumiin vamman vuoksi liikkumiseni ja tekemiseni oli ja on edelleen hyvin rajattua. Ei oikein voi tehdä muuta kuin lukea kirjoja, katsella TV:tä / DVD:tä ja juoda kaljaa. Kaljan juonti rupesi tökkimään, vatsa alkoi mennä oluesta aina sekaisin, vodkaa sitten. Määrät kasvoivat älyttömiksi, litra vodkaa päivän aikana tissutellen oheisjuomineen oli hyvin tavallista. Juomista jatkui yleensä niin monta päivää kunnes elimistö ei pitänyt mitään sisällään enään. Kolmisen päivää oksentelukrapulaa ja kun mehukeitot rupesi pysymään sisällä, niin aika nopeasti aloin suunnitella paria tasottavaa. Ränni lähti alusta. Vaimoni kirosi aina eniten niitä noin kolmen päivän krapuloitani, ei sortunut nalkuttamaan. Hiljattain hän sanoi minulle, että vaikka et paha olekkaan, niin tuo sinun ryyppääminen vituttaa häntä suunnattomasti. Sen jälkeen tuli vielä kolme ränniä (yksi ränni kesti yleensä noin 6-8 päivää). Viimeisen jälkeen tuli se legendaarinen: Mua pelottaa ihan tosissaan, että en selviä tästä hengissä ja sitten kun teki kipeää ihan tosissaan, pelotti etten kuolekkaan.
Soitin suoraan leijonan luolaan, työterveysasemamme johtavalle lääkärille: Tarvitsen apua, en hallitse tätä enää itse. Tapaaminen järjestyi nopeasti. Lääkäri oli mielissään, että tein aloitteen itse ja sen jälkeen asiat ovat sujuneet todella kivuttomasti. Sain valita itse itselleni sopivan hoitomuodon. Pyysin Antabus-hoidon. Minulta Antabus ei vie viinan himoa, mutta pelote on kova. En osta alkoholijuomia enkä poikkea naukulla paikallisessa joka on melkein naapurissa, koska tiedän kuinka siinä käy. Pahimpien vieroitusoireiden laukaisemiseen käytän tarkoin harkitusti rauhoittavaa lääkitystä (Diapam), poistaa minulta myös ajatukset itsensä huijaamisesta (kuinka voisi kieroilla itsensä naukulle, Antabus toki varmistaa taustalla). Diapamiin voi toki jäädä helpostikkin koukkuun jos niitä käyttää turhaan tai yleensäkin väärin. Unettomuus: lääkärini suositteli minulle Melatoniinia, joka ei ole niin kova kemiallinen tuote kuin muut nukkulääkkeet. Toimii minulla. Nukun nyt yöni loistavasti silloin kun tahdon. Olen nyt tätä kirjoittaessani ollut kaksi viikkoa kuivilla, joten prosessini on vasta alkumetreillä. Usko ja tahto tämän onnistumiseen on kuitenkin tässä vaiheessa luja. Kunhan vain pääsen vammojeni toivuttua takaisin työelämääni takaisin, niin voin kohdistaa Antabuksen viikonloppuihin ja lomiin. Olen henkisesti sisäistänyt, että nolla linja kestänee loppuelämäni. Tuskin pystyn koskaan nauttimaan alkoholia kohtuullisesti. En ole ainakaan tässä vaiheessa siitä “pahana”, koska hoitoni on näin alussa, mutta tiedän että minä olen tyyppiä: Kerran alkoholisti, aina alkoholisti. Tässä siis minun tarinani.
Toivon parasta onnistumista tämän viestiketjun aloittajalle ja kaikille muillekkin kirjoittajille.

P.S. Perheeni on kasassa ja vaimoni tukee minua täysin panoksin.

Kuten jotkut viisaammat tässä ketjussa aiemmin kirjoittivat, stressasin ennenaikaisesti tuosta maksan kunnosta :slight_smile: Testitulokset eivät olleet läheskään niin pahat kuin odotin (ultra+verikoe). Nyt aloitin sitten minäkin antabuksen käytön ja yritän etsiä uutta suuntaa elämälleni… tsemppiä vaan teille muillekin.

luin sun stooryn ja paljon samanlaisia painoja kassissa.Hoida itsesi hyvään kuntoon että pääset naimaan niin paljon kuin mahdollista.mene AA kokouksiin ja katellaan sitten mitä tehdään kun alat olla tässä vaiheessa että sulla on hyvä olo ja se viha alkaa valua ulos sieltä.