Pitääkö olla syy siihen että ei juo?

Moi kaikille! Liityin tälle palstalle, kun halusin lopettaa alkoholin käytön. Siihen ei ole mitään niin dramaattista syytä kuin että olisi ollut pahoja elämänhallinnan vaikeuksia, terveydellisiä ongelmia tai usean päivän ryyppyputkia.

Minua on vain ruvennut lähipiirissäni tai oikeastaan koko yhteiskunnassa ärsyttämään se, että juominen on perusasetus niin monessa paikassa. Häät, ylioppilasjuhlat tai vaikka ristiäiset, otetaas skumppaa. Lähdetään lätkämatsiin, teatteriin, oopperaan, no ainakin väliajalla pienet. Mennään rokkifestareille, terassille, mökille, saunaan, niin varmasti ryypätään. Kiva nähdä pitkästä aikaa, kippis sille. Siihen ei tarvitse syytä että juo, vaan päinvastoin. Pitää olla syy, että ei juo. Jos et ole raskaana etkä autolla, huomenna on normipäivä, terveys sallii eikä sinulla ole alkoholiongelmaa, miksi ihmeessä et ottaisi?

Tämä on alkanut tuntua minusta typerältä. Minusta tuntuu että olen aina juonut vain siksi, että se on mahdollista ja kaikki muutkin juovat enkä halua erottua porukasta. Ensimmäiset kännit vedin 15-vuotiaana. Nyt olen yli 50-vuotias mies. Enkä ole jo juonut viinaa riittävästi? Miksi minun on niin vaikea vain sanoa että en juo? Miksi minun pitää ottaa sitä yhtäkään lasillista? Ajattelen, että tähän pitää tulla muutos.

Olen nyt ollut reilut kolme viikkoa ottamatta sitä yhtäkään. Olisi kiva sanoa, että niin vain on päässyt käymään, ei mitään ongelmaa. Mutta ei se ihan niinkään ole. Tämän kolmen viikon aikana on ollut yhdet sukujuhlat, yksi mökkireissu ja yksi urheilutapahtuma, joissa kaikissa on juotu viinaa ja jokaisessa minun on pitänyt erikseen kieltäytyä. Vaikka kukaan ei olisi sitä erikseen kysynytkään, huomaan että minulla on tarve keksiä joku syy juomattomuudelleni, minun pitää selittää sitä jotenkin. Eikä oikeastaan vain muille vaan myös itselleni. Jos en erikseen ajattele, jos en päätä asiaa, niin ilman muuta ottaisin muiden mukana.

Tästä olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Pitääkö olla syy siihen että ei juo?

Hyvä kirjoitus.
Jatkoon :smiley:

Ainiin, kyllä juomattomuus pitää olla normaalia. Ei sitä tarttis selitellä.
Putkis 0132

Kiitos. Oliko 0132 muuten Kossun numero Alkon luettelossa?

Tänään työkavereiden kanssa ”palaveri” pitseriassa ja jatkot terassilla. Join yhden limun ja yhden alkoholittoman oluen. Ei tarvinnut perustella. Mitäs jos se perustelun pakko on vain omassa päässäni? Terassilta oli helppo lähteä hyvissä ajoin kotiin ja nyt on hyvä fiilis, kun tietää että huomenna on helppo herätys. Olen tyytyväinen päätökseeni.

Tämä oli neljäs tilanne, kun muut joivat viinaa ja jätin itse väliin. Näistä tilanteesta kaksi oli kahden illan viikonloppuja. Seuraava on ylihuomenna, kun mennään kuuntelemaan yhtä bändiä ravintolaan. Ja tämä kaikki reilun kolmen viikon sisään.

Kossunpa hyvinkin. Itse en kossua kyllä juonut, enkä muitakaan “kovia”. Kaljaa ja nimenomaan kolmosta. Tuhansia, tuhansia purkkeja.
Olisikin mukava kuulla kuinka monta tilaisuutta tulee sulla vastaan joissa “pitää” jättää juomatta alkoholia. Vaikkapa nyt kolmen kuukauden aikana.
Sulla on kyllä todella mainio näkökulma tähän alkoholiin.

V-tyyli kirjoitti

Jännä kysymys. Juomiseen on aina keksitty mitä erilaisimpia syitä, niin miksipä ei juomattomuuteenkin. Oma lopetukseni tapahtui silloin, kun olin juonut itseni siihen tilaan, että tuli hätä omasta itsestäni. Nykyisin tuttavapiirissäni minulle ei tarjota, vieraille tarjoajille totean että kiitos ei, tai ottaisin jotain automiesten juomaa.

Elä ja anna elää

On asioita jotka eivät selittelystä parane.
Juomisen/juomattomuuden selittely ja vatkaaminen (vaikka sitten itselle) muuttuu helposti pohjattomaksi suoksi jota saa tarpoa edestakaisin vaikka loppuikänsä.

Onneksi, kun juopottelemattomasta elämäntavasta tulee todellakin elämäntapa, luonnostaan lankeava olomuoto, niin ei sitä sitten tarvitse enää miettiä eikä vaivata asialla päätään. Kunhan antaa olla vaan.

Onneksi myös juopottelemattoman elämäntavan omaavia alkaa olla yhä enemmän, enää ei selvään ihmiseen missään suhtauduta kuin kummalliseen jostain muusta maailmasta tupsahtaneeseen elukkaan. Ja onneksi on myös niitä jotka saattavat itse ottaa mutta suhtautuvat silti selviin ihmisiin kuin ihmiseen yleensäkin.

Kiitos kommentista. Juuri siihen pyrin, itsestään selvään raittiuteen. Vielä on töitä tehtävänä.

Hyvä niin.
Tavoitteenasettelu on useimmiten se tärkein osa projektia. Aina ei kaikki tässä maailmassa ihan täydellisesti toteudu, mutta jos tavoite on hyvä, niin kaikki sitä lähentyminen on kuitenkin plussaa.

Tuo tavoite, itsestäänselvä raitiina oleminen, ongelmaton elämä alkoholin suhteen, se kuuluu kyllä niihin tavoitteisiin jotka ovat aivan saavutettavissa. Eikä se lopulta ole edes kovin monimutkainen juttu.

Juomattomuuden pitää olla normaali olotila. Mielessäni käy useasti, että hukuin itsekin siihen ajatukseen, että aikuisuuteen kuuluu alkoholi. Että sen nimissä voin ja suorastaan pitää ottaa.
Kukaan ei televisiomainoksessa onnittele kaikkia niitä alkoholisteja, jotka lopettivat juomisen, vaikka kaikki tietävät kuinka vaikeaa se on (nikotiinilaastarimainos), joka tv-sarjassa juodaan, jopa alaikäiset - vaikka alkoholin mainostaminen on kielletty? Vai onko? Olen saanut hoitoalan ammattilaiselta ohjeen “nollata” raskaan työviikon jälkeen… Viinalla. Kalja ja siiderosastot jatkuvat silmänkantamattomiin isoissa marketeissa, mitä jos ihmiset lopettaisivat ryyppäämisen, olisivatko kauppiaat… hmm… liemessä? Eivät ihmiset lopeta, markkinat eivät anna heidän lopettaa. Toisaalta meillä on holhoava päihdekulttuuri, toisaalta juominen on niin peruspuuhaa, että se kannattelee yhteiskuntaa. Ryyppäävät ihmiset tuovat työtä ja toimeentuloa kauppiaille, poliitikoille, poliisille, kapakoille, lääkäreille, hoitajille, sosiaalityöntekijöille, dementia hoitajille ja lopulta hautausurakoitsijoille, meille kaikille. Raha liikkuu… Minäkin ole ryyppäämiselläni työllistänyt jo monta ihmistä. Olen nyt ollut juomatta kohta viidettä päivää. En minä tällaista ajatellut juodessani, ajatus tuli juomisen lopetettuani, kun kiusaantuneena kuljin loppumattoman kaljaosaston läpi, että pääsin kaupan kassalle. Ilman alkoholia… Juomattomuuden pitäisi olla iloinen normaali. Sen haluaisin nuorilleni välittää, että ei tarvitse juoda mitään vettä väkevämpää, että elää mukavaa elämää. Sen tahdon kyllä itsellenikin osoittaa, nimittäin en ole vielä kovinkaan pitkällä. Olen vielä tutkimusmatkalla, jopa siellä kaupassa: etsin reittiä kassalle, joka ei vie kaljapullojen ohi!

Mulla kaveripiiri hyväksyy ihan hyvästi jos sanoo ettei juo tämän ongelman takia ja nykyään juhlissakin on aina alkottomat vaihtoehdot. Kaupoissa taas tuotesijoittelu takaa sen että et oikein pääse sivuuttavan olutosastoja. Alkon sijainnit ovat liikekeskusten parhailla paikoille esim. juuri kassojen kohdalla, houkutuksia riittää ja ihan samanlaista kun veikkauksen homma hillitä pelaamista.

Kiitoksia Kukkaliisalle ja Uratykille kommenteista, samanlaisia ajatuksia on pyörinyt mielessä.
Pientä päivitystä tähän: perjantaina olin katsomassa yhtä bändiä ravintolassa vaimon kanssa. Taas oli erinomainen tilaisuus ja suorastaan puolipakko juoda, mutta kerroin vaimolle millaisen päätöksen olen tehnyt ja että voidaan nyt mennä ihan hyvin autolla baariin. Hän suhtautui siihen hyvin. Katselin siellä kun ihmiset läträsivät juomiensa kanssa, lähtivät kesken keikan hakemaan lisää, laseja putoili lattialle ja sen sellaista. Ajattelin että alkoholista luopuminen on vähän kuin avioero. Tuntee ennen kaikkea helpostusta, mutta myös vähän surua. Oli meillä välillä hauskaakin, mutta lopulta oltiin yhdessä vain tavan vuoksi. Sitten sitä ihmettelee, että mitä minä tuossakin olen nähnyt.

Taas päivitystä. Viime viikonloppuna ei ollut varsinaisia houkutuksia alkoholin suhteen. Oltiin reissussa ja olin kuskina, joten mehun juominen oli ihan luonnollista. Haluan kuitenkin muistuttaa itseäni, että juomattomuus ei riipu olosuhteista vaan se on ja sen täytyy olla tietoinen päätös.

Perjantaina lähden työmatkalle ja siihen kuuluu puoliviralliset illalliset, joissa on enimmäkseen ihmisiä joita en tunne. Toisaalta helpompi, kun ihmisillä ei ole mitään ennakko-oletuksia, mutta toisaalta suurempi kynnys poiketa jotenkin joukosta. Toivon että siellä on luontevasti holitonkin vaihtoehto tarjolla.

Kyllä.
Pitää olla syy.
Suomessa.
Ellet siis ole entinen tai nykyinen kaapista tullut holisti, alaikäinen, kovalla lääkityksellä, toipumassa syövästä tai sydäristä, ole raskaana tai ikä vähintään 70+. Itse ainakin olen joutunut todella monta kertaa puolustelemaan juomattomuuttani tai keksimään olemattomia syitä sekä tuntemaan olevani ilon pilaaja tai kiusallisesti tarkkaileva outolintu. Pöh. Nykyään sanon olevani juomatta ”terveydellisistä syistä” päätelkää siitä sitten.

Kyllä, valitettavasti kovin tutulta tuo selittely tuntuu.
Raskaus/lääkekuuri/autollaliikenteessä ovat niitä klassisia poissulkevia selityksiä, joista ei yleensä jankata pitempään.

Omassa ketjussani joskus kirjoitin, että kun olen pitänyt tipatonta tammikuuta, johon myös mieheni on liittynyt, niin ystäväpiiristämme eräs naispuolinen kommentoi; “No eihän teidän kanssa sitten voi seurustella”. Jäin miettimään kenellä se ongelma - tai jos sitä ongelmaa ylipäänsä on - niin on?

Mutta samasta asiasta olen jutellut poikani kanssa, joka on reilut 30 ja myös hänen kaveripiirissään vesilinjalla oloa kysellään. Olisko tässäkin takana tämä ikävä suomalainen kateus. Että kun toi pystyy olee ilman. Mä en pysty. Ja nyt se sit kyttää mun juomista ja kommentoi jälkeenpäin. Ja on niin paljon parempi kuin mä jne.

Mä olen ottanut aika itsekkään asennoitumisen tähän asiaan. Jos mun seura ei kelpaa kun olen vesilinjalla, niin pysyn kotona. Sitten kun haluan juoda, niin teen sen omalla tavallani. Suvaitsevaisuus on se, jonka perään huutelen. Hohoi!

Osa selittelyntarvetta voi olla myös omassa päässä.
On ihmisiä joille tuntuu olevan tärkeää että “kaikki muutkin” juovat … eiköhän se kerro enemmän heistä itsestään kuin tuttavapiiristä joka juo tai ei tai joskus ottaa ja joskus ei tai miten vaan.

Tarkemmin ajatellen, kun nyt olen kymmenettä vuotta selvin päin, niin ei tähän aijanjaksoon vielä ole sattunut tilanteita joissa ihan oikeasti olisin jotenkin joutunut selittämään miksen ota. Yhdet synttärit muistan, joissa joku kavereista ryhtyi inttämään että ainahan sitä nyt pienet voi ottaa… mutta kun en siihen vänkäysleikkiin lähtenyt niin sammui sauhuunsa sekin. Ja toisekseen, minulle alkoholinkäyttöni on aina ollut sen verran henkilökohtainen asia, etten sitä alkaisikaan muiden ihmisten kanssa repostelemaan. Ei se muille kuulu. Ainakaan tämä käyttämättömyys.

Nuorena, kun alkoholinkatkuiseen porukkaan ajauduin, ja viihdyin hyvin, oli minulla kai mielikuva “kaikkien” juomisesta. Nyt, kun joskus muistiini palautuu jotain pätkiä sieltä kaukaisuudesta, niin eipäs sentään. Olihan silloinkin kavereissa myös sellaisia jotka eivät juopotelleet. Eikä heitä mitenkään kummallisina sen takia pidetty.

Omat asenteet taitavat saada asiat joskus näyttämään mustavalkoisemmilta kuin ne ovat. Monenlaista ihmistä maailmaan mahtuu.

Sellaisesta harhasta että ”kaikkihan juovat” ”kaikkihan siellä oli kännissä” olen vapautunut jo noin 15 vuotta sitten. Onhan totta että esim. monissa juhlissa kaikki eivät todellakaan juo tai juovat hyvin kohtuullisesti muutaman tai tyytyvät onnittelumaljaan, onpa osa täysin mehulinjallakin. Tätä ei tosin huomaa jos itse on heti kättelyssä hieman hönössä. Itselläni on laaja tuttava- ja ystäväpiiri duunarista lakimieheen ja kaikkea siltä väliltä, tähän ystäväpiiriin mahtuu niin oikeita alkoholin kohtuukäyttäjiä, lasin pari vuodessa ottavia kuin suurkuluttajia ja alkoholisoituneitakin (nämä muutamat selkeät holistit eivät kyllä itse tätä yleensä myönnä tai ”ole huomanneet ongelmaa olevan”). Tunnen minä myös pari kolme raitista. Noh joka tapauksessa mun selittelyt on tässä elämässä selitelty ja toden totta, on ollut useita tilanteita että juomattomuuteni on joitakin häirinnyt, se ei olisi ollut heidän mielestään ollenkaan suotavaa käytöstä. Enkä nyt puhu mistään ”juomapiireistä” kun sellaisissa en ole koskaan ollut, sellaisia piirejä en edes tunne. Muutama tuttavuus (ystävistä ei kai tässä yhteydessä voi puhua) on tullut tiensä päähän koska mulle ei maistu, kyläily on ”lyhentynyt”, on intetty et ota vähän miksi et voi ottaa jne, edes autolla liikenteessäolo ei ole ollut hyvä ”syy” koska taksit kulkee ja auton voi aina hakea huomenna… Voin kyllä sanoa että alkaahan se ärsyttää jos illan aikana tyrkytetään ja tyrkytetään, yhdellä sanomisella pitäisi sivistyneen ihmisen ymmärtää :slight_smile:

metsänreunan mies kirjoitti taas niin osuvasti: Osa selittelyntarvetta voi olla myös omassa päässä. On ihmisiä joille tuntuu olevan tärkeää että “kaikki muutkin” juovat … eiköhän se kerro enemmän heistä itsestään kuin tuttavapiiristä joka juo tai ei tai joskus ottaa ja joskus ei tai miten vaan.

en muista koskaan koneneeni minkäänlaista tivausta juomisen suhteen. että kyllä sitä ny yhden voi aina ottaa. voi toki olla että niinkin, että tällaista on saattanut käydä mutta ilmeisesti en ole vaan reagoinut koko läppään.
entä tämä Ginnin kokemus: ystäväpiiristämme eräs naispuolinen kommentoi; “No eihän teidän kanssa sitten voi seurustella”. :laughing:
repeäisin varmasti ääneen.
mistä hitosta näitä tyyppejä oikein ilmaantuu? eivätkö he seuraa yhtään aikaansa? että nykyaikana on yksinkertaisesti noloa esittää moisia ehdotuksia taikka kysymyksiä että mikset juo?

tuon allekirjoitan minäkin että joskus nuorena sitä ihan oikeasti kuvitteli “kaikkien juovan” :unamused:

Joo, Metsänreunasta tuli hyvä huomio, että selittelyntarvetta voi olla myös omassa päässä. Eilen oli työpaikalla pikku kekkerit ja kuoharia tarjolla. Laseja oli pöydällä pitkä rivi, ja kun sanoin sitten tarjoilijalle että otan alkoholitonta, hän oikein varmisti ääneen että ”alkoholitonta” ja lähti hakemaan sitä jostain kilometrin päästä. Holiton oli muovipikarissa ja holi tietysti lasissa. Kun sitten kilisteltiin työkavereiden kanssa, tuntui että se muovipikarista lähtevä kolahdus oikein alleviivasi sitä, että onpas tässä ankea tyyppi.
Jos olisin sinut juomattomuuden kanssa, en olisi varmaan kiinnittänyt paljoakaan huomiota koko asiaan. Mutta minulla on selvästi vielä vähän totuttelemista tähän.

Onhoan noita, V-tyylin kuvaamia alkoholintarjoajia. Ihan kuin mielenosoituksena laitetaan alkoholittomat juomat erilleen, ja mielellään siten että niiden saaminen on pikkuisen vaikeampaa… ja tosiaan, törkeimmät osaavat etsiä vielä muovipikarin korostamaan temppua.

Ihmettelen kyllä, jos jollain työpaikalla noin menetellään. Ehkä siihen olisi vaikkapa työsuojeluvaltuutetun syytä joskus kiinnittää huomiota, hänelle nimittäin tuollaisetkin asiat kuuluvat.
En ole taas muutamaan vuoteen ollut edes minkään firman pikkujouluissa -näissä parin miehen ämpärifirmoissa kun ei juuri sellaisia järjestellä- mutta viimeiset muistikuvani yhden ison kunnallisen liikelaitoksen pippaloista ovat sellaiset ettei alkoholia mitenkään tyrkytetty, vaikka sitä ruuan kanssa olikin tarjolla. Ihan yhtä komeasti oli esillä, vettä, kotikaljaa, mehua,maitoa…

Tässä muuten on meille, entisille ongelmaisille ja ongelman itse välttäneille ihan luonteva vertaistuen, vaikuttamisen, ongelmien torjunnan ja ennaltaehkäisyn paikka (jos semmoinen sattuu mieleen tulemaan kun oman ongelman puutteessa ylimääräistä aikaa ja tarmoa jää)
Meillä jokaisella on aina silloin tällöin mahdollisuus vaikuttaaa pienten tai isompienkin tilaisuuksien järjestelyihin. Kissanristiäisistä urheilutapahtumiin ja synttäreistä mielenosoituksiin… niissä eteen tulevissa tilanteissa pääsee aina joskus vääntämään hommaa pikkuisen päihdeongelmien ehkäisyn puoleen -ja ihan ilman mitään vaahtoamista raittiudesta tai alkoholismista, ihan rauhallisella asiallisuudella.

Hyviä ajatuksia edellisissä kommenteissa: toisaalta selittelyntarve omassa päässä ja valheellinen käsitys, että ”kaikki juovat”, toisaalta myös joidenkin kanssaihmisten huono asenne. ”Eihän teidän kanssanne voi sitten seurustella”, voi jeesus.

Minulla se on nimenomaan tuo selittelyntarve omassa päässä. Muuten ei ole ollut suurempia houkutuksia. Miten helppoa olikaan, kun käytiin viikonloppuna konsertissa eikä tarvinnut busseja tai takseja miettiä, kun tiesin olevani ajokunnossa koko illan.

Edelllisellä viikonloppuna työreissulla olin illallisella ihmisten kanssa, joita en tuntenut entuudestaan. Kun tuli puhetta ruokajuomista, sanoin vain että en juo alkoholia. Se tuntui omituiselta, ihan kuin olisin valehdellut tai esittänyt jotakin. Teki mieli jatkaa selittämistä: ”Tai olen minä juonut vaikka kuinka paljon, mutta nykyään…” Mutta olipa kiva lähteä sen jälkeen nukkumaan ja herätä seuraavana aamuna työpäivään, ilman että tarvitsi miettiä mikä on olo tai haiseeko vanhalle viinalle.

Minulla tämä on selvästi jotenkin omaan identiteettiin ja toisten ihmisten kanssa seurusteluun liittyvä juttu.

Viikonloppuna taas edessä vastaava tilanne, iso työ on saatu päätökseen ja sitä mennään juhlistamaan illalliselle, on 6-8 ihmistä, sekä puolituttuja että tuntemattomia ja julkiset juomatilaukset edessä. Nyt ehkä vähän pahempi juttu siinä mielessä, että tässä porukassa on myös ihmisiä joiden kanssa on joskus tullut ryypättyä ihan reilustikin.