Pitää olla rohkea lopettaessaan juomisen!

Olen työelämän täydessä kiidossa oleva nelikymppinen mies, jota juominen on haitannut jo jonkin aikaa. Alkoholin rentouttava vaikutus on ollut aina mahtava. Siksi kai sen omaksi taikajuomakseni olen heti alkuunkin ottanut. Mutta kun se ei enää jää siihen hiprakkaan(jos koskaan on jäänyt), pitää ottaa enemmän ja jos aika sallii, niin humala jää päälle. Selväksi työpäivän ajaksi ja illalla taas pienet… Olen alkanut kokemaan juomiseni jonkinlaisena ongelmana, oikeastaan jo vuosia sitten olen ajatellut juomiseni olevan itsetuntoani alentava. Viime kesänä päätin, että mua ei enää humalassa nähdä, mutta toisin kävi. Työreissulla en osannut sanoa ei. Reissu meni hienosti, mutta vanha juomakulttuuri palasi. Ei ollut mitään syytä, jonka olisi kavereilleni valehdellut tai kertonut juomattomuuteni syyksi, paitsi tietysti se, että olen alkoholisti. Sitä en halunnut sanoa. Olisi lyöty leimakirveellä “luuseri”.

Uusi vuosi, uuset tavoitteet ja uudet yritykset. Nyt ollaan oltu 3 kk juomatta. Työreissujakin on jo alla, kuten on parit isommat synttäritkin. Yhtään en ole ottanut, mutta on se vaan ihme, ettei suomalainen usko, jos sanoo olevansa ilman viinaa. Yksinkertaisesti sitä tyrkytetään jopa vittuilun saattelemana. “Kai sinä nyt kahvin kanssa konjakit voit ottaa”, “minä en ymmärrä, että ei juo kun ilmaiseksi tarjotaan”, “on se ikävää, ettei yhtä voi ottaa”. Siinä vähän kommentteja, joita saan kuulla juodessani alkoholitonta juomaa(vettä, mehua, kahvia tms.). Olen vahva mies, mutta juomistaan lopettavana kommentit ovat melkein liikaa, valitettavasti. Pohdin heikkona hetkenä, että jos sen yhden juon, niin ei tarvitse vittuilua kuunnella. Mutta en minä juo, en riskeeraa tätä mielettömän hyvää fiilistä, lisäksi koen tämän itselleni tärkeänä kysymyksenä, enkö osaa sanoa ei, olivatpa muut mitä mieltä tahansa? Kyllä minä osaan, siitäkin huolimatta, että joku pitää minua entisenä juoppona. Ihan sama, oikeassahan hän onkin :slight_smile:

Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia lopettamisen suhteen? Miten olette ne selvittäneet? Minulle vastauksilla olisi paljonkin merkitystä, olenhan pian menossa työreissulle Tallinnaan…suhdetoimintaa, johon kuuluu perinteisesti viinan juomista. Kannattaneeko etes mennä?

Tervehdys,
jaa-a, ei ole minulla kokemusta suuremmasta tyrkyttämisestä. Riippuu varmasti paljon alasta ja siihen liittyvästä oheistoiminnoista miten tuon asian kanssa on. Voisiko olla niin, että tietyt usein aika miesvaltaiset alat ovat sellaisia, että niihin liittyy kosteahko alkoholikulttuuri kylkiäisenä? Oman työn puolesta myöskin reissuja (alani ei perinteisesti niitä sisällä) ja kosteitakin tilaisuuksia ollut, mutta ei niissä ole ollut tähtiin kirjoitettuna, että kaikki juovat. Ei edes silloin kun vielä join itse. Täällä on jokunen mies kirjoitellut samasta aiheesta, mutaakseni Prossalla ainakin oli paljon reissuja ja niihin liittyi alkoholi ja hyvinhän tuo on niistä selvinnyt. Kysymys on kuitenkin pohjimmiltaan siitä omasta raittiuspäätöksestä ja halusta pysyä siinä, viinaahan on maailma pullollaan. Ei kai työhön kuuluvalta matkalta poiskaan voi olla, niin että ei muuta kuin oman raittiuden vahvistamista ajattelun tasolla ja valmistautumista sanomaan kaksi pientä sanaa; ei kiitos. :smiley:

Kyllä raitistuminen rohkeutta vaatii, sen olen huomannut. Ensiksi sen myöntäminen, että juttu on lähtenyt lapasesta, häpeän sietäminen ja sitten vielä suomalaisen kulttuurin paineen kohtaaminen -monin paikoin pienissä maalaiskylissä ja työläiskaupungeissa ne määräävät, jotka juovat -naiset ja raittiit hihhulit olkoot hiljaa.

Raittius katsotaan monestikin heikkoudeksi -ei kestänyt juoda. Isäni puhuu monesti tästä ja painaa äitiäni maan rakoon. En itse nainut samanlaista miestä, vaikka hän juokin -mutta isäni mielipiteet voittivat omani -ja aloin juoda, että olisin hyväksytty seuranainen, saisin ystäviä uudessa kaupungissa jne.

Tämä on vain yksi syy miksi omasta mielestäni aloin juoda. Itsetunto oli niin heikko, että peilasin ajatuksia muilta. Oli muitakin syitä, kun tulin riippuvaiseksi humalasta -mutta olen riippuvainen myös hyväksynnälle. Ilman hyväksyntää -uudessa työpaikassa, ihmisten edessä -olin ahdistunut.

Minä en ole silti uhri. Olen valinnut itse tieni, arkuuttani. Kukaan ei kaatanut viinaa lasiini, minä itse sen tein. Tein kaiken itselleni ja itseni kautta kaikkein rakkaimmilleni. Osasin sanoa ei, unohdin sen taidon. En suojellut itseäni, enkä lapsiani.

Juova ihminen tässä on se heikko. Hän ajattelee, että tuo parempi ajattelee nyt hänestä pahaa, kun ei juo seuraksi. Siksi hän tyrkyttää. Sisareni suuttui minulle baarissa, kun en humaltunut -hyvä ettei käynyt kimppuuni ja lyönyt tuopilla päähän. Samanlaista vihaa olen kohdannut joskus hyvin uskovaisilta ihmisiltä. Siksi fanaattinen uskonnollisuus arveluttaa minua.

Kyllähän muutamat sukujuhlat kesällä pistävät vähän miettimään, kannattaako mennä -mutta en minä siellä ainut raitis ole. On siellä mummo ja muutama tenava seurakseni. Eikä siellä tarvitse olla koko iltaa -raittiilla on avaimet. :slight_smile: Muut soittakoon taksin.

Ei kiitos ei aina riitä, mutta eikähän viesti mene perille, kun näkevät sen myös tarkoittavan sitä :slight_smile: Olen vahvistanut mieltäni käymällä ryhmissä ja opiskellut aihetta kurssilla. Nyt asia alkaa olla itselle selvä, toivottavasti mieskin (myös jatkossa). Olen ajatellut pitää kiinni tärkeimmästä, eli olla otamatta sitä ensimmäistä, koska muuten tie on taas auki samalle juomiselle. Helppoa, kun ei anna mielen pettää itseään, vaikea vaan pitää se mieli pois alkoholista, kun siihen törmää joka paikassa.

Etäisyys alkoholiin kasvaa päivä päivältä, kunhan se pää vaan pysyy selvänä. Alkuun minäkin näin alkoholia joka paikassa ja nyt vajaan kahden vuoden raittiuden jälkeen yllättäen en enää näekkään, vaikka mikään ympärillä ei ole muuttunut. Alkoholia on täsmälleen samoissa paikoissa ja tilaisuuksissa näkyvillä ja tarjolla, kuin raiitiuden alussakin, mutta se ei vaan kiinnitä huomiotani enää kovinkaan paljon. Alkoholin merkitys elämässäni on pienentynyt, kieltäytymiset tulevat automaattisesti tai tilanteet hoituvat muuten täysin luontevasti. Hyvinhän sinulla kuulostaa olevan homma hanskassa raittiuden vahvistamisen kannalta. Aika hoitaa loput. :smiley:

Itse olen kyllä töissä törmännyt tilanteisiin, jossa juomattomuus on huomioitu näkyvästi ja isoon ääneen. Ja vaikka olen yrittänyt esim. tervetuliaismaljaa kohottaa huulille muodon vuoksi tai antanut kaataa viiniä lasiin, kyllä silti on lauottu ja ihmetelty, kun ei maistu. Ja juuri tuo, eikös nyt vähän voisi ottaa. Ja monesti tilaisuudessa, jossa on autoilijoitakin, ei ole varattu mitään alkoholijuoman vaihtoehdoksi. Olen antanut kyllä näistä palautetta, ja enää en ole yhtä hämilläni, mutta kyllä se, ettei ota yhtään, herättää hirveästi kummastelua. Ihan turhaan selitätte, ettei kukaan huomaa. Ihan piireistä riippuu, mikä on suhtautuminen. Mutta, jos on päättänyt, ettei ota, on sitten kaksi vaihtoehtoa: ei mene ollenkaan tai menee, eikä ota. Jos joku utelee, kannattaa sitä varten miettiä vastaus valmiiksi. Olen ajatellut joskus täräyttää vastaukseksi, etten ota, koska mulla on lääkekuuri meneillään. Ai mikä kuuri? No antabus…

Onnea yritykselle! (Onko yritys oikea sana, sehän sisältää pienen epävarmuuden mahdollisuuden?) Tuo kieltäytyminen saattaa tosiaan olla ongelma. Tässä joitakin mitä minä olen käyttänyt, riippuen tilanteesta:

  • Eikiitos, ei tänä vuonna (otetaan vitsinä, mutta usein menee läpi.)
  • Olen autolla / lääkekuurilla. Jos rypeavat kyselemään tarkemmin, niin kiertelen asiaa. Silloin arvelevat, että olen saanut sukupuolitaudin ja siihen penisiliinikuurin. Ja maine sen kun kasvaa.
  • Ei kiitos. Katsos jokaisella ihmisellä on määrätty määrä viinaa, jonka hänen täytyy elämänsä aikana juoda, ja minä olen jo juonut sen.
  • Vietän tipatonta tammikuuta - helmi- maalis- jne. Tai tipatonta tätä vuotta.
  • Ei kiitos. Mitä korkeampitasoisempi paikka, sitä paremmin se menee perille, isännät / tarjoilijat ovat tottuneet, että on ihmisiä, jotka eivät periaatteen, uskonnon, sairauden takia voi tai halua ottaa. Esimerkiksi kun olimme viime kesänä Italiassa viinitilalla kuuntelemassa esitelmiä viininvalmistuksesta ja juonnista ja seurasi maistajaiset, niin kieltäytymiseni ei herättänyt pienintäkään ihmettelyä. Valitettavasti kaikki työkaverit eivät ole yhtä kansainvälisiä.

Eiväthän nuo selitykset valitettavasti aina mene läpi. Silloin täytyy päättää, kannattaako mennä tilaisuuksiin, missä alkoholinkäyttö kuuluu pakollisiin kuvioihin. Monta kertaa niissä ei selvin päin viitsikään olla. Toisaalta yllättävän monta kertaa olen ollut tilaisuuksissa, missä on viinaksia käytetty, mutta minun kokis-linjani ei ole latistanut minun tai muiden tunnelmaa. Kaiken lisäksi pyydettiin mukaan seuraavalle reissulle. Olisikohan pyydetty tai edes päästetty, jos olisin ne “pienet” ottanut!

Eiköä sitä voi muka oikeasti sanoa: VITTUAKO se teille kuuluu?? :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth: Mua ei ainakaan yksikään määrää juomaan - eikä myöskään yksikään määrää olemaan juomatta! Kaikenmaailman selittäjiä ja totuuksien laukojia on koko maailma täynnä… “minun Totuuteni on ainut Totuus” Jos kerran haluaa olla raitis ja joku tulee sulle viinaa tyrkyttämään niin sano suoraan että työnnä suolees se viina. tai sitten jos päätät ottaa sen niin sitten otat. Ihmisiä ei tule pelätä vaan kävellä jokaisen yli henkisesti jonka vaan voit litata! Tässä elämässä pitää olla KOVIS! täällä ei pehmopellet pärjää!

Jaa, lähilämpäreeseenkö sitä sitten pitäisi hypätä?, jos ei satu olemaan kovis?

Virallisessa porukassa työkuvioissa ei paljon v1tt14 viitsi huudella, kyllä se on vaan asiallisesti todettava, että kiitos, mutta ei kiitos.

Wika:n kommentit ovat, kuin omat kokemukseni. Riippuu ihan piireistä, miten juomattomaan suhtaudutaan. Silloin kun vielä itse join, otetiin toisen runsaasti käyttävän miehen tipaton tammikuu oikein puheeseenkin mukaan. Paikalla oli noin 50 henkilöä. Aika alistavaa, sanoisin…minua hävetti puhujan puolesta.

Kovakin pitää olla tässä maailmassa, heikotkin pärjää, kun niitä ei litata. Toinen juttu on se, että asiallisesti pitää voida kieltäytyä alkoholista…huutaminen on vain osoitus siitä, että aihe on itselle ongelma. Huumori on aina hyvä ja tuo “tänä vuonna ei enää” on varsin sopiva :slight_smile: Montaa kuukautta en viitsi lääkekuurilla olla :wink:

Hahaa… olenkin pystynyt siihen, mihin en aiemmin uskonut kykeneväni. Olen ollut ilman alkoholia jo 4 kk. Tarjouksia on tullut, mutta olen hyvin sujuvasti jättänyt ne noteeraamatta ja mikä parasta, olen välttynyt kiusallisilta keskusteluilta.

On se vaan hienoa olla selvänä, vaikka ei se humalassa oleminenkaan aina niin pahaa tehnyt. Aikansa kutakin ja muutosta ei saa, jos ei vanhasta luovu. Alussahan tämä oli vaikeaa, mutta nyt helpompaa, eikä enää halua edes ajatella ottavansa… Juhannus tulossa, uskaltaisikohan sitä appivanhempien mökille mennä, vai tekisiköhän sitä vaan jotain muuta, niin välttyisi taas kiusauksilta :slight_smile:

Vaikka tämä aika on mennyt aina vaan helpommin, niin pelkään kuollakseni tilannetta, että ottaisin sen “ensimmäisen”. Samalla tulee rima alemmas(=alas) ja ehkä sama kierre lähtee päälle…lopetan taas sitten huomenna. Se on yhdestä kiinni, vaikka se sillä kertaa siihen jäisikin. Mutt apitää nauttia tästä päivästä, onhan magee ilmakin :smiley:

Miten voi olla niin vaikeaa ja apuakin on vaikea saada. Perhekään ei ota tosissaan, tai sitten ei uskalla itse huutamalla huutaa sitä apua. Nyt just sitä kaipaisin, mut oon niin yksin. t. Maija 56

En kyllä osaa sinua auttaa kun en tiedä sinusta mitään mutta soita AA:n auttavaan puhelimeen :open_mouth:

Niinpä, Maija. Ehkä sinun pitäisi kertoa ongelmastasi vähän enemmän, täällä kyllä yritetään auttaa kukin parhaansa mukaan. Kirjoita lisää, täällä se on turvallista koska olemme nimettömiä kaikki.

Maijalle tsemppiä, kyllä se onnistuu, kun työnään ottaa. Voisin kertoa, mitkä ovat minua auttaneet lopettamisessa. Yksi on se, että oikeasti halusin lopettaa ja ajattelin tekeväni sen eteen ihan mitä vaan. Maksoin yksityiselle klinikalle, kun ei minusta ollut mihinkään yleiseen menemään. Siellä opin paljon lopettamisesta, vaikka sama tieto olisi tullut muutakin kautta ja ehkä ilmaiseksi.

Alkoholisti tai ongelmakäyttäjä ei juomatavoiltaan parane, jos juominen on itselle liikaa, niin korkki kiinni, eikä yhtään tippaa enää. Sen eteen pitää tehdä kaikki, että se onnistuu. Heti kun alkaa antaa itselleen myönnytyksiä, niin se on sama mennä reilusti baariin. Kohtuukyttäjää(mitä se sitten suomalaisessa juomakulttuurissa onkaan) ei ongelmakäyttäjästä tule. Lopettamiseen todellakin tarvitaan sitä jalkatyötä, pitää mennä vertaisryhmiin, oikeasti pitää ja sitä aikaa on! Ihan sama onko ryhmä yksityinen jai joku muu, mutta sinne pitää mennä, tuntu miltä tuntu. Joillekin se on paikka, johon pitää mennä jokapäivä. Sitten kun on päästy alkuun, niin pitää keskittyä elämänhallintaan. Pienetkin parannukset auttavat. Itselleni liikunta on ollut nro 1. Kohta ollaan maraton kunnossa.

Nämä toimivat minulle, mutta jollekin toiselle toimii jotkut muut asiat. Mutta kun ekaa ei ota ja käy ryhmissä keskustelemassa ja on rohkea päätöksessään, niin onnistuu varmasti. Kaikki ei toivu, mutta ne toipuu, jotka hoitavat itseään, mitä sitten siihen tarvitaankin. Toivotan onnea kaikille toipujille ja koska tämän hoitamisessa pitää olla itsekäs, niin myös itselleni.

129 päivää ilman alkoholia. Pitkä aika, pidempi kuin koskaan ennen. Välillä tulee ajatus, että kun tämä juomattomuus on näin helppoa, niin kait sitä voisi muutamat huurteiset ottaa. Onneksi taas lueskelen näitä tuoreempien lopettajien kokemuksia, joista omat muistonikin palaavat. Kauheita aikoja, olipa sitten kännissä, sitä suunnittelemassa tai krapulassa. Menee kaikki ihan päin persettä, kun juo. Aamulla kun uimahallista jo 7:30 palailin, niin siinä hallin edustalla pari juoppoa sopivat putken lopettelemisesta, tuskin kokonaan juomistaan kuitenkaan. Säälitti ja samalla vahvisti valintaani ja sen hyvyyttä. Kyllä se juominen on vaan niin hanurista, vaikka ei raittiita ihmisiä jokapaikassa “suvaitakaan”, niin ei haittaa! Parasta tässä raittiudessa on kai se, ettei tarte itteensä hävetä. Miten halvalla sitä onkaan itsensä myynyt.

Juhannusta pukkaa ja minä saan olla juomatta, toisin kuin edellisinä vuosina, jolloin “piti” vielä juoda. todella piristävää ajatella, että Juhannuksen jälkeinen maanantai tulee olemaan minulle mukava viikon alku, toisin kuin monelle muulle. Suomalaiset “kohtuukäyttäjät” ovat ma-aamuna heikossa hapessa. Jotkut keksii selityksiä kolhuilleen, jotkut jatkaa vielä “yhden päivän” ollen saikulla, osa makaa jopa sairaalassa. Onneksi sentään suurin osa saapuu töihin… Kaikki kommellukset pitää kuitenki tehdä, vaikka lopputulos(ainakin osin) on etukäteen hyvin tiedossa ja ehkä muistissakin. Nuo kaikki voisivat olla myös minun juomiseni lopputulemia, jos alkoholi olisi vielä juomalistoillani. Ei pelota juhannus, eikä haittaa vaikka muut juovat, mutta todella mahtavaa, että minä saan olla selvänä. Se on kyllä mageeta!
Hyvää Jussia kaikille lukijoille!

Nollilla!!!
Sitä arvostaa terveyttään vasta, kun sen menettää. Itse voisin sanoa toisinpäin, sitä arvostaa terveyttään, kun sen on kerran juomalla pilannut ja saanut takaisin olemalla juomatta ja lisäksi urheilemalla. On hienoa olla ilman viinaa ja kun se vielä sujuu näin mukavasti, niin mikäjottei! Jussina sattui taas kaikenlaista(tosin ei minulle) ja melkein kaikissa jutuissa oli alkoholi mukana. Tupakka, viina ja huumeet saa monen ihmisen pauloihinsa. Jos minulla nyt yhtään järki pysyy päässä, niin ainakaan noihin en enää alistu. Ei mikään, eikä kukaan saa minua siihen. Toivottavasti lankeemus ei käy ylpeyden edellä :wink:
Mukavaa kesää kaikille!

Onnittelut! Sinä olet todella selvillä vesillä ja nautit siitä. Hyvä lukea näistä onnistumisista ja uudesta elämästä ilman alkoholia. Minua tuo Karhu herra väijyy vielä kaupoissa. On se kumma kun laittavat niitä tölkkejä joka paikkaan, ei riitä että ne olisivat siellä juomaosastolla, vaan jo kun ovesta tulee sisään, karhu tuijottaa :open_mouth: . Viimeeksi kauppareissulla tuijotti niin vaativana, että minun ohitseni et kyllä kävele :imp: . Ajatteli pyytää vartijaa jo apuun ja tuekseni kun tuntui, että niitä karhuja vilisteli siellä ja täällä. Lopulta ostin herrasväen pipareita ja näytin karhulle kieltä. Nyt on tyyli muuttunut :smiley: .
Vaikka vitsailen asialla, oikeasti kun käyn joskus keskellä työpäivää kaupassa katson kaihoisasti karhua ja ajattelen…yksi…yksi vain…mutta tietenkin kävelen ohi ja hoidan työni, mutta ennen vanhaan meillä oli karhun kanssa treffit heti töiden jälkeen. Nykyään…minulla on itseni kanssa treffit töiden jälkeen :smiley: .
Hyvää jatkoa!

Kiitos viestistä peppi9!
Karhut ja muut viinakset kummittelevat aikansa, mutta kuten moni on minullekin sanonut, ei ne kummittele, kun aikaa kuluu. Sama se on kieltäytymisten kanssa…ajansaatossa siitä tulee luonnollisempaa ja ryhdikkäämpää. Pelkkä “en nyt juo”, näyttää todella riittävän. Itse olen juomattomuuteni naamioinut treenaamisen syyksi ja jatkan tarinaa myöhemmin pitkällä tauolla, jota en vaan raski katkaista. Suon tuon valheen polun itselleni tässä minulle tärkeässä päätöksessä. Voisinhan toki olla avoin kaikille ja kuuluttaa olevani alkoholisti, mutta sehän olisi työikäiselle miehelle naula työssä etenemisen arkkuun.
Pakko toki myöntää, että paljosta luopuu, kun nousuhumalat ja lyhyet “omat lomat” ovat jääneet pois. Mutta kun puntit laittaa rinnakkain, niin selvänä olo voittaa. Ja ajattelenkin, että minä olen osani juonut.
Tänään on lepopäivä, huomenna salille ja ylihuomenna piiitkä juoksulenkki. Ei muuten toteudu raskaat treeniviikot kohtuukäyttäjiltäkään :wink:
Terveyttä, hyvää vointia ja raittiita päiviä!!