PISTE

Saavutin vihdoin sen pisteen kun itseinho, itsehalveksunta ja viha otti vallan mun elämästä. Olen loukannut läheisiäni pahimmalla mahdollisella tavalla ja vielä yritän oikeuttaa itselleni ne teot.

Ilman tota lasta mun elämässä, olisin jo poistunut oman käden kautta, se on varma. Viime viikon lauantaina olin lähdössä kävelemään vilkkaasti liikennöidyn kadun yli. Satoi, oli pimeää ja olin pukeutunut täysmustiin. Ei mua oltais huomattu ajoissa. Ei millään. Ajatus lapsesta sai mut sitten pysähtymään. Ajatus pyörii päässä päivittäin, mutta enmä jaksa välittää. Itse olen syypää tähän vihaan, suuntaan sen siis itseeni.

Nämä viimeiset 4 vuotta juonut itsen tajuttomaan tilaan, ja vaikka tiedän joka kerta aloittaessani että sama on edessä, en osaa hillitä juomistani. Kuvittelen kait ettenhän mä nyt. Mut saatana sentään, ketä mä yritän huijata?! On tullut tehtyä hölmöyksiä joita en edes muista. Ennen tuli sentään jonkun sortin raja vastaan ja osas rehellisesti sammua,

Viimeisen vuoden oon käyny A-klinikalla, ei tulosta. Tai nojoo, enmä enään kotona juo kun muksu on kuvioissa. Itsekin alkoholistin lapsena tiedän ettei se ole mitään kivaa katteltavaa. Faija vei meitä mukanaan sen ryyppyremmeihin keskellä yötä kun mutsi oli töissä, kytät kävi joka viikko rauhottelemassa tilanteita. En mä mun muksulle sellaista halua.

Siks mun varmaan pitääki “nollata” kun sen hetki mulle suodaan. Mitä muutakaan yh voi tehdä vapaa-ajallaan? Eihän tässä maailmassa ole mitään muuta kuin alko ja lähibaari. EIHÄN??? Niin ja tää inho itseäni kohtaan.

Nyt en ole juonu viikkoon, “enkä tällä hetkellä haluaiskaan juoda”, right. Hain terkkarilta nukahtamislääkkeitä koska mä sain idean miten selvitä tulevista vapaista. Tätä en tietenkään sille sanonut, mutta täst edespäin kun vapaat alkaa mä nakkaan napin naamaan ja nukun ne vapaat pois. Jos nukun, en voi juoda, TA-vitun-DAAA!
Rauhoittavia olisin tietenkin kans tarvinnu, mutta en kehdannu sitten niitä pyytää.
Jos kaverilta sit sais niitä. Mun on pakko saada jotain ettei hermo ala kärähtää.
Mun mielestä tämä on älyttömän hyvä idea. A-klinikalla ne hokes koko ajan sitä et pitäis totutella aivot eroon alkoholista, no näinhän se tapahtuu :smiley: Joo joo, pian kroppa huutaa nappeja mut entä sitte? Näillä mennään ja kuukauden päästä voinkin jo katella kirkkain silmin uutta vittumaista minää. Lääkeriippuvaista elämäänsä kyllästynyttä petturia.

Moikka!

Mulla oli kanssa ei-kovin-kauan-aikaa-sitten samanlainen ajatus - jos nukun, en voi juoda. Kahdesta pahasta pienempi, tavallaan. Haluaisin jotenkin viestiä sitä, että luin jokaisen sanasi enkä varmasti tiedä, miltä susta tuntuu, mutta tiedän, miltä musta tuntui vastaavassa tilanteessa ja se oli perseestä. Se on edelleen ihan sikaperseestä. Voimia oikeesti jatkoon ja kirjoittelehan taas, kirjoitat hyvin ja mielelläni (no niinku täällä kukaan olis lopulta mielellään, uaah) luen sun kirjoituksia taas. Laiha lohtu tää varmasti on, mutta joo, ainakin joku lukee ja kelaa, mitä sulle mahtaa kuulua.

Mitä sulle tänään kuuluu?

Kaikki myrskyt laantuu aikanaan, mutta se saatanan aurinko ei vaan mulle tunnu näyttäytyvän… Pitäisi olla tyytyväinen itseeni (ja kait mä vähän olenkin) mutta ilo on hävinny kaikesta. Ei ole mitään mitä odottaa. Ei ole perjantai-fiilistä, ei pätkääkään!

Kyllä Pikkususi taitaa tietää mistä mä täällä horisen ja LUULISIN että jokaiselle joka taistelee jotakin vastaan käy näitä tunnemyrskyjä läpi. Mun vitutus on nyt vaan muuttunut suruksi ja tyhjiöksi.
Kiitos kannustavista sanoista.

Kaveri kävi tossa viikolla, toi mulle valkohomejuuston. ISON valkohomejuuston. Valkohomejuusto on mulle yhtäkuin pullo, tai kaksi, punaviintä. Mä kelasin käydä alkossa hakee jonkun alkottoman, noh välähti vaan että maistoin joskus aikoja sitten ja täyttä paskaahan se on. Ehtoollisviintä perkele, hirveetä. Kuin jois makeaa verta. Hyi öyks.
Hain sitruunavissyä sitten. Söin sen valkohomejuuston(ja kaikkea muuta asiaan kuuluvaa mässyä) tänä iltana ja kyytipoikana tosiaan se fucking vissy. Olen 35 ja ensimmäistä kertaa eläessäni söin homejuustoja ilman viintä. Kokemus. En osaa sanoa vielä oliko hyvä vai huono. No ei ainakaan huono.

Tämä viikonloppu tulee olemaan kaikin puolin erikoinen. Olen ensimmäistä kertaa vuosiin selvinpäin lapsivapaana perjantaina. Jumalauta! 7vuoteen! Normisti tää olis menny niin että työaikana olisin hakenu pohjat/jatkojuomat alkosta. Suoraa töistä baariin, siihen vakioon missä kaikki hyvät tyypit istuu ja missä on aina helvetin hyvä meininki ja kaikki on ihanaa. Mulla olis jo filmi poikki tässä vaiheessa, ja kuvittelisin olevani tosi fiksu ja sexy. Joo, mä olisin jo varmaan pokaamassa jotain ihanaa idioottia. Mun ei pitäis pokailla ketään, kun on eräänlainen luottosuhde erääseen. Meillä on hyvä henkinen side. Tai ei enään sen yhden viikonlopun jälkeen kun mokasin, mut enivei… Parin tunnin sisään olisin jo sammunu. Aamu on sit luku sikseen. Ekat pari minuuttia menee shokissa, “mitä vittua eilen tapahtu? Mis vitus mä oon? Kuka…?” Ja sit korkataan alkon tuliaiset perjantailta, uuteen nousuun ja aivot narikkaan heti aamutunneilla. Nojoo, joskus venytän päivälle ton lauantai-aloittamisen.

Nyt mä istun vaan yksin kotona ja tunnen itseni yksinäiseksi. Kympiltä tulee muutama kaveri mut ne on BB talos, niin ei niistä niin paljoa iloa ole. Eikä ne tunne mua vaikka mä tunnen ne aika hyvin. Heh, paska läppä :wink:

Oikeesti, nyt tajuaa miten yksinäinen on. Miksei ne hyvät tyypit ja ihana meininki lähibaarista voi tulla tänne mun kotiin? Olisko niin että alkoholi luo mulle illuusion koko baariskenen ihannuudesta, jooo…
Alkoholi ei ole kutsuttu vieras. Ei tänään.

Selviydyin. Olin koko viikonlopun selvinpäin. Sain olla lauantain tämän henkisesti tärkeän ihmisen seurassa ja se oli varmaan se mikä pelasti. Se että se ei ole hylänny mua. Sen seura ja meidän yhteinen henki.

Silti olen surullinen.

Hienosti voitettu taisto!

Ehkä sä podet suruaikaa kun joudut luopumaan alkoholiin liittyvistä rakkaista asioista. Tuttu baari voi olla rakas ihmisineen. Mutta hyvä kun sulla on se tärkeä ihminen jonka voit pyytää kotiisi. Ettei tarvitse ihan koko baaria pyytää kylään. :slight_smile:

BB- läppä oli muuten hyvä. :laughing:

“Oikeesti, nyt tajuaa miten yksinäinen on. Miksei ne hyvät tyypit ja ihana meininki lähibaarista voi tulla tänne mun kotiin? Olisko niin että alkoholi luo mulle illuusion koko baariskenen ihannuudesta, jooo…
Alkoholi ei ole kutsuttu vieras. Ei tänään.”

Terve

Hyvä, että olet liittynyt tähän seuraan. Tilanteesi ei ole mukava eikä siihen ole varmasti kenelläkään ulkopuolisella mitään patenttiratkaisuja. Kirjoitit tuosta baariympäristöstä ja sen ihanuudesta. Itselle tuli mieleen viimeiset kaksi opiskeluvuotta, jolloin tuli astuttua baariin ensimmäisiä kertoja vasta vajaa kolmekyppisenä. Ensimmäisen viinantilkan join muistaakseni 28 vuotiaana. Baari oli sen ikäisenä uusi kokemus. Ja kun löytyi se kantapaikka, jossa ei myydä halpaa kaljaa eikä musiikki soi eikä videotykki näytä TPS:n peliä, oli sinne niin helppo mennä rentoutumaan. Uutena kokemuksena tuli se, kuinka helppoa ihmisiin on tutustua ja kuinka kiva on istua loppuillasta hyvässä porukassa vaikka tulit yksin. Baarissa tuli asuttua viimeiset kaksi opiskeluvuotta ja rahaa kannettua tiskille laskujeni mukaan 10 000 euroa. Olisi sillä jotain muutakin tehnyt.
Valmistumisen jälkeen muutin pois eikä uudella paikkakunnalla ollut etäisyyksien vuoksi mahdollisuutta käydä enää baarissa jalan.
Aloin tissutella takapihalla työpäivän jälkeen tupakki huulessa ja nautin hiljaisuudesta hektisen päivän jälkeen. Ystävät oli kaikki 500 km päässä, joten yhteydenpito oli päivittäistä puhelinneuvottelua hands free- nappi korvassa pienessä sievässä. Baarielämän päätyttyä jäin kiinni tuohon kotona juomiseen mutta ns. kunnon humalajuominen jäi pois muutamia ylilyöntejä lukuunottamatta.
Vasta jälkikäteen tajusin millainen kupla koko baarissa istuminen oli ollut. Kaikki hyvät keskustelut ja hyvä meininki ja välillä suuretkin tunnustukset toverille olivat viinan aikaansaannoksia. Ei kai sinne baariin kukaan selvin päin tule iltaa istumaan. Mietin jälkikäteen, etten siitä koko porukasta ollut yhtäkään oikeastaan tavannut ilman lasia edessä. Ihmisten välissä oli aina viinan peittämä ohut huntu. Olen itse kärsinyt tästä itseinhosta yksin istuessa ja yksin tisssutellessa takapihalla, mutta kotipaikkakunnalle paluun jälkeen en ole enää baariin mennyt ja se on hyvä asia. Ymmärrän, että yksinhuoltajana kotoa pitää päästä tuulettumaan silloin kun mahdollisuus on mutta uskon, ettei oikea maailma löydy baarista.
Olen ylpeä siitä, että olet noin rankasti kuvaamassa tilanteessa pystynyt vain olemaan juomatta. Itse en ole siihen vielä pystynyt. Suosittelen, ettei liikaa turvaudu unilääkkeisiin tai rauhoittaviin, ettei niiden kanssa käy hullusti. Diapamkoukku on hankala tilanne jos siihen päätyy. Jos ahdistuksensa sietää ilman viinaa, kannattaa kokeilla Revia nimistä lääkettä, joka vie alkoholin mielihyvän, eli sulkee vaikutusmekanismit. Ei perustu rankaisuun kuten Antabus vaan siihen yksinkertaiseen mielihyvän katoamiseen ja jos yrittäisi juoda, ei mitään tapahdu.

Kolme viikkoa tulee tänään täyteen. Jos kestää vielä viikon niin on kuukausi täynnä. Siitä luulis olevan helppoa ja itsestäänselvää jatkaa vielä toinen kuukausi. Niin siinä varmaan käykin, että yritän pysyä selvänä. ja pysynkin. Itseluottamus kuivana pysymisessä on kasvanu.

Kuulin tänään miten musta puhutaan “kylillä”. Ei ollut kivaa kuultavaa. Tipahdin totaalisesti, mua halveksutaan. Ihmetellään miksi tämä yksi läheinen ihminen haluaa olla mun seurassa… Siis mitä vittua??? Mähän olen hyvä tyyppi, autan ja kuuntelen. OK, ehkä välillä itsekeskeinen, mutta kuka nyt ei olisi? Toisaalta ihan hyvä että sain kuulla, arvatkaa kiinnostaako sinne baariin enää mennä? Mä rupeen vetää Olkiluodon tyyliin JOS enään rupeen. Toivottavasti ei tarvi.
Toinen outo seikka on se että pari suht läheistä kaveria yllyttää mua juomaan, lähtemään kapakkaan, WHAT! Mä olen selvästi kertonu mun pyrkimykset ja molemmat on nähny useampaan otteeseen mihin kuntoon menen ja ovat molemmat saaneet osaa mun raivokohtauksista… Joka kerta joutuvat puuttumaan mun käytökseen ja pelastamaan mut itseäni vahingoittamiselta. Yksi pelasti mut saunasta kerran. Olin sammunu lauteille, sauna päällä. En tiedä miten kauan olin siellä kypsyny, mut kun tää kaveri yritti hakea mua pois niin helvetti repes. Mä siis haukuin sen pystyyn kun ei anna mun olla rauhassa :confused: Aamulla ihmettelin miksi on mulle vihainen. En tajua miksi ne haluaa mut juopoksi kastaa. Antais mun vaan olla.

Mä en millään keksi ratkaisua löytää iloa elämään. Vieläkin itkettää päivittäin, duunissa ei kiinnosta mikään, lapsen kanssa en jaksa tehdä mitään. Uni ei tule ilman lääkkeitä, ja niitähän mä napsin ihan huviksenikin. Juu, vähän kun ahdistaa on nukahtamislääkkeen aika. Ei ne toimi, pehmentää vähän oloa.
Saatana et on paha olla. On niin huono omatunto vaikkei ole tarvis. Vittu mullahan on morkkis vaiks olen selvinpäin! Morkkis kaikesta mitä olen tehny vuosien varrella.

Nyt mä tajuan mitä faija kerran tarkoitti. Se sanoi ettei se pysty ajattelemaan tekemiään asioita ilman että hajoaisi siihen paikkaan. Se dokaa kyl vieläkin, ja varmaan just siks ettei osaa käsitellä asioita.
Onneksi musta ei tule samanlaista.

Hienosti oot sinnitellyt, incomitatus. Onnittelut kolmesta (ja pian neljästäkin) viikosta! :slight_smile:

Ymmärrän pahan olosi ja sen, että menneisyyden tapahtumat painavat mieltäsi. Mutta oletko tullut ajatelleeksi, ettei niille kukaan enää mahda mitään, joten turhaa velloa morkkiksessa? Mieluummin pyydät rehdisti anteeksi niiltä keitä koet loukanneesi ja jatkat sitten puhtaalta pöydältä eteenpäin. Millään muulla ei loppujen lopuksi ole merkitystä, kuin sillä mitä teet nyt ja tulevaisuudeessa itsesi ja rakkaimpiesi hyväksi.

En taida osata pukea tätä sanoiksi kauhean hyvin, mutta toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan. Anna menneisyyden mennä menojaan, ja keskity parempaan tulevaisuuten! Kaikkea hyvää sinulle! :slight_smile:

“Mä en millään keksi ratkaisua löytää iloa elämään. Vieläkin itkettää päivittäin, duunissa ei kiinnosta mikään, lapsen kanssa en jaksa tehdä mitään. Uni ei tule ilman lääkkeitä, ja niitähän mä napsin ihan huviksenikin. Juu, vähän kun ahdistaa on nukahtamislääkkeen aika. Ei ne toimi, pehmentää vähän oloa.”

Terve ja onnitelut sinnittelystä ilman viinaa. Upeaa kuulla, että joku onnistuu tipattomuudessa. Tuo kertomasi elämän ilon puute on huolestuttavaa. En tiedä mitä kaikkea taustalla on, mutta alkoholi aiheuttaa lopulta valtavan määrän ahdistuneisuutta ja masennusta. Jos olo ei ilman viinaa korjaannu, kannattaisi varmaan miettiä hoitavaa mielialalääkitystä jos kuitenkin unilääkkeitäkin menee säännöllisesti. Ne kun eivät hoida kuin oiretta. Masennuksessa ei ole mitään maagista, vaiva siinä kuin närästys. Toisilla on siihen suurempi geneettinen alttius ja ympäristön tapahtumat vaikuttavat paljon puhkeamiseen mutta ei se ole kenenkään vika. Silloin kuin nuo aivojen tärkeät välittäjäainetasot ovat romahtaneet, ei se mieli useinkaan itsekseen ala kohentua vaikka päällä seisoisi, toki ei voi yleistää. Jos toimiva lääkitys löytyy ja aivojen biokemia palaa radalleen, niin itsellä on silloin helpompi keksiä keinot luovia pois pahasta olosta ja löytää niitä kiinnostuksen kohteitakin ja se unikin korjaantuu usein sitä myöden.

Kyllähän tähän mennessä olisi pitänyt helpottaa, ei se vaan helpota. 4 viikkoa kuivana nytte…
Valittelin siitä yksinäisyydestä, eipä enään. Nyt ei pahemmin kiinnosta seurustella ihmisten kanssa. Ei vaan jaksa kiinnostua parisuhde sotkujen selvittelyistä tai miten paljon jonkun pitäisi laihduttaa. Mulle avaudutaan kaiken sortin ongelmista ja ne kasautuu mun mieleen. Nyt ei jaksa sitä enää.
Söin aikaisemmin jotain mielialalääkkeitä kyllä, lopetin reilu vuosi sitten kun ei oikein toiminu. Raivareita ja alakuloisuutta oli silti. Ja jos ei ollu niin olo oli kuin nyt, tasasen tappavaa ilman ilonhuipennuksia. Antaa ne napit olla.

En tiedä onko tämä seuraava juttu kenellekään tuttua, mutta multa on hävinny halut lähes kokonaan. Mua ei tosiaan tee enää miele nussia…? Ennen panetti lähes päivittäin. Mistä tää voisi johtua? Luulis että pään kirkastuttua se vaan yltyis. Vai onko se tosiaan niin että naisen testo-taso nousee kun käyttää runsaasti alkoholia ja sitä mukaan vietit lisääntyy? sehän tarkoittaa sitä että musta on kehittymässä kiukkuinen pikkunilkki pihtari :frowning:

Viiko nro 5, pää alkaa kirkastumaan :slight_smile: ei vituta NIIN paljoa, siedettävästi. Eniten ottaa päähän se ettei mulla oo riihikuivaa yhtään sen enempää kuin ryypätessä, yhtä tyhjän kanssa toi rahojen kanssa pelleily. No enivei, mulla oli ihan asiaakin…

Yks juttu mikä nyppii tosissaan (aina valittamassa)

Ihmiset jotka päivittelee miten voisi lopettaa oman juomisens koska vaan, mutta nyt ei viitti kun ei ole tarvetta olla juomatta… Miten niin ei ole tarvetta? Sehän tarkoittaa sitä että ON TARVETTA JUODA jos ei tarvi olla ilman, vai mitä? Vedotaan vielä siihen että "olinhan mä pari vuotta sitten tipattomalla. Niin, pari vuotta sitten. Olet juonut sen pari vuotta joka hemmetin viikonloppu ja kuvittelet että tipaton on yhtä lastenleikkiä kuin silloin…? Jeah, right!

Miksi tämä nyppii mua? No siksi että kun lähden väittelemään asiasta, musta tulee aina se alkoholiongelmainen joka nyt on pakottanut itsensä kuivaksi, ja joka ei voi tippaakaan ottaa retkahtamatta. Ehkä totta, mutta en mä absolutistiksi ole pyrkimässä. Olen ottanut kontrollin viinankäytöstäni, ei sen enempää. Eikä mun tarvi sen enempää perustella syitä.

Tänään olen fuskannu. 3 x kympin tennaria, and I feel fabulous… Vielä kun toi imovane alkaa toimii niin avot.
Tänään on ehkä ollu paskin päivä tän 5 viikon aikana. Itsetuhoiset ajatuksen on ollu päällä aamusta lähtien. Istunu tääl kämpillä vaan. Muksulla on varmaan ollu tosi “hauskaa”. Kattoo ku mutsi vaan tuijottaa tyhjään tai pelaa jotain älyvapaita koukuttavia pelejä online. Kiva kertoo kavereille maanataina koulus miten kiva viikonloppu meillä oli. Vittu mä en enää jaksa ollu vastuussa kun en osaa itsestänikään huolehtia. Nää viikonloput on niin perseestä :frowning: haluaisin niin pois tästä. Lopetaa kaiken, mut en mä voi, ei mun kantti riitä siihen. Enkä mä muutenkaan. Nämä nyt vaan on ajatuksia joita pyörittelen, ei ne mihinkään johda.
Mä olen miettiny että nyt kun tästä alkottomuudesta on tullut arkea, niin olenko minä nyt sitten tällainen tyyppi? Tällainen antisosiaalinen synkkä ja angstaileva masistapaus? Mielummin olisin kyllä juopotteleva menevä ilopilleri. Kestän ne morkkikset silloin tällöin paremmin kuin tätä jatkuvaa pahaa oloa, kauanko tätä pitää katella?!

Nomutta, viinaan en ole koskenu, jipijei… :neutral_face:

No nyt on puukko poistettu kurkulta :slight_smile: Voin rehellisesti sanoa että on hyvä fiilis ja rallatus raikaa.
Tää nyt oli pakko kertoa etten keskittyisi vain valittamiseen ja elämän vihaamiseen.
Kuudes viikko raittiina :smiley:

Ja siihen se jäi…

Piste sinne piste tänne, kuka noita laskee? Tääkin viikoloppu on menny pojoja kerätessä ja jatkuu vielä. Aamulla töihin. Vittu kun ei vois paljoa kiinnostaa. Tätä se on ollu vähän aikaa. Siitä lähtien kun aloin kuvittelee olevani selvinpäin alkoi nää elämän turhuuden fiilikset, mitä vitun järkeä tässä on?! Käyt töissä, tuut kotiin, laitat safkaa, katot töllöö tai jotain mitä jengi nyt tekeekään, vkloppu tulee ja yritetään sit suorittaa kaikenlaista et jengi näkis miten aktiivinen ja aikaansaava on… MINKÄ VUOKSI? Ketä kiinnostaa?

Tätä mä pohdiskelen jatkuvasti ja se estää mua saavuttamasta sitä “mun juttua”. Miksi yrittäisin löytää sitä kun sillä ei kumminkaan ole mitään merkitystä?
Mä voin yhtä hyvin vaan linnoittautua kolooni ja juoda elämäni pois, vai mitä?

“Why? Because fuck you, that´s why”

Ite olin nuorempana melkeenpä 100% tollases tilantees. Ei se oo helppoo, mut niinkuin itsekkin olen vain näinäkin selvinä jaksoina joita minulla on esim nyt huomenna 3kuukautta täynnä, NIIN selvitän päätäni kunnolla käyn asioita läpi joita mietin humalassakin , halusin tai en niin pakko.
Mieli ja koko ukkohan täs alkaa olla taas kondiksessa, mutta kas kas silti toisinaan tulee jumalaton viinanhimo, joku palkitsemisen tarve näistä selvistä pitkistä viikoista. Viimeks ku palkihin itsee se johti sairaalan kautta katkolle :frowning:. Joten jos nyt yrittäisin etten samalla tavalla kuitenkaa palkitsisi.

Madtrue yrittää nyt sitten pitää linjaa suorana.

Itse laitan Pisteen tälle ketjulle. Mä olen niin saatana vihainen koko ajan ja kaikelle. Koko elämälle. Enkä halua sitä aina tuoda esiin.

Valoa kaikkien elämään toivon kumminkin.

ADJÖ…