Pirullinen alkoholi

Luulen, että minä kuulun tänne. Lueskelin eilen tämän alueen keskusteluja ja samoja ajatuksia pyörittelen päässä kuin moni muukin. En ehkä koe olevani alkoholisti, mutta en osaa käyttää alkoholia oikein. Testin mukaan kuulun suurentuneeseen riskiryhmään, millä nimityksellä se olikaan…
Olen 27-vuotias, kahden alle 5 vuotiaan lapsen äiti. Erosin tammikuussa lasten isästä/aviomiehestäni. Hän ei osaa käyttää alkoholia oikein. Mutta en puhu hänestä enempää. Tiedän, että en itsekään osaa, mutta minulla säilyy kontrolli ja järki siinä koska voin juoda ja koska en.
Ensimmäisen kerran olen juonut kännit 18 vuotis synttäripäivänä. Siitä lähtien joinkin pari vuotta monta kertaa viikossa. 22 vuotiaana tein positiivisen raskaustestin ja juominen loppui tietenkin siihen. Exän kanssa jokusen kuukauden oltiinkin rauhallisempia eikä juominen innostanut. Toinen lapsi syntyi reilun vuoden päästä ensimmäisestä. En käynyt baareissa eikä ollut minkäänlaista haluakaan. Exäkään ei käynyt. Oli jopa reilun vuoden täysin juomatta, mikä oli hieno juttu.
Häidemme jälkeen ja palatessani syksyllä kouluun takaisin 2008 tuli muutamaan kertaan käytyä baarissa ja aina juotua liikaa. Olen sammunut jokaisen kerran jälkeen kodin lattialle tai sänkyyn. Usein en ole käynyt baarissa, mutta aina kun olen ollut, on touhu mennyt yli. Juon vaikka tiedän, että on huono olo. Seuraava päivä on mennyt krapulassa.
Tämän vuoden puolella ei ole kertaakaan mennyt yli eikä ole ollut pahaa krapulaa. Olen pystynyt juomista kontrolloimaan, mutta silti olen lähes joka kerta juonut 1 tai 2 enemmän kuin oli tarkoitus.
Nyt kun olen yksin lasten kanssa, on iltaisin välillä täytynyt saada “rauhoittua” lasten nukkumaanmenon jälkeen ja olen ostanut viinipullon ajatuksena, että juon vain lasillisen. Siihen en pysty. Ilta venyy ja juon koko pullon.
Tämän kirjoittaminen ahdistaa, koska tiedän, että minulla on ongelma ja haluan päästä siitä eroon. Aina sen viinipullon jälkeen seuraavana päivänä ahdistaa, koska tiedän olevani epäonnistunut yrityksessäni. Kotiin on siis turhaa ostaa mitään alkoholia, koska juon sen. Niin se vaan on. Kamalaa.
Nyt on muutenkin ahdistanut jonkun aikaa (johtuen kesästä ja erosta) niin uskon, että se viini ei ole paras ratkaisu.

Tänään olisi pitänyt mennä kaveria moikkaamaan terassille, mutta peruin sen keksimällä typerän tekosyyn. Selvinpäin ahdistaa mennä ja olutta en halua juoda. Jokaisen baari-illan jälkeen, (on se kaksi olutta tai enemmän) minulla on morkkis. Vaikka mitään ei olisi sattunut ja olisi ollut kivaa ja olisin päässyt kotiin ihan hyvässä kunnossa. Silti on morkkis. En osaa suhtautua alkoholiin terveellä tavalla. Ruuan kanssa voin ehkä lasillisen viiniä ottaa, mutta mietin heti onko sitä lisää. Parempi olisi siis olla juomatta kokonaan. En halua lapsille opettaa vääränlaista suhtautumista alkoholiin. En halua, että he kasvavat äidin litkiessä viiniä. Haluan heille hyvän ja turvatun lapsuuden. Minä kun olen heille ainut meistä kahdesta vanhemmasta joka siihen kykenee.

Ennen lapsia mietin, että jos olisi viikonkin selvinpäin niin olisi se aika rankkaa. Join lähes jokatoinen päivä. Kävin kaverin kanssa “parilla”. Maanantaina oli pakko mennä kun olut maksoi euron. Ti oli välillä pakko mennä kun kaikkea sai 2 eurolla. Ke-pe olikin sitten kahden euron illat muualla ja viikonloppuna pe ja la oli pakko mennä kun oli viikonloppu. Kaverini elää edelleen näin. Onneksi minä tipuin kelkasta. Huomaan vaan taas, että ajatus viikosta täysin selvinpäin kuulostaa raskaalta. Nimittäin en haluaisi juoda edes yhtä olutta. Sekin ahdistaa.

Tulipas purkauduttua. Nyt olen ajatukseni kirjoittanut. Hävettää tämä ongelma.

Ihan samalla tavalla minullakin homma luisui käsistä, tosin sillä erotuksella että olin välissä melkein 10 vuotta lähes kokonaan juomatta. Nuoruuden kuvauksesi oli ihan kuin olisin sen itse kirjoittanut. Sain lapset vähän alle kolmekymppisenä. Olen sinua 10 vuotta vanhempi. Viimeiset vuodet olen tehnyt juuri tuota samaa, että ostan viinipullon illaksi kotiin (mies on viikot matkatyössä), päätän että otan lasillisen tai kaksi ja juon koko pullon.
Psyykkiset ja fyysiset ongelmat ovat alkaneet kasautua ja nyt olen jo sairaslomalla. Olen nöyrtynyt, vihdoin ja viimein, hakemaan apua. Todella pitkään uskottelin itselleni, että voin palata kohtuukäyttöön. Tämä oli kuitenkin suuri virhe. Kun riippuvuus on päässyt syntymään, sitä ei voi enää peruuttaa tahdonvoimalla.
Pääsen pian päiväsairaalaan vieroittumaan ja opettelemaan selvää elämäntapaa. (En asu suomessa, täällä on eri systeemit, myös oikein toimivat.)

Olet nuori, sinulla on koko elämä edessä ja ennen kaikkea sinulla on lapset, joiden hyvinvoinnista olet vastuussa vain sinä itse, ei kukaan muu. Ongelmasi kuulostaa minulle niin tutulta, että suosittelisin lämpimästi ihan vaan omasta kokemuksestani, että hakisit apua pikaisesti. Itsesi ja lastesi takia. Avun hakeminen tuntuu ensin vaikealta, hävettää ja pelottaa, mutta voi sitä helpotuksen tunnetta kun huomaa, ettei tarvitsekaan yksin jaksaa taistella alkoholipirua vastaan. Halauksia ja hyvää selvää juhannusta :slight_smile:

Kiitos kommentista omama. :slight_smile:

Kolme päivää on mennyt hyvin. Ajattelin kirjoittaessa, että pitääkö tuo päätös vai oliko se enemmänkin morkkiksen aiheuttama ajatus, mutta kyllä se edelleen pitää. Ei tee mieli yhtään mitään. Tiedän, että lasten tulevaisuus on toki pitkälti minusta kiinni ja teen kaikkeni, että heillä on hyvä olla. Minulla ei ole varaa flipata.
Oon tyytyväinen itseeni siinä asiassa, että olen sen verran järjellä varustettu kun ymmärsin pysähtyä ajattelemaan asiaa nyt. En halua hakata koko perheen päätä seinään.
Tänään kyllä tapahtui jotain aivan uskomatonta. Minulla on nyt illalla treffit. Kävi mielessä pitäisikö ostaa rohkaisu olut, mutta empäs ostanut ja olen itsestäni ylpeä.
Tuo on totta, että hävettää myöntää tälläinen ongelma. Aika vähän mitään häpeän, mutta hävettää tosissaan myöntää, että en osaa kontrolloida tuota juomista. :frowning:

sinulta ei vielä ole mopo karannut käsistä, vielä pystyt pysäyttämään touhun ja olemaan juomatta… :slight_smile:

itse erosin esikoiseni isästä kun tyttö oli 9kk, tyttö oli 3 päivän jaksoja vuorotelle isällään ja minulla…ja hyvin äkkiä huomasin juovani aina ne 3 päivää kun tyttö oli pois…itse olin silloin vasta 20v joten en edes osannut herätä tilanteeseen, nyt kun olen herännyt (paljon on muuttunut välissä) niin se ei ole enään niin helppoa (lopettaa kokonaan) kuin silloin 7v sitten olisi ollut.

Hei,

Olen miettinyt mitä sulle kuuluu :slight_smile:

Kiitos kysymästä, Omama. :slight_smile:
Ihan hyvää kuuluu. En ole täällä nyt hetkeen käynyt. Rehellisesti sanon, että en ole lopettanut juomista. Kuitenkaan en ole juonut kotona ollessa kahta olutta enempää enkä ole alkoholia kotiin edes enempää ostanutkaan. Myöskin pidän lujasti kiinni siitä, että viinipulloa en kotiin osta sillä ajatuksella, että joisin lasillisen. Kun ei siitä mitään tule. En siis osta viinipulloa itselleni.

Juomistani en ole oikeastaan miettinyt hetkeen, koska ei ole tullut juotua liikaa eikä nimenomaan kotona yksin.
Pitäisi kuitenkin opetella nauttimaan elämästä ilman ainuttakaan olutta tai viinilasillista. Minkä takia kavereita on mukavampaa nähdä terassilla oluen ääressä kuin kahvilassa?

Viime kirjoittamisesta on kauan. Tilanne ei ole paljon muuttunut. Sillä erotuksella, että olen päivät koulussa enkä jaksa juoda. Minulla oli myös parin kuukauden suhde absolutistin kanssa, joten vapaa-ajat meni kotona hengaillessa miehen kanssa ihan selvinpäin. Nyt kun tuota miestä ei enää elämässäni ole, olen “opetellut väkisin” käymään baarissa ja ottamaan kännit silloin kun olen yksin kotona… Ei fiksua.
Tilanne on “rauhoittunut” kuitenkin sen verran, että en ole innostunut käymään baareissa enkä innostunut juomaan sitä viinipulloa lasten nukkumaanmenon jälkeen. Tilanne on kuitenkin siinä mielessä sama, että ei minun kannata viinipulloa kotiin ostaa ja ajatella juovani lasin tai kaksi, sillä se ei onnistu. Nyt kun on ollut koulun suhteen ja tapailemani miehen suhteen kamalasti stressiä, olen juonut iltaisin pari olutta ja mennyt nukkumaan. Ei maata kaatavaa, mutta harmittaa silti. Lääkitsen stressiä alkoholilla. En kykene rentoutumaan pahassa tilanteessa ilman kahta olutta. Ei sekään ole oikein…?

Hei, tekstiäsi oli tavallaan hieno lukea ja toisaalta vähän ahditavaa. Itse olen elänyt lyhyen aikaa alkoholistin kanssa. Hänen tilanteensa oli sellainen että hän myönsi ongelmansa, mutta ei halunnut tehdä asialle yhtään mitään. Hänellä ei ollut kuulemma mitään muita rentoutumisen keinoja kuin alkoholi ja sen pois jättäminen oli siksi mahdotonta. Hän pystyi kyllä olemaan joitain aikoja kokonaan juomatta, mutta kun juominen taas alkoi pikkuhiljaa niin se meni lopulta yli.
Erityisen hienoa oli lukea siksi että tiedostat tilanteesi ja haluat tehdä asialle jotain. Minulle pahinta oli se kun toinen ei edes halunnut yrittää. Kun puhuttiin lopettamisesta niin hän heittäytyi marttyyriksi ja uhriksi ja yritti syyllistää. Se oli raskasta.

Tsemppiä ja voimia tilanteesta selviytymiseen. pidän peukkuja :slight_smile: