Pikkusuden pieni angstiketju

Heis.

Pikkususi on alkoholisti.

Kyllä minä tiedän, miksi näin on. Olen siitä huolimatta aika voimaton tekemään asialle mitään ja olen hirveän peloissani. Toivoisin, että pääsisin jonnekin, vaikka vain typerälle kesäleirille, jossa saisi vuorokausirytmiä eikä olisi mahdollisuutta ryypätä kellon ympäri.

Pikkususi tahtoo elämänsä takaisin.

Tämä on jatkunut nyt aivan tarpeeksi pitkään näin. Koitetaas huominen kännäilemättä, ylihuomisella ei ole niin väliä, mutta siis huominen. Raportoin tähän ketjuun kompastelustani, sitä tulee. Haluan olla raitis ja reipas ja lisäksi olisi mukavaa jos perse pienenisi. Niin ja tulisi alas hartioilta.

Pikkususi yrittää. Taas kerran. Kiitos jos ette jätä yksin, kyllä te tämän suon tiedätte.

hei! Eikö sinulla ole mitään päivärytmiä? Töitä, opiskelua? Mikään ei ole helpompaa kuin juopotella, jos ei ole tekemistä. Viittaako pikku-sana nuoreen? Jos niin on, etsi jotain, joka vie sinut mennessään, innostaa - jokin muu kuin alkoholi. Maailma tarvitsee sinuakin!

Onko 24-vuotias nyt nuori mainitsemassasi yhteydessä. :slight_smile:

Ei, ei minulla ole päivärytmiä. On vain boheemikausi (räknään kasaan esikoisrunokokoelmaani) ja tolkuttomasti tylsää lorvinta-aikaa. Tekisi mieli paiskata kortit avoimesti pöytään, mutta pelkään että saan taas turpiini. :slight_smile:

Kyllä se tästä. Ehkä. Ainakaan ei voi mennä tässä suhteessa enää huonommin. Ärsyttää vaan olla ympäri vuorokauden kännissä kuin ankka ja tietää, että sille asialle voi tehdä sen, että työntää korkin kiinni, mutta kun ei oikein tiedä, miten se tapahtuu. Muuta kuin ottamalla korkin ja vääntelemällä sen pullon suulle. Ja mahdollisesti olemalla ostamatta viinaa niin saakelisti. Mutta se on tapa.

Typerä tapa. Haluan eroon siitä. Onneksi en polta kun lopettelut on hankalia. Olen tässä viimeiset kolme vuotta yrittänyt lopettaa. Ilmeisesti en halua sitä tarpeeksi. Tai sitten haluan, mutta liha on vaan heikko vaikka tahto olisi miten suuri. Perkele, sanoisin jopa.

Tunti kerrallaan jos ei viikko kerrallaan onnistu, tai päivä.

Heippa Pikkususi :slight_smile: ,

Ei muutaku pää pystyyn ja ittee niskasta kiinni. Eli kun lyhyesti luin sun tarinaa tunnistin osittain itteni muutama kuukausi sitte. Mää ite löysin avun AAsta, se on yks vaihtoehto. Muitakin on, mutta mulla ei kokemuksia.

Tuo kuulostaa aika pahalta ku kerroit ettei sulla oo paljo mitään päivärutiinia. Ite harrastan paljo nykyään ulkoilua, urheilua, lukemista (AA kirjallisuutta ja muutakin) TVtä, musikkia… Aina sitä jotain keksii ettei tarttis alkaa ruveta ottamaan. Lisäks mulla avainsana joka on toiminut on vertaistuki.

Eli sitä nimenomaan on esim. AAssa, lisäks käytän tätä PLinkkiä paljo, kommentoin, jaan kokemuksia ja ennenkaikkea luen muiden mielipiteitä ja kokemuksia.

Joten ei muutaku tsemppiä ja ota vaikka yhteys seutusi AAn auttavaan puhelimeen ja kerro tarinasi, saat varmasti tukea/vinkkejä, nimittäin siellä vastaavat AAn avulla raitistuneet alkoholistit.

Jaksamista Päivä Kerrallaan, tai vaikka vaan tunti…

t.T***, alkoholisti

Ajattelin itsekin kantaa korteni kekoon tähän palstalle kun en saa nukuttua. Nuori olen itsekin, ikää vasta 21, kuukauden päästä 22. Kolmas opiskeluvuosi nyt takana, opiskeluajasta 90% on mennyt juopotteluun, lopun aikaa olenkin sitten yrittänyt saada edes jotain kursseja suoritettua.

En ollut valmis muuttamaan kotoa pois 19-vuotiaana. Kuvittelin olevani, mutten ollut. Kaikki tuntui ylivoimaiselta, ruuan hakeminen kaupasta, harrastuksen hankkiminen, urheilemisen aloittaminen. Paljon helpompaa oli hakea mäyräkoira kaupasta, soittaa joku kaveri käymään ja alkaa juomaan. Puoli vuotta menikin ihan rattoisasti, sen jälkeen olenkin enemmän tai vähemmin tietoisena olleena tästä ongelmasta silti jostain syystä jatkanut samanlaista juopottelevaa elämäntyyliä. Viime kesänäkin olin yhdeksän päivää Etelä-Ranskassa, kaksi ensimmäistä päivää juomiseni pysyi kurissa ja kiertelin ympäri Nizzaa ja Monacoa, loput seitsemän päivää juopottelin pakonomaisesti baareissa aamusta iltaan. Surullista katsoa nyt omaa elämää taaksepäin. Surullisinta on että kuvittelin olevani jonkinlainen sankari ja menestyjä koko ajan. Neljä viikkoa sitten örvelsin eräässä tärkeässä työtilaisuudessa ja sen jälkeen jouduin myöntämään itselleni, että nyt tämä ongelma pitää lopulta hoitaa pois. Sillä tiellä ollaan nyt, 15. päivä juomatta alkoi juuri…:slight_smile:

Terve,

Jatkan myös vähän tähän…

Eli vähä samanlainen tausta ku sullaki Dist. Ite lähin kotoa pois opiskelemaan hitusen vajaa 18 vuotiaana. Siitä sitte alko mun kostea opiskelijaelämä. Sain loppupeleissä luettuani itteni insinööriks - tosin 3v myöhemmin kuin suurin osa luokkakavereistani.

Tällöin tutustuin myös tuotteeseen nimeltä alkoholi, josta sitte tuliki mun kuningas, vaikka mää luulin olevani sen kuningas ja hallitsevani sitä - toisin kävi.

Nyt täytän syksyllä 35v, olen harrastanut säännöllistä juopottelua siis 17,5 vuotta. Tammikuun lopulla, kuluvaa vuotta, heräsin ja siitä asti olen saanut olla päivän kerrallaan juomatta osittain AAn toipumisohjelman ja vertaistuen avulla.

Nyt itelläniki päällä eräänlainen ehdollinen juttu nykyisen työnantajani kanssa, joka tottakai osin kannustaa pysymään raittiina. Mutta kaikkein tärkein juttu on ite tajuta että sulla itellä on ongelma - ei muilla. Tämän tunnustaminen ja tajuaminen avaa silmät ja on osaltaan auttanut jatkamaan nykyistä raitista tietä…

Jatkamista Teille Kaikille - Päivä Kerrallaan…

t. T***, alkoholisti

Jee, olen ollut tuon viestin kirjoittamisen jälkeen koko ajan selvin päin. :slight_smile:

Hienoa kun on tavallaan itselleen “vastuussa” tästäkin ketjusta. Kiitos avusta, ihmiset! Tunti kerrallaan.

Terve,

Hienoa pikkususi, itelläki takana jälleen yksi raitis päivä ja, jos Jumala suo, uusi samanlainen edessä.

Jaksamista, tukea löytyy aina sitä tarvitseville, vaikka tunti kerrallaan…

t. Cyber

Tänään himottanut olutta koko päivän. En edes tiedä miksi, eilen illalla alkoi, vaikka takana reilut kaksi viikkoa tipatonta. Täytyy varmaan ostaa kaupasta holiton olut, jotta saa tään olon pois. Tarkoitus kuitenkin olisi olla ainakin kuukausi, mielellään kaksi tipattomana. Saas nähdä miten äijän käy…

Mulla on tipatonta kohta takana kuukausi. Helppoa ei ole koko ajan ollut, mutta ei hirveän vaikeatakaan. Alkoholitonta olutta olen silloin tällöin lipitellyt ihan maun takia. Vkonloppuna pitäisi lähteä ystävien kanssa risteilylle, saa nähdä kuinka muijan käy. Yritys on kova että selviäisin sillä alkoholittomalla oluella reissun, saisin sen kuukauden tavoitteen toteutumaan. Sen jälkeen mietin tilannetta, uskallanko yrittää vielä kohtuukäyttöä vai jatkanko kuivin suin. Tykkään viineistä ja oluesta ihan maunkin takia ja olis kyllä kiva osata ottaa joskus pikkuisen, ilman että homma ryöstäytyy taas siihen että kolmena tai neljänä iltana vkossa tulee otettua jotain.

En oikein saa nukuttua, kyse ei tosin onneksi ole oluen himosta. En vain saa jostain syystä nukuttua. Olen huomannut, että sää vaikuttaa paljolti mielialaani. Tänään kun tuuli ja oli kylmä ilma, mielialani oli maassa koko päivän. Viikko sitten kun oli lämmintä ja aurinko paistoi, olin koko ajan iloinen.

Oletko Pikkususi lukenut aiheesta Plinkin " painonvartijat "?

Varsinkin Hajatelman kirjoitukset pysäytti minut miettimään elämääni.

Suosittelen että luet ne.

Kiitos avusta, ihmiset! :slight_smile:

Koko viikon olen ollut selvänä. Aivo rullaa paremmin ja kirjoittaminen sujuu. Nyt on perjantai ja tottumus sanoisi, että pitäisi lähteä hakemaan punkkua. En lähde. Tuolla on kolaa kaapissa. Se on hyvää ilman kossuakin.

Tekee aivan hemmetisti mieli kaikkea paskaruokaa. Ahdoin eilen naamaani uunimakkaraa ja kalorit kummittelevat. Siinä suhteessa päähänottokerroin on aika kookas:

söin eilen jotain hyvää ja epäterveellistä → sain hirveästi kaloreita → tänään tarttee vahtia vähän syömistä → ei saa syödä paskaruokaa → tekee mieli ihan kaikkea paskaruokaa

Näin meillä. :slight_smile: Tuntuu, että nyt jos sulatan pakastimesta vihanneksia ja ahdan ne naamaani niin teen sen mitä suurimmalla marttyyrimielellä. Sitten luultavasti masennun ja annan periksi ja lähden baariin.

Ehkä kuitenkin sallin itselleni jotain hyvää syötävää. Ei tarvitse olla kännissä voidakseen nauttia perjantai-illasta. Tässä illassa on kuitenkin jotain letkeää ja mukavaa, ihan erilainen tunnelma kuin muissa viikonpäivissä. Eikö olekin? :slight_smile:

Tsemppiä toivottaa ainoastaan vähän angstikas Pikkususi

perjantai, tänään mietin huomista, euroviisuihin liittyi aina ennen pientä humalahakuisuutta, napostelua jne.

Totesin miehelleni että joskus elämä ilman viinaa on TYLSÄÄ. :laughing: se on. Oikeasti, vaikka elämä kokonaisuudessaan on hienoa, on hetkiä jolloin elämä on tylsää. Mietin risteilyjä joilla ennen kävin, nyt ei kiinnosta niin piiruakaan… jollekin muumiristeilylle korkeintaan muksujen kanssa. Joihinkin asioihin alkoholi kuului niin erottamattomasti, ettei viitsi edes yrittää pitää hauskaa ilman viinaa.

No nyt osaisin ottaa kohtuudella, oikein asentaa vanteen kireälle ja juoda hienosti päihtymättä. :sunglasses: tiedättekö mitä? en juo.

Ei siksi että olen fiksu ja haluan pysyä raittiina, no toki tuonkin vuoksi, mutta luultavasti olisin karmeaa seuraa jos joisin. Laskisin siemauksia ja kehuisin kuinka hienosti osaan nätisti juoda… puhuisin viinasta, viinasta, raittiudesta, viinasta ja viinapirusta.

Miettikää tuota.

:angry: ei paljoa huvita lähteä juomaan ja pitämään “hauskaa” kellään muulla tuskin olisi hauskaa lähelläni.

Eli on niinkin että kun viinasta pääsee eroon tulee tylsäksi. Ei osaa heittää irti vaikka lupaisi itselleen että voi juoda. Juominen kertakaikkiaan menetti sen mitä se antoi, vapauden, hauskuuden ja rohkeuden, kaikki mennyttä, vain koska raitistuin.

Jos joisin olisin repsahtanut raitis… niitä ei jaksa kuunnella kukaan joten kun minut hyljättäisiin pöytään… joisin sikana, ja humps vaan olisin syvemmässä vedessä kuin mistä tähän kipusin.

Miten voi nähdä niin selvästi itsensä, puutteensa, persoonalliset piirteensä että tietää miten käyttäytyy. Ei niin että nyt toivoisin jonkun sanovan että olisin hyvää ja hauskaa seuraa, vaan niin että tiedän mitä olisin jos joisin. Enkä pitäisi edes itse tyypistä joka olisin jos joisin…

ja elämä on tylsää perjantaisin jos ei juo… ja risteilylle ei viitsi lähteä… ja ja ja…

Valitan :frowning:

Eikun elämä on hemmetin hienoa, voin hyvin ja maanantaina nauran sille että edes halusin juoda 139 selvää päivää takana. Keitän kahvia, kahvi rauhoittaa. Kävin jo kävelyllä, mutta kahvin jälkeen menen tonkimaan puutarhaan.

Minä olen siis typerä, väsyttävä ja rasittava juodessani. Tiedättekö mitä? Olen sitä usein myös selvinpäin :sunglasses: ihminen on pääasiassa sitä mitä on, se vain on hyväksyttävä. Jos ei itse hyväksy… kuka voi hyväksyä.

Silti kaiken pohdinnan jälkeen oloni oikeni.

Perjantai kun on kerron että, intohimoni, nautintoni ja elämäni on musiikin kuuntelu. Ostan levyn kuussa, jotain johon hullaannun, ahmin tuota levyä ehkä paria kolmea kappaletta kuukauden kuin karkkia, ei näy linjoissa, ei sekoa pää, mutta tuntuu niiiiiiin hyvältä että elämä tuntuu elämisen arvoiselta, ellei peräti parituhatta kertaa paremmalta. Toinen sallittu huvi on seksi. :wink: sitä ei pitäisi unohtaa, raitistuessakaan, alkuun se tökkii jos sitä harrasti vain nousuhumalassa, kun aika kuluu, siitä kasvaa parempaa, nautinnollisempaa ja hauskempaa kuin se humalassa sekoillen suoritettuna oli.

Perjantaita heilutetaanko lippua… ja lujaa, vaikka elämä joskus on tylsää, se silti on elämää. Eikä se tylsyys vie mukanaan kun pistää jalat tukevasti tanaan ja päättää muuttaa maailmankirjoja, jorata selvänä vaikka olohuoneen lattialla, hiki pintaan ja pelkkää vettä ja jaffaa nieluun.

Useimmat nautinnot joihin viinan kanssa tottui voi suorittaa ilmankin viinaa, hullulta se ehkä näyttäisi jos joku katsomaan tulisi, mutta hullulta humalakin näyttäisi… mitä jos sulkisi vain silmänsä ja antaisi musiikin viedä.

Pikkususi aloittaa taas huomenna itseään niskasta ottaen.

Tempaisin tänään muutaman siiderin. Ihan vain muutaman, mutta vituttaa silti. Syyllistän itseäni aivan törkeästi ja tunnen olevani hirmu epäonnistunut yksilö.

Ensimmäistä kertaa vuosiin mietin, että maailma olisi parempi paikka ilman minua. Aviopuolisolla olisi helpompaa jos sen ei tarvitsisi miettiä meikäläisen dokaamisia tai sitä, missä vaimo viilettää tai ei. En vaan osaa.

Päähän sattuu jo tämä seinään hakkaaminen. Tekee aivan helvetisti mieli lyödä koko kuuppa lyttyyn ja antaa olla, luovuttaa. Kai tällainen olo tulee kaikille joskus, mutta… Niin. Entä sitten. :slight_smile:

Angstista huomenta toivottaa vittupäinen Pikkususi :cry:

Kuka minä olen?

Olen jotenkin väsynyt määrittelemään itseäni joidenkin typerien attribuuttien kuten [ammatti], [siviilisääty], [kirkkokunta], [luonteenpiirre], [asuinkaupunkilaisuus] kautta. Kuka on Pikkususi?

Tiedättekö te, keitä olette? Ajatteletteko muuten kännissä enemmän hyviä vai huonoja piirteitä luonteessa?

Minusta tuntuu, että tiedostan tällä erää vain sen, miten perseestä olen vaikka järki sanookin, etten minä voi läpeensä paha ihminen olla. Muistan joka ainoan tekemäni virheen ja kun muistan ne kaikki kerralla (eli sitten laskuhumalan itkuvaiheessa), tekisi mieli repiä silmät päästä ja kieli suusta ja heittää ne linnuille, noin suoraan sanoen. Krapulassa tulee itseviha, mutta entä nousuhumala, tuo suuruuden ja kaikkivoipaisuuden kokemus? Miten näiden väliseen ristiriitaan pitäisi suhtautua, siis muuten kuin olemalla saakeli juomatta sitä viinaa koko ajan?

Voisi vaihteeksi tuijottaa muualle kuin omaan napaansa. Vaikka se on kyllä mukavalla etäisyydellä naamasta niin, että sitä on helpoin tuijotella.

Olispa tahtoa. Kroppa on niin heikko.

Niin ja anteeksi kun käytän teitä näin ronskisti likasankona. Kiitos jos luette.

Hoh. Sillä lailla.

Eilinen meni niin kännissä, että voi hemmetti. Itseviha on järkyttävissä mitoissa. Asiaa ei helpota se, että poltin askin tupakkaa (en normaalisti polta koskaan) ja että vedän siideriä edelleen tässä istuessani.

Onneksi pidän elämästä yleensä niin paljon, etten tee itselleni ainakaan välittömästi mitään kamalaa. Nyt kyllä houkuttaisi.

Mistä hitosta lähtisin hakemaan apua. Sitä on saatava, muuten juon itseni hengiltä. Pelottaa. (Tämä olo lienee muillekin tuttu.) En halua tätä enää.

Huomenta Pikku-susi

Minusta kuulostaa tekstisi luettuani että teet itsellesi just sitä NIIN kamalaa kun vaan voit.
Kun vihaa ja häpeää itseään tarpeeksi on valmis hukuttamaan itsensä tahmeaan sokeriseen siideri mönjään ja olla enää koskaa kohtaamatta sitä todellista itseään.
Suljettujen ikkunaverhojen takana utuisessa huoneessa valuen viemäriin.

Älä ruoski enää.
Olet taatusti enemmän arvoinen.

KAtso ulos ikkunasta.
Kaada loput tahmat viemäriin.
Näetkö auringon nouseen?
Ilmassa tuoksuu kesä ja uusi mahdollisuus.

Kävele vaikka a-klinikalle.
TAi vaan kävele.
Kirjoita tänne kaikki se minkä haluat kaataa tunkiolle.
Sen vuoksi me olemme täällä.

Minä uskon että ihminen saa apua sitten kun on itse valmis sitä vastaanottamaan.

Usko ja luota siihen.