Pikkupoika tahtoisi lopettaa

Parikin avioeroa muutaman vuoden sisään, talous täysin kuralla, pieniä lapsiakin. Sanokoot ex-vaimot mitä tahansa, syyllinen on iso-A. Olen toisinaan pidellyt raittiita kausia, tällöin elämä on maistunut hyvältä. Mutta aina homma lipsahtaa käsistä. Tarttisin apua, että pysyisin kuivilla. Oon nyt luvannut ittelleni pysyä kuivilla vuoden 2011, tiukka linja.

-pp

Tervehdys. Ensimmäiseksi kysyisin, miksi mielestäsi juot (tai siis olet juonut)? Jotainhan siitä olet saanut, koska olet palannut juomiseen kerta toisensa jälkeen, vaikka siitä aiheutuu sinulle ja läheisillesi toistuvasti ongelmia.

–kh

Kuulostaa hyvältä päätökseltä, tervetuloa joukkoon! Rauhallisesti vain päivä kerrallaan, ei kannata ajatella kokonaista vuotta. Yksi päivä riittää kerrallaan.

Apua on haettavissa monesta eri paikasta ja monella eri tavalla. Aika moni meistä täällä plinkissä kirjoittavista on saanut apua AAsta ja varmasti myös läheisiltään, mutta miten sinä ajattelet toimeen ryhtyä ja apua hakea. Plinkki yksinään ei aina riitä, kun helposti tämä kirjoittaminen näkemättä ihmisiä luo kuvan, että kenellekään siellä oikeassa elämässä ei oikeasti tarvitse sanoa mitään ongelmastaan.

Itse suosittelen puhumista f2f läheisten kanssa, jonkun raittiin ihmisen kanssa, AAhan menoa,… siis ottamalla kaikki apu ja tuki käyttöön mitä ikinä saa otetuksi, kun ongelmaa ei todellakaan kannata enää salata, sillä juomaanhan muuten joutuu, ellei sitä sitten haluakin.

En oikein tiedä miksi juon. Isä oli juoppo ja jäi mulle etäiseksi ‘kummitukseksi’. Vannoin aina, etten halua samaa kohtaloa omille lapsilleni. Silti oon juonut kaiken aikaa, poitsujen (nyt nuoria aikuisia, paitsi että yks’ ihan pikkuinen) mukaan en kuiteskaan ole tehnyt heille hallaa. Älytön toleranssi, käyttäydyn kuin olisin selvinpäin, vaikka promillemittari menee pohjaan.

Ihmettelen, miten elimistökin jaksaa tätä. 30-vee takana kännäämistä, ja silti sinnittelen 'normi’elämässä. Nyt taas tuntuu ettei jaksa. Välillä ottaminen vaan tuntuu niin hyvältä ja kivalta. Mutta oon tajunnut sen, että kun nappaan vähänkin, niin se vähä ei riitä: alkaa putki.

Tekis’ oikeesti mieli lopettaa kokonaan. Oon niin paljon mukavampi mies selvinpäin.

-pp

Ystävä kallis,

Voisin kovin filosofisesti vastailla sinulle, että useimmat alkoholistut juovat, koska hengellinen ja psyykkinen kasvu on jäänyt juomisen takia kesken. Toisin sanoen, emme koskaan ole juuominkien lomassa ehtineet aikuistua. Tästä johtuen meille alkoholisteille on tyypillistä ratkoa arkipäivän ongelmiamme juomalla. Tällainen vastaus ei kuitenkaan taitaisi kovinkaan paljon olla sinulle avuksi. Jotta niin pitkälle oivalluksessa jaksaisi edetä, pitäisi olla jonkin aikaa juomatta. Se selvä pää sitten omia aikojaan alkaa näitä ongelmia käsitellä.

Koskapa sinulla kuitenkin tuo juominen on vielä niin kovasti akuutissa vaiheessa vastaan kysymykseesi paljon helpommin:

Juoppo juo, koska se on juoppo.

Pitkään kestänyt alkoholinkäyttö pitää korvien välissä pururataa jatkuvasti kosteana. Täysin liioittelematta siellä on aivokemikaalit täysin sikin sokin. Ennenkuin toipuminen voi alkaa, tuo pururata pitää saada kuivaksi. Kuivattelu kestää 1-3 kuukautta. Tipaton tammikuu auttaa juuri sen verran, että viina taas todella maistuu.

Ratkaisu on siis kovin yksinkertainen - korkki kiinni kerralla ja kokonaan. Joillain se onnistuu omin voimin sinnittelemällä. Jotkut tarvitsevat apua. Kokeile nyt alkuun aivan omin voimin. Jos se ei onnistu, niin tunnusta itsellesi, että se tie on käyty loppuun. Ratkaisu on silloin avun hankkimisessa. Kun avun perään lähtee, niin siihen hommaan ei kannata ryhtyä puolinaisin toimenpitein. Pokerimiehillä on tapan sano “All in”. Joku toinen pelimies taisi aikonaan ilmaista asian sanomalla: “Arpa on heitetty”. :smiley:

Pirullisinta on, että osaan kyllä lauantaina ottaa vaimon kans’ (ex-) pari lasia punkkua tai keskiviikkona pari saunakaljaa, ja se on sitten siinä. Mutta välillä on pakko päästä baanalle ‘aivoja nollaamaan’ ja se on menoa, monta päivää. Nyt kun oon ittekseni elellyt aikani, niin millään ei oo mitään rajaa; sitä niin helposti selittää ittensä ympäri että sais’ ottaa. Toisaalta eka eron jälkeen elelin ittekseni raittiina viikkoja, söin terveellisesti jne. En taida tosiaan itteäni tuntea, vaikka kuinka peiliin kattelisin. Korkki kiinni lopullisesti, kai se olis’ parasta

-pp

Se, miksi olet juonut selviää sitten ehkä aikanaaaan, kun pää selviää. Tai sitten ei. Tärkeintä on se, mitä kirjoitit lopuksi, että oikeasti haluat lopettaa juomisen. Monet ovat varmaan jo aikaisemmin todenneet, ettei lopettaminen ole vaikeaa vaan eläminen ilman alkoholia. Mutta raitistuminen onnistuu, kun et pidä ainuttakaan takaporttia enää auki.
AA-ryhmä auttoi minua paljon, vaikka en enää siellä juuri käykään. Suosittelen menemistä sinne avoimin mielin. Ja että kuuntelet mitä raitistuneet kertovat, samassa tilanteessa kaikki olemme kerran olleet.
Hienoa että olet ollut tänään ilmeisesti juomatta, siitä se lähtee :slight_smile:

Kyllähän mä oon tuon kokenut ennenkin. Ehkä vain liian lyhyen kauden (2-3 vk), jotain jäänyt puuttumaan. Laitan korkin nyt kiinni. Olo on huono, kukahan rakastais’ mua

-pp

Eiköhän se muunlainenkin rakkaus löydy kun alat rakastamaan ensiksi itseäsi, laittamalla sen korkin ensiksi kiinni.

Senhän sinä itse päätät olisiko se paras, vai katsotko vielä jonkin muun vaihtoehdon löytyvän. Puntaroi mielessäsi mitä se juominen todellisuudessa antaa ja mitä todellisuudessa menetät. Kaikkea mitä menettää ei oikeastaan osaa edes tajuta, kun niihin ei ole tottunut tai niitä jopa pelkää. Itse pelkäsin mm parisuhdetta jossa joutuisin elämään vaimon tossun alla, jos sieltä alettaisiin määräämään juomiset. Loppujen lopuksi minua ei estä tänäänkään kukaan juomasta, paitsi se tietous mikä on minulle parasta ja pahinta. Pahinta olisi se, että joutuisin vielä juomaan, nyt ei vain enää tarvitse.

Ei muuta, kuin etsimään parasta AA ryhmää, niin on apukin lähellä, ettei tarvitse yksinään löytää syitä lopettaa juominen ja aloittaa raittius.

Tämä on iso asia. Eka liitossa ei ollut mitään väliä, koska vaimo ei juonut saati ymmärtänyt alkoholin päälle: sain juoda kuin sieni kunhan käyttäydyin ok (ja aina käyttäydyin - toleranssit nääs’). Toka emäntä oli tiukempi. Ei sekään kauheesti juopotellut, mutta edelleenkin mietin oliko eron syy mun juopottelu. Vaimo (ex) sanoo niin, itte en oo varma. Ehkä se meni niin, ehkä ei. Rakastan sitä naista edelleen.

AA-ryhmässä saa osakseen mukavasti myötätuntoa. Se kyllä auttaa rakkauden kaipuuseenkin näin aluksi. Siinä suhteessa Rahvas on täysin oikeassa, että ensin sinun pitää oppia rakastamaan itseäsi. Muuten ne ihmissuhteet on luonteeltaan vähän roikkuvan oloisia. :smiley:

Nukahdin hetkeksi, ja näin ihan kamalia painajaisia. Tämä on elokuun alun jälkeen ensimmäinen päivä, etten joisi isoa määrää alkoa. Auttakaa nyt mua hyvät ihmiset, yritän kestää tämän.

Toivon sydämestäni sinulle sitä, että tänä iltana kun ilotulitusraketit pamahtelevat, löytäisit pohjasi, sen mitä alemmaksi et enää halua mennä. Sinä itse vain voit ottaa ensimmäisen askeleen, että haet vilpittömästi apua, ilman mitään ehtoja. Se on juuri niin kovaa kuin miltä se kuulostaa. Oma pohjani löytyi oksennusten seasta juotuani konjakkia suoraan pullon suusta kunnes olin sammunut. Akateemisesti pitkän uran tehnyt kahden lapsen äiti. Sitä ennen 2 vuoden sisäänajo AA:n, retkahtelua toisensa perään kunnes uskoin että alkoholi on voittajani. Valehtelun lopettaminen oli vaikein asia elämässäni. Jos raitistuminen olisi helppoa ei näitä palstoja tarvittaisi.
Jos et enää jaksa selitellä itsellesi etsi AA-ryhmä ja mene sinne mahdollisimman pian.

Kiitos. Kyllä mä yritän nyt tosissani. Olo vaan on niin kauhea. Maksaisin miljoonan että pääsisin juomaan. Silti en mee.

Itken, itken, itken… Voiko tämä olla näin vaikeaa.

*Voimia jaksaa aamuun asti, se tulee sieltä kyllä!

Mainitsit juoneesi nyt sen verran pitkään yhtä soittoa, että kannattaa tunnustella oloaan ja soittaa suosiolla apua, jos olosi alkaa muuttua huomenna liian levottomaksi. Olen kokenut kertaalleen deliriumin hoitoineen suljetulla osastolla, enkä soisi sitä tapahtuvan kenellekään.

–kh

Levotontahan tämä, eipä tahdo sormet osua kännyn näppäimiin. Onneksi on beetasalpaajaa, pysyy edes pumppu kurissa. Peiton alla maailmalta piilossa melkein viiskymppinen iso mies.

En tosiaan voi jatkaa entiseen malliin, jos aion hengissä pysyä vielä. Pelottaa ja kaamea morkkis päällä, laskupinkka odottaa mutta rahat on juotu. Päätä särkee, jalat kramppailee ja vessanpönttö kutsuu tiuhaan. Ihme kyllä sain syödyksi muutaman paistetun munan. Uni ei tule silmään.

Toivon säästyväni deliriumilta. Olen kerran kokenut ‘liskojen yön’, ja se oli karmeaa. Tosin silloin oli juotu päiväkausia juurikaan nukkumatta. Nythän oon sentään ruukannut olla muutaman tunnin päivässä selvänäkin, oonhan yrittänyt työni hoitaa. Ainahan näitä pikkupainajaisia tuppaa silti olemaan.

Hitsi kun ei oo ketään josta pidellä kiinni. Mutta eihän tässä auta kuin yrittää kestää.

-pp

Koita nyt kärsiä krapulasi kuin mies.

Tai kaivele taskunpohjia,kyllä sieltä muutama lantti löytyy ja lähikuppilasta löytyy vamasti joku tärisevä muija ja voitte yhdessä takertuen täristä.