Piituli tavoittelee selvää elämää

Lopettaminen, niin se on minunkin kohdalla se vaihtoehto. Juomiseni on jo pitkään ollut ongelmallista, yksi ei riitä, kaksi ei riitä vaan lähes aina pitää vetää kännit. Ja mikä morkkis seuraavana aamuna…Viime vuosien aikana määrät ja kerrat ovat kasvaneet. Aluksi ajattelin, että vähennän niin, että juon vaikka vain viikonloppuna ja silloinkin sitten vain kaksi siideriä. No, eihän se onnistunut. Olen juonut noin 17-18 vuotiaasta lähtien säännöllisesti. Viikolla juopottelu alkoi ehkä noin kolmisen vuotta sitten. Olen nyt 24 enkä jaksa enää’ tätä. Viime kevät, kesä ja alkusyksykin oli pahinta aikaa, nyt viime viikot hieman rauahallisemmin (viikolla ei juuri mitään, mutta viikonloppuisin sitten sitäkin enemmän). Kieltämättä pelottaa, ne heikot hetken ja se levottomuus ja ahdistus, kun alkaa tekeen mieli alkoholia. Täytyy varmaan niinä hetkinä tulla tänne kirjoittamaan. Mulla on niin kova halu siihen sellaiseen elämään, jossa alkoholi ei hallitse. Olkoon tämä päivä numero 1.

Tervetuloa. Tässä sulle sarkastinen voimaruno. Ilman huumoria tästä nimittäin ei mun mielestä selviä. :wink:

some people have the strength to push a rock
some people have the strength to pull a car
some have the strength to pull a train
maybe even the strength to pull a plane
but the strongest of all
have the strength to pull away
from the one they loved for days

  • Alexander Knight -

Tervetuloa piituli mukaan. Olen lähes samanikäinen kuin sinä, mun omassa ketjussa on pitkälti juttua näistä raittiina olemisen alkuajoista (nyt tulee kuusi viikkoa täyteen), jos haluat käydä lukemassa!

Kiitos. Olenkin mielenkiinnolla lueskellut virnan ketjua. Mietin, että koskakohan tulee se pahin vaihe ja milloin alkaa helpottaan…siis sillä tavalla, että huomaa elämän olevan paljon parempaa ilman alkoholia eikä kaipaa sitä…? Ja mitä te muut ootte tehnyt niinä vaikeina hetkinä? Vaikka turha niitä on kai etukäteen miettiä, päivä kerrallaan.

Monissa ketjuissa on pohdittu alkoholistin määritelmää ja sitä onko ylipäätään alkoholisti. Mä oon itse todennut olevani alkoholisti ja olen sen itselleni myöntänyt. Hävettää, kun miettii omaa käyttäytymistä. Mitä kaikkea on sen viinan takia tehnyt ja jättänyt tekemättä. Mä en halua miettiä päiviäni ja viikkojani alkoholin mukaan. Mä haluan miettiä niitä oman ja muiden hyvinvoinnin mukaan. Tehdä asioita, nähdä asioita, tuntea, olla onnellinen ja saada sellaisen levollisen olon. Sitä tavoitellaan.

Ja mitä te muut ootte tehnyt niinä vaikeina hetkinä? Vaikka turha niitä on kai etukäteen miettiä, päivä kerrallaan.

Vilkaisinpa tännekin vielä näin yön tunteina. Vastaan kun kerta kysyt. Minä menin vaikeina hetkinä AA:n palaveriin. Niitä on jokaisessa kaupungissa ja useimmissa kirkonkylissä. Sillä tavalla selvisin pahoista hetkistä. Yksin en olisi selviytynyt.
Nykyään käyn enää hyvin harvakseen AA:ssa, koska en ainakaan toistaiseksi koe ns. heikkoja hetkiä.
Alkoholistin tie raittiuteen on pitkä ja kivinenkin. Välillä tuntuu helpolta ja väliin ei. Päivissä ja viikoissa ei edistytä paljoakaan, mutta ajan myötä helpottaa kunhan ei ota ryyppyä selvään päähän. :smiley:

Edellisten lopetusyritysten perusteella tiedän jo melko varmasti, että ensi viikonloppuna saattaa tulla houkutus avata pullo. Ajattelin kokeilla itteni psyykkausta niin, että yritän aina kun mielihalu iskee, ajatella mitä siitä lopulta saan. Yhden juotuani haluan toisen, toisen jälkeen kolmannen jne. Kunnes se rentoutuminen (vai mikä?) jota juomisella alunperin tavoittelin on kääntynyt huonoon omaantuntoon, kännisen käyttäytymiseen puhumattakaan seuraavan päivän henkisestä olosta. Jos taas en avaa sitä yhtä, olen tyytyväinen itseeni, voin tehdä asioita joista pidän, saan nukuttua kunnolla ja mikä parasta, seuraavana päivänä olen pirteä ja voin tehdä asioita sen sijaan, että makoilisin koko pävän ja odottaisin koska saisin taas avata pullon “lauantain kunniaksi”. Tällä hetkellä tuntuu, että se huono omatunto ja pettyminen itseen olisi aivan liian suuri.

Eilen saunan jälkeen maistui erittäin hyvältä jääkylmä limppari :slight_smile: Ja tänään sunnuntaina voin oikeasti tehdäkin jotain. Elän parisuhteessa ja oikeastaan kaikki riidat ovat jollain tapaa liittyneet alkoholiin. Mies juo, mutta hänelle se ei ole ongelma. Hänellä juominen (humalahakuinen) on vähentynyt hänen omasta päätöksestään. Hänelle vähentäminen näytti sopivan, hän pystyy juomaan yhden saunaoluen nautiskellen. Toisin kuin minä, jolle ensinnäkin se sauna oli pelkkä tekosyy juomiselle ja hidas juoman nautiskelu…niin, mitä se on? Aiemmin ajattelin, että no jos hän ostaa pari kaljaa niin kyllähän mäkin voin. Nyt ymmärrän, että en voi, mutta hän voi ja saa kyllä. Minua ei haittaa jos hän ottaa pari, kun ymmärrän, että minulle alkoholi ei yksinkertaisesti sovi.

No nyt aamiaiselle ja sitten talvitakkia metsästämään :slight_smile:

Itse olen lukenut tätä plinkkiä tai mennyt kävelylle metsään.

[size=85]“…häpeä saa ihmisen kääntymään hyödyllisesti sisäänpäin, pohtimaan sitä, millaisena toiset mahdollisesti näkevät hänet. Häpeän erottaa syyllisyydestä se, että häpeään liittyy todellinen tai kuviteltu yleisö (kun taas syyllisyyteen liittyy jokin yleisöstä riippumaton moraalisääntö tms.) Toisaalta häpeä on itseluottamusta heikentävistä tunteista vaikein. Häpeään liittyviä tuntoja ovat kelpaamattomuus, huonommuus sekä mitättömyys. Häpeä pyritään salaamaan ja torjumaan monin keinoin. Salaamisen seurauksena saatetaan peittää aito minä, minkä seurauksena voi olla elämän suorittaminen epäaidolla minuudella esiintyen. Häpeä voi aiheuttaa myös masennusta.”

(Lähde: Wikipedia)[/size]

Näin ollen neuvoni on, että pyrit pääsemään häpeän yli melko nopeasti. Itse olen pyrkinyt pohtimaan niitä tilanteita, joissa alkoholia olen alunperin, ennen riippuvuutta käyttänyt. Mitä tunteita tai tunne-elämän ristiriitoja niihin tilanteisiin liittyy? Tästä voi piirtää itselleen vaikka ihan kartan paperille jos haluaa.

Tervetuloa!!! :smiley:

Kyselit niistä heikoista hetkistä. Itse olen tehnyt pientä listaa, jossa on asioita, joita voin tehdä heikkoina hetkinä. Tässä muutama: Lähde lenkille( mieluiten luontoon), lähde salille, leivo kakku, soita ystävälle (aina parempi, jos on joku, joka tietää sinun ongelmasi ytimen), katso koskettava elokuva, lue kirjaa, lähde uimaan, mene kirkkoon hiljentymään, meditoi, suunnittele tulevaa, siivoa ym. Sittenkun on saanut pahimman himon taitettua, voi miettiä sitä, miten paljon parempi on ettei retkahda. Voit huomata miten ihanaa elämä onkaan ihan ilman viinaa. esim. Siellä lenkillä kannattaa keskittyä tuoksuihin, väreihin, tunnelmaan jne.

No nuo oli minulle sopivia juttuja. Jokaisella toki omansa.

Toivon sulle jaksamista ja voimaa. Itsekin olen vielä ihan alussa tällä polulla, joten ehkä saamme tukea toisiltamme :slight_smile:

Kyllä se ihan alku oli haastavin, kun törmäili niihin juttuihin mitkä sais aikaan juomista. Sitten kun ne kerran selättää, on se seuraavalla kerralla jo helpompaa! Ainakin itsellä on näin kuuden viikon jälkeen tiettyä arkistumista havaittavissa, asiaa ei mieti niin aktiivisesti, mut toisaalta tulee uusia koetinkiviä “kai sitä voi yhden illan juoda, nyt olen jo näin pitkään ollut juomatta, jatkan sitten samalla linjalla” jne. Mut jo edellisistä lopetusyrityksistä viisastuneena tiedän, ettei toi vaan toimi noin! Luulisin, että täyteen kaipaamattomuuteen kestää kyllä pitkään, jos siihen ikinä pääsee? Mut loppuviimeinhän olen ihan alkutekijöissä ja voin kuvitella et tulen kamppailemaan näiden samojen asioiden kanssa vielä miljoonasti…

Heikkoina hetkinä luen tätä palstaa ja keskityn vetämään kierrokset alas. Itse kun “kuumun” kun iskee se juomisinto. Ajattelen huonoja asioita jotka juomista seuraa ja toisaalta sitä ihanaa tunnetta kun saa selvänä herätä uuteen aamuun: ei kohise päässä, ei okseta, pystyy nousta ylös, ei tarvi miettiä mitä on tehnyt jne.

Ei kai noita kannata miettiä, ellei sitten hae niihin tietoisesti, kuten paikkoihin joissa ei voi vastustaa kiusausta ottaa sitä tarjottua ensimmäistä.
Itselläni se vaihe jolloin alkoi helpottaa oli juuri se hetki, kun menetin sen tarpeen juoda. Tämä on yksilöllistä ja oikeastaan kaikki tuntuu kertovan hieman eri ajankohtaa. Joku sanoo sen lähteneen ajan kanssa, toinen kertoo sen lähteneen siitä hetkestä, kun tuli AAhan, toinen taas kun oli tajunnut miten koukussa olikaan ja maattuaan maassa rähmällään sen sadannen kerran. Joku vain päättää lopettavan, kun se ei enää ole se juttu, mutta itselläni helpotti vasta otettuani viidennen askeleen kuten Iso Kirja pyytää.

Mitä sitten kannattaa miettiä? Ehkä sitä, kuinka voisi muuttaa elämäänsä siitä missä ei enää halua olla, miten lopettaa juominen, jos se pitää koukussa tai se on alati mielessä sekä mitä kaikkea on valmis tekemään, jotta raitistuminen on mahdollista.

Kiitos kommenteista! Huugibuugi2:lle myös tsemppiä (ja tietysti kaikille muille), tuetaan toisiamme! :slight_smile:

Tuohon pyrikin: muuttamaan elämää niin, että juominen ei hallitse elämää eikä ole alati mielessä. Näin alkuun se on mielessä usein, mutta suurempia mielihaluja ei ole ollut nyt viikolla. Kun mietin, niin mulla on oikeestaan aika hyvät mahdollisuudet onnistua ympäristön puolesta. Mies tosiaan juo, mutta ei paljon. Ystävät ovat kohtuukäyttäjiä ja harvemmin on viime aikoina ystävien kanssa käyty baareissa. Ennemminkin ystävien näkemiseen littyy esim. lenkille meno, kahvittelu tms. Opiskelujen ja töiden puolesta asiat kunnossa. Viime aikoina oon paljon miettinyt juomisen vaikutusta terveydelle: onko jo nyt tapahtunut jotain peruuttamatonta? No menneeseen en voi vaikuttaa, mutta tulevaan voin.

Lähinnä se on tapahtunut, ettet koskaan enää voi juoda miettimättä sen mielettömyyttä ja jos joisit, niin se mielettömyys vain pahenee ja siihen taas on juotava lisää, jotta sen voisi yrittää unohtaa.

Asiasi on paljon paremmin, kuin voit kuvitellakaan, jos omaat läheisiä, mahdollisuuden opiskella,… jos omaat oman halun raitistua. Tämäkään raitis päivä ei mene hukkaan, kun senkin voi käyttää oikeasti hyödykseen. Harvempi on katunut sitä, ettei eilen juonut ja en minä ainakaan, jos mitään muuta hyötyä raittiudestaan löydä, niin ainakin sen.

Vituttaa…lyhyesti tän hetken kuulumiset. Kyllä, join.

Eipä tuo ensimmäinen kerta ole, kun alkoholisti retkahtaa juomaan. Joku jatkaa sitten juomista, mutta lopettaja alkaa laskea päiviä alusta. Tuosta retkahtamisesta kannattaa ottaa opiksi sen mitä siitä oppia voi. Jos retkahtamisesta tulee tapa, niin sitten pitää lääkkeitä koventaa. :smiley: Raittius kyllä löytyy, kunhan halu säilyy.

Joo, kannattaa ottaa homma uusiksi. Kokemusta rikkaampana. Kuitenkin suosittelen painamaan alitajuntaan sen, ettei kukaan raitistu juomalla. Eikä kukaan ole lopettanut juomista huomenna.

Haa! Hieno kiteytys!Osui ‘teoriassa raitistumisen opiskeluun’ omassa historiassani hyvin :slight_smile:

eikun ylös vaan! Toivottavasti oli mahdollisimman epämiellyttävä kokemus. tiedät kyllä miksi.

Voimia !!!

Kolmas selvä päivä takana. Hikoiluttaa, tärisyttää yms. Nyt on keinot vähissä. Ois pakko lopettaa kokonaan, en jaksa enää. Olen juonut kohta puolet elämästäni. Ja vauhti vain kiihtynyt. Nyt olen lisäksi bentso-koukussa ja tullut kokeiltua hädän hetkellä partavedet ja antisept puhdistus-aineet. No päivä kerrallaan ja koittaa oisko tästä kirjottamisesta jotan hyötyä? Kädetkin tärisee niin perkeleesti, että on vaikea kirjottaa…
Otan mielellään vastaan “ohjeita”, joilla pystyisi lopettamaan kokonaan. AA-kerhot on kokeiltu, mutta en hyötynyt siitä, mutta nyt olenkin siihen itse valmis…!!! :frowning: :frowning: :frowning: :frowning:

Viikonloppu meni hyvin tai en ainakaan juonut…Oli paljon mukavaa ohjelmaa :slight_smile: Mitä nyt hieman parisuhdekränää, mutta se johtui kyllä ainostaan omasta ärtyneisyydestäni. Sen taas uskon johtuneen siitä, että yhtäkkiä v-loppuna kroppa (ja mieli) ei saanutkaan sitä tuttua viikonloppuun kuuluvaa alkoholia.

Lueskelin tätä palstaa tänään ja sain taas monia hyviä vinkkejä ja motivaatioo. Eilen sain käsiini Lilli Loiri-Sepän teoksen, taidankin siirtyä sen pariin.