Olen pelaillut 6-7 vuotta uhkapelejä. Tiedän, että minä olen riippuvainen ja perheeni tietää myös. Lopettamis yrityksiä on satoja ja olen käynyt juttelemassa asioista ammatti ihmisille. Pelaamiseeni on liittynyt nuorempana, äidiltä ja isältä varastelu pelaamisen rahoittamiseksi. Vanhenpama se on vaihtunut pikavipeiksi. Minulla on tiivis kaveripiiri, mutta olen onnistunut(epäonnistunut) piilottelemaan pelaamiseni laajuuden,velat ja nuorempana varastelut kavereiltani. He kyllä tietävät, että pelaan, mutta he eivät tiedä häviöistäni tai ongelmastani mitään. Haluan päästä eroon pelaamisesta, mutta tiedän että se on mahdollista silloin kun kerron kavereilleni ongelmastani. Sen kertominen vaikeutuu entisestään ajankuluessa. Vaikeinta asiassa on se, että yksi kavereista on nettipokeria pelaava ja hyvin siinä pärjäävä ja kaveripiirissäni nähdään asiasta vain hyvät puolet. Joskus olen miettinyt kaveriporukan vaihtoa, mutta viihdyn kavereideni kanssa muuten todella hyvin. Ehkä eniten pelkään ujona miehenä asian kertomisesta, yleistä mielipidettä ja olen aina halunnut liikkua ihmisten kanssa jotka pitävät minua hyvä tyyppinä. Olen miettinyt helpointa tapaa kertoa kavereilleni, mutta kirjeet/tekstiviestit eivät tunnu oikeilta, mutta rohkeus ei ole riittäny puhelimella soittamiseen tai naamakkain kertominen. Ajattelin kirjoittaa tänne, jos tätä kautta saisin rohkeutta ja neuvoja tilanteen selvittämiseksi.
Moi!
Itsellä kaveripiirissä on/oli normaalia se, että nettipokeria ja kasinoita pelaillaan. Joku pelaa kympin silloin tällöin, sitten toiset pelaavat älyttömästi erilaisia vedonlyöntejä slottien lisäksi jne. Meillä oli tavallista ajanvietettä se, että pelattiin jotain pieniä kimppoja, siinähän meni ilta mukavasti kun muutamaa kymppiä yhdessä hakattiin pikkupanoksilla eri peleihin.
Tätä kautta muistaakseni sainkin keinon kertoa kavereilleni. Eli selitin että en enää kimppoihin osallistu, enkä muutenkaan pelaa, koska mielestäni pelaan ehkä liikaa, sekä pelit ärsyttävät. Muutaman kerran sain muistuttaa siitä että en enää pelaa, sitten kaverit alkoivat muistaa tämän. Ongelmaa ei nostettu ongelmana tapetille, vaan ehkä enemmän siitä vinkkelistä, että en vain enää halua pelata koska mielestäni siihen pieneen hauskanpitoon vaan tuhrautuu liikaa rahaa. Jos ajatellaan vaikka 50e / kk, voi selittää että ei halua tuhlata 600e vuodessa enää pelaamiseen. Näin siis kavereille. Velat jne. on oma asia, ei kavereille tarvitse niistä puhua. Perhe on eri asia.
Kiusallisia tilanteita ei ole tullut. Kavereilla saattaa olla pelit auki kyläillessäni, mutta antaa olla. Joskus olen katsonut vierestä, useimmiten en.
Hei,
minunkaan mielestä velkasaldoja ei tarvitse kertoa. Vaatii varmasti suurta rohkeutta kertoa kavereille, mutta uskon että se on yleensä pelkästään vain hyvästä. Monesti, kun on kertonut jotakin todella henkilökohtaista kavereille niin nekin rupeaa avautumaan omista ongelmistaan helpommin. Monella muulla on varmasti jos minkälaista ongelmaa. Varmasti muutoinkin olisi hyvä päästä vihdoin puhumaan asiasta avoimemmin. Se aikaa myöden helpottaa.
Se mikä ei tapa, se vahvistaa!