Puoli litraa votkaa menee krapulan korjaamiseen, viikossa kuluu 80-100 annosta. Nyt on tilanne se, että jäin pois töistä, hoitovapaalle. Siis hoitamaan lastani. Pelkään, että mopedi karkaa käsineistä pahemman kerran, vaikka olen päättänyt vähentää. Siis vähentää juomista todella paljon, jopa alle sen kuuluisan 24-riskirajan. Olen 182cm ja painan sata kiloa, viinapää on kehittynyt vuosien varrella aika kovaksi, mutta silti nuo määrät pelottavat itseänikin.
En rähise kännissä, en käy baareissa vaan dokaan kotona. En ole juonut vaimon enkä lasten rahoja. Ongelma on vaan se määrä ja sen myötä kamalat krapulat. En oksentele kanuunassa, enkä nuku päiviä. Mutta en saa juuri mitään suunniteltua aikaiseksi, ennen kuin saan muutaman naukun viinaa korjaamaan oloa. Se muutama naukku tarkoittaa kolmesta desistä puoleen litraan.
Miten tästä olisi viisasta edetä, tarvitaan ToSu, toimintasuunnitelma. Voisiko joku samassa jamassa oleva heittää muutaman vinkin.
^Olet varmasti ajatellut olla ihan selvinpäin lapsesi seurassa varsinkin jos ja kun hoito/huolehtimisvastuu on täysin sinulla? Täten myöskään niitä krapula aamuja ei juurikaan saisi tulla, ettei tule sorruttua krapularyyppyihin…
Kyllä minä näkisin lähes ainoana vaihtoehtona kokeilla pitää näin aluksi hieman pidempää (1-3kk) totaali taukoa alkoholista. Jos tämä ei onnistu millään, niin on erittäin epätodennäköistä että kykenet vähentämään radikaalisti.
Normaalisti jos vanhempi/vanhemmat haluaa juoda itsensä humalaan he tekevät sen niin, että ovat poissa lasten silmistä ja antavat hoitovastuun jollekin muulle. Ja nyt siis tarkoitan selkeää humalatilaa enkä mitään ruokaviinejä tai saunaoluita…
Täysin selvin päin haluan päivät olla. Totaalitauko kuulostaa hurjalta, kun edellisestä pitkästä tauosta on aikaa yli kaksikymmentä vuotta. Varmasti tekisi hyvää. Pitäisiköhän kokeilla tipatonta toukokuuta?
En usko itseeni niin paljon, että tipaton kuukausi onnistuisi. Sen verran realisti olen. Onnistuisiko väkevien pois jättäminen? Kaljaa kittaamalla en edes saa itseäni känniin, sen verran on toleranssi kasvanut.
Ehdotan niin kauan vesilinjaa kunnes hoitovapaa on ohi. Sen jälkeen toleranssi on jonkin verran palautunut ja elimistö toipunut. Sitten onkin helpompi pärjätä hieman vähemmällä.
Moloch horridus, saanko udella, miten vaimosi ja lapsesi(En tosin tiedä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, eli ymmärtävätkö vielä paljoakaan näistä asioista) suhtautuvat juopotteluusi? Kerrot, ettet rähjää kännissä, luuhaa baareissa, ryyppää perhettäsi konkurssiin, oksentele krapulassa jne., mikä toki onkin hyvä, mutta se kuulostaa silti juopon selitykseltä sille, että saa ryypätä rauhassa, kun on ns. harmiton juoppo. Alkoholiongelmasi on päässyt aika pahaksi, mikäli tarvitset aamuisin reilusti tiukkaa viinaa päästäksesi sängystä ylös . Tuossa ei enää oikein vähentely tai jokin bissen tissutteluun siirtymis -suunnitelma auta, mikäli sun pitäisi selvitellä päätäsi sen verran, että tosiaankin voit hoitaa lastasi selvinpäin. Tietty voit kärvistellä päivät juomatta, mutta jos olet niin pahasti alkoholisoitunut, että et meinaa saada mitään aikaiseksi ilman niitä loiventavia, niin eipä siitä lapsenhoidostakaan luulisi mitään tulevan, jos olet hirveässä krapulassa sen vuoksi, että olet edellisenä iltana ottanut jotakin. Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että tuossa sun tilanteessasi ei auta muu, kuin sulkea korkki kokonaan tai sitten luovuttaa suosiolla lapsenhoitovastuu jollekin muulle. Korkin kokonaan sulkeminen saattaa tuottaa aikamoista tuskaa, kun alkoholismi on edennyt noin pitkälle, joten tarvitset siihen todennäköisesti ulkopuolista apua(esim. A-klinikka).
Musta tuntuu vahvasti siltä, että sä et ymmärrä lainkaan tilanteesi vakavuutta, kun nyt vasta hoitovapaalle jäätyäsi havahdut siihen, että pitäisikö dokaamiselle tehdä jotakin, kun lapsesta huolehtiminen ei oikein ota onnistuakseen kännissä tai krapulassa. Ihan normaaliahan se toki juopolla on, että kieltää ongelmansa vakavuuden. Muuten mulle olisi aivan sama, miten vähättelisit ryyppäämistäsi, tai vaikka jatkaisit dokaamistasi samaan tyyliin, kuin aina ennenkin, mutta ne lapset . Heidän vuokseen sun olisi nyt herättävä tekemään ongelmallesi jotakin kunnolla ja pian tai sitten jatkamaan “harrastustasi” jossakin muualla, kuin heidän silmiensä alla.
Minä jos olisin joskus muutaman viikon putken jälkeen yrittänyt vähentää väkevät pois jättämällä niin kaksi päivää sitä kärvistelyä olisin jaksanut, sitten olisi narahtanut.
Sinun tilanteessa on yksi mielenkiintoinen seikka. Se on se että et edes tiedä miten mukavaa (ja toisinaan vittumaista) raittiina oleminen on. Jos kokeilet niin kolmen viikon paikkeilla alkaa asia selvitä, kahdessakin mielessä. Kalliolan myllyhoito voisi olla hyvä paikka mutta en tiedä miten sinne pääsee, ja mitä maksaa.
Mutta suosittelisin tuota löytöretkeä, eli vähintään kolmen viikon raittiutta (itsellä on juuri 5 viikkoa täynnä). Sikäli helppoa löytöretkeilyä että ei tarvitse tehdä kerrassaan mitään.
“Moloch horridus, saanko udella, miten vaimosi ja lapsesi(En tosin tiedä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, eli ymmärtävätkö vielä paljoakaan näistä asioista) suhtautuvat juopotteluusi?”
Vaimo välillä nalkuttaa, jos pitkäripaisessa olen käynyt. Kaljasta ei tule sanomista. Lapset eivät ole puuttuneet asiaan mitenkään. (Iältään 10, 10, 6 ja 1.)
Melkein eniten huolettaa juuri se, että osaan nykyisin dokata niin ovelasti, että humalaani ei juuri kukaan edes huomaa. Vaimo saattaa Tapsapullon jälkeen hieman pitkään katsoa ja kysyä, “Oletko ottanut jotain?” Sovittiin vaimon kanssa, ettei piilopulloja enää löydy. Ei ole löytynyt, vaan olen ihan “julkisesti” naukkaillut.
Suurin ongelma ja suurin syy haluuni lopettaa tai ainakin vähentää on huoli omasta terveydestä. Tässä neljänkympin kynnyksellä ei enää krapulassa naurata kuin silloin parikymppisenä.
Eikä dokaaminen ole enää hauskaa. Tuntuu vaan mahdottomalta lopettaa. Äskenkin piti piipahtaa alkossa hakemassa kolmen desin suomiviinapullo.
^Minua kiinnostaisi tietää mitä meinaat tehdä siinä vaiheessa jos käy niinkin valitettavasti, että et kykene vähentämään? Yksi vuotiasta lasta kun ei voi hoitaa suomiviinan avustuksella, tästä ei varmasti päästä yli eikä ympäri kenenkään ihmisen kohdalla?
Toleranssisi kuulostavat olevan kohtuullisen korkeat ja se on jo itsessään merkki siitä, että lopettaminen voi olla hyvin tuskallista. Kehottaisin ottamaan yhteyttä paikalliselle A-klinikalle pikimmiten jos ei omatoiminen vähennyt onnistu.
Lasten suhtautumista vanhempien eri päihteiden käyttöön on tutkittu jonkin verran, eikä se ole kovinkaan mairittelevaa tekstiä etanolin osalta vaikka lapset eivät sitä negatiivisuuttaan asiaa kohtaan näyttäisikään.
Juu, noinhan se on, että pienen(tai vähän isommankaan) lapsen hoitaminen viinan tai edes pikkukaljojen voimin ei ole millään muotoa hyvä asia . Vaikka sulla, Moloch horridus, olisikin niin kovat tolet alkoholiin, ettet olisi missään konttauskunnossa viinapullon juotuasi, niin olet sä silti kovissa promilleissa ja se ei ole kovin skarppi tila, jollaista 1-vuotiaan hoitamiseen tarvittaisiin. Myöskään krapulasi, jonka luulisi olevan sun kohdallasi aika paha juttu, ei ole lainkaan sopiva tila hoitaa lasta.
Mitä muuten tulee siihen, että lapsesi eivät sano mitään juopottelustasi, niin se ei todellakaan kerro siitä, etteivät he kärsisi asiasta tai tulisi siitä jossakin vaiheessa kärsimään. En väitä, että olisit väkivaltainen, ilkeä, hankala tms. kännissä, saatat olla hyvinkin leppoisa juoppo, mutta harvemmin kukaan lapsi on lopulta nähnyt vanhempansa/vanhempiensa HC-alkoholismia mitenkään positiivisena asiana. Ne traumat saattavat tulla esiin vasta myöhemmällä iällä ja monesti juopot uskottelevat itselleen, että lapset eivät kärsi heidän ryyppäämisestään, koska ne saavat ruokaa säännöllisesti, toinen vanhempi on aina selvä, ne vaikuttavat ihan hyvinvoivilta, ne menestyvät hyvin koulussa jne. Lapset eivät välttämättä uskalla/osaa tuoda pahaa oloaan esille ja vaikka toisivatkin, niin alkoholisti sulkee silmänsä asialta, koska sehän häiritsisi juopottelua .
Sun kannattaisi nyt ihan tosissasi hakea apua alkoholiongelmaasi ja pian sittenkin. Ajattele niitä lapsiasi, hyvä mies! A-klinikka on se paras osoite näissä tilanteissa, koska mitä todennäköisimmin et saa noin pitkään jatkunutta juomista katkaistua yksin, ainakaan niin, että siitä seuraisi mitään hyviä ja pysyviä tuloksia. Herätys nyt oikeasti !
Eipä ole paljon lisättävää edellisiin kommentteihin. Hyviä tekstejä ovat. Suosittelen asiaan vakavasti paneutumista. Kirjoittamasi perusteella uskallan väittää, että olet sairastunut alkoholismiin. Se on kuolemaan johtava sairaus, eikä siihen ole muuta hoitokeinoa kuin täydellinen pidättäytyminen viinasta. Teepäs tältä sivustolta toi alkoholiriippuvuus testi… Ihan mielenkiinnosta olisi kiva kuulla mikä on sinun " testin tulos "…
Itse alkoholismiin ei kukaan ole tiedettävästi kuollut, mutta siihen liittyviin lieveilmiöihin kyllä erittäin moni. Johonkin sitä pitää kaikkien kuolla, mutta se lienee jo tieteellisesti todistettavissa, että runsas alkoholin käyttö useammin lyhentää kuin pidentää elinaikaa.
Pahin sairaus on kyllä todistetusti elämä, sillä 100% ko. oireyhtymään altistuneet yksilöt tulevat kohtaamaan kuoleman. Ryyppääminen saattaa edesauttaa väestörekisteristä poistumista, mutta itse kukin saa toki valita lieveilmiönsä.
. Tuossa ei enää oikein vähentely tai jokin bissen tissutteluun siirtymis -suunnitelma auta, mikäli sun pitäisi selvitellä päätäsi sen verran, että tosiaankin voit hoitaa lastasi selvinpäin. Tietty voit kärvistellä päivät juomatta, mutta jos olet niin pahasti alkoholisoitunut, että et meinaa saada mitään aikaiseksi ilman niitä loiventavia, niin eipä siitä lapsenhoidostakaan luulisi mitään tulevan, jos olet hirveässä krapulassa sen vuoksi, että olet edellisenä iltana ottanut jotakin. Mä olen 
. Heidän vuokseen sun olisi nyt herättävä tekemään ongelmallesi jotakin 
.
:mrgreen: .