Pieniä luopumisia, matka jatkuu

Hei taas kaikille

Kuukausi edellisestä kirjoittelusta tänne, valitettavasti syksy vei mennessään ja vanhat katastrofin ainekset ovat olleet ilmassa, kun on tullut taas juomista kokeiltua. Piti sitten ilmeisesti taas kokeilla ettei tämä tauti lähde minusta, vaikka asiaa ei enää haluaisi käsitelläkään. Mutta nyt taas tuolta mielen syvyyksistä on kummunnut halu ja motivaatio lopettaa, sillä asiat eivät voi jatkua samaan maliin tai muuten epäilemättä tässä tulee vielä todella vakavia seurauksia vastaan. Nyt on kuitenkin vielä terveys, rahat ja järki vielä suhteellisen tallella. Seuraavaksi lähdetään taas toteuttamaan uutta raittiutta. Mikä tässä aikaisemmin meni pieleen, voi kai olla opetuksena jatkoon eli:

Luovun ajatuksesta, että voisin olla alkoholin suhteen kuin “kaikki muut” ihmiset.
Luovun ajatuksesta, että alkoholismini hoituu ilman aktiivista hoitamista.
Luovun ajatuksesta, että muut asiat voivat tulla alkoholismini hoitamisen edelle.
Luovun ajatuksesta, että vähän ajan päästä pärjään myös itsekseni.
Luovun ajatuksesta, että raittius voisi olla huono asia joissain tilanteissa.

Tässä taas itselleni hiukan työstämistä, lähes viikko on ajatuksia järjestelty taas selvin päin. Vaikeinta tässä kai on ollut huomata se, että alkoholismin hoitaminen on kuitenkin loppuiän kestävä prosessi. Joka päivä, päivä kerrallaan. Ilman että stressaa asiasta liikaa, mutta ilman että jättää asian käsittelemättä.

Näihin tunnelmiin ja ajatuksiin tänään, paremman elämän toivossa.

-Jokke

Uutta yritystä vaan ! Hyviä asenteita sinulla ainakin on.

Ymmärrän kyllä että tällä hetkellä tuo asia tuntuu kohtuuttomalta haasteelta. Onneksi todella, ei tarvitse pitää huolta kuin siitä, että tälle iltaa painaa pään tyynyyn selvänä. Huominen ei ole vielä tänään. Omasta kokemuksestani kerrottakoon, että hoidettuasi itsesi toipumisen tielle, raittius muuttaa sinut siten, ettei itse raittius ole enää rasite, vaan siunaus. Hetki kerrallaan kohti parempia aikoja. Meitä on täällä monta, jotka kulkevat kanssasi samaa tietä. Sitä paitsi, rinnakkain tässä mennään eikä juosta toisiamme tönien kilpasilla. :slight_smile:

Iltaa “Jokke” ja hyvää Itsenäisyyspäivää sinne Suomeen!

Minulla oli runsas puolitoista vuotta sitten viimeisen retkahdukseni laukaisijana samanlaista “iloista yrittäjämieltä” kuvioissa mukana. Tunsin itseni melkein päivälleen 3 täysraittiin vuoden jälkeen sen verran varmaksi,että innostuin kokeilemaan kohtuukäytön mahdollisuutta. Viikko menikin ihan “kohtuullisissa” raameissa ilman mitään haittavaikutuksia ympäristölleni tai itselleni. Paitsi vanha surkea kaikin puolin ryytynyt aamutila oli taas kuvioissa. Hälytyskellot alkoivat soida kun en ensinnäkään saanut kohtuumääristä yhtikäs mitään positiivista ja tarvittava määrä rupesi nousemaan vanhaa kulutusta kohti. Tämä oli 5 vuotta sitten usein 3 litraa punaviiniä 24/7. Otin nopeasti yhteyttä päihdeneuvojaani ja sain homman hanskaan ilman
katkaisujaksoa. Erittäin hyvä itselleni,etten häpeäntunteesta huolimatta jättänyt asiaa omille harteilleni.
Hyvä Sinulle, että tulit tänne “raportoimaan”. :exclamation:
Toinen tärkeä asia jonka mainitsit, on tuo “ikuisuuden” rasite - ei koskaan enää. Itse sain tässä mieleni aika yksinkertaisella “käänteislogiikalla” rauhoittumaan. Jos kirous kerran saattaa minua lopun elämääni, niin eihän minun tarvitse löytää mitään ratkaisua yön yli. Aikaa koko loppuelämä soveltaa ainoaa oikeaa menetelmää. Ei edes tarvitse sanoa, mitä!
Minusta on mielenkiintoista lukea/vaihtaa ajatuksia henkilöiden kanssa joilla raittiuden painopiste on siirtynyt aineen hallinnasta elämän hallintaan. Tämä prosessi vaatii työtä,aikaa ja kärsivällisyyttä. Itseäni on myös helpottanut,että olen täysin hyväksynyt retkahduksen mahdollisuuden. En pelkää sitä,mutta en tietenkään millään lailla provosoikaan.Minulla on tällä hetkellä täydellinen valinnanvapaus juomisen suhteen.Enkä todellakaan näe yhtään syytä miksi tästä kovalla työllä saavutetusta vapaudestani tulisi luopua. Voisinhan aloittaa vaikka heti hilppaisemalla bensikselle hakemaan flindan.Mutta kun en tarvitse ainetta mihinkään enää - ainakaan nyt/tänään. :smiley:
Olin myös ainainen “huomisesta murehtija” suunnitellen jo etukäteen kaikenlaisia strategioita kauhuskenaarioiden varalle. Enpä ole enää. :smiley: Tähänkin auttoi yksinkertainen kysymys itselleni: miksi kantaisin huomisen murheita jo tänään?
Tällaisia mietteitä täältä ja hyvää viikonloppua!

Hei taas kaikille

Hienoa, että taaskin täällä otetaan näinkin hyvin vastaan, kiitokset edellisille asiapitoisista viesteistä.

Olen yrittänyt pohtia, mikä itseni tähän retkahtamiseen ajoi. Jotenkin tuntuu, että aloin taas syksyn aikana suorittamaan paljon ja kaikkea. En jättänyt aikaa pysähtyä ja kuunnella itseäni. Jätin itseni ja ongelmani hattuhyllylle odottamaan aikaa parempaa, jolloin voisin keskittyä taas itseeni. En ottanut pieniä retkahduksia, joista ei mitään vakavampaa seurannut, tarpeeksi vakavasti.

No, viikon sisällä saa onneksi suuremmat projektit jäihin ja aikaa taas jää myös itsellenkin. Huomiseksi on taas katsottu sopiva AA-ryhmä, se kun tuntui auttavan aikaisemminkin. Taas muistuttamaan itseään, että päivä kerrallaan riittää. Sillä eihän raittiina olon sentään tarvitse olla mitään suorittamista.

Näissä tunnelmissa raittiiseen loppupäivään.

-Jokke

Juuri noin! Parhaassa tapauksessa retkahdus on oppimiskokemus, oppimisen ja pohdiskelun paikka!
Se ei tietenkään tarkoita että se kannattaisi ottaa ihan tavaksi. :smiley:

Toisinaan sitä tapaa kuivilla olevia alkoholisteja, joiden puheista ja lähestulkoon ilmeestä huomaa, että retkahdus roikkuu ilmassa. Petaamista, järkeilyä (vääränlaista), myönteisten mielikuvien ja tunteiden liittämistä alkoholiin ja juomismuistoihin, visioita kohtuukäytöstä tai hallitusta satunnaiskäytöstä…
Silloin tekisi mieli sanoa suoraan että mene jo juomaan! Meneehän se kohta kuitenkin.
Jos on yhtään haaveita jostain kohtuukäytöstä tai hallitusta käytöstä, niin kyllä se kortti yleensä on katsottava. Useimpien meistä on opittava kantapään kautta, ennenkuin oppi menee perille.

Mutta voih, osaisipa ne petaamisen ja retkahduksen enteet tunnistaa tarvittaessa itsessään yhtä selvästi kuin ne tunnistaa muissa. Ehkä juuri siksikin tarvitsemme vertaistukea: toisen ihmisen huomaamaan meissä jotain mitä emme itse huomaa, ja sanomaan meille sen. Voi sen tehdä ammatti-ihminenkin, jos sellaiseen kontaktissa on.

Pysy kanavalla Jokke, ja raitista viikonloppua! : )

Heipä taas kaikille

Raitis viikonloppu on taas kääntymässä loppua kohti. Tänään on tullut ulkoiltua oikein urakalla, joten uni toivottavasti taas maittaa kunnolla taas ensi yönä. Mieliteot alkohoholin suhteen ovat pysyneet poissa, joten sinänsä helponlaisesti ollaan menty eteenpäin. No, tällaista tuurijuopon vikaa kun on aikaisemmin ollut, niin täytyy tässä ajan kanssa ruveta opettelemaan uusia ajattelutapoja tulevia heikkoja hetkiä varten.

Näillä tänään.

-Jokke

Hienoja pointteja. Juuri noihin se minullakin kaatuu. Loppujenlopuksi yksinkertaisia asioita, mutta alkoholistille ei aina kuitenkaan. Ehkä ajan myötä oppii ymmärtämään edellyttäen, että pystyy ottamaan sen ensimmäisen askeleen, johon pointtisi numero 1 ja 4 juuri perustuu. Pitää ottaa nuo ylös ja laittaa vaikka jääkaapin oveen. Koskevat ainakin itseäni, miksi olen tähän asti luopunut raittiudesta noiden luopumisien sijaan.

Hei taas kaikille

Vissyn ja kahvin voimin ollaan taas vietetty selvää päivää. Fiilikset ovat alkaneet taas hiukan tasaantumaan juomisen jäljiltä, joka toivottavasti ei tällä kertaa enää johda kohtuukäyttöajatuksiin. Minulla kun se kohtuukäyttö on jo katsottu kortti, ei vain onnistu. No, Päihdelinkkikin on hyvä paikka käydä muistuttamassa, että se alkoholin kokeilu johtaisi taas sen pohjakosketuksen hilaamista alaspäin.

Näillä tänään kohti raittiutta.

-Jokke

Selvää kuuluu tännekin. Alkaa tasaantumaan. Aina kun tekee sen päätöksen, että pyrkii raittiiksi (En ikinä tee enää raittiuslupausta :smiley:) alkaa mielialat vaihdella hirveestä ahdingosta johonkin onnellisuusunelmaan. Näinhän ei käy itsellä silloin kun mietin kohtuukäyttöä, koska ilmeisesti se raittius pelottaa. Hetkellisiä kohtuukäyttöhaaveiluja tulee kyllä. Raitista päivää vaan. Ei sitä ole enää kun tunti jäljellä ja olet tämän päivän ollut tuhoamatta itseäsi. Hyvä niin :slight_smile:

Iltaa taas kaikille.

Iski sitten jostain puun takaa viinapiru korvan taakse kuiskailemaan. Yhtäkkiä vain mieleen ponnahti mieliteko sixpackin juomisesta, vain yhden sixpakin. No, onneksi ei enää ehtinyt kauppaan ja baaritkaan eivät loppujen lopuksi kutsuneet kotimatkalla kävellessä. Ihmetyttää vaan, että mistä tuo yhtäkkiä iski. Alkoholin juomisen näkeminen ja sen yhdistäminen johonkin hauskaan? En oikein tiedä, mutta tämäkin ilta pinnistellään selvänä loppuun. Hauskaahan se juomisen kokeilu ei kuitenkaan minulla olisi, vaikka tuo alkoholistinen puoleni yrittäisi minulle muuta vakuutta.

Näihin tunnelmiin juuri nyt, toivottavasti kuitenkin uni maistuu vaikka hieman levoton olo edelleen on.

-Jokke

Hyvä ettet ostanut kuitenkaan. Muista, ettet ole ainoa, kuka sitä tänään suunnitteli :smiley: Mutta tankkasin vaan ajatusta päähäni: “Tämäkin menee ohi”. Ja muistelin viimeistä krapulaa ja toivotonta morkkista, joka kummittelee kokoajan. Taitaa olla hyvä juttu vaan että hävettää menneet. Nyt jotenkin helpotti, kun ilta on näin pitkällä ja olen lueskellut vaan täällä. Ja muitakin alkoholiasioita netistä. En itseasiassa muuta ole nyt viikolla tehnytkään vapaa-ajalla. Esim tv ei ole auennut kertaakaan ja uutisistakin ihan ulkona :smiley: Olen vain miettinyt asioita, mikä minua oikein vaivaa. Välillä olen ihan hämilläni, välillä tosi masentunut ja pahalla tuulella ja välillä hyvä olo ja toivonkipinä tulevaisuudesta.

Hei taas kaikille.

Viikonloppu on taas kääntymässä voiton puolelle, selvin päin ollaan jatkettu noista pienistä juomisajatuksista huolimatta. Loppujen lopuksi tuntui tuo juomishimo menevän ainakin tällä kertaa kohtuu helpolla ohi, kun onnistui olemaan ottamatta siitä impulssista kiinni, joka olisi vienyt juomaan. Harrastustoiminnan osalta oli tämä viikonloppu oli kaikenmoista loppuhulinaa, mutta työviikon jälkeen pääsee onneksi hiukan hengähtämään arjesta.

Näihin tunnelmiin juuri nyt.

-Jokke

Hei taas kaikille

Joulukiireet alkavat taas olla takana ja pääsee taas lepäilemään pitkään. Selväpäisellä linjalla ollaan jatkettu ja viinapirukin on pysynyt poissa kuiskuttelemasta, hyvä niin. Työkaverit kyllä pyytelivät eilen baariin perinteisille joulukiireiden lopettajaisille, en nyt tällä kertaa mennyt. Oli vain fiilis ettei jaksa selitellä juomattomuutta, jutustelun ohella kun oluen ottaminen kuulu keskeisenä osana noihin kinkereihin. No, kyllähän sitä taas kerkiää kunhan oma juomattomuus on varmemmalla pohjalla.

Sinänsä myös helpottava olo, että syksyn kiiresuma on takana. Kevätpuolelle olen vähentänyt hiukan kaikenlaista ylimääräistä harrastus- yms toimintaa. Että sitä sitten jaksaa myös keskittyä itseensä, lepäämiseen ja juomattomuutensa vaalimiseen. Valoisampaa kohtihan tässä muutenkin ollaan menossa.

Näihin tunnelmiin juuri nyt, tänäänkään en juo.

-Jokke

Hei taas kaikille

On tässä taas ollut vähän henkisesti ylä- ja alamäkeä. Alkoholisti minussa edelleen yrittää välillä väittää, että kohtuukäyttö sittenkin olisi mahdollista. Niin, järjen tasolla juomattomuus on helppo hyväksyä, tunnetasolla ei kai niinkään. Kai sitä ihmisessä vaan pilee halu olla kuin “kaikki muut”, alkoholisti kai peilaa itseään vain väärään vertaisryhmään.

No, kevään aikataulut alkavat jo hamottua, vaikkei sinne olekaan hirveästi mitään ylimääräistä nyt laitettukaan. No, hyvä näin, saapahan tuota AA- ja Päihdelinkkilinjalla toivottavasti taas parempaan suuntaan tämän raitistelun suhteen.

Näihin tunnelmiin tänään, raitis päivä takana.

-Jokke

Hei taas kaikille

Tänään on ollut vähän sellainen “eniten v*tuttaa kaikki” -päivä. Toivottavasti kukaan ei liian nokkiinsa ottanut, tuli taas turhanpäiväisistä asioista tiuskittua… Alkoholia ei ole kuitenkaan mieli tehnyt, mikä lie tuota ärtyneisyyttä aiheuttaa. No, kaipa tuo tuosta menee ohi.

Näihin tunnelmiin tänään, tasaista hiitoa eteenpäin.

-Jokke

Ei ole vaarallista koska et kai pyhimykseksi aio. Tärkeintä on huomata että mihinkään tunnetilaan ei tarvitse lähteä juomaan.

Näinhän se on. On se mieli vaan ihmeellinen, kun pitää sitä stressia saada asioista joihin ei itse pysty vaikuttamaan ja jotka ei omalle kontolle kuulu, vaikka ne omiin juttuihin vaikuttaisivatkin. No, jonkinlainen kehittämisen paikka tuokin, mutta askel kerrallaan. Kuitenkin tärkeintä tänään oli, ettei nuokaan fiilikset tarvinneet tällä kertaa alkoholia ratkaisuksi.

-Jokke

Hei taas kaikille

Onpa taas ollut vaikeat pari viikkoa. Sitä kun on itse painiskellut omien tunteidensa kanssa, on saanut myös yhden kaverin ihmissuhdehuolia saanut kuunnella. En tiedä, kun ei sitä halua sanoa että en halua kuunnella ja auttaa, mutta toisaalta ei tunnu riittävän voimia edes omia ongelmien käsittelyyn. Taas on ollut sellaiset fiilikset, että kaikki taas kaatuu päälle ja lujaa.

Jotenkin tuntuu, että suunta ja motivaatio alkoholiongelmani hoitoon on vähän hukassa. Viime kesäinen raitis jakso kun tuntui menevän jopa helposti ja kehitystä tuntui tulevan nopeastikin, tällä hetkellä on jotenkin vaan vaikeampaa. Samanlaista pohjakosketusta, joka minut tuolloin ajoi raittiutta hakemaan, en kuitenkaan halua enää kokea. Joten tämä päivä selvinpäin, hyvä niin.

Näihin tunnelmiin tänään.

-Jokke

Hei taas kaikille

Selvällä linjalla taas sitä ollaan menty. Tuli sitten pitkästä aikaa myös aloitettua kuntoilu eli tuli sitten hankittua kuntosalikortti. Rupesi kyllä hiukan harmittamaan, että kuinka huonoon fyysiseen kuntoon sitä onkaan itsensä päästänyt. Ei nyt hirveän pahasti vielä, mutta ylipainoa on hiukan kertynyt ja lihaskuntokin tuntuu olevan heikohkossa kunnossa. Harjoittelu on kuitenkin tuntunut positiivisiä fiiliksiä, joten täytyy vaan uskoa ja toivoa kehitystä myös tällä saralla.

Hiukan tässä on ollut haikea olo, koska ilmeisesti tämä raitisteluni saattaa vaikuttaa kaverisuhteisiini jonkin verran, eikä välttämättä pelkästään hyvällä tavalla. Toisaalta en minä enää mitään ryyppykavereita kaipaa. Siinä suhteessa täytyyy vain minun olla itsekäs, jos ei selväpäinen Jokke kelpaa seuraksi, niin antaa olla. En vain tahdo enää hajottaa itseäni sisältä vain siksi, että näennäisesti olisin muiden kaltainen tai sopisin joukkoon. Ja ei kai se ns. “normaaleille” ihmisille ole mikään kummajainen olla raittiissa seurassa.

Näihin ajatuksiin tänään.

-Jokke