Pieni pysähdys voi olla joskus iso askel..

Lueskellut teidän tarinoitanne, hatunnosto niille ja kerron jotain itsestänikin, sit kun olen siihen valmis, eli selvinpäin. Lupaukset on annettu ja rikottu, mut jos huomisesta selviän, voi olla toivoa seuraavastakin päivästä.

Niin siis alkukirjoitukseni tein tuohon “Oiskohan nyt aika katsoa peiliin”, joten suunnilleen niistä asetelmista lähdetään tavoittelemaan (jälleen kerran) sitä viinan jättämistä pois kuvioista, kun eipä siitä loppupeleissä ole jäänyt käteen kuin loppuun kaluttu luu, vailla tunteita tai mitään. En osaa enää kumpaakaan, en nauraa enkä itkeä. Olen vain alkoholisti ja ollut sitä lähes 30 vuotta, oppimatta silti mitään…se tässä sairainta on.

Toi otsikko nyt muistuttaa jollain tapaa “jenkkilän” meininkiä, mut tarkoitin kyllä sillä ihan jotain muuta. Silloin ku kaikki on pelissä ja suurin osa jo menetetty, voi se “pysähdys”, eli tässä tapauksessa jättämättä sen huikan ottamatta voi olla jopa ratkaiseva siirto ainakin omalla kohdallani. Mulla kun ei ole käytännössä enää vaihtoehtoja. Tai no on, mut sen tietää jokainen miten siinä käy. Siks toi otsikko jotta tajuaisin itse et mitä täs tilanteessa ois järkevintä tehdä ennen ku se viimeinenkin pelinappula on vedetty kurkusta alas.

Oletko kokeillut Vanhoillis-Lestadiolaisuutta? Kun AA,A-kilta,katko,mylly,minnesota ja muodollinen uskonto on testattu…on aika siirtyä Oikean Lauman puoleen ja kääntyä Vanhoillislestadiolaisuuteen

Joopa joo, taas näitä valopäitä, mut kukin tyylillään.