Pieni askel mutta iso (ElämänEtsijän etsinnät)

Okei, nyt sain aikaiseksi rekisteröityä tänne.

Siitä on varmaan joku 15 vuotta kun totesin ekan kerran, että alkoholin käyttöä on vaikea hallita. Silti ilmankaan ei ole oikein osannut olla. Ennätys on puoli vuotta ilman. Tavallisesti ei paria viikkoa pitempiä kokonaan kuivia kausia ole ollut.

En useinkaan juo sammumiseen asti eikä ikinä ole ollut varsinaisia monen päivän putkia, tosin sillä tavalla putkeen kyllä, että jos yhtenä päivänä ottaa vähän, niin sitten tekee mieli joka päivä ottaa vähän…tai vähän enemmän…sellaista mukamas viatonta “käyn ostamassa pari kaljaa”, ja kun ne loppuvat, käyn toisesta kaupasta hakemassa lisää, koska esitän niin kohtuukäyttäjää. Ja sitten inhoan itseäni kun olen niin teeskentelijä. Rahaa menee liikaa, se on se pahin, kun työttömänä olisi järkevämpää panostaa ruokaan tai muuhun. Ja velkaa on kasaantunut, enkä meinaa saada sitä ikinä vähenemään, kun aina tulee saman verran lisää. Se on oikeastaan yksi tärkeä motivaattori tässä nyt. Yritän tehdä kaikkeni, että saisin ne velat pois, koska sitten tuntuisi olo kaiken kaikkiaan kevyemmältä.

En vielä tiedä voiko jotain kohtuukäyttöä kohdallani olla vai pitäisikö lopettaa kokonaan, mutta ainakin nyt tulin tänne pohtimaan asiaa. Tiedän jossain määrin mistä ahdistukseni johtuu, mutta siinä on vielä niin paljon selviteltäviä palasia, että joinakin päivinä tuntuu vain, että en pysty luopua alkoholista ennen kuin keksin millä sen korvaan. Ei ole parisuhdetta, työtä, ei paljoa kavereita, ja elämä on ollut aika harhailua monella tavalla.
Mutta se nyt on alku, että tulin tänne sanomaan, että en jaksa tätä tämmöistä enää, ja aion yrittää nyt jotain muutosta.

(16.7. pientä muokkausta tähän viestiin ja otsikkoon)

Tervetuloa ElämänEtsijä!

Minä olen myös uusi täällä kirjoittelijana, taustailijana ollut pitkään hakemassa täältä apua ja ajatuksiini selkeyttä alkon suhteen. Se, että tänne kirjoittaa, on mun mielestäni jo nyt muutamassa päivässä auttanut aktiivisesti työstämään omaa ongelmaa.

Tuo on myös tuttua, että vaihtelee kunnon kansalaisena kauppaa:)

Kirjoita lisää, tsempataan kaikki toisiamme!

Moi ja tervetuloa! Se on hyvä päätös kun haluaa työstää tätä ongelmaa. Meitä on täällä monta samanlaista. Tuttua kans tuo kaupan vaihto, vaikka mä en jaksa enää esittää kohtuukäyttäjää, sen verran noita kaljanhaku vuosia jo takana että kaikki myyjät tunnistaa. :laughing:

Terve vaan molemmille!

Joo, sen kyllä huomannut, että ajan mittaan sitä alkaa turtumaan eikä jaksa enää niin paljoa esittää… se on samaan aikaan helpottavaa että huolestuttavaa. (Mm. tuota mainitsemaani velka-asiaa on pahentanut, että kynnys käyttää luottokorttia on pienentynyt, vaikka vähän se aina hävettää jos sille linjalle lipsahtaa. Ajattelin nyt jättää sen kortin aina kotiin jos ei oikeasti ole jotain tosi tärkeää hankintaa haettavana, tai jos ei muu auta, niin ehkä kysyä pankista saisiko kortin tilapäisesti suljettua. Luottotiedot ei ole vielä koskaan menneet ja se on sellainen pelkäämäni pohja josta toivon, että siellä ei tarvitsisi käydä, vaan onnistuisin tehdä jotain ennen kuin tilanne pääsee niin pahaksi.

Oli hyvä tulla tänne. Ei tunnu enää niin voimattomalta uhrilta, vaan että nyt oikeasti kohtaan ongelmaa ja teen jotain sen parantamiseksi.

En meinannut aluksi laittaa tuota päivälaskuria päälle, koska ajattelin, että siitä tulee vaan lisää ahdistusta. Mutta päätin sitten kuitenkin laittaa ja kokeilla. Että vaikka se välillä varmaan nollautuu, niin auttaa varmaan kuitenkin lisäämään tipattomien päivien määrää. Mietin välillä, että mitähän jos vähän joisi itseltä/maailmalta salaa, mutta sitten muistan tuon laskurin ja tajuan, että jos juon, niin se tarkoittaa, että ihan oikeasti juon. - Niin salaa ei voi juoda, että sitä juomista ei tapahtuisi! Saatan usein tehdä hienoja suunnitelmia miten aion parantaa elämääni, mutta sitten kun iskee se juomisen himo, niin se tapahtuu niin kuin jossain eri päässä. Tulee joku poikkeustila, että nyt on pakko, tätä ei lasketa, sitten huomenna palaan normaalijärjestykseen… Mutta sitten kun niitä poikkeustiloja on koko ajan, niin kaikki muut suunnitelmat kärsivät. Mutta laskuri ja täällä keskustelussa oleminen muutenkin auttaa paremmin muistamaan, että juominen ja muu elämä ovat samaa elämää eivätkä jotain erillisiä saarekkeita.

Nuo on kyllä tosi tuttuja ajatuksia. että huomenna sitten aloitan ja plaaplaa…Mäkin oon huijannu itteäni jo vuosikaudet. Aika montaa huomista koittanu. :smiley: Luin jostain sellasen lauseen että “Alkoholisti juo salaa vain itseltään”. Kolahti.
Tuo laskuri on toiminu ainaki mulle hyvänä motivaattorina, vaikka välillä tuntuu että sitä saa yhtenään olla nollaamassa. Mutta semmosta tää on. Jokainen 0-päivä on kuitenkin kotiin päin. Tsemppiä! :slight_smile:

Kävin ekaa kertaa kyselemässä Antabusta. En ole nyt en käynnin jälkeen juonut yhtään, vaikka en ole sitä lääkitystäkään vielä aloittanut. Jotenkin jo se, että kävin sanomassa, että mulla on ongelma, on saanut vähän tajuamaan enemmän, että oikeasti haluan muutosta. Ja siis että jos haluan olla juomatta, niin silloin en voi olla että “kai mä nyt voin juoda kun muutkin” tms tekosyy-ajatukset.

Liikuntaa myös vähän lisännyt. Sen kanssa on niin, että mitä useammin juon, niin sitä vähemmän jaksaa liikkua. Mutta sitten kun tulee liikuttua, niin sen jaksamistason haluaa pitää kunnossa, niin ei ehkä tule juotua niin herkästi. Tämä on kiva huomata…että on jotain tekemistä millä jonkun verran pystyy korvata sitä huonoa tapaa josta haluaa eroon.

Unta oon nähnyt juomisesta… Yhtenä yönä uneksin vetäväni kossua pullosta ja se oli olevinaan raikasta kuin vesi. Oikeasti juon yleensä vain kaljaa enkä melkein ikinä viinoja! Viime yönä oli sellainen realistisempi, että fiilis oli niin kuin päivisinkin ollut, mutta sitten otin kaljan ja vedin yhdellä kulauksella kuin hirvittävään janoon. Mietin, kertookohan tällaiset unet fyysisestä riippuvuudesta? Meinaan kun näitä rupeaa näkymään vasta silloin kun olen pitempään juomatta yhtään… Veikkaan, että kroppani on tottunut sellaiseen rytmiin, että joka viikko ainakin jossakin kohtaa holia tulee systeemiin.

Moi ElämänEtsijä

Unet on unia, jotkut toiveita, jotkut painajaisia. Minä näin kymmenisen vuotta sitten unta, että poltin tupakkaa - oli lopettanut n 10 v ennen sitä. Unessa tupakka maistui taivaalliselta. Niinpä sitten herättyäni ja kioskille päästyäni ostin askin Marlboro Lightia. Vedin parvekkeella sauhua toivossa saada kokea sama mielihyvä kuin unessa. Toisin kävi. Vain kaksi henkosta maistuivat samalta, kuin yön yli seissyt eltaantunut täysi tuhkakuppi haisee. Siihen on loppunut minun tupakanhimoni, ei tee enää mieli, vaikka joskus toisten sauhut tuntuvatkin ihan ok, vain joskus. Nikotiinista en ole päässyt eroon, jauhan nikotiinin makuista purkkaa niin, että leukaluut lonksuvat :frowning: .

Olen ymmärtänyt, että unessa me työstämme arjen elämäämme. Jos kamppailemme esim riippuvuuden kanssa, varmaan unimaailmassamme käsittelemme sitäkin. Unet ovat ilmeisesti juuri asioiden työstämistä - eivät välttämättä välittömiä ratkaisuja ongelmiin, vaan niiden läpikäymistä jollakin tasolla. Minulla on intensiivisiä unia juotuani - mutta ne ovat jotenkin “jankuttavia”, kelaan yhtä ja samaa asiaa pitkiä aikoja, aamulla joskus tuntuu, että olen jankuttanut yhtä ja samaa asiaa unissani koko yön. Joka tapauksessa juomisen jälkeinen aamu on minulle piehtarointia unen ja valveen välissä pitkän aikaa ennen varsinaista heräämistä. Rasittavaa ja jotenkin älyvapaata. Selvän illan jälkeen unet ovat lyhyempiä ja harmittomampia - levollisempia.

Nuo juomisunet liittyy varmaan siihen että näitä asioita miettii päiväsaikaan. Aivot yöllä prosessoi tietoja. Mun juomisunet on aina aika ahdistavia, onneks niitä harvemmin tulee nähtyä.

Alotin nyt sitten antabuksen. Katsotaan mitä käy. Varmaan se helpottaa päivittäistä vatvomista, että ottaiskohan vähän vaiko ei. Jotenkin kyllä pelottaa, että osaanko sanoa ei, jos tulee joku tilanne. Tai jos joku ei-toivottu saa tietää, että käytän tämmöistä lääkitystä… Voisivat järkyttyä. Koska useimmat eivät tiedä, että minulla ylipäänsä olisi mitään ongelmia alkoholin kanssa.) Mutta tärkeämpää kuin mitä kukaan muu ajattelee on kuitenkoin se, että itse tiedän tekeväni nyt jotain järkevämpää kuin aiemmin.

Onnistuin tuossa olla muutenkin pari viikkoa ilman, ja siinä kohtaa tuli sellaisia hyviäkin hetkiä kun tuntui, että itse asiassa juomista ei tarvitse. Mutta sitten kun taas vähän otti, tuli monta päivää sellaisia pelkoja, että ei kestä olla juomatta. Johtui osittain liian kuumasta säästäkin, mistä tulee ahdistava olo. Olen koittanut keksiä mitä muuta kylmää sitä voisi juoda tai syödä. Tuntuu, että näitä triggereitä juomiseen on loputtomasti erilaisia, ja kaikkiin tarvitsee keksiä joku uusi toimintatapa. Mitä tehdä kun on vihainen, mitä tehdä kun on surullinen, mitä tehdä kun väsyttää… juomisesta on pikku hiljaa vuosien varrella tullut yleisratkaisu kaikkiin tilanteisiin kun tuntuu jotenkin epämukavalta. Lisäksi tulee usein mieleen sellaisia hilpeitä “nyt keksin mahtavan idean, voisin mennä baariin” -tyyppisiä innostumisia joista tulee positiivinen ja iloinen fiilis. Sitten kun toteaa, että se olikin huono idea, tulee pettymys, että onks elämässä enää mitään kivaa ikinä. Nämä kyllä yleensä jossain määrin vähenee sitten kun on pitempi jakso juomatta yhtään. Tartteisi vaan löytää elämään jotain muuta hyvää sisältöä.

Liikunnan lisääminen on kyllä jotenkin klisee hokema. Usein olen juonut siksi, että väsyttää niin paljon, ja sen väsymyksen takia koko olemassaolo jotenkin sattuu. Lepäämisen opetteleminen on tässä nyt työn alla. Miten nukkua yöllä riittävästi ja miten päivällä rauhoittua. Mutta kun liikkuu sopivasti oman jaksamistason mukaan, niin se on ihan ok. Joskus enemmän jos siltä tuntuu.

Antabus on oikeastaan toiminut yllättävän hyvin. Siis se rauha mikä nyt on ollut. Ekalla viikolla tuli jatkuvasti ajatuksia, että “nyt olis pakko saada vähän jotain”, mutta toisella viikolla se on vähän hiljentynyt. On ihan palkitsevaa huomata, että kaikista näistä päivistä on ihan oikeasti selvinnyt hengissä tekemällä jotain muuta kuin juomista, vaikka joinakin päivinä onkin tuntunut aika tukalalta. Toivon, että tästä kuurista jää käteen joku sellainen muistikuva, että ihan oikeasti ilmankin alkoholia voi pärjätä.

Se ajatus, että “mitä jos ei enää koskaan saisi juoda” tuo välillä sellaisen ihan sanoinkuvaamattoman kauhun tunteen, että on yksin maailmassa ja mitään hyvää tai kivaa ei voi enää koskaan olla. Mutta kun olen useamman päivän juomatta yhtään, niin suurimman osan ajasta on ihan tyytyväinen olotila ja ei kaipaakaan ottaa mitään.Mutta ne on sellaiset yksittäiset hetket kun tulee sellainen sisuskaluista kouraiseva pelko, joka sanoo, että vain alkoholissa on turva ja onnellisuus ja ilman sitä kaikki on menetetty ja melkein haluaisi kuolla.
Veikkaan, että sillä pelolla on jotain tekemistä lapsuuden yksinjäämiskokemusten kanssa. Muistelin joku päivä varhaisimpia muistojani ja siitä tuli jotenkin samantyyppinen tyhjyyden tunne kuin tuosta.

Se on helpottavaa, että pystyn nyt vähän enemmän puhua omista heikkouksista. On vielä ihmisiä lähipiirissä, jotka eivät tiedä yhtään alkoholinkäytöstäni tai miten vakavasti tämä asia on vuosien varrella elämääni kiusannut, mutta sekin riittää, että nyt on edes jotain tahoja joille voi puhua. Sain jonkun kokemusasiantuntijan yhteystiedot, mutta en ole vielä ottanut yhteyttä. Lisäksi mietin, että taidan ottaa selvää A-killan toiminnasta, että olisiko siellä jotain. Yksi syy juomiseeni on aina ollut tietynlainen eristäytyminen ja ihmisten välttely, joten tiedän nyt jo, että jos haluan jotain juomisen tilalle, niin sen täytyisi varmaankin olla jotakin sosiaalista elämää.