En ole vielä soittanut AA-puhelimeen. Olen kuitenkin nyt pystynyt olemaan selvänä. Maanantai oli kun repsahdin vaikka en maanantaisin yleensä juokaan. Tämä maanantai oli poikkeus. Oli aivan kamala viime lauantai-sunnuntai ja siksi osittain retkahdin maanantaina. Juomiseni keskittyy pe-su välille yleensä. En juo aamusta iltaan vaan vain iltaisin. En ota krapularyyppyjä enää, sitäkin tein joskus ennen lapsia. Minun juomistilanteeni on aikaisemmin ollut (ennen lapsia) pahempi kuin nyt ja kun tunnistan itsessäni sen että juominen lisääntyy niin pyrin lopettamaan. Se on tilanne juuri tällä hetkellä. Juominen on vielä jotenkin hanskassa mutta pelottaa miten tämä jatkuu joten NYT on lopetettava.
Nyt on selvä perjantai-ilta. Hyvä olo senkin takia.
Tsemppiä meru, hae apua. Mä päätin että menen AA-kerhoon heti kun mies tulee ulkomailta töistä kotiin ja saan vapaata lastenhoidosta.
No hyvä että sinulla on vielä selviäkin päiviä Itselläni se on nyt ajautunut jokapäiväiseksi… päivät olen kyllä selvinpäin, mutta heti kun pääsen kotiin töistä se alkaa…
Rehellisesti sanottuna olen nyt siinä pisteessä, että antaisin vaikka oikean käteni jos joku veisi minut hoitoon… itse en oikein tunnu siihen pystyväni… ajattelen, että ehkä sitten pikkujoulujen jälkeen… tai kun töissä ei ole enää niin kiire… ahdistustani lisää ( samalla juomiseni lisääntyy…) vielä se että näen kuinka toinen lapsistani kärsii tilanteesta… kun otan pullon hänestä tulee heti jotenkin vihainen…
mieheni kyllä näkee tilanteen ja toteaa usein että taasko sinä tissuttelet… hänellä vain ei ole mitään kokemusta alkoholismista eli hän ei ymmärrä mistä oikeastaan on kyse… valittaa vain kun olen niin poissaoleva… ja tietenkin silloin kun olen vetänyt sellaiset lärvit, että on tarvinnut sairaalahoitoa hän on melkoisen kiukkuinen…
olen kyllä pohtinut viimeaikoina sitä, että olen olut useamman kerran ensiavussa viinanjuonnin takia, mutta kukaan ei siellä ole ottanut puheeksi hoitoon menemistä… itse asiassa siitä ei ole puhttu mitään…
meru: Musta on tosi omituista ettei sulle ole ehdotettu hoitoa… Aikoinaan ennen lapsia olen myös minä ollut alkoholin ja rauhoittavien takia pari kertaa sairaalassa ja mut pistettiin heti hoitoon, melkein puoliväkisin, mikä oli tietenkin hyvä juttu. Mulla oli tarkoituksena nukkua pois, joten en tiedä vaikuttiko se tilanteeseen.
Kuinka pitkään sulla on mennyt päivittäin alkoholia? Jos pitkäänkin niin sun ei tarvitse kuin mennä lääkäriin ja kertoa tilanteesta. Yhtäkkinen lopettaminen voi olla hengenvaarallista ilman asiantuntevaa apua. Kuinka paljon juot iltaisin? Ehtiikö promillet laskea aina päivän aikana ennen kuin taas aloitat juomisen?
Mua pelottaa juomisessa just se että se menee takaisin siihen mitä ottaminen oli ennen kuin sain lapset. Se helvetti oli mun pohjani enkä sinne halua enää.
On tainut mennä jo usemman viikon en enää edes muista… juon päivittäin n. 2 l siideriä tai pullon viiniä ym… ei oikeastaan enää väliä… sitten on joitain juttuja ( ehkä kerran kuussa) kun vedän sellaiset lärvit et oksat pois…
voi olla että aamulla on vielä veressä alkoholia… juomisen lopettamisesta menee n. 8h kunnes lähden töihin…
Nytkin on jo kolmas pullo menossa eli kohta on jo 1,5 l juonut…
Tarkoitin just sitä että jos juot n. 6 annosta per ilta niin sä ehdit kärsiä krapulan ennen uutta juomista joten vieroitusoireetkaan ei varmaan ole kovin kamalat verrattuna siihen jos olisit jatkuvasti ollut promilleissa. Sulla on hyvä mahdollisuus nyt lopettaa. Jätät vain juomatta! Mitään pahaa ei tapahdu jos jätät vain juomatta. Ainoastaan hyvää. Jos ei muuta niin ajattele miten iloiseksi lapsesi tulee ja siitähän se lähtee:)
verity: Todellisuudessa on kestämistä kun tunnen itse jääneeni alisuorittajaksi sen takia mitä olen joutunut lapsena kokemaan. Suoriuduin koulussa aina loistavasti mutta lukion jälkeen en enää pärjännyt, koulut on jääneet kesken ahdistuksen ja muiden mielialaoireiden vuoksi eikä minkäänlaista tutkintoa ole rekisterissä. Se on ehkä se suurin ongelma mitä itseni kanssa puin, mulla ei ole omaa uraa tai mitään missä voisin päteä muuta kuin tietenkin lastenhoito kun mies luo omaa uraansa. Tää asia piinaa mua koska mun papereilla olis voinut päästä vaikka mihin…
Mulla on siinä mielessä hyvä tilanne että voin hyvin olla kotona lasten kanssa kun mies on niin hyväpalkkainen. Mutta ei se riitä mulle koska tarvitsisin sen oman juttuni missä pärjään ja jossa tuntisin itseni hyväksi eli oman uran ja paikan missä päteä.
Soflin, ajatuksesi omasta halustasi “päteä”, siitä, että haluaisit että sulla olisi omia sun juttuja muutakin kuin lastenhoito kuulostavat tutuilta. Mulla ja entisellä päihdeongelmaisella miehelläni tilanne oli toisin päin. Minä tein töitä ja harrastin hullun lailla, miehellä ei ole mitään koulutusta yms. Hän koki hyvin alentavaksi ja ahdistavaksi tilanteen. Meidän tarina päättyi eroon (ystäviä ollaan edelleenkin) ja mies etsi rinnalleen “vertaisensa” mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivän naisen. Ymmärrän sinua, mutta valitettavasti minulla ei ole ratkaisua ongelmaasi… toivotan kuitenkin kaikkea hyvää tulevaisuuteesi!
soflin, nämä ovat pelkkiä kliseitä, mutta uskon tosissani, ettei “oman jutun” löytäminen ole koskaan liian myöhäistä. Ja sinähän olet vielä nuori ihminen! Voit edelleen hakea kouluun ja löytää oman alasi,
ja miehesi mahdollisuus tukea sinua taloudellisesti tekee sen vielä helpommaksi.
Toisaalta ihmisarvoa ei voi mitata suorituksilla, olet varmasti hyvä ja empaattinen ihminen, vaikka jatkokoulutus jäikin kesken. Päätös mennä AA:n kokoukseen on hyvä. Iloa ja voimia!
Jenni: minä en mistään hinnasta vaihtaisi miestäni omanlaiseeni ongelmaiseen ihmiseen. Hänen rinnallaan en koe olevani mitenkään huonompi, päinvastoin. Hän arvostaa lastenhoitotaitojani ja sitä miten jaksan ja osaan olla lasten kanssa. Ja toisaalta mies myös näkee mikä potentiaali minussa olisi muuhunkin. Tää on lähinnä mun henk.koht. tarve, että toivon että tulevaisuudessa löydän sen oman juttuni. Tiedän jo että se tulee olemaan enemmän tai vähemmän taiteen parista. On vain nyt jo sellainen olo että pitäis saada aikaiseksi jotain, vaikkakaan se ei kovin mahdollista ole miehen työn ja pienten lasten takia. Kunhan nuo lapset tuosta nyt vähän kasvaa niin sitten
Soflin, olet todella onnekas että olet löytänyt rinnallesi tuollaisen unelma-miehen! Ja tulevaisuudensuunnitelmasi kuulostavat hienoilta! Olen vakuuttunut, että raitistumisprosessisi etenee hyvin kun sinulla on ihania ihmisiä tukemassa sinua ympärilläsi ja sinulla on tulevaisuudensuunnitelmia ja tavoitteita, joita kohti tavoittelet.
Voi meru, kuka sinut veisi hoitoon. Saisit hiukan hengähtää ja kun saisit olla juomatta muutamankin päivän, ajatukset kirkastuisi ja pystyisit ise päättää elämästäsi, nyt taitaa ohajksissa olla toiset voimat, viinavoimat
Pari viikkoa sitten aloin nähdä harhoja ja kuulla ääniä… Mieheni vei minut lääkäriin ja sieltä suoraan katkaisuhoitoon… viikko meni siellä levätessä… vaikeaa on kyllä ollut sen jälkeen, mutta pikkuhiljaa alkaa elämä hymyillä… Soflin sinunkin kannattaa hakea apua, se ei ollut ollenkaan niin paha mitä luulin…
Itselläni se on nyt ajautunut jokapäiväiseksi… päivät olen kyllä selvinpäin, mutta heti kun pääsen kotiin töistä se alkaa…