Pidetään raitistuminen jokamiehenoikeutena

Aitaaminen yhteiskunnallisena käsitteenä palautuu tekstiiliteollisuuden läpimurtoon. Tarvittiin villaa, ja lampurit alkoivat aidata maanviljelijöiden yhteiskäytössä olleita maita lampailleen. Nyt on yski näkyvimmistä aitaamisilmiöistä se, että kun ennen ihmiset kulkivat ja virkistyivät luonnossa jokamiehenoikeudella, yhä enemmän tuotetaan ns. elämyksiä, myydään kosketusta luonnon kanssa , tuotteistetaan linnunlaulun kuuntelu ja kävelyretket järvien ympäri. Kuten luonnossa liikkuneet ovat varmasti huomanneet, on lähes jokaisen pikkujärven ja lampareen ympäri muodostunut useiden sukupolvien luonnollisen kulkutarpeen seurauksena kuin automaattisesti polku, perintönä seuraaville sukupolville.

Raitistuminekin on tuotteistettu. Kehitetty ohjelmia ja pykäliä, joiden ympärille sitten taas rakentuu yritystoimintaa, myymään ihmisille sellaista joka heillä jo itsellään on.

Väitän että raitistumisessa ei ole mitään sellaista jota ihminen ei voi tehdä ilmaiseksi, ilmaiseksi sekä siinä mielessä ettei itse tarvitse maksaa suoraan mitään eikä myöskään välillisesti yhteisen verorahakassan kautta.

Kysymys on asenteesta.
Koska halutaan tuotteistaa, eikä mainostaminen tunnu riittävän, pitää käyttää ns.negatiivista mainontaa eli tuotteistamisen riemua ymmärtämättömien omatoimisuuden vähättelyä ja mitätöimistä. Tyyliin että Ei siitä mitään tule, ja jos tuleekin niin jotain semmoista kotitekoisen näköistä sitten, huonompaa ja epämuodikasta, semmoista kirveellä veistetyn näköistä, jota jo naapuritkin naureskelevat…

Minä nyt kuitenkin olen jokamiehenoikeuksien säilyttämisen kannalla.

Ihminen saa raitistua omilla ehdoillaan, osana normaalia elämän kehityskulkua. Eikä se ole mahdotonta, väittäköön markkinamiehet mitä tahansa. Kokeiltu on. Ja toimii.

Hyvä pointti joo, mutta tavallaan sanotko siis että päihdehoitoa ei tarvita, koska se ei ole ilmaista? Siinähän hoitopaikka antaa ihmiselle jotain, mitä tällä ei omasta takaa juuri sillä hetkellä ole, tai mihin ei omia voimavaroja sillä hetkellä ole. Olkoonkin, että tarkoituksena olisi auttaa ihmistä saamaan niitä voimavaroja, jottei hoidoissa tarvitsisi olla lopun ikäänsä.

Minua alkoi kyllä hauskuuttaa ajatus muodikkaasta päihdehoidosta. :smiley:

Hyvä huomio, Vadelmamunkki.

Tässä tullaan taas siihen, ettei juuri missään asiassa ole pelkästään joko-tai -vaihtoehtoja.
Akuutissa tilanteessa, eli silloin kun vaikkapa päihteidenkäyttö on murentanut ihmisen normaalivoipaisuuden siihen malliin ettei pysty itsestään ja asioistaan huolehtimaan, tarvitaan apua ja hoitoa.

Krapula ja alkoholin aiheuttama yleinen heikkoustila voi tosiaan joskus olla niin paha että esim. katkaisuhoito on aivan paikallaan.

Elämäntavan muuttaminen pysyvämmin, eli vanhojen elämänhallintaa rikki repivien tapojen ja käytäntöjen jättäminen menneisyyteen on kuitenkin asia jonka voi tehdä myös ilmaiseksi. Käytännössä aivan yhtä tuloksin kuin organisoiduissa muuttumisprosesseissakin.

“ostetaan yksi raitistuminen, jos joku muu maksaa. Takuut vaaditaan.”

^ Niimpä. Mutta entös sitten pidemmät laitoskuntoutukset, vaikkapa 1 - 4 kuukauden pituiset? Tai päihteettömyyttä tukevat asumispalvelut? Ovat hyvin kalliita muuten. Useimmiten yhteiskunta maksaa, ainakin suurimman osan.

Tarpeellisia, silloin kun sitä ovat. Yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia niistä jotka eivät muuten pärjää.

Elämäntapojen -tai päihdeasioista puheen ollen, yhden elämäntavan, siellä monien muiden tapojen joukossa, muuttaminen ei kuitenkaan vaadi muilla teettämistä lainkaan niin usein kuin innokkaimmat mainostajat antavat ymmärtää.

Kovin paljon kun on esimerkkejä siitäkin, että moneen kertaan yritetyt raitistamismetodit ovat jääneet toimimatta, ja muutos on tapahtunut sitten kun ihminen on suivaantunut itse tilanteeseen ja lopettanut juomisen, ihan yksinkertaisella luonnonmenetelmällä, laittamalla korkin kiinni.

On myös toisensuuntaisia esimerkkejä, niitä jotka eivät ole lähteneet mihinkään muiden hoidettavaksi ja ovat jättäneet sen kotitekoisen parannuksenkin tekemättä, roikkuneet esimerkiksi alkoholismissa sitten edelleen.

Ehkä kuitenkin voisi ajatella, että jos ihminen on muiden tuella ja mahdollisesti myös jonkun maksamana vuosikausia hoidattanut alkoholismiaan eikä se siitä ole parantunut, niin voisi kai ajatella viimeisenä konstina ihan itse lopettamista?

Veli metsänreunasta todistaa viisaasti! Näkökulma sopii sekä raitistumisen tuotteistamiseen että holhousyhteiskuntaan yleisestikin. Ihmisen omavastuu omasta elämästään pyritään poistamaan kokonaan. Yhteiskunnasta muodostetaan toisistaan riippuvaisten muurahaiskeko tai Saarikosken kommunistinen yhteiskunta joka on “yhtä eläintä”. Ei tarvitse kuin lukea Hesarin yleisönosastoa: joka päivä uudet ruikutukset ja syytökset siitä että ihminen tai hänen perheenjäsenensä tai joku muu on juonut ja/tai piikittänyt itsensä rapakuntoon tai muuten pilannut elämänsä eikä sitten saakaan välitöntä ja massiivista apua yhteiskunnalta.

“Viranomaiset saa mua turhaan etsiä
vielä riittää sentään jonkin verran metsiä”
- Junnu Vainio

Saarikoskella on oma agendansa, mutta tämmöistä kirjoitusta ei kyllä hesarin sivuilla ole vielä vastaan tullut. Autatko vähän? Myös kun silmiisi on ilmeisesti osunut Saarikosken kommunismiin viittaavia kirjoituksia, niin olisin kiinnostunut niistäkin.

mies metsänreunasta kirjoitti

Suivaantuminen on oikein hyvin kuvaava ilmaisu pohjansa löytämiselle, eli halulle lopettaa juominen. Ilman muuta niitäkin on, jotka tuossa tilanteessa pystyvät panemaan korkin kiinni: suurkuluttajia, alkoholisteja tai piileviä alkoholisteja. Lukuisille alkoholisteille se kuitenkin on osoittautunut mahdottomaksi omin voimin. Tarpeeseen ja kysyntään on sitten syntynyt ja perustettu erilaisia laitoksia ja järjestöjä, joista suurin osa toimii verorahoilla. Jokuhan kaiken maksaa, myös tämän Päihdelinkin vertaistukifoorumin. Meille käyttäjille onneksi maksuton. Tukea saa tietenkin myös eri vapaaehtoistoimijoilta. Niistä tunnetaan hyvin ainakin AA. Ilmainen sekään ei ole, kun jäsenet keräävät vapaaehtoisilta keskuudestaan tarvittavat rahat kahviin, vuokriin, painotuotteisiin, puhelinliittymiin yms.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Minun kirjoitelmani eivät ole tieteellisiä tutkielmia, pakinatyylistä tajunnanvirtaa lähinnä. Hesarit eivät vanhene pöydälläni montaa päivää, joten en nyt pysty monia esimerkkejä esittämään; yksi laaja juttu on tämänpäiväisessä (24.7.) lehdessä. Vanhemmat eivät pysty/osaa/halua kaitsemaan 13-vuotiasta jullia, vaan tämä on alkanut käyttämään monipuolisesti huumeita, ja syytöksiä lentää moneen suuntaan.

Tuo “yhtä eläintä” taitaa olla Saarikosken tunnetuin lause. Hän kehui mm. Stalinia konstruktiiviseksi, yritti perustaa maolaisen kommunistipuolueen ja lupasi mennä puna-armeijaan vaikka puuronkeittäjäksi. Suomen Kuvalehden haastattelussa hän vähän ennen kuolemaansa filosofoi, että Suomen olisi hyvä “olla jollain lailla Neuvostoliiton yhteydessä”. Tosin Saarikosken julkisuuskuva poikkeaa aika lailla hänen runo- ja proosatuotannostaan. Ehkä hänet pitäisikin arvioida pelkästään niiden perusteella.

Miehet jotka olivat olleet
samaa mieltä kuin Thersites
puhkesivat ylistämään Odysseusta

[size=85]- Tanssilattia vuorella XXIX[/size]

Semmoista se on.
Stalin onnistui harhaisuudessaan ryssimään jopa kommunismin ihanteet, juomispakkoa ei hänkään kai kaikille saanut määrättyä.

Jokamiehenoikeus selnä pysymiseen lienee sittenkin vielä toistaiseksi voimassa suuressa osassa maailmaa. Se on minusta hyvä.

Ehkä kaikessa ei pidä jokamiehenoikeutta ollkaan. Metsästys esimerkiksi ei kuulu niihin. Oikeus siihen on osa maanomistusta, metsässä kulkevat eläimet siis käytännössä ovat maanomistajan omaisuutta, hänhän niiden hyödyntämisestä’ päättää.

Käytännössä metsästämään pääsee liittymällä metsästysseuraan, ja ehkä hyvä niin. Jos jokainen saisi pyssyineen kulkea ja ampoua miten huvittaa, siitä tulisi kyllä harmia muille. Sensijaan vielä toistaiseksi saa metsissä kulkea ja katsella luontoa. Se on jokamiehenoikeus.

Raitistumiseenkaan ei tarvita mitään liittymisiä mihinkään. Sekin on , toistaiseksi, jokamiehenoikeus.

Eri asia on se, että kovin mielellään , kun houkutellaan ihmisiä jonnekin, annetaan ymmärtää että “et sinä siitä yksin selviä”, “jo miljardit ovat meidän kauttamme onnistuneet” jne. Asennemuokkaus tehoaa, kun se tehokasta on. Ja kun ihminen alkaa uskomaan ettei hän voi olla juomatta ihan sillä jokamiehenoikeudella, niin ei hän kohta voikaan. Asenne on voimakkaampi kuin todellisuus, kun se todella vahva on.

Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö ihmisen elämässä tulisi tilanteita joissa yhtäkkiä tarvitaankin niin lääkäriä kuin poliisiakin, todellakaan kaikesta ei selviä ilman apua. Joskus ei päihteiden aiheuttamistakaan asioista.

mies metsänreunasta kirjoitti

Muuten ihan asiaa näissäkin lauseissasi, mutta onneksi olet pannut lainausmerkit niihin propagandistisiin mielipiteisiisi, joista tiedät tänne kirjoittavien olevan ihan perustellusti tyystin toista mieltä.

Päivä kerrallaan

Jahas, me taidettiinkin puhua eri Saarikoskesta. HS:n ja Saarikosken mainittuasi ajattelin heti kahtakin eri Saarikoskea jotka kirjoittaa hesariin. Sinä puhuitkin ilmeisesti Pentistä. :laughing:

Hesari julkaisee myös jo valitettavan paljon sellaisia juttuja joiden on tarkoituskin olla mahdollisimman paljon ihmisissä tunteita herättäviä. Ne saa aina eniten klikkejä ja kommentteja. Valitettavasti. Yhdessä vaiheessa se oli työttömät jolla reposteltiin. Tuntui että joka viikko oli jonkun työttömän tarina siellä ja aina luetuimpien juttujen kärkipaikalla. Kommenttiketjut satojen viestien mittaisia.

Hei. Eilen kirjoitin tähän ketjuun ja ilmeisesti se ei olekaan lähtenyt kun ei tässä ole.
Oma kokemus se on tärkein ja sen kun kertoo muille jotka etsivät toipumisen tietä niin hyvä on. Jokainen ottaa täältä sen minkä haluaa ja jättää loput. On ihan oma valinta ketä lähtee seuraamaan, ketä kuuntelee. Itse en halua houkutella ketään jäämään pois ryhmistä tai sinne menemään. en uskalla kehoitta a-klinikalle enkä muuallekaan mistä minulla ei ole kokemusta. Minulla on vain kokemus AA-ryhmästä, psykoterapiasta ja eräistä muista vertaistukiryhmistä joista sain apua paljon, tarvitsin apua paljon, en selvinnytkään yksin.
Samoin hain muilta ihmisiltä tukea ja apua kun etsin Jumalaa, armoa ja anteeksiantoa. Niin arka olen etten uskaltanut liittyä mihinkään uskontokuntaan vaan olen uskossa ja luotan Jumalan apuun tässäkin asiassa, kyllä Hän sitten paikan minulle näyttää kun olen siihen valmis. Siis luottamaan ihmisiin niin paljon että uskallan ilman pelkoa, ettei minua aleta käännyttämään tai ahdistelemaan mitenkään, jos liityn johonkin. Täällä olen rauhassa saanut olla uskova, en ole huomannut että kukaan olisi minua sortanut sen takia. samoin ei kukaan ole moittinut että olen AA:ssa raitistunut ja yhä edelleen olen sen jäsen, vaikken enää ryhmissä käykään. Elämään on vain tullut paljon muuta tilalle. Silti takaraivossa on edelleen se kirkkaana etten voi ottaa alkoholia, vaikka sitä tarjottaisiinkin.
Tämä on niin helppoa, avata tietokone ja on ryhmässä, ei tarvi lähteä kotoa mihinkään :slight_smile: Mutta tässä jää kyllä se sosiaalinen puoli aika vähälle, siis olla naamatusten toisten entisten ja raittiutta hakevien juoppojen kanssa, opetella tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Siitä sain alkuvuosina kyllä paljon itselleni hyvää kokemusta miten hyväksyä erilaiset ihmiset.
Raitista päivän jatkoa!

Menee vähän kauas mutta kuka sen aatteen johtajista veljen mielestä ei ole ryssinyt kommunismin ihanteita?

Toki näin.
Markkinatalouteen kuuluu myös se, että kuluttajille tarjotaan tuotetta mainostamalla, lobbaamalla, vaikuttamalla yleiseen käsitykseen tuotteen “välttämättömyydestä” ja usein luomalla tuotteelle imago johon kuuluu tuotteen reaaliominaisuuksien lisäksi myös imagoa, tuotteen käyttäjille annettua “me-henkeä”, viittauksia ihmissuhteisiin, arvostuksia ja mielikuvia jostain “vähän paremmasta”.

Jokamiehenoikeudet eivät aina tahdo sopia koko systeemiin. Ihmisen omatoimisuus ei ole muiden hyödynnettävissä , joten tuotteistaminen tulee lähes kaikkien ihmisen toimintojen kohdalla kysymykseen ennemmin tai myöhemmin.

Onkiretki yksin tai muutaman tutun kaverin kanssa ei ole sen huonompi sellaisenaan kuin kalakerhon järjestämä retkikään, mutta siihen liittyvä mielikuva voi antaa myös osallistujalle jotain oman toiminnan arvostusta enemmän… ja joskus varmasti jossain asioissa konkreettisisakin hyötyjä.

Mainonnan ja mielipidemuokkauksen painottuessa joskus sille puolelle, että ihmisten halutaan loppettavan uskomasta omatoimisuuteensa ja omavoimaisuuteensa tehdään kuitenkin sikäli karhunpalvelus että ihmisistä voi todellakin tulla avuttomia jos siihen alkavat uskomaan.

Minä en ymmärrä tämän ketjun otsikkoa.

Kuka helvetti on kieltänyt ihmiseltä raitistumisen?

Minun käsittääkseni aika monet ovat aika epätoivoisia kun ovat yrittäneet ja yrittäneet päästä päihteestä eroon nimenomaan ominvoimin mutta homma ei vain ole onnistunut: lukemalla, katkoilemalla, käymällä papin puheilla tai pitämässä monologia psykiatrille, kuntoilemalla, rukoilemalla ja ties millä konstin.

Eikös se nyt ole ilmiselvä asia, että ihminen ensin tietysti itse koetaa tätä raitistumista ja kun se ei onnistu, niin sen jälkeen lähdetään vasta apua etsimään, koska sehän on aika nöyryyttävää päihteen ollessa kysymyksessä.

Siksi pidän tätä otsikkoa sangen kummallisena!

Ulkoistin ongelman ,ongelmia.
Joskus illalla itkin , kun eivät osanneet minua hoitaa.
Vääryyttä tunsin.

Mielistelin. ymmärrystä ostin.
En selvinnyt.

Lopulta nielin ja sulatin.
Lakkasin vaatimasta.
Pyytämästä.
Odottamasta.
etsimästä.

Myönsin vastuuni, tiesin:
minusta riippuu mitä teen.

Ei ollutkaan muiden syy.

Selvisin.

[b]Vähä joo ihmettelin, kun näin otskon.

Eiköhän se ole jokamiehenoikeus aina ollut ja tulee sitä olemaan. Joku käy kivisemmän tien, toinen selviää helpommalla.
Tavoite kaikilla sama.
[/b]

[b] Tuossahan se, avauksen lopussa:
"Minä nyt kuitenkin olen jokamiehenoikeuksien säilyttämisen kannalla.

Ihminen saa raitistua omilla ehdoillaan, osana normaalia elämän kehityskulkua. Eikä se ole mahdotonta, väittäköön markkinamiehet mitä tahansa. Kokeiltu on. Ja toimii."[/b]

Minusta tärkeää on myös asian toinen puoli. Se, että raitistuminen on oikeus eikä velvollisuus.

Usein käy niin, että kun ihminen kieltää itseltään jotain, se on työläämpää kuin jos tekee jotain omasta halustaan.

Kyllä me voidaan pitää toi raitistuminen jokamiehenoikeutena ja naisenoikeutena myös.
Tokkopa sitä kukaan on poiskaan viemässä, jos tämä tarkoittaa myös jo raitistunutta ja
vakavasti raitistumassa olevia ja raittiuteen panostavia ja muuten vaan raittihina reippailijoita.

Ja liekköpä kukaan ainakaan tästä mun tilastani on paljon halukas maksamaan
ja onhan se aika hlökohainen, eikä toinen sitä tarvii.

Mut jännä otsikko ja hetken pelästyin, että nyt ne vie mun ainoon, mut
rakkaimpana on kuitenkin tallessa ja hikoilee kanssani kalsareissa.