Hei! Haluaisin kertoa hiukan omaa tarinaani nyt kun 4kk rajapyykki raittiina olemisessa lähestyy, se päivä olisi ylihuomenna
Olen taistellut alkoholia vastaan nyt noin vuoden ja apuna siihen on ollut koko vuoden ajan a-klinikka ja yksi fb:n kautta muodostunut liveryhmä. Nyt vasta viimeisen pari kolme viikkoa olen käynyt AA:ssa ja sekin on tuonut uutta katsantokataa asioihin. Jotain tapahtui viime äitienpäivän aikoihin ja sitä ennen säännöllisesti vaivannut viinanhimokin katosi eikä sitä ole näkynyt tähän hetkeen asti kun tätä kirjoitan, seuraavasta hetkestä kun koskaan voi tietää…
Kuitenkin kokoajan tuntunut sille että kaipaisin vielä vähän enempi jotain, kuin nämä ihmiset joita mulla on ympärilläni tässä liveryhmässä jossa käyn kerta viikkoon ja AA:ssa joka sekin on kerta viikkoon, eri päivinä nämä. Eilen etsin tuskanhiki valuen fb:sta AA:n suomenkielista ryhmää ja eihän sitä löytynyt sitten millään ja jostain bongasin sanan päihdelinkki joten tulin tänään katsomaan tämän, josko täältä löytyisi lisää hengenheimolaisia.
Tervetuloa plinkkiin ja löytyyhän meitä raitistelijoita täältä. Itse olen ollut vähän reilut 3 vuotta raittiina, mutta ennen tätä raittiutta yritin vuosia lopettaa juomistani onnistumatta. Yhtenä kauniina päivänä kuitenkin mitta tuli täyteen ja lopetin juomiseni kokonaan ja otin myös AAn tuekseni.
Kyllähän tämä raitis elämä on sillälailla selkeää kun ei tuu enää tehtyä mitään emämokia, joskaan ei nyt aina jaksa olla niin maailman fiksuin selvinkään päin .
Onnea ja tsemppiä Memetsi raittiuden tielle! Tosiaan mullaki pitkä taistelu alkoholismin kanssa ollut, koko nuoren aikuisikäni…(olen nyt 30vmies) Jotkut tajuaa nopeammin ongelmansa ja joillakin kestää sit jopa vuosikymmeniä hakea apua…eri asia sitten, että milloin se mitta tulee täyteen. Itse en oikein halua tässä vaiheessa antaa suurempia vinkkejä raittiiseen elämään, sillä viime retkahdus oli tossa juhannuksen aikana ja muutenkin olen ollut henkisesti niin sekasin tässä välillä. Mutta olen suht samassa tilanteessa kuin sinäkin. AA-ryhmät olen ottanut myös tueksi, nytkin ollut kolme päivää putkeen ryhmässä, ja tulen käymään siellä jatkossakin. Mun lopullinen pohja tuli tänä v pitkän parisuhteen päättymisen vuoksi, juominenhan oli syy siihen… Onneksi ei ollut riitaisa ero, ja tulevaisuudessa saan hänestä varmaan hyvän ystävän. Mutta päivä kerrallaan kannattaa ottaa asenteeksi. Kyllä se tuntuu paljon järkevämmältä ja turvallisemmalta kuin semmoinen että ‘‘kaikki heti’’-asenne, tai että ‘‘voi voi kuinka tulevaisuuteni näyttää synkältä’’…Loppupeleissä meillä on vain ja ainoastaan tämä hetki. Ja kannattaa nauttia siitä, että tuntee tunteita ylipäätänsä, eikä turruta niitä viinan avulla. Elämä vie eteenpäin, ja ennenkuin huomaamme, niin selviämme jollain lailla kaikesta tästä, kunhan vain löytäisimme sen tietyn tyyneyden ja rauhan. AA ryhmien lisäksi kantsii esim. kirjoittaa ja pitää muutenkin omaa virkeyttä yllä… eikä myöskään olla itselleen armoton. Armollisuutta tarvitaan omaa itseään kohtaan. Itse elänny liikaa välillä hampaat irvessä ja levottomana…aina haluaa täyttää itsensä jollakin, alkoholilla esim. Mutta joo, tervetuloa myös tänne! Kiva huomata että meistä lopettajista löytyy positiivista asennetta ja halua muutokseen:)
AA-henkistä seuraa etsit, joten minusta ei sitten taida sinulle apua olla. Mutta kirjoittelehan ajatuksiasi ja kuulumisia, saatanpa hyvinkin lueskella vaikkei minulla niin sopivaa sanottavaa sitten olisikaan.
Varmasti sinustakin MM on apua, ei sinun kannata lokerioda niin innolla sitä miten kukin raitistuu. Tärkeintä tässä on se meidän yhteinen tekijä, eli päihteetön elämä, tai siihen pyrkiminen.
En tietenkään nyt voi vastata ketjun aloittajan puolesta, mutta toin nyt kuitenkin oman mielipiteen esille asiasta.
Rajattomat on vuoden 2015 kesäkuusta asti toiminut pienenpieni suljettu nettiryhmä, joka toimii AA:n periaatteilla niihin kuitenkaan tiukasti sitoutumatta. Olin yhtenä perustajajäsenenä, kun itse aloittelin raittiuttani. Käyn nykyisin myös liveryhmissä, mutta nettiryhmässä on mahdollista vaikka alkuun nimettömästi pohtia tilannettaan. Nettiryhmä on koettu hyväksi täydentäväksi tueksi muiden ryhmien ohella.
Kaikki, joilla on halu lopettaa juominen, voivat liittyä ryhmään. Tervetuloa!
AA:n toimintatavoissa oleellista on kertoa alkoholistille oma kokemus siitä, miten saadaan raittius alkuun ja miten se pidetään. Juova ihminen ratkaisee sitten itse, haluaako toimia samoin kuin raitistunut alkoholisti kertoo. Ryhmissä kertominen on henkilökohtaista, täällä toimitaan kuten AA:n avokokouksissa, joissa käy muitakin kuin alkoholisteja. Kaikilla on puheenvuoro ja jokaisella on annettavanaan tukea raittiuteen pyrkivälle ja raittiuden elämäntavakseen omaksuneellekin.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Itse olen ollut raittiina 5 kuukautta. Juomisen lopettaminen sitten epäonnistuneiden yritysten jälkeen kävi loppujen lopuksi aika hyvin. En ole mihinkään ryhmään ollut yhteydessä alkoholismini vuoksi. Täytyy omassa päässä järjestellä asioita kuntoon, ehkä on vielä liian aikaista hakea ulkopuolista apua, kun ajatukset ovat vielä vähän hajallaan raitistumiseni myötä. Alkoholia ei ole koko raittiina olon aikana tehnyt mieli juoda, ei sitten vähääkään. Tämä päihdelinkki on kerta kaikkiaan mainio foorumi, vaikka en nyt tänne paljon kirjoittele; luen sitäkin enemmän. Suuri kiitos kaikille!
Itse kyllä hain ulkopuolista apua nimenomaan siksi, ettei tartteis pyöritellä asioita vain omassa päässään, koska niiden järjestykseen saaminen ihan ominpäin on aika hankalaa (siis mahdollista toki). Mulla oli säännöllisen epäsäännölliset tapaamiset, kahden kesken päihdehoitajan kanssa ensimmäiset 9 kuukautta, mistä eteenpäin olen sitten taapertanut vasta omia polkuja. Plinkissähän toki olen mukana ollut koko ajan ja ennenkin
Olen nyt vain sellainen luonne, että en halua hakea ulkopuolista apua oikeen mihinkään. Yritän pärjätä omineni, niin kauan kun se onnistuu. Kyllä ne palaset alkaa jo pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen. Toki olen valmis apua hakemaan. En sitä nyt tarkoittanut. Tietysti esim. AA istuntoihin meneminen pienehköllä paikkakunnalla ja etenkin kun olen ollut aika näkyvällä paikalla mm. kunta politiikassa on aika haasteellista; tietenkin voisin mennä ihan toiselle paikkakunnalle. Mutta ehkä sitten joskus.
Hei ja kiitos tähän asti tulleista vastauksista! Ei ollut tarkoitus kirjoittaa niin että olisin hakemassa AA:n kaltaista seuraa, mulle käy tällä hetkellä ihan mikä tahansa tuki kunhan se on raittiuteen pyrkivää!
Itsellä kun tuppaa noi vähäisetkin kaverit ja ikävä kyllä parisuhteen toinen osapuoli olemaan juovia, niin sitä kaipaa sitä raitista tukea erityisen paljon. Kuten varmaan aloituksestani kävi ilmi, apua ja tukea on haettu, mutta lisää kaivataan ja sitä toivottavasti teiltäkin saan.
Ihan kaikkia ihmissuhteita viitsisi katkoa vain siksi kun itse on raitistunut, mutta jos sitä löytäisi lisää raitista seuraa itselle, edes virtuaalisesti. Mä asun sen verran pienellä paikkakunnalla et ne jotka ei urheile lähes työkseen, ryyppää lähes työkseen… Siinä on oikeestaan ne ainoot kaksi vaihtoehtoa mitä harrastaa täällä.
Juuri tässä minun mielestäni piileekin AA:n yksi suurimmista oivalluksista. Ei sinne meneminen ikinä ole sama kuin kävisi paskalla, eikä sen pidäkkään olla. Sitten kun on saavuttanut oman pohjansa niin nuo pelot että “joku näkee minut AA:ssa” ovat toissijaisia. Ja mitä vaikka näkisi? Ei ne tutut ole sitä haaleaa saludoa sielä juomassa vaan ihan jonkun muun takia
Kieltämättä, Suomessa AA on jostain kumman syystä tabu. Yhdysvaltalainen kaverini sanoi, että paikallisessa työyhteisössä on ihan normaalia että joku käy lounastauolla AA kokouksessa. Työkaverit, esimiehet…kaikki sen tietää eikä siinä ole mitään kummallista. Idea on siinä, että jos kyseinen henkilö ei sielä kävisi, niin se olisi pian entinen työntekijä.
AA tuntuu joo olevan jonkin sortin tabu ja aatelkaa tämmöses pienes kaupungis kun joku aina tuntee jonkun joka tuntee sut jne. niin voi tullakki joku tuttu vastaan AA:ssa sattumalta! Sehän se vasta kauheeta oliski! Ja vaikkei täl kyläl pidetä meteliä tosta AA:sta niin hyvin tiedetään sen olemassa olosta. Mäkin oon varmaan profiloitunut joidenkin silmiin AA-laisena ja juorut kulkee, mut kulkekoot.
Mut eipä täälläkään oikein muuta oo tarjolla a-klinikan lisäks jos haluaa keskustella alkoholismistaan ja siitä eroon pääsemisestä ja saada siihen tukea. Ja a-klinikaltakin potkitaan joskus pois, ei siellä voi viettää seuraavia 30:tä vuotta asiakkaana vaikka kuinka haluis…
Sitäpaitsi kaikkee pitää kokeilla paitsi omia vanhempiaan ja kansantansseja!
"Juuri tässä minun mielestäni piileekin AA:n yksi suurimmista oivalluksista. Ei sinne meneminen ikinä ole sama kuin kävisi paskalla, eikä sen pidäkkään olla. Sitten kun on saavuttanut oman pohjansa niin nuo pelot että “joku näkee minut AA:ssa” ovat toissijaisia. Ja mitä vaikka näkisi? Ei ne tutut ole sitä haaleaa saludoa sielä juomassa vaan ihan jonkun muun takia "
Minä en empiirisen havaintojeni pohjalta" jo 61-vuotta" luota vieraisiin ihmisiin hetimiten. Alkoholistit lienevät ihmisiä hyveineen ja paheineen, kuin muutkin. En nyt halua haastaa riitaa, enkä halveksia apua antavia ihmisiä ja sitä hakevia.
Mielelläni tuen ja kannustan nyt raitistuvia. Muidenkin raitistuminen on lopulta aina kaikkien etu. Askel-perinne-yhteinen yhtenäisyys-valmis mihin tahansa- jne juttuihin en halua mukaan. Enkä halua että päihdeongelma seuraisi minua menneisyydestä. Eikä se sitä tee. Raittiudessa ei tarvitse pelä sellaista. Eikä raittiudessa tarvitse “mennä pohjalle”, raitistua voi silloin kun haluaa. Todellisuudentaju on hyvä löytää, silloin tietää mitä haluaa ja sen voi saada. Mahdollisuus on kaikilla eikä parantumattomaksi voi tuomita tässä asiassa ketään. Kaikilla on mahdollisuus parantua ja parantaa elämänsä. Aivan kaikilla!
En tule mukaan AA-asioihin, mutta näen sanoissasi toivoa. Olet jo huomannut että yksipuoliset ryhmät ovat liian vähän. Ei ihme. Niissä alkavat kaikki katsomaan saman putken läpi samaan suuntaan. Se ei anna elämää.
Tänään, 4kk plus päivä raittiutta takana, hilkun vaille kaks päivää, meinaa tehdä ihan sikana mieli ihan puhtaasti olutta! Oon reissussa ja pyörittelen erittäin visaista asiaa päässäni…
Mulla on miesystävä joka juo ja mun puolelta rakkaus on loppu, tai sille se tuntuu aikalailla. Miesystävä ei tiedä asiasta mitään, mä en oo pystynyt puhumaan sille mitään, kun se rakastaa mua niin kovin. Silti se ei oo pystynyt tukemaan mua päivääkään tän vuoden aikana kun oon taistellut alkoa vastaan. Mä oon ihan loppu vaikka toisaalta toine puoli mua rakastaakin sitä syvästi, mutta toinen puoli inhoaa, kun se tissuttelee useampana päivänä viikossa ja lähes aina vaikka olisin paikalla ja alunperin sopimus oli, et kun oon paikalla, se ei juo.
Miten mä pystyn ottaa asian sen kanssa puheeks et tää oli nyt tässä, adios ja sillee???
Onneks meillä on omat kämpät ni pääsee vähällä ku ei tarvi ku roudata kaikki omat kamat omalle kämpille takasi.
Hei Memetsi.
Parisuhde on toisen raitistuessa usein koetuksella. Joskus huomataan että eletään ja halutaan elää eri tavoilla ettei jatkaminen ole kuin pitkitystä. Se ottaa koville.
Joskus on aikalisä ratkaisu. Sovitaan että puolin ja toisin nyt mietitään löytyykö yhteistä elämäntapaa. Kun itsellä on vielä alkoholiongelma kesken voi joskus olla parempi ettei tärkeissä asioissa tee ihan lopullisia päätöksiä. Kun alkoholiongelma on takana voi elämä näyttää erilaiselta. Niin ainakin minulle kävi. Asit näin selvinä vasta kun alkoholismi oli poissa rajoittamasta näkemistä.
Mutta jos tunteet ovat loppuneet on totta ratkaisun paikka. Ratkaisuja on tehtävä, pahinta elämässä ovat ratkaisemattomat isot asiat.
Kyllä, näin on. Mä keksin sen miljoona syytä miksen mä voi tehdä tätä isoa päätöstä, mutta juteltuani tänään yhden ihmisen kanssa, totesin että saatan kaiken päälle olla läheisriippuvainen, joka vaikeuttaa kaikkea tätä ja tekee mahdollisesta eroprosessista lähes mahdottoman. (olipa pitkä lause!)
Helppoo tää ei tuu olemaan millään lailla.
Samalla kun pitäisi löytää hiukan selkärankaa ja lopettaa eteismattona oleminen ja keskittyä omaan raittiuteen ja sen ylläpitoon, tulee tämmösiä propleemia. Tai ehkä tää on osa prosessia, mene ja tiedä. Mutta jos ja kun mä selviän tästä pysyen raittiina niin oon entistä vahvempi! Kuten yksi ihminen mulle tänään sanoikin, niin kauan on hyvä kun ei ota sitä ensimmäistäkään huikkaa. Ja mikään asia ei voi olla niin huonosti ettei sitä alkoholilla saisi pahemmaksi.
Ajatus pätkii ja nykii ja hyppii asiasta yhteen ja toiseen ja kolmanteen…
Tais tulla vähän sekava kirjoitus, mut no, raittius pitää!
Eheheheee mä tajusin tossa viikonlopuna että oon laskenu aivan päin pyllyä mun raittiusajan, jokainenhan sen näkee tosta mun postauksen sivusta ja se oo lähelläkään 4kk:tta… :mrgreen:
No, eniveis, isoja ahdinkoja edellee mut viinanahimo lähes tiessään! Eilinen AA kokous auttoi kummasti
Vieläku tietäis mitä ihmettä sitä tekis tolle parisuhteelle joka kait vetelee viimesiään…
Oon reissussa ja pyörittelen erittäin visaista asiaa päässäni…