Pete laittoi korkin kiinni?

Tervehdys kaikille! Olen 37-v mies ja olen päättänyt lopettaa kaljan ja viinin juomisen. Olen käyttännyt alkoholia lääkkeenä paniikkikohtauksiini viimeiset kuusi vuotta melkein joka päivä, määrät eivät joka päivä ole olleet kovin suuria mutta vähintään kuusi pulloa keskikuraa on tullut juotua, joskus on mennyt 24 tölkkiä ja sitten omatekoista viiniä muutama pullo illassa. Muutama parin viikon tauko on tuohon kuuden vuoden matkalle sattunut.

Kumpi oli ensin muna vai kana? En ole koskaan sylkenyt lasiin sen jälkeen kun täytin 18 v. Aluksi käyttö oli normaalia viihdekäyttöä viikonloppuisin ja joskus viikollakin. Jouduin työni puolesta asumaan paljon maassa, jossa alkoholi kuului olennaisena osana “liikeneuvotteluihin”, rakas (kirottu) itänaapuri oli siis kyseessä.
Minusta tuli huomaamatta ja salaa alkoholin suurkuluttaja, viimein työterveyslääkärin vastaan-otolla selvisi että tietyt veriarvot ovat selvästi koholla ja siinä vaiheessa noin 10 vuotta sitten tulin tietoiseksi ongelmastani.

Samalla sattui elämää ravistelleita tapahtumia, avioero, työpaikasta irtisanoutuminen, opiskelemaan meno. Sitten eräänä sunnuntai iltana neljän päivän juopottelun jälkeen se iski, elämäni ensimmäinen paniikkikohtaus, joka oli jotain sanoin kuvaamattoman kauhea kokemus, makasin keskellä katua ja pyysin lähellä olevia ihmisiä pitämään kädestä ambulanssia odottaessa, koska luulin kuolevani sydänkohtaukseen.
Kädet ja jalat kramppasivat ja taju tuntui olevan jo lähdössä kun ensivaste yksikkö kurvasi pilllit päällä paikalle. Sanoivat jo siinä mittausten jälkeen, että “rauhotu, et sä tohon kuole”, yö sairaalassa ja diapamia suoraan suoneen, aamulla olin terve, tai ainakin luulin niin.

Uusi parisuhde, muutto toiselle paikkakunnalle ja uusi työpaikka. Elämäni parasta aikaa vuonna 2004, en käyttänyt alkoholia kuin pari kertaa kuukaudessa ja asiat tuntuivat luistavan. Loppuvuodesta 2004 paniikkikohtaukset palasivat, ilman mitään syytä (alkoholi ei ollut kuvioissa), ehkä se oli post traumaattinen stressi reaktio en tiedä, mutta juominen tuntui auttavan, siispä aloin juomaan,sinne meni parisuhde, työpaikka ja paluu kotikaupunkiin oli edessä. Matkan varrella tähän päivään join hyvällä omalla tunnolla koska se piti minut kiinni elämässä, myöhemmin tulivat rauhoittavat lääkkeet mukaan kuvioihin ja sekasoppa oli valmis.

Nykyhetki: Olen tiedostanut olevani alkoholisti, hoitokontaktit on kunnossa asianmukaisiin paikkoihin. Päihdeklinikka yms. Viimeiset viinipulloni olen juonut 6. elokuuta 2011 eli 10 täysin alkotonta päivää on takana ja ne ovat olleet myös elämäni vaikeimmat päivät, paniikkikohtaukset ovat iskeneet monta kertaa päivässä. Rauhoittavilla lääkkeillä on selvitty, ja rasvainen ja suolainen ruoka ja sokerijuomat auttavat.
Mennään tunti kerrallaan.

Tervetuloa palstalle Pete. Ja oikein omalla ketjulla, hyvä asia mielestäni, useimmille.

Minusta olet aivan selvä alkoholisti ja elämäsi paranisi huomattavasti jos kykenet alkoholistina olemaan ilman alkoholia. Päivä kerrallaan, vaikeata tulee olemaan voin kohta 1v ja 5kk alkottomuuden kokemuksella kertoa.

Mutta tsemppejä ja ota ihan mikä apu vain vastaan jotta saat juomisen lopetettua NYT! Niitä rauhottavia ja epäterveellistä syömistä voi katsoa sen jälkeen. “Ensimmäiset asiat ensiksi”, niinkuin AA:ssa on tapana sanoa.

Ps. Alkoholi kykenee joillakin alkoholisteilla laukaisemaan pysyvänkin paniikkihäiriön. Eli saatat saada kohtauksia vaikka, et joisi viinaa tippakaan enään. Ja paniikkihäriöön käytetään suhteellisen heikolla menestyksellä joitain masennuslääkkeitä, sekä todella menestyksekkäästi Xanoria tai Temestaa. Mutta kikkeliskokkelis, ne on saamarin koukuttavia.

Myös jonkinlainen terapiaa saattaa auttaa joillakin ihmisillä paniikkihäiriöön. Myös akuutissa paniikkihäiriössä propranololihydrokloridi saattaa hyvinkin auttaa.
“Propral-tabletit sisältävät propranololia, joka kuuluu ns. beetasalpaajiin. Propranololi alentaa sydämen lyöntitiheyttä ja vähentää sydämen hapentarvetta. Se estää rytmihäiriöitä ja laskee verenpainetta.”–lääkeinfo.fi Hyvin haitaton lääke, ei riippuvuuspotentiaalia.

Kiitos! Ja se on jännä juttu kuka minut ekana toivotti tervetulleeksi, SoiKannel, jonka ketjun olen tässä parin päivän aikana lukenut jo puoleen väliin asti.

Vaikeatahan se tulee olemaan, sanoisin että tunti kerrallaan näin aluksi. Tsemppejä myös itsellesi, toivotaan että saamme sen viinapirun teloitettua, onhan meillä täällä monta ampujaa, kyllä nyt joku osuu.

Kiitos kohteliasuudesta, sillä otan kohteliasuutena, jos joku jaksaa noinkin paljon lukea palstaani.
Toivottavasti tekstini ja tietysti myös muiden kirjoittajien näkemykset ovat antaneet joitain positiivisia perspektiivejä suhtautumisessasi omaan alkoholismiisi.

Minä aina mielelläni tervehdin uusia tulokkaita. Sama saakelin addiktiosairaus meillä on :smiling_imp: Jotku on ollu vasta hetken juomatta, toinen vuoden pari ja kolmas vaikka 20 vuotta. Juoppoja me ollaan, mutta toden totta mukavanpia heppuja kuin räkäkännissä.

Ps. Tsekkaa eka viestini, lisäsin lisää tekstiä sinne.

Pss. Ja suuri VAROITUS. Jos joku hullu lääkäri joskus ehdottaa sinulle Lyricaa paniikkihäiriön hoitoon, niin älä vaan kokeile. Jotkut lääkärit olettavan lääkkeen vaikuttavan paniikkihäiriöön, koska se auttaa yleistyneen ahdistushäriön hoitoon joillakin. Mutta nämä kaksi mielenongelmaa ovat aivan eriasioita. Saat vaan helvetillisen koukun ja tekohumalan/tekopirteyden. Luokittelen Lyrican selkeästi huumaavaksi lääkkeeksi, vaikka paketissa ei ole edes kolmioo.

Pete, tekstisi sai minut kirjautumaan tänne sisään. Olen jo pidemmän aikaa lukenut näitä juttuja, mutta vasta tämä osui jotenkin kohdalle.

Tekstisi on melkein kuin kopio omasta elämästäni. Itse olen paennut (alunperin) työperäistä stressiä ja ahdistusta pikku huppelilla. Niin olen tehnyt jo lähes 10 vuotta. Ongelmallisinta on se, että tiedän jokailtaisen ryypiskelyn pahentavan kumpaakin. Tylsää on lisäksi se, että vuosien aikana elämään on tullut mukaan masennus ja paniikkihäiriökohtaukset. Ahdistus ei siis tainnut helpottua vinetolla. Paheni vain.

Nykyään on vaan ***tun vaikea lopettaa. Mahdoton. Joka aamu lupaan, etten juo, mutta kun päivä etenee, alan taas odottaa iltaista humalaani. Sitä pientä rentoutusta päivän huolista ja ahdistuksista. Aaahhh. Viidessä minuutissa pullo viiniä naamaan ja hetken päästä ihanan pehmeä tunne valtaa mielen. Kaikki tuntuu niin kevyeltä. Ongelmat tuntuvat niin pieniltä. Ulkopuolinen ei välttämättä edes huomaisi, että olen hiprakassa. Olo on kuitenkin vahva… Sen pienen hetken.

Työt, perhe tai kukaan muu ulkopuolinen ei kärsi, eikä edes tiedä. Itse kuitenkin kärsin ihan helvetisti. Itsetuntoa on nollissa, väsymys on jokapäiväistä, syyllisyys kalvaa, tuntuu kuin ihmiset tuijottaisivat. Aivan kuin menisin jossain harmaassa putkessa eteenpäin. Hinta, jonka maksan siitä hetken jokailtaisesta noususta alkaa olla liian suuri. Kuinka joku saakelin etanoli voi voittaa minut???

Nyt ei jaksa kirjoittaa enempää… lasku ja uni tulee. Huono uni, mutta uni kuitenkin.

Tsemppiä Pete! Älä pilaa elämääs.

Tervetuloa Pete,
oliko muna vai kana ensin tai sittenkin munakas jopa? :smiley:
Se selviää aikanaan, mutta mahdollisuudet paniikkien häviämiseen on aika hyvät kun et niitä ruoki alkolla.
Omalla kohdalla on hämmästys ollut suuri, kun ongelma toisensa jälkeen onkin osoittautunut tavalla tai toisella syntyneen alkoholista ja alkoholistisesta käytöksestäni sekä ajattelustani.
Kaikkea hyvää polullesi.

p.s mikäs sinua estää alko_loppu heittäytymästä leikkiin mukaan. Et häviä muuta kuin hukkaat kärsimyksesi matkan varrelle. :smiley:

Alko_loppukin vaan keksii omalle ketjulleen nimen ja kummatkin sukellatte alkottomalle polulle. Voin kertoa että suhtautumien elämään ja miten asiat alkavat rullaamaan, niin siihen yleensä tulee suuri muutos positiivisenpaan. Kaikkia kivoja pieniäkin asioita tulee/syntyy alkottomuuden myötä.Tai olisi parempi sanoa: “toipumisen myötä”.

Korkki vaan lujasti kiinni ja siinä se. Se myrkky ole ihmistä varten, se on varma se.

Kiitoksia kaikille. Meinasin mennä yrittämään nukkumista, yrittämistähän se on ollu viime aikoina.
Alko_Loppu tervetuloa palstalle.

Kyllähän noita lääkkeitä on käytössä: mutta pidetään ne asianmukaisesti käytössä tarpeen vaatiessa.
Antabusta ei toistaiseksi suositeltu, maksa-arvot pitää ensin saada parempaan kuntoon.

Juu pidä lääkkeet vaan sinun ja lääkärin välisenä asiana. Pääasia, että olet alkoton. Niitä lääkkeitä voi pohtia myöhemmin. Alko vaan kokonaan pois niin alkaa ihmeitä tapahtuun. Antabusta tietysti voit harkita, jopa ehdottaisin sitä, tietysti sitten vasta kun maksa-arvot normalisoituneet.

Jossain vaiheessa et edes tarvitsisi välttämättä masennuslääkkeitä, bentsoja ja tota bentsojohdannaista. Semmosiakin ihmeitä alkottomuus voi tehdä!

Mutta juomattomuudellahan sekin asia selkenee, siihen siis keskittyen. Hienoa muuten, että palstalle on tullut ilahduttavan paljon uusia alkoholisteja, jotka koittavat tavalla tai toisella lopettaa juomisen. Alkoton alkoholisti on aina komiata katsottavaa :slight_smile: :slight_smile:

Tervetuloa Pete minunkin puolesta

Paniikkihäiriöistä minäkin olen kärsinyt. Yleensä niissä on joku sama asia tai tilanne joka sen laukaisee.
Alkon lopettamisessa voi aluksi olla sitä ja kaikkea muutakin hikoilua ja ahdistusta jne… niitä riittää. Esim.
juuri tuo unettomuus on varmasti aika monella aluksi. Jos ei korjaannu niin kannattaa käydä siitä asiasta lääkärillä, ei sitä väsyneenä tarvi yrittää pyristellä kovin kauaa. Eivät yleensä määräile mitään unilääkkeitä kun katsoin ikääsi, siihen löytyy kyllä muitakin. Rauhoittava lääke ei välttämättä ole siihen paras
Lykkyä :slight_smile:
T.T

Kiitosta Tuppi.

Huomasin tuossa että myöhään illalla ei kannata käydä lenkillä, piristää liikaa, täytyy keskittää liikunta aamupäivälle. Olen saanut unirytmin korjattua suhteellisen normaaliksi tänä viinattomana aikana, noin kello 24 sänkyyn (nyt ei malttanut, kun on tänne kirjoitettavaa) ja 8-9 aikaan hereille, tarkoittaa sitä pätkittäistä unta. Juopotellessahan rytmi oli aamu viideltä nukkumaan ja iltapäivällä ylös, ei ole rajoituksia, näin poikamiehenä (ei treffi-ilmoitus) ja työelämästäkin olen toistaiseksi poissa.

Hyvin on painokin lähtenyt tippumaan viikon aikana, varmaan suurin osa nestettä, jonka oluen juominen oli kasannut ympäri kehoa. Tosin olen kyllä joka selvä päivä pyrkinyt käymään lenkillä, mutta hidasta kävelyähän se tälläiselle ylipainoiselle juopolle on, ehkä ensi kesänä menee marathon…

Tänään oisi aika päihdeklinikalle ja kuulemaan tuomiota viimeisistä verikokeista, olen pyrkinyt nuo maksa-arvot pari kertaa vuodessa tarkastuttamaan ja normaaleinahan ne ihme kyllä on pysynyt, paitsi tänä keväänä ei, silloin olin ensi kertaa kontaktissa a-klinikalle, piti lopettaa juominen jo toukokuussa mutta ei menny ihan suunnitelmien mukaan, no ei ole eka kerta.

Minulta tippui 20kg kun lopetin juomisen ja aloin syömään terveellisesti. Toki käyn kuntosalilla ja juoksen lenkkejäkin, ihan maastossa tai asfaltilla. Koko ajan paremmalla motivaatiolla, koska olen sen kokenut hyödyttävän merkittävästi fyysistä ja psyykkistä hyvinvointiani.

Niin se vaan alkottomuus ja terveelliset elämäntavat jatkuvasti hämmästyttävät, kun koen toipuvani aina vain paremmin alkoholismistani. Työharjoittelunkin olen pystynyt aloittamaan eräässä vanhainkodissa, vaikka ennen se olin minä joka katkolla, pitkän putken päätteeksi oli syötettävänä (haarukka ja veitsi ei pysynyt kädessä, koska ne tärisivät niin paljon, söin tosin osittain myös sormin, hävetti olla semmosessa kunnossa syötettävänä ja tärisevänä oliona megaluokan morkkiksissa).

Lopeta sinäkin juominen ja lopeta roska ruuan syöminen. Hieman tarkkavaisuutta niihin tuoteselostuksiin ja muista pitää huolta tarpeellisesta hyvien rasvojen koostumuksesta kehossasi. Kalaöljykapseleita, kylmäpuristettua rypsiöljyä ja hamppuöljyä tekevät ihmeitä. Ja toi hamppuöljy ei sisällä THC:tä, eli se ei päihdytä, mutta sen rasvahappokoostumus on numero Uno, jos vertaillaan muihin kasvisrasvoihin. Hyljeöljy on myös jees, tosin itse en sitä enää käytä.
Kannattaa myös mahdollisesti käyttää monivitamiinia ja pimeän vuoden aikaan d-vitamiinia. Myös kunnon eri B-vitamiinien kuuri tekisi sinulle varmasti hyvää. Oletan todellakin, että sinulla on tämän vitamiinin puutetta jossain muodossa. Lähes kaikilla juopoilla jotka kittaavat vielä tai ovat juuri raitistumassa, tätä puutosta ilmenee. Siksi minäkin katkoillani (ja niitä oli useita) usein sain kankkuuni erittäin kipeän pistoksen b-vitamiinia ja tiamiinia. Yleensä kolmen tai viiden päivän ajan.

Eli paljon hyvä laatusta proteiinia eri eläinkunnan tuotteista ja hyvälaatusia hiilareita kasviksista, hedelmistä, marjoista ja pähkinöistä. Alkaa useinpien keho tykkäämään tuollaisesta ruokavaliosta.

Eikö oliskin kiva löytää se kulta vierelleen, olla alkoton ja viettää tyydyttävää elämää oman kultsin kanssa. Tämänkin “ihmeen” voi täydellinen alkottomuus suoda. :smiley:

Olen itsekin vasta aloitteleva lopettaja 1.5 kk kokemuksella. Löysin Antti Heikkilän kirjat jonkun aikaa sitten ja kokeilen nyt kaikkien sokerien pois jättämistä kun hän mainitsi että siitä voisi olla apua alkoholiongelmaisille. Viikko on takana kyseistä dieettiä ja olo on huimasti parantunut sekä alkoholin ajattelu on jäänut selkeästi vähemmälle. Verensokerin heittelyt jääneet kokonaan pois (olikohan se iltapaivan retkahdus useinkin nälkää?) ja loputkin turvotukset lähteneet kasvoista. Olen jo jonkin aikaa sitten huomannut että sokeri esim. tuoremehut ei sovi minulle ollenkaan mutta kun kuulema sokeriarvoissa ei ole mitään häikkää niin en ollut aikaisemmin tajunnut niitä vältellä. Kannattaa ehdottomasti kokeilla jos se auttaa. Harmittaa että en ollut aikaisemmin juuri kuullut puhuttavan tästä herrasta kun en asu Suomessa ja pääsen vasta nyt tutustumaan hänen kirjoihinsa.

Itse käytin vanhaa kunnon paperipussia (kuului käsilaukun vakiokamaan) kovissa paniikkikohtauksissa kun opin ne tunnistamaan parin sairaalakäynnin jälkeen.

Tsemppiä sinulle ja päivä kerrallaan helpottuu hitaasti mutta varmasti!

Hei ja tervetuloa minunkin puolesta!

Kommentoin kokemiisi paniikki- ja lihasoireisiin, koska itsellänikin on erilaisia kohtauksia ollut.

Olen kokenut vastaavanlaisen kohtauksen aamulla töihin mentäessä julkisissa liikennevälineissä; jalat eivät vain enää totelleet ja tärisin koko ruumiillani. Kyllä se siinä ympäristössä ja kaikkien todistajien läsnäollessa todella pysäyttävä ja mieleenpainuva kokemus oli :blush:. Lisäksi olen myös saanut erään lopettamis-/vähentämisyrityksen päätteeksi kunnon viinakrampin eli noin puolen tunnin kouristus- ja tajuttomuuskohtauksen. Minulle ainakin vastaavien kohtausten ja lihaskramppien pelko, tietenkin muiden alkoholin haittojen ohella, on riittävä peruste olla juomatta pisaraakaan.

En ole lääkäri, ja siten asiantuntija, mutta ilmeisesti paniikkikohtaukset, lihasoireet ja -krampit sekä alkavan katkokävelyn tunne liittyvät jotenkin toisiinsa - korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä - ja ovat merkki siitä, että alkoholismi alkaa edetä todella vakavaan vaiheeseen. Olen myös kuullut, että kun on kerran kunnon viinakrampin saanut, niin sillä on taipumusta uusiutua putkien päätteeksi, jopa vähäisemmilläkin alkoholimäärillä; jotenkin kai aivot ovat pysyvästi ‘löytäneet’ krampeista reagointitavan siihen, kun alkoholin käyttö lopetetaan seinään.

En ole nyt ollenkaan varma puhutaanko samasta asiasta kun samaistetaan paniikkikohtaukset ja lihasoireet/-krampit toisiinsa (olisiko joku lääkäri tai muu asiantuntija?), mutta itselläni ainakin mitään edellä mainitsemiani oireita EI ole ollut lopettamisen jälkeen. Eli toivoa taitaa olla siitä , ettei ne välttämättä uusiudu? :confused: Sen sijaan pienempikin putki saattaa laukaista (ainakin minulla) lihasoireita; viime jouluinen repsahdukseni oli siitä karu muistutus :neutral_face:

Eli kaiken kaikkiaan: pysytään raittiina ja eletään tämänkin asian suhteen täyttä, rikasta elämää ilman pelkoja! :smiley:

Huomenta kanssakulkijat.

Jovain vanha kunnon paperipussi.Muistan vuosia vuosia sitten mulla oli kaveri,liekkö vielä termiä “paniikkikohtaus” edes lanseerattu.Annoin hänelle aina paperipussin hyperventilointiin,ylihengittämiseen,että hengitä tuohon.Siihen pussiin siis hengitetään edes takaisin rauhallisesti,ei sitä päähän vedetä.Kyllä se auttoi akuuttiin tilanteeseen.En sitä itse ollut keksinyt.Taisi olla yksi ystävä,jonka motto oli:“Tauti ei puhumalla parane”.Mutta hän onkin kirurgi ja sitä perinteistä koulukuntaa.

Moi
Juu. No ei ehkä puhumalla, en tiedä, mutta iän karttuessa siihen oppii suhtautumaan rauhallisesti, toi paperipussi on ihan hyvä konsti, se viestii itselle “että rauhoitu”. Voihan se olla vaikka savolaanen “kukkopilli” mihin viheltelee niin rauhoittuu :slight_smile: :wink:
T.T
Edit vielä : Paniikkihäiriö ruokkii itse itseään. Eli kun huomaa että nyt paniikkihäiriö iskee niin siitä tulee lisää paniikkia jne…

Voit Tuppi viisastella ihan rauhassa ja kukkoilla niitten pilliesi kanssa.Mutta tuossa paperipussiin hengittämisessä on kyse hiilidioksiditason nostamisesta.

.

:smiley:
No, kyllähän se oli vitsi jos et sitä ymmärtänyt , mutta oikeasti on kyse siitä että keskittyy johonkin muuhun asiaan silloin kun paniikkihäiriö alkaa iskeä. Ei tee paniikista paniikkia. Usko tai älä mutta tiedän mistä kirjoitan. Ja mainitsin että se paperipussi on hyvä konsti. Lue ajatuksella, ennenkuin arvostelet. Tosikkona on tylsää :wink:
T.T

Tervetuloa Pete! kaikkea hyvää raittiille polullesi! :slight_smile: