Näin juuri! Kun ajatteleekin, miten asiat olisivat toisin, jos olisi lopettanut juomisen jo aikaisemmin… No, menneitä ei pidä murehtia, kun ei niitä voi muuttaa. Juuri nyt voi kuitenkin toimia ja tehdä kaikkensa juomisen lopettamiseksi. Paljon on jo viattomalle perjantaipullolle menetetty.
Basilica, minua Harakka epäilyttää kun se aina kekkuloi ihmisten ilmoilla, selvästi juopuneena;) Ukkometso näyttää selvinpäin olevan varsin arka, vetäytyy syville metsiin. Soidinaikoina kuulema saattaa tulla ihmisten ilmoille, en ihan tiedä että onko silloin vähän ottanut, väittävät nimittäin että saattaa käydä jopa ihmisen päälle jos vahingossa menee soidinta häiritsemään. Joka tapauksessa toivon että ainakin tämä nimim. Ukkometso vielä löytäisi sellaisen raittiuden että voisi olla sosiaalinen ilman viinaa, toivon mukaan sellainenkin elämä on mahdollista;)
Apila huomasi saman tärkeän pointin Rahvaan kommentista minkä minä. Enpä olekaan noin päin osannut asiaa tarkastella. Varmasti olen ollut tietoinen juomiseni haitoista vaikka kuinka pitkään vaan ei ole ollut aiemmin minusta sitä itselleni myöntämään että suurinta tuskaa teen kun en apua hae. Tosin en olisi varmaan sitä reilu kuukausi osannut noin edes ajatellakaan.
Ukkometso
Minulla on myös historiaa ja kokemusta mielialalääkityksestä ja välillä myös epäiltiin bipoa mutta sitten masennukseen päädytiin ja oihan elämäntilannekin sellainen, että masentua voikin.
Minun kokemukseni ja näkemykseni on, että mielialalääkitys ja alkoholi eivät kertakaikkiaan kuulu yhteen. Sinullakin on kertomasi mukaan niin rankkoja keikkoja ollut, että sellainen käsittääkseni sotkee aivokemian hyvin pitkäksi aikaa. Ei siinä paljoa lääkkeet auta.
Mainitsit myös terapian loppumisesta ja itsetunto-ongelmista.
Oletko harkinnut AA:ta tukena? Siitähän on tälläkin palstalla käytö monia keskustelua.
Oma kokemukseni on se, että vaikka vastaanotto oli äärimmäisen lämmin ja positiivinen, niin jossain määrin kummastelin tapaa toimia, joka sitten mielestäni osoittautukin ihan hyväksi. Nimittäon minusta oli outoa, että puheenvuoroja ei kommentoitu mitenkään, vaan kuunneltiin. Seurallinen ja innokas keskustelija kun olen, niin tuntui oudolta mutta huomasin, että se olikin ihan hyvä opetus kuunteluun.
Askelohjelmassa minusta oli hyvää tuo oman itsensä tutkiskelu. Aivan samaahan terapiassakin tehdään.
Olin jo aiemmin pitänyt päiväkirjaa ja sekin on hyvä tapa purkaa tuntojaan. Nyt sitten sovelsin ohjelmaa esim siten, että listasin kaikki ne asiat joista olin elämässäni tyytyväinen/suorituksistani ylpeä ja sitten ne, joita häpesin. Nin ja ylläripylläri, alkoholiinhan ne ne hävettävät asiat 90% liittyivät. Näitten asioiden kirjoittaminen oli ja on minulle ainakin tavattomaan helpottavaa. Jos ne pyörii mielessä, niin ne rasittavat jatkuvasti.
Myönnän että minua hieman häiritsee ohjelman vanhahtava kieli ym asiat, mutta ajattelin, että otan ne osat. jotka tuntuvat toimivan ja sopivan. enkä anna muiden häiritä.
Yleinen kokemukseni ja havaintoni on se, että AA kokoukset ovat ilmaista terapiaa.
Vaikka kuinka ahdisteneena ja vastenmielisestikin kokoukseen lähti niin mieli keventyneenä sieltä aina palasi. Sittemmin jouduin iltatöihin ja kokouksessa käynti jäi mutta nyt kun tilanne on muuttunut taas palaan. Voi tietysti olla että minulle kävi hyvä tuuri ja satuin heti hyvään ryhmään.
Mielestäni kokeilemalla et ainakaan menetä mitään. Mitään pelättäväähän siinä ei ole.
Kiitos Dave, kun jaoit kokemuksesi kanssani. AA on ollut mielessäni aiemminkin. Tällä hetkellä ajatus on varovaisen myönteinen sinne menosta. Vielä syksyllä ajattelin että se nyt on sitten viimeinen paikka minne menen, mutta nyt kun on edes jollakin tasolla myöntänyt alkoholiongelmansa niin ajatus on hieman muuttunut. Toki myös olen saanut tietoa lisää ryhmässä missä käyn. Ryhmä on loppumassa huhtikuun loppuun, joten pitää ihan vakavasti AA:ta miettiä jatkopaikaksi.
Tämä oli hyvä huomio ja alkaa valjeta vasta nyt selvinpäin minulle paremmin. Kolmivuotisen terapian aikana sitä vähättelin, toki monikin siitä minulle sanoi, mutta kuten asiaan kuuluu, en ottanut onkeeni ollenkaan. Nyt vähän sapettaa tyhmyyteni. Väkisin tulee mieleen että olisin terapiasta hyötynyt enemmän jos olisin ollut raittiina tuona ajan. Jotenkin se toimi kohdallani siten että masennuksen päälle kun löin rankat juopottelut muistinmenetyksineen ja sammumisineen, niin se toimi kuin olisin lyönyt naulan masennuksen arkun kanteen ja taannut sillä että varmasti masennus säilyy, itsesääleineen ja syyllisyyksineen että häpeäkokemuksineen.
Tämä päiväkirjajuttu kuulostaa hyvältä. Minäkin olen sitä itsekin tehnyt tunteita selvitelläkseni esim. avioeron jäljiltä. Nytkin tuntuu helpottavalta ja vapauttavalta kirjoittaa ajatuksia tänne ja vielä kun pääsee ajatustenvaihtoon muiden kanssa, joilla on vastaavia kokemuksia niin mikäs sen mukavampaa.
Mielenkiintoinen tuo sinun häpeälistaus ja miten se noin paljon liittyy alkoholiin, 90%. Tuosta on helppo vetää johtopäätös että alkoholi aiheuttaa paljon häpeää ja häpeä ei voi vaikuttamatta itsetuntoon tai ainakin että hyvä itsetunto täytyy olla jos tuollaisen häpeäpiikin kestää. Minäkin olen yhden sun toisenkin häpeäkokemuksen saanut juopotteluistani ja aina olen koettanut vaan kestää. Välillä on häpeäreppu ollut pullollaan ja hartiat aikalailla lysyssä repun painosta. Ymmärrän että normielämäkään ei ongelmatonta ole ja jos siihen tuollainen häpeäpanos vielä alkoholin aiheuttamana lisätään niin masentuu kai siinä vahvempikin Ukkometso. Kiitos Dave vielä kerran.
Eipä kestä, jos vähänkin voin auttaa niin ilo on minun puolellani.
Molemmat puolet tuosta listauksesta ovat tärkeitä. Minulla on kuitenkin ollut monelta osin hyvä elämä mutta yhteenkään hyvään asiaan ei ole auttanut alkoholi näin pitkällä tähtäyksellä ajatellen.
Olin esimerkiksi hyvin ujo ja join hyvin nuorena, jotta uskaltaisin ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Tottakai oli muitakin syitä ympäristö ym ja kun se vain kuului asiaan ym ym. Kuulun hyvin märkään sukupolveen.
Paljon parempi kuitenkin olisi kun olisi opetellut ihan selvin päin vain rohkeammaksi. No menneitä mikä menneitä.
Olen itsekin ollut hyvin yllättynyt kuinka paljon helpottaa kirjoittaa ikävät asiat.
Huonoina hetkinä voi sitten palata siihen positiiviseen listaan ja saada siitä voimaa.
Minun elämäni parhaat asiat tapahtuivat kun ensimmäisen kerran olin neljä vuotta raittiina. Sitten retkahdin ja sen jälkeen tein pahimmat töppäykseni. Kuitenkin kun olen ajatellut ja listannut koko sitä aikaa kun join, niin kyllä siellä paljon tuli hölmöiltyä ja yleensä aina alkoholiin liittyen.
Itselläkin nuorena juominen auttoi ujouteen. Nyt ajattelen että se oli sitä aikaa,tarpeellista varmasti elämäni kannalta mutta ei tarpeellista nyt. Ja tuo vertaus,“perjantaina lasi viiniä,korkeintaan kaksi…” on hyvä vertaus.Itselle ainakin yksi lasi viiniä olisi ihan yhtä tyhjän kanssa. Pullo pitäisi olla. Joten siispä,otsikon ironiaan viitaten,ei maksa sitten vaivaa ottaa sitä ensimmäistäkään. Kolmas selvä viikonloppu itsellä nyt.
Hyvin kuulostaa tutulta. Nuorena tuntui että humalat meni hukkaan jos ei tyttöihin saanut kontaktia. Monesti ei saanut kun juominen meni överiksi ja ehti järjestysmies tai poliisi puuttumaan asiaan. Häpeä oli näistä puuttumisista kova ja kotiin pelotti mennä. Arvasivat vanhemmat kuitenkin että huonoilla teillä oli poika ollut. Hyvä raitis koti viinan suhteen, mitä nyt raamatulla hakattiin päähän synnintuntoa ja huonommuutta jumalan edessä. Synnintunto ja huonommuus tarttui, jumala ei.
Sataprosenttisesti samaa mieltä. Olen ollut muutaman vuoden viiniseuran jäsen. Minua ei tarvinnut sinne paljoa houkutella. Riitti kun sanoi sanan viini, niin asia oli sillä selvä. Seuraan kuulumisessa minulle on (siis juomishimolleni) ollut tärkeintä se, että maistelu ei jää siihen yhteen lasilliseen, vaan sitä juotavaa on ollut sitten koko viini-illaksi, plus jatkot päälle. Mukavahan se on ollut vertailla eri viinejä ja niiden eroja. Huonoja viinejä, siis sellaisia joita ei voisi juoda, ei ole ollut koskaan. Huonokin viini paranee kummasti kun sitä juo useamman lasin, viiden lasin jälkeen se on jo hyvää. Loppuillasta kelpaa kaikki väljähtyneet lasinpohjatkin missä vaan tippa alkoholia on seassa. Aamulla sitten hävettää ja vituttaa koko homma. Tsemppiä rölli888:lle täksikin viikonlopuksi. Minäkin koetan olla selvänä tai ainakin sydämestäni toivon että se onnistuisi.
Nyt se sitten tapahtui mitä pelkäsin. Aukaisin sen oven mitä vielä syksyllä pidin viimeisenä pirunportin ovena. Kävin AA:ssa ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen puheenvuoro jännitti ja itketti. Onneksi pari puolituttua oli paikalla. Vapauttava kokemus perjantai-iltaan. Nyt olisi normaalisti niitä aikoja että hyvässä kaasussa olisin kotona suunnittelemassa kapakkaan lähtöä tai sitten kapakassa muistin menon rajamailla. AA:n ansiosta ei tarvitse olla sellaista edes miettimässä. Kuulin mielenkiintoisia tarinoita, sain ideoita ja samaistumisen kohdetta. Tarinat vahvisti tietäni. Hätkähdyttävää olla tuntemattomien seurassa avoimena omana rikkinäisenä itsenään ja silti tuntea kuuluvansa joukkoon. Kaikki yritti kannustaa ja tukea puheissaan minua ensikertalaista. Monet oli todella vaikeista paikoista selvinneet kuiville ja vaikuttivat hyvin tyytyväiseltä elämäänsä ilman viinaa. Pitäisiköhän tuohon uskoa?
Hienoa kuulla
Kyllä siihen voi uskoa. Ryhmässäni oli monia, jotka olivat sitä mieltä etteivät olisi enää hengissä tai istusivat linnassa loppuikänsä jolleivat olisi raitistuneet AA:-n avulla ja ylläpitäneet raittiuttaan jatkaen palavereja.
Mutta koska olet selvästi älykäs ja hyvä kirjoittaja, niin voitko kertoa asian, jota olen ennekin ihmetellyt ja kysellyt.
Mikä siinä AA:n menemisessä on niin vaikeata ?
En nimittäin muista, että se itselleni mikään ihme juttu olisi ollut.
Avaus sai minut mietteliääksi. Ilmeisesti en ole ainoa joka on (yrittänyt) ottaa viikonloppuisin “sivistyneesti”. Viini- ja viskiharrastus on kummasti puolustaa juomista. Valitettavasti se yksi ei aina riitä. Itse päätin vääntää hanan kiinni ennenkuin varsinaista riippuvuutta syntyy. Elementit oli jo olemassa. Toisekseen totesin, että viina ei vain sovi psyykelleni. Monenlaiseen paskaan se on kyllä mukanaan vienyt, mutta niistä olen kohtuudella selvinnyt. Siksipä päätin, että en missään tapauksessa halua, että viina vielä lopulta sekoittaa pääni ja vie kunnolla mukanaan. Kun viina alkaa viedä muisti, niin parempi lopettaa.
On varmaan ihmisiä, jotka kykenevät oikeasti vaihtamaan rankasta viikonloppu juomisesta kohtuuteen. Itse en välitä ottaa riskiä. Elämä on helpompaa, kun ei tarvitse miettiä edes sen yhden lasillisen ottamista.
Tsemppiä sinulle Ukkometso! Hienoa, että olet myös löytänyt AA:n itse vielä mietin sitä kynnystä.
Ennakkoluulot. Ajatus siitä että joutuu menemään sellaisen henkisen kynnyksen yli, mihin ei ole valmis. Joutuu pakotetuksi johonkin mitä ei voi oikeasti hyväksyä. Koska olen uskovaisesta kodista niin se vertautui johonkin uskovaisten tilaisuuteen menemiseen, jossa joutuu heti kertomaan että miten olet itsesti antanut herralle. AA:n 12 askelta loi mielikuvan tiukasta yhteisöstä jonne vain kaikkein vihkiytyneimmät pääsee sisään. Tulijat kaivautuu veneiden alta ja porttikongeista kädet täristen paikalle.
Itsepetos. Enhän minä nyt niin juoppo ole kun kuitenkin olen koko elämäni tehnyt töitä, mitä nyt viikonloppuna joskus vähän enemmän ottanut. Vaikeus myöntää että alkoholi on ongelma ja tarvitsen tukea.
Minäkin yritin, jokaisen sinnittelyn tulos oli että seuraava känni oli entistä kovempi. Nyt lauantai-aamuna koetan tehdä päätöstä tälle päivälle olla selvin päin. Minulle yksinasuvana nämä viikonloput on hankalia. Eilisen AA:han menon ratkaisi lopulta kun ystäväni sanoi että on siinä ainakin se etu että se lyhentää viikonloppu - ongelmaa. Tämä toimi ainakin eilisen osalta. Eilen AA:ssa vihjaisivat että toisella paikkakunnalla olisi ryhmä tänään. Mietin vielä sitäkin että jos uskaltaisin/jaksaisinko sinne lähteä. Yksinolo ja oma heikkous pelottaa.
Juu tuttua tekstiä. Mulla on menny kaikki säästöt ja talous nurin kaksisuuntaisen mielialahäiriön johdosta. Kun siihen tuli mukaan alko se oli katastrofi. Tässä sairaudessa juominen on viimeinen pisara. lääkkeet ja alkoholi eivät sovi yhteen. Masennus ja kaikenlaiset töppöilyt vaan lisääntyy. Toukokuussa tulee vuosi toivottavasti kun olen ollut raittiina. Lääkkeet ovat alkaneet auttamaan. Elämä on alkanut kiinnostamaan. Vaikka rahavaikeudet ovat jatkuva riesa. Mulla tuo arjen hallinta on aika hukassa tarviin siihen tukea.Tehdään yhteistyötä sosiaalityöntekijän ja diakonin kanssa. Lapsia mulla on kolme. Lastenlapsia kolme ja lisää tulossa kaksi. Nuorin lapsistani asuu vielä kanssani. Nämä oli niitä syitä jotka sai minut tekemään elämäntapa remontin. Meillä on ihana koiranpentu. Olen määräaikaisella eläkkeellä. Kohta 50 vuotias nainen silti elämä voittaa.Hyväksyttävä vaan oma sairaus. elämässä on niin paljon muutakin kuin alkoholi. Ei enää krapulaa katkaisuhoitoja. Tsemppiä kamppailet tärkeiden asioiden puolesta ja tiedät kyllä vastauksen. Pitää vain tehdä päätös se ei ole helppoa.
Tuttua on tuo yksinäisyyden ongelma. Ihminen on yhteisöllinen eläin ja kaipaa kosketusta toisiin ihmisiin. Tylsyyteen ja yksinäisyyden tuskaan minäkin usein join.
Mene ihmeessä sinne AA-kokoukseen. Se on helppo tapa saada sitä yhteisöllisyyttä. Vähitellen sitä kyllä löytyy muualtakin ja siihen kannattaa määrätietoisesti pyrkiä.
Sanotaan, että on monet alkoholistit ovat hyvin yksinäisiä ja mielestäni se on totta. Vaikka sitten olisi tekemisissä vaikka kapakassa toisten humalaisten kanssa, niin ei siinä synny sellaista aitoa yhteisöllisyyttä, kuin selvien kanssa. Varsinkaan kun sitä kokemusta ei välttämättä edes muista.
Jossain ketjussa todettiin hienosti, että aito henkinen kasvu voi tapahtua parhaiten raittiina.
On esitetty näkemyksiä, että yksi syy AA:n tehoon on juuri tuo yhteisöllisyyden kokemus.
Kiitos kun jaoit tämän. “Huvittavaa” on että kaksisuuntainen mielialahäiriö itsessään on kuin humala ja krapula. Maniassa (humalassa) tuntuu että on onnensa kukkuloilla, rahaa on syytää vaikka mihin, yltiösosiaalisuudessaan voi kepsahtaa vaikka kenen sänkykaveriksi, ideoita virtaa. Masennuksessa (krapulassa) taas iskee armoton häpeä mitä maniapäissään teki, syyllisyys ja itsemurha-ajatukset pyörivät mielessä, ei halua liikkua missään. Tähän kun sotkee viinan niin siinä sitä on itsellä ja perheellä ihmettelemistä. Minullakin on kolme lasta, jotka sitten erossa jäi äitilleen. Omaisuuden rippeitä olen juopotellut tässä pois, tai sitä vähää mitä osituksessa velkojen jälkeen jäi tähteeksi. Toiveissa on että jos nyt saisi tulpan pullon suulle ja alkaisi tästä masennuksesta myös toipumaan sen myötä. Lohduttomalta ja voimattomalta vaan tuntuu monesti.
Raittiin kuukauden viikonloput olen ollut kuin horkassa neljän seinän sisällä. Viikonloppuna ei uskalla entisille kavereille edes soittaa, kun pelottaa että juomakutsu tulee samantien. Voi siinä tuossa sinun ehdotuksessa siinä mielessä järkeä olla että yhteisöllisyyttä saa AA:sta ja vielä ilmaiseksi, mikä sekin on iso asia.
Kun menet sinne AA-kokoukseen hoidat itseäsi ja eikös kokemuksesikin mukaan olo helpottunut.
Jos olisit vain yksin, se on rasittavaa ja uhkaa raittiuttasi. Jos soitaisit nyt kavereillesi, niin olisit todella suuressa riskissä menettää raittiutesi. Myöhemmin kun olet saanut enemmän voimaa, jotta jaksat vastustaa juomiskiusausta voit sitten harkita niitä kavereita.
Parasta tietysti on, että hankkiutuu sellaiseen seuraan, jossa ei alkoholia käytetä. Kyllä sellaistakin on.
Onko sinun sitten pakko juoda vaikka kaverisi juovat. Voitko sanoa esim että lääkityksen takia et voi juoda ? Tottahan se on.
Tsemppiä tähän päivään. Eihän se toisessa ryhmässä käynti nyt hirveästi jaksamista vaadi. Vähemmän varmaan kun illan ja yön rällääminen 
Itse asun myös yksin, mutta onneksi minulla on ystäviä, joille viina ei ole ihan kaikki kaikessa. Lisäksi kun päättää raahata ruhonsa heti aamusta lenkille/salille/uimaan, niin on hyvä peruste viettää ilta selvinpäin. Kun aamulla pitää kuntoilla.
Raittiissa elämäntavassa hankalinta on varmaan se raitis tekeminen. Mitä tekisi ettei viikonloppu kuluisi “hukkaan”… hoh hoijaa… toisaalla taisin sanoakin, että vaikka viettäisin viikonlopun sohvalla netissä roikkuen, niin sekin on parempi, kuin kaljottelu tai viinin lipitys ja vähemmän hukattua aikaa. Hyvää ruokaakin voi kokkailla ihan vaan issekseen, eikä pihvi tarvi punkkua kyytipojaksi.
Kiva kun on vuorotyö, niin ihan sama onko viikonloppu. Vapaapäivät voi osua vaikkapa yhtä hyvin maanantai-tiistaille kuin lauantai-sunnuntaille. 
Kivaa tekemistä vapaapäiville on vaikkapa ravintolassa syömässä käynti, leffassakäynti, netissä roikkuminen, hiihtäminen, lenkkeily, kalastus, kuntosalilla käynti, shoppailu, pyöräily, tai sitten voi vaikka ostaa mandoliinin ja opetella soittamaan sitä. Osa noista harrastuksista vaatii rahaa, mutta ei niin paljon ku ryyppääminen.
Keskustelun otsikko on muuten hassu. Kuka juoppo tai edes satunnainen viikonloppu kännäilijä muka oikeesti edes haluis juoda yhden tai kaksi lasia viiniä?!
Eiks lähempänä ois “Perjantaina pullo viiniä, korkeintaan kaksi…”
PS. Niiii ja tietysti sinne AA:han kannattaa mennä kans. Mulla on itse asiassa ihan kotini vieressä perjantai-iltasinkin ryhmä jossa oon joskus käynyt. Tietty voi olla hankalampaa jos asuu jossain korvessa tai ihan pikkupaikkakunnalla, mutta siinähä on sitte päänvaivaa ja ajankulua, kun ylipäätään etsii lähintä palaveria ja mietii sinne pääsemistä.
Kävin sitten tänäänkin AA:ssa ja olo huojentui kummasti, ei tarvitse kärvistellä viinanpirun kourissa;)
Kiitos Liseylle kannustamisesta. Tuntuu ihan kummalta että kahtena päivänä olen saanut käytyä AA:ssa. Ihan kuin kuukävelyllä olisi, on tämä sen verran toisesta maailmasta. Aika huisia;)
Tämä oli hyvä pointti, jouduin ajamaan puoli tuntia AA:han tänään. Koin itseni ihan merkittäväksi. Minulla oli suunta ja tehtävä. Se loi maagisen merkityksen viikonlopulle!
Mahtavaa. Alussa kannattaa käydä niin usein kuin vain mahdollista .Vaikka joka päivä. Liikaa ei voi käydä.
Hyvä käydä vielä eri ryhmissäkin, senkun vain katsot ryhmäluettelosta osoitteen.
“Tänään et ole yksin” kuuluu yksi AA:n iskulauseista !