Perjantaina lasi viiniä, korkeintaan kaksi...

Me Lopettajat
1

Perjantaina suu napsuu jo aamupäivällä, onhan perjantai.
Perjantaina loppuu työviikko! Perjantaina koittaa vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Se on kuulkaa suuri juhla, irrottautuminen työn kahleista ja raadannasta.

Perjantaina vitsit alkavat jo aamupäiväkahvilla kääntyä seksin ja viinan suuntaan. Hymynkare viivähtää yhden jos toisenkin suunpielessä, oluen maku kutittaa kitalaessa. Onhan perjantai, pojat!

Perjantaina kaikki on toisin, sitä on ansaittu aikaa itselle, perjantaina on ansaittu aikaa kavereille. Perjantaina on aika heittää vapaalle. Perjantai on pelimiesten paratiisi!

Perjantaina mennään Alkon kautta kotiin. Tämä on minun päiväni. Perjantaina päästän itseni vapauteen ja nautintoon, irti kaikesta, nautinnollisen humalan lähteille.

Enhän toki mikään juoppo ole! Ei, pois se minusta herra paratkoon! Ehkä lasillinen, kaksi hyvää punaviiniä, kuulunhan viiniseuraan. Viiniseuraan kuuluvat eivät ole juoppoja. Viiniseuran miehet ja naiset nautiskelevat arvokkaasti hyviä viinejä, vertailevat laatuja, punnitsevat eri ruoille eri laatuja, arvonsa mukaisesti tietysti.

Minäkin viivyn pitkään viinihyllyllä, tutkin eri laatuja, otan vastaan myyjän asiantuntevia ohjeita. Toki, sieltähän se löytyy; tällä kertaa australialaista, hyvää täyteläistä viiniä pullo.
Kas, vanha tuttavani saapuu viinihyllylle, esittelee omaa suosikkiaan, kolmen rypäleen viiniä, kehuu hyväksi. Veikeästi hymyilemme toisillemme. Kyllähän me tiedetään, että ihan vaan lasillinen tai pari, ei todellakaan enempää.
No otanpa tuttavan viiniä myös pullon, ihan vaan varastoon, toiseksi kerraksi, hyvähän sitä varalta.

Illalla kaadan lasillisen oikeaoppiseen punaviinilasiin, haistan tuoksua, ah, niin täyteläistä, olipa oiva valinta. Ehkä pala juustoa tähän seuraksi? Televisiosta tulee hyvää ohjelmaa.

Toinen lasi. Mukavasti lämmittää. Pitääpä soittaa kaverille pitkästä aikaa. Miten sitä ei tulekaan pidettyä yhteyttä. Kolmas lasi. Onpa mukava jutella, juttu luistaa. Neljäs lasi. Olenpa aikamoinen juttumies. Vitsit luistaa.

Viides lasi. Harvoinpa tuleekin näin pitkään juteltua. Miten se pullokin loppui kesken puhelun. Kumma juttu. Hahaa, eipä hätää. Onhan minulla toinenkin pullo. Soitan toiselle kaverille.

Ensimmäinen lasi, tai siis toisen pullon ensimmäinen lasi vai miten se nyt meni? Ei haittaa, juttu luistaa. Tässä uskaltaa jo kertoa hankaliakin asioita. Kyllä se maailma tästä korjaantuu!

Mutta miten se taas pullo loppuu kesken puhelun, hittolainen, ei se mitään, nythän on perjantai eikä kello vielä kymmentä. Olohan tuntuu mitä juohevimmalta, siellä on varmaan jo karaoket menossa kulmabaarissa. Jospa ihan vaan karaokea kävisi kuuntelemassa? Tai no, ehkä yksi kalja siihen.
-Että mitäs herralle?

  • No kiitos laitetaanpa iso tuoppi ja Pate Mustajärven ”ukko metso” vetämään… ja joo, kiitos saa laittaa viidelle kympille niin ei tarvitse aina olla höyläämässä.

Ohoh, joo kotona ollaan!? Kännykkä tuossa, ei hitto, missä kukkaro, ei kai vaan ole joku vienyt? Onko perkele hävinnyt, hitto kun en muista koko illasta mitään… ei hätää täällä on kukkaro, luojan kiitos. Rahaa ei tosin ole. Pirssikuitti, näköjään maksettu visalla klo 3:30.

Onpas sitä oltu aktiivisia, muisti mennyt klo 10:00 pe-iltana ja saavuttu kotiin jostain tuntemattomasta paikasta la-aamuna klo 3:30. Ei helvetti, sotkeeko ne masennuslääkkeet minut näin pahoin, voi vittu, viinaakin juotu tuolla rahalla ainakin kymmenen isoa tuoppia! Itsekö juotu, tai tarjoiltu muille, miten lie? Montakohan työkaveria ja asiakasta taas on ollut katsomassa tätäkin perjantaita.

Vasta kaksi viikkoa sitten oli edellinen muistinmenetysperjantai ja siitä kaksi viikkoa taaksepäin sitä edellinen. Tämä homma ei kyllä pysy enää käsissä. Onko minun viimein tunnustettava itselleni (ja muille) että tarvitsen apua enkä yksin selviä?

2

Tuota edellistä tarinaani viilasin ystäväni avulla tuonne tarinat osioon, mutta sitten alkoi näyttämään että tarinat-osio oli jo menneen talven lumia niin en malttanut olla laittamatta tänne. No, tuosta perjantaista on toista kuukautta ja tänään tuli kuukausi täyteen selvin päin. Tukea tähän kuukauden selvillä olemiseen on tarvittu kovasti ja onneksi saatu, tuskinpa muuten olisi onnistunut. Kovasti on horjuva olo vieläkin, enkä tiedä miten pitkälle jaksan…

3

Ihan hyvä kirjoitus tuo sinulta ! Ei tuo juominen minusta vielä niin kamalalta vaikuta mutta hyvä olla varuillaan sillä jos alkoholi alkaa oikein kunnolla viemään niin se on yhtä helvettiä se … Olet kuitenkin havahtunut ja se on hyvä asia. Rankan ryyppäämisen ja alkoholismin välinen raja on kuin veteen piirretty viiva ja varsinkin suomalaisessa humalahakuisessa juomiskulttuurissa eroa on vaikea hahmottaa. Keskeinen asiahan on pakonomaisuus. Rankka ryyppymies voi pitää pitkiäkin taukoja jos tilanne vaatii. Alkoholistille tauot ovat pinnistelyä ja ponnistelua kun jotain olennaista puuttuu elämästä.

Lisäys: Toki nuo black out-juomiset ovat huolestuttavia ja riskisiä monessakin suhteeessa. Jos juominen aina menee tuohon muistin menettämiseen saakka vastoin omia suunnnitelmia niin silloin kannattaa jo apua hakea . Minulla seuraava vaihe tuossa oli sitten krapularyyppy sitten parin päivän juominen, stten viikon putki, sitten kahden viikon putki jne jen…kunnes lopulta tajusin olevani kertakakaikkiaan itseni voimakkaamman aineen kanssa tekemisisssä ja luovutin.

4

Hyvä kirjoitus! Tervetuloa mukaan. Tuollaiset perjantaikuumotukset kuulostaa kovin tutulta.

5

[quote=“Vinetto”]
Rankan ryyppäämisen ja alkoholismin välinen raja on kuin veteen piirretty viiva

Neljä vuotta sitten psykiatrin luona käydessäni hän testasi juomistani ja sanoi että en ole vielä riippuvainen, mutta riippuvuus on hyvää vauhtia kehittymässä… ja niinhän siinä sitten kävi että “kuin huomaamatta” se puhkesi. Viime kesänä testin tulos oli : vahva riippuvuus. :frowning:

6

Voi kiitos kallis Vinetto, Virna ja jaana.muru kommenteista. Huojentavaa kun joku näkee vaivaa vastata. Todella hienoa. Olen sairastellut koko ikäni kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja alkoholi on ollut enemmän ja vähemmän kuvioissa mukana. Ryyppyputkiin en kovinkaan usein ole mennyt, lähinnä lomareissuilla sen tyyppistä on ollut. No, jokatapauksessa viime vuodet olen sairastellut masennusta. Kolmivuotinen kelan tukema terapia loppui viime vuoden lopussa, mutta masennus ei. Viina on ollut masennukseen perin v…nen lääke, ei mitenkään ole jouduttanut paranemista. Mitkään vähentämisyritykset eivät ole onnistuneet. Tympii tämä rypeminen ja hoidosta hoitoon kulkeminen. Nyt olen sellaisessa kolmen kuukauden ryhmässä mukana, pari kertaa viikossa tavataan ja koetetaan päästä alkosta irti, kuukauden olen ollut juomatta, mutta tuntuu että paljon ei tarvitsisi kaivella etteikö raittius loppuisi siihen.

7

Satavarma en ole että olenko alkoholisti vai en, pitäisikö minun lopettaa vai en. Pääasia nyt tällä hetkellä on se että olen lopen kyllästynyt masennukseen ja haluaisin siitä päästä eroon. Tuntuu että alkoholin käyttö vain ylläpitää masennusta, tuottaa ahdistusta ja häpeää. Häpeää siitä etten muista mitä olen juomailtoina ollut tekemässä ja missä ja kenen kanssa. Häpeää siitä että jos olen ollut jossakin porukassa niin usein minä olen ollut se, joka juo eniten. Häpeää siitä etten saa rajaa omalle juomiselle kun pääsen vauhtiin. Häpeää siitä että jos olen jonkun kaverin luona iltaa viettämässä ja kaveri tarjoaa juomia niin jossain vaiheessa väistämättä tartun itse kaverin pulloon kun en malta odottaa seuraavaa paukkua.Häpeää siitä että tykkään juoda kapakoissa ja ajella taksilla jotka tulee kalliiksi. Häpeää siitä että mitään ei voi budjetoida kuukausittain kun kaikki ylimääräinen raha menee juomiseen eikä riitäkkään. Häpeää siitä että pitää hävetä itseään joka käänteessä. Hävettää kirjoittaa tämäkin.

8

Testit kävin läpi ja kummatkin punasella AUDIT 23 ja SADD 20+. Lopettamista ainankin joksikin aikaa suosittelevat.

9

En ota kantaa siihen, että oletko alkoholisti vai et. Kysymykseen pitäisikö lopettaa vastaan kyllä. Masennus, ahdistus ja häpeä pahenevat juomalla. Oletko itse vielä oikeasti epävarma siitä, että pitäisikö sinun lopettaa vai ei?

10

Hyvä kysymys Basilica: “Oletko itse vielä oikeasti epävarma siitä, että pitäisikö sinun lopettaa vai ei?” Nyt jos lähden järkisyillä tuohon vastaamaan niin sanon että tiedostan haitat ja minun pitää lopettaa.

Tunnepuolelta ajateltuna olen epävarma. Kuukauden olen ryhmän tuella onnistunut olemaan raitis kun ajattelen että koetan olla raitis seuraavaan tapaamiseen. Silti tilanteet ailahtelee ja välillä tulee väsymistä raittiuteen ja yksinoloon sen raittiuden kanssa. Oma identiteetti on hakusassa. Kun sairastan masennusta muutenkin niin itsetunto ei ole aina kovin korkea ja häpeän itseäni selvinkin päin. En tiedä miten toimin vanhojen tuttavien kanssa, joiden kanssa seurustelin usein lasin äärellä. Koen itseni ujoksi luomaan uusia tuttavuuksia selvin päin. Ehkä tämä on jotain kiertelyä, mutta raittius pelottaa.

11

Sinä olet rehellinen, se on hyvä juttu. Luulenpa, että tämä tunnepuolen epävarmuus on tuttua täällä kaikilla. Järki useimmiten kertoo jo vuosia aikaisemmin, että olisi syytä tehdä jotain juomiselleen.

Raittius pelottaa kakkia, koska ei siitä ole mitään tietoa etukäteen. Minusta sinä olet aika rohkea, kun sanot sen ääneen.
Raittius ei kuitenkaan tapa se on varma, eikä se myöskään pahenna kaksisuuntaistasi tai masennustasi. Raittius ei myöskään pane tekemään sinua tyhmyyksiä, joita tyhjän rahapussin kanssa kauhulla yrittäisit muistella.
Ja ihan suoraan sanottuna mielenterveysonglemat, mahdolliset lääkitykset ja rankka ryyppääminen ovat yhdistelmä jota sinun olisi syytä pelätä paljon enemmän kuin raittiutta.
Uuden ja tuntemattoman pelko on ihmiselle luontaista, älä säikähdä sitä, pikkuhiljaa eteenpäin uteliaasti kurkistelemaan mahdollisuuksiasi… :stuck_out_tongue:

12

Kiitos Ukkometso parhaasta aloituksesta mitä olen täällä lukenut…asiaa! Mutta kyllähän se niin on, että juomatapasi on humalahakuinen (ja sinulle ei ole yhdentekevää lopettaa juomista kuten tavikselle), joten ainakin itse vakavasti harkitsisin lopettamista, koska alkoholismi on etenevä sairaus. Itselläni tahti oli myös keskimäärin kerran kahdessa viikossa, mutta silti tuuba oli sitä luokkaa, että toivuin lopullisesti seuraavan viikon torstaina :smiley: Muisti meni tietysti ja tokihan minäkin olin fiksu seuramies, vaikka olin melkein sairaalakunnossa.

Masennukseen juomisen ja häpeän lopettaminen on tehokas keino.

13

Tuo oli hyvä aloitustarina omastakin mielestäni. iski silmään heti alussa kun en ole hetkeen täällä käynyt. Lähdin hetkeksi toiselle paikkakunnalle ottamaan etäisyyttä kun oli mahdollisuus lähteä. Kirjoitettu on ,tehty pitkiä lenkkejä ja oltu juomatta.
Eilen näin sattumalta tutun. Valitteli että kun perjantaina meni taas muisti. Mua alkoi itkettää ihan hervottomasti se kertomus(miksi mä olenkin nyt näin herkkä,tosi naiivia). Lauantaina oli kavereilta sitä samaa juttua että jee,baariin,viinaa,bileet. Tai sit et voipa nyt viimein “rentoutua”. Enkä mä siis muita arvostele tällä. Mut miksei ihmiset näe totuutta? Ihminenhän tosiaan voi olla vaikka millainen seuramies-tai nainen baarissa iloisena mutta todellisuudessa jo syvällä ongelmassa. Eikö kukaan halua/pysty näkemään?
Mäkin saan itseni kiinni ajattelemasta että kun tuo on noin iloista ja harmitonta niin kenties voisinkin unohtaa tiukkapipoisen asenteeni ja lähteä rennosti tuopposelle. Että kaikki juomisestani aiheutunut hävityksen kauhistus on ollut vaan sitä etten “ole tiennyt mikä on sopivasti” tai “oli silloin niin paljon stressiä”.Molemmat vaan taitaa olla tekosyitä. Minä tai elämäni ei ole ongelma mutta juomiselämä on. En mä sattumalta ole niin monesti jäänyt niille retkille.
Tsemppiä teille kaikille ja mahtavaa kun joku teki avauksen tästä juomisen “hauskasta ja sallitusta” puolesta joka kätkee alleen ei-niin-hauskoja asioita.
Sori jos kuulostan tuomitsevalta,tää on nyt varmasti omaa irtipääsemistaistelua enimmäkseen.

14

Minullakin juominen keskittyi nimenomaan viikonloppuihin ja silti olen saanut koko elämäni solmuun. Huolestuin juomisestani jo vuosia sitten, mutta nyt vasta olen herännyt hakemaan apua. Tähän asti olen vähätellyt juomistani ja perustellut sen sillä, että juon vain kerran viikossa. En vain ole suostunut hyväksymään sitä, että minulle kerran vuodessakin on liikaa. En ole vielä käynyt minkäänlaisissa testeissä, mutta jonkinlaista riippuvuuttahan osoittaa jo se, että alkoholista on muodostunut lähes ainoa tapa “rentoutumiseen” ja viikon nollaamiseen.

Viime viikonloppuna kohtasin (taas) pohjani, toivottavasti tällä kertaa lopullisesti. Aikamoista ajatusmaailman muutosta tässä vaaditaan. Tsemppiä!

15

Hei Ukko-metso,
“itsetunto ei ole aina kovin korkea ja häpeän itseäni selvinkin päin”, kirjoitit. Mutta ainakin olet tosi taitava kirjoittaja!
Alkujuttusi oli mainio. Pää pystyyn ja onnea matkaan.

16

Kiitos basilica, novamob, norma, rölli888 ja Apila kommenteista ja kannustuksesta. Tuntuu mukavalta että on tämmöinen paikka missä voi keskustella asiasta. Ehkä tämäkin palsta voisi osaltaan lievittää yksinäisyyttä pitkinä viikonloppuina.

Illan mietin noita testituloksia että miten olikin noin korkeat vaikka en nyt erityisen pahana pitänyt ongelmaani. Sama juttu kuin Apilalla, että pääasiassa juominen on kohdistunut viikonloppuihin. Testit, mitkä siis tein tältä sivustolta kertoo karua kieltään totuudesta. Vähän kun enempi mietin, niin toki nyt viinalla olen vauhdittanut esim. avio- ja avoeroa. Avioerostakin jo 6 vuotta ja nyt jo saatan asian myöntää. Minä, joka aina olen pitänyt itseäni nopea-älyisenä.

Kuten basilica sanoo, että “mielenterveysonglemat, mahdolliset lääkitykset ja rankka ryyppääminen on yhdistelmä jota tulee pelätä”. En minä sitä itseasiassa ole osannut vai olisiko parempi sanoa että halunnut pelätä. Kun mielialalääkkeet näyttää kestävän viinaa niin otetaan viinaa, vähät siitä jos muisti menee kummallisesti pois päältä ja muistamattomana pysyn toimintakuntoisena tuntikausia. Huh huh, onhan se aika sairasta.

Totuutta ei ole kovin kiva katsoa silmiin kun viina vetää. Minähän olen mies enkä mikään marjanpoimija. Mies, joka kuvittelee olevansa tilanteen herra. Herra ylemmyydentuntoinen herra. Ylemmyydentuntoinen sen 1,5 tuntia minkä nousuhumala kestää, alemmuudentuntoinen sitten seuraavaan torstaihin kuten novamob kommentoi toipumisen kestävän. Perjantainahan sitä taas ei enää muista, joten voi aloittaa taas “rentoutua” rankan viikon jäljiltä. Rölli888, ei kuulostanut yhtään tuomitsevalta. Itseä häkellyttää se todellisuuden kiertäminen mihin on kerta toisensa jälkeen sortunut. On mukavampi panna pää pensaaseen kun tunnustaa ettei tämä nyt ole minun hanskassa tämä juttu.

17

Me naisetkin kyllä tykätään, kun te miehet olette miehiä.
Mikään ei ole miehekkäämpää kuin selvä, arvonsa tunteva ja terveesti itsetuntoinen mies. :laughing:

18

Kiitos Basilica, mukava kuulla että tykkäätte. Surullista vaan on että itsetuntoa ja oman arvon tuntoa tahtoo löytyä vain humalassa. Selvinpäin tuntee sitten arkuutta, riittämättömyyttä ja ulkopuolista oloa. Tosin nyt, kun on kuukauden ollut selvinpäin niin tuntuu että elämä on alkanut rauhoittumaan ja hetkittäin jopa nauttii tästä että voi olla henkisesti just sen kokoinen kun on, ei tarvitsekaan olla sen mahtavampi tai parempi. Tosin ne hyvät olot menee vielä aika pian ohi ja alkaa tehdä mieli ottaa viinaa ahdistukseen kun ei meinaa itseään jaksaa. Olo on vähän sellainen kuin harakalla tervatulla laudalla, jos ei ole pyrstö kiinni niin on nokka. Räpistele nyt tässä;)

19

No tämähän onkin hauskasti kuvattu ja aivan varmasti tuttu tilanne täälläkin monelle. Juominen ei enää tuo tyydytystä, mutta raittiuskin epäilyttää, kun kummallisia tuntemuksiakin alkaa tulla pintaan. Ei siitä raittiudesta voi paljoa etukäteen tietää, sille tielle on vaan uskallettava. Meitä on täällä tien päällä monia ja en minäkään siitä tiedä, kuin tasan sen pätkän matkaa kuin olen tätä omaa juomatonta tietäni kulkenut.
Harakka voisi riuhtaista ne jalat siitä tervaisesta lankusta irti ja nousta siivilleen. Harakka on muuten paljon sympaattisempi lintu kuin ukkometso, joka on vähän mahtaileva kaveri… :laughing:

20

Se on sitä alkoholismin viekkautta ja salakavaluutta, kun kaikki, siis aivan kaikki juomisesta koituneet ongelmat on selitettävissä, piilotettavissa, salattavissa ja syylliset löydettävissä, että juominen voisi taas jatkua. Minäkin olin mies isolla ämmällä, mutta olin vain poikanen alkoholin rinnalla, sillä se voitti minut kymmenen nolla.

Sitten kun asiat on menneet niin pitkälle, että on mennyt esim akka, asunto ja ammatti muutamaan kertaan, niin sitä joko ei enää välitä ja juo vaan tai sitten kokee siten oman pohjansa, jonka syvemmälle ei enää halua ja hakee oikeasti apua.

Hämmästyttää kyllä, että on paljon ihmisiä jotka herää alkoholismiinsa varhain, siis tajuavat hyvinkin nopeasti olevansa kierteessä, jonka katkaisuun tarvitaan apua ja rehellisyyttä.

Alkoholismi ei ole mitenkään hävettävä sairaus, eikä sen olemassaoloa tarvitse kärsiä yksin, eikä oikeastaan kärsiä lainkaan. Häpeä ja kärsimys tulee siitä, että ei tee mitään, jos tietää, ettei kykene lopettamaan juomistaan ja näin aiheuttaa suurta vahinkoa itselleen ja läheisilleen. Kärsimys on siten vain sen juomisen tuskaa ja itsensä piilottelemista sekä ongelmien odotusta.

Minä olen oikeasti onnellinen siitä, että olen alkoholisti, kun ilman sitä pyörisin varmasti kaikenlaisissa muissa ongelmissa, kun ei olisi kykyä ja halua olla itselleenkään rehellinen.

Tuollaisia pikaisia ajatuksia ja kokemuksia alkoholismista.