alkoholismiin sisältyy tietenkin myös sairas odotus hetkeen kun saa taas juoda.
se hekuma kun odottaa esim perjantaita. tuo on mulla enemmän kuin ominaista, huolimatta siitä, että joo… osaan kyllä nauttia arkisistakin leffailloista mihin ei alko kuulu eikä välttämättä edes tee mieli juoda. kun perjantai vihdoin koittaa herään aamulla yllätys yllätys lähinnä harmistuneena siitä että illalla taas PITÄÄ juoda. muutaman päivän täysraittius on tuonut mukanaan niin hyvän olon. kasvot ovat kapeutuneet viikossa, iho on kirkkaampi ja olo energisempi. tämä tapahtuu edelleen vaikka olen jo 55 eli nopea palautuminen siis. ja sitten tyrin tämän hyvän olon ostamalla taas viiniä taikka kymmenen tölkkiä olutta… mitkä ensin tungen pakastimeen (oluet siis) ja voi miten raikkaalta ne maistuu.
jumalauta sentään. eli tuhoan hyvä oloni, oikein juhlin sitä.
muistaakseni pisin tauko juomisessani oli tämän vuoden tammikuu kun retkahdin vasta 25. tammikuuta, eli olin raittiina putkeen runsas kolme viikkoa. muutoin koko vuosi on mennyt samaan tahtiin. huh huh… nyt kun kirjoitin tuon historian tuohon asia konkretisoitui oikein vaan urakalla.
ei muuta tällä erää.
tsemppiä kaikille.
oletko työssä käyvä, kun pitää odottaa perjanaita ?
tosin aloitat heti perjantaina aamulla niin luulisin
että olet työyön… ja jos olet työtön niin miksi et
juo sillon kun huvittaa… itse olen työtön mutta en
juo kun 1-2 keertaa vuodessa, jos niinkään “usein”
mutta olen pahassa lääke koukussa ja otan lääkkeitä
joka ikinen päivä… no olen korvaus hoidossa mistä saan
osan lääkkeistäni, mutta ostan rauhottavia, unilääkkeitä
ja lyricoita AINA kun niitä tulee nenän eteen eikä päivällä
ole väliä onko se ma, ti vai pe. kunhan saan hyvän olon lääkkeistäni.