kirjoitin viimeksi että saa nähdä miten perjantai sujuu. nyt lauantaina voin todeta että raittiina. en muista milloin näin olisi käynyt koska olen perjantaijuoppo, mikä taasen ei suinkaan tarkoita sitä etteikö oluttölkit eksyisi ostoskoriini myös keskellä viikkoa. tosin olen ollut flunssassa jolloin viini taikka olut ei juurikaan kiehdo.
joka tapauksessa olen pirun tyytyväinen. mielessä ei käynyt edes kuuma viinillä höystetty glögi tai rommitee muka flunssajuomaksi. seuraava tiukka paikka on itsenäisyyspäivä.
en viihdy AA:ssa mutta muistan sieltä sen päivä kerrallaan-ohjeen. en voi pitää huolta muusta kuin tästä päivästä, tästä hetkestä.
kun viikko sitten liityin tänne ajattelin että kirjoitan joka päivä jotakin. flunssan takia juttu jäi mutta yritän nyt taas.
mietin että olisiko tästä jotain tukea. kirjoittaa itse sekä lukea toisten saman ongelman kanssa painivien tekstejä.
on nimittäin tärkeää pitää mielessä ongelma, muistuttaa itseään siitä. toimii ainakin itselläni.
kirjastosta en ole löytänyt aikoihin enää mitään uutta alkoholismia koskevaa, olen kaiketi lukenut kaiken, ja jos joskus törmään johonkin uutuuteen ahmin sen samana päivänä. viheliäisintä on pitemmän raittiuden tuoma harha siitä että kyllähän tässä taas pärjätään - mikä laukaisee uuden kierteen. tuolla pitemmällä raittiudella tarkoitan kohdallani vaivaista viikkoa paria. sorrun ikään kuin juhlimaan hyvää oloa. koska pääsisin edes kokonaiseen kuukauteen?
ei muuta tällä erää. voimia kaikille!
Heissan, onnittelut hyvästä selviytymisestä vähentämisen kanssa!
Olethan huomannut, että voit kommentoida edellisen viestisi perään, näin tulee viestiketju, jota lukea. Uudetkin näkevät sinun tarinasi jatkumona. Alhaalla vasemmalla (ainakin minun selaimella) on “vastaa” nämiskä
hellou maanantaina, kiitos Pullopostille vinkistä tekstien viestiketjuuntumisen suhteen! mulla kestää aina ennen kuin pääsen teknisten juttujen rytmiin. olen ollut jo vuosikaudet facebookissa mutta mitä vielä, väitän edelleen että mulla on siellä toisenlaiset “asetukset” kuin kavereillani. tarkoittaa sitä etten osaa käyttää sitäkään kanavaa kunnolla, höh.
voitto siis perjantaina, vaan ei enää lauantaina, lähdin nimittäin täysin yllättäen kulmakuppilaan. erittäin harvinaista, tämä kuppilaan meno siis koska ongelmani on kotioloissa kittaaminen. iltaseitsemältä alkoi tuntua että pakko päästä ihmisten sekaan. mikä virhe. niin tylsää oli että pois tieltä. sunnuntaina söin krapulaan epäterveellistä ruokaa ja osittain jo parantunut flunssakin palasi. toisin sanoen viikko selvin päin (flunssan sanelemana) ja sitten taas takapakkia. jos jotain positiivista tästä niin se, etten lähtenyt kaljakauppaan vaan menin sinne baariin huolimatta siitä että tylsää oli. teen luovaa työtä ja ihan paskin tapani on kitata muutama kalja työn äärellä. työ tuntuu sujuvan paremmin kun on about 4-5 olutta päässä, kuudennen kohdalla kaikki menee läskiksi. kodin ulkopuolella käyn oikeissa töissä vain to-pe. itsenäisyyspäivä raittiina, sitä yritän ja sitä haluan. moikat kaikille!!!
itsenäisyyspäivä. eilen iltakävelyn yhteydessä käväisin kaupassa ja ostin juhlajuomaksi puolentoista litran Pommac-pullon. yhtä hyvin olisin voinut ostaa siideriä tai 8 tölkin houkuttelevan punaisen Koffin olutkuorman, vaan en ostanut. heti pitää kuuluttaa tänne onnistumistani. päivä on tosin vasta alussa mutta aika varmalla pohjalla mennään. haen naapurin koiran kyläilemään ja ulkoilemaan ja illalla katselen taas taas taas leffoja ja luen.
yritän nyt raportoida tänne tekemisiäni eritoten itselleni.
tavoitteeni on että EI AINAKAAN viikolla pisaraakaan. siitä lähden liikkeelle. ja nyt siis menossa toinen viikko.
jo eilinen oli pieni erävoitto. olihan sentään pyhän aatto ja siivouspäivä. yleensähän se on viikkosiivouksen jälkeen mukava naukkailla jotain. sekin täysin älyvapaa kuvio.
erinomaista että keksin tämän vähennys-politiikan nyt joulukuussa enkä vasta tammikuussa.
tammikuun tipattomasta en sano vielä mitään.
olen aika iloinen projektistani. tämä että kirjoittaa tänne on tehokkaampaa kuin se että raapustelisi vain ikiomaa päiväkirjaa. olen ottanut myös käytäntöön ruksia kalenteriin raittiit päivät. rööki on vähentynyt näinä päivinä yli puoleen sillä eniten poltan tietenkin juodessa. lauantain baarikeikalla meni rahaa koska lähikuppila aika kallis paikka. ai niin, eilen kun ostin sen Pommacin panin merkille että harmittelin sen hintaa. voi valtavaa sentään, peräti 3,70 e, kun taas kaljakuorman hintaa en olisi noteeranut mitenkään. hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 
Hienoa, että onnistuit! Se tuntuu aina hyvälle. Meilläkään ei tälle päivälle ole varattu mitään alkoholipitoista. Itse tykkään siitä, että kaupat ovat auki nykyään myös sunnuntaisin ja pyhisin mutta nyt vähentämisen kuviolla se ei ole hyvä asia. Aiemmin sitä mietti että haenko kallista kaljaa, saati siideriä, kioskista ja joskus jätti jopa hakematta. Nyt kun kaikki lähikaupat on auki joka päivä, on suurempi kiusaus, kun kerran halvemmalla saisi! 
Mäkin merkkasin vihkoon päiväkirjamaisesti ennen onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta nyt siirryin Jeppe juomapäiväkirjaan ja oon tykänny siitä.
Hyvää itsenäisyyspäivää ja toivon sinullekin lisää onnistumisia!
moi jberg! kiitos viestistäsi. sama täällä. minustakin on kivaa kun kaupat on auki myös pyhinä vaan tämän vähentämisen kannalta huono juttu. olen myös suklaakoukussa. lähikauppani menee kiinni vasta klo 23 ja oon eräät kerrat kiskonut yöpaidan päälle rotsin ja laukannut viittä vaille ennen sulkemisaikaa kauppaan ostamaan levyn.
nyt päiväannos suklaan kanssa max 3 pientä Dacapoota taikka niitä mintun makuisia… pätkistä.
tämän syksyn aikana on ollut myös suklaattomia päiviä jolloin tyydyn pakastemustikoihin plus marjakasan päälle vanilijakastiketta reippaasti. tsemppiä meille!
itsenäisyyspäivä sekä sen aatto juomatta mitään. eilen toimin niin kuin suunnittelinkin. hain naapurin koiran seurakseni, mukavaa oli. illalla katsoin pirun hyvän elokuvan. päivällä perinteiden mukaan katsoin Tuntemattoman sotilaan. ärrältä ostin karkkia. jos lasken pyhän ylimääräiset menot niin se juhlajuoma Pommac oli 3,70 ja karkit 4 e, joten yhteensä 7,70. ei hullumpaa. säästin vähintään pari kymppiä koskei alkoa.
naapurit yritti houkutella illanviettoon talon yhteiseen itsenäisyyspäiväjuhlaan. koiran kanssa kävelin kapakan ohi, näyttihän siellä tunnelmalliselta. kynttilät pöydillä jne. koska huomenna torstaina ja perjantaina menen töihin, tämän päiväisestä kauppareissusta tulee helppo eikä koriin eksy olutta. perjantai on eri asia. tuleeko siitä humalahakuinen vai pärjäänkö vähemmällä. tärkeintä on se ettei viikolla mitään. sitä yritän tässä jankuttaa. tämä viikko siis lähes voitettu vaan miten jatkossa? määrät mulla on humalahakuisessa illassa/päivässä 8 pikkutölkkiä taikka puolitoista pulloa viiniä. pullo ei riitä kun pääsen vauhtiin. turvotuskone kasipäkki Koffia pakastekylmänä on intohimoni. ja heti aamulla pizzaa päälle. en koskaan juo kahta päivää peräkkäin, en siis ikinä, mutta pizzapäivän jälkeen saatan juoda taas. mutta nyt siitä tulee loppu! 
jaahas, klikkasin tuosta jonkin sortin hymiön tuohon. vähän totuttelua tämän sivuston tekniikan kanssa. tekniikan kanssa jutut menevät kohdallani niin että jos on ne kuuluisat kaksinappia, toinen on jo liikaa. tööt.
tossa muuten kun kirjoitin äskeiseen tekstiini etten koskaan juo kahta päivää peräkkäin, niin totta se on, muttei muuten nuorempana ollut! hitto sitä menoa. töistä päästyä heti baariin jossa sekoiltiin yöhön asti, aamulla jotain hiilihappoista limsaa aamupalaksi ja krapula oli sillä hoidettu… ja illalla jälleen baariin.
toisin sanoen haluaisin nuoremmille vähentäjille mainita että iän mukaan ryyppääminen saattaa vähentyä ihan luonnostaan. tai sitten ei. jokainen on yksilö ja jokaisella omat kuviot. mutta itselläni kaikista pahinta dokailua oli siinä kolmenkympin kieppeillä. nyt olen 55. samoin mittaamattomat ahdistukset ovat lieventyneet iän myötä, tai, sitten niitä on oppinut käsittelemään. vitutus tulee, mutta pääsääntöisesti se myös menee. se on siis vain tunne. ja tunteilla on tapana liikehtiä. jotenkin näin.
toisin kuin kuvittelin ostin tänään keskiviikkona kaupasta 6 punaista Koffia.
sain suru-uutisen iltapäivällä. iäkäs ystäväni R kuoli tänään.
pitkään sairastelevan R:n (78 v.) kuolema oli odotettavissa mutta kyllähän uutinen jysähti.
soitin itse hoitokotiin koskei R vastannut puhelimeen eilen eikä vielä tänäänkään.
puhelun jälkeen lähdin toisen ystäväni koiran kanssa ulkoilemaan. tiesin heti että kun ulkoilun jälkeen menen kauppaan ostan ruokaostosten lisäksi olutta. näin ollen totean, että mikä tahansa tunne-elämys on uhka vähentämiselle.
tuttu juttu kaiketi kaikille.
kyseinen R ei koskaan “uskonut” minun olevan alkoholisti. vanhankansan miehiä. höpö höpö, hän sanoi aina.
R itse joi reippaasti nuoruudessaan muttei enää vanhempana. juomarin elämäntapa loppui hänen kohdalla joskus kuudenkympin hujakoilla. hän oli yhtä lailla edesmenneen leskiäitini miesystävä. ystävyys jatkui vaikka äiti kuoli jo neljä vuotta sitten. soiteltiin ja kirjoiteltiin. R lähetti mulle myös vähäväliä paketteja. liikuttavia sellaisia. tiesi minut eläinrakkaaksi niin paketeista löytyi aina herkkuja itseni myös koirille. jos sanoin sanankin puhelimessa että flunssaa taitaa olla tiedossa, niin se oli ihan varma että parin päivän päästä sain paketin missä oli perinteistä JALOVIINAA, niitä muovisia pikkupulloja, jota R:n kehotuksesta piti ottaa kuuman teen kera.
pääsääntöisesti heitin jaloviinan pakkaseen ja join sen drinkkinä vissyn kanssa… auts.
ei muuta tällä erää.
voimaa kaikille.
Voimia suruun Sylvia! Mullekin on muuten käynyt tuo, että kauhistelen limpparin hintaa, mutta oluen hintaa ei samalla tavalla edes noteeraa. Joopajoo.
Osanotot suru-uutisesta.
Toistan itseäni, mutta muutaman kerran olen päässyt tiukan paikan ohi ajattelemalla vain sitkeästi, ettei juomatta jättäminen kaduta huomenna. Se tuntuu maailmanlopulta sillä hetkellä, kun kävelee alkon tai kaupan ohi, tiedetään…
En ole oikea henkilö psyykkaamaan tosin, tänään iso siideri ja kaksi glögiä. Ei nyt erityisesti harmita, mutta eihän tuosta määrästä koko illan aikana mitään erityistä iloakaan ole… Eli täysin turhaa rahanmenoa, kaloreita ja väliin jäänyt raitis päivä.
moikat tänään perjantaina, kiitos Pullopostille ja neiti D:lle viesteistä.
viikko sujui ok keskiviikon kuudesta retkahdusbissestä huolimatta.
tänään on perjantai ja ostin kasipäkin. teen ruokaa ja sitä rataa. olen muuten päättänyt että kännissä en tänne kirjoittele, eikö se olisi raukkista muita kohtaan.
iltaisin olen lueskellut Plinkin tarinoita ja keskustelunpätkiä sieltä täältä mikä on aikaansaanut sen että tiedän enemmän ja varmemmin koko ajan että olen alkoholisti. seikka, mikä ei tietystikään ole itselleni mikään uusi uutinen.
en vaan ole rapajuoppo taikka ns. “asioitaan hoitamatta jättäjä”. kaikki periaatteessa ok. mutta aina tai ainakin päivittäin ajatukset pyörii juomisessa. tähän on tultu… tai, tässä on oltu jo pitkään, olenhan sentään jo 55.
eilen kun selailin pelureiden tarinoita mieleeni juolahti vaihteeksi että kuinkahan paljon riihikuivaa rahaa olen elämäni aikana kaatanut kurkusta alas? heh, kysymys ei tasan ole mistään pienistä summista. vaikka suhteellisen vaatimatonta elämää olenkin viettänyt ainakin nyt vanhempana.
hitto, kone pätkii. ostin uuden tietokoneen vasta kolmisen viikkoa sitten ja tässä on ehdottomasti jokin perusvika.
esim. Word ei työtä tehdessäni tallenna vaan jumittaa ja jumittaa. samoin jumitusta on netin äärellä.
moi vaan kaikille! hyvää viikonloppua. yritetään jaksaa… kuten jaksammekin. 
Kurkkasin sinunkin jaksamiseesi ja voimia ensinnäkin suruusi. Koitetaan jaksaa ja tsempataan toisiamme eteenpäin! Samaa tullu tehtyä kaupassa, kun koriin lappaa lonkeroa, hinnalle on ihan sama, mutta sitten ei raaski kahden euron nakkipakettia kylkeen ostaa vaan ottaa siitä vierestä sen punaisella hintalapulla merkatun…
Lueskelen juttuja vähän jälkijunassa. Minultakin osanotto suruusi ja paljon jaksamista!
t. Juhani
Tervehdys Tuula ja kiitos viestistäsi, samoin juhanikarille.
nyt tein ekan kerran niin että “lainasin” Tuulan tekstin tuohon ylös, näyttää onnistuvan.
tällä kertaa koneen pätkimisessä syy ei ole pelkästään käyttäjän. jumitus jatkuu. ottaa pannuun mennä verkkokaupan huoltoon jonottamaan upouuden koneen kanssa, ei ole normaalia… täysjumituksen lisäksi ongelma on hitaus.
perjantaina join sen kasipäkin ja kävin vielä kaupassa hakemassa 2 siideriä plus karkkia.
yleensä kasipäkistä menee vain seitsemän sitten alkaa tökkiä, mutta nyt siis näin.
istuin koneella tuntikausia työn äärellä eli about 10 tuntia.
näin ollen kulutus oli tölkki per tunti. sitten söin ja nukahdin taikka sammuin, miten vain.
eilen kävin taas kaupassa ja ostin suklaalevyn 200 g.
tänään tsemppauspäivä. kävelylenkille ja illalla veli tulee kylään. ei alkoholia. R:n hautajaiset 28.12.
tuo mitä Tuulakin mainitsee on tosiaan niin tuttua. alkoholiin löytyy aina rahaa. entä tämä itsensä palkitsemisen systeemi? vuosi sitten kun yritin tipatonta tammikuuta, mikä päättyi muistaakseni 25. päivä retkahdukseen, sovin itseni kanssa että saisin ostaa joka viikko jonkin pienen kivan jutun. parilla kympillä jonkin meikin taikka kynttilöitä tms. heko, eihän siitä mitään tullut kun pihiys iski. vaan ei koskaan olutta ostaessa. jos tilillä ei ole rahaa niin luottopuolella sitten. naurettavaa.
nyt on tarkoitus pitää puhdas viikko taas. kriittinen päivä on huomenna maanantaina kun menen ystäväni kanssa, joka on samanlainen juoppo kuin minäkin, Ikeaan ostoksille. eikö Ikeastakin saa olutta? en ihmettelisi että ostosten jälkeen tai niiden välissä päätyisimme olutta kippaamaan kaupan kahvilaan. mutta päätös mikä päätös. ei pisaraakaan ennen perjantaita! ja nyt narinat veks ja tartun päivän puuhiin. terveisiä kaikille! 
hei muuten Tuula hoi! nyt vasta huomasin että olet ollut juomatta reilut yli kuukauden. ihan mahtavaa. paljon onnea! kunpa minäkin pystyisin joskus samaan. !!!
huomenta tänään tiistaina. tuo mun viestiketjun otsikko “perjantai voitettu” on ristiriitaisuudessaan huono koska juuri perjantai on ainoa päivä viikossa kun voin päätökseni mukaan juoda alkoholipitoisia. päätös on vain voimistunut. vain perjantaisin siis… parempaan en tällä haavaa pysty enkä edes halua. tällä rytmillä aion jatkaa.
tänne kirjoittaminen on ehdottoman tärkeää. huomaan tämän oivalliseksi tueksi. toivottavasti ei ole vain alkuinnostusta.
Ikean keikka siirtyi keskiviikoksi eli huomiseksi. piti lähteä sinne jo maanantaina. en usko että retkahdan siellä tilaamaan olutta, mikä järki siinä olisi. perjantain jälkeen ollut siis nollapäiviä. ei mainittavia mielitekojakaan.
ensi viikolla joulusiivousta sekä joitan vähäisiä ostoksia. vietän joulun kotona yksin mikä ei haittaa ollenkaan. viihdyn omissa oloissani. nuorempana oli se rasittava mieskierre, aina piti löytää joku, ei onneksi enää. tai joo… jouluaattona ystäväni M tulee kaiketi käväisemään taksilla ees taas, mutta esim. syö jouluaterian palvelutalossa jossa asuu.
tuota mun yksikseen viihtymistä kummastellaan usein. “lähtisit ihmisten pariin” on niin pirun tuttu lause.
mulla on pari ystävää joiden seurassa viihdyn sataprosenttisesti, kuten esim. tuleva jouluvieraani M, mutta pääsääntöisesti ihmisten seura uuvuttaa. M on raitis mutta toinen ystäväni P taas vielä suurempi juoppo kuin minä. toisaalta yllätys, yllästys, aika harvoin juomme yhdessä P:n kanssa. yleensä tapaamme jomman kumman luona lounaan merkeissä. no joo, kesällä mentiin (peräti kahdesti) terassille yhdessä.
kun retkahdin suunnitelmistani pari viikkoa sitten ja lähdin yllättäen kulmakuppilaan, olin kyllästyä kuoliaaksi puolituttujen ihmisten joukossa. varjelkoot. yksi esitteli valokuvia ristiäisistä, toinen pulisi urheilu-urastaan… tsiisus.
täydellisen epäkiinnostavaa. useimmiten edes ilmainen viina ei saa minua juhliin ihmisten sekaan.
no niin. ei muuta kuin nollapäiviä lisää!
jepulis, on ollut houkutuksia taas mutten ole sortunut. eilen kun oltiin ystäväni P:n kanssa Ikeassa ja kun jonotettiin kassoilla niin sanoin P:lle että niin helvetinmoinen kaljanhimo että pois tieltä, johon P vastasi sama täällä.
kun kassoista selvittiin ostin kaksi hodaria, heh 0,50 senttiä kipale (?!) ja ahmin ne. selviydyin kotiin sortumatta kaljakauppaan ja söin edelleen Ikeasta ostamiani piiraita joissa kaiketi noin tuhat kaloria hodareiden lisäksi. ei haittaa. pääasia että ei olutta.
nälissään ei pidä olla jos meinaa jatkaa vähentämistä!! se on ihan sääntö numero ykkönen. sitä paitsi kun syö niin ruuanjälkeen oluthimo katoaa. en nimittäin tiedä mitään niin “kivaa” kuin tyhjään vatsaan lotratut kylmät oluet.
entä sitten pitkästyminen? siinä toinen loukku. sitä on opittava sietämään. elämä kun on aika usein puuduttavan tylsää. nyt vähentämisen alkuvaiheessa annan luvan itselleni katsoa netflixiä vaikka keskellä päivää. leffoja, sarjoja taikka Teeman dokkareita katsellessa tekee lähinnä mieli syödä, ei koskaan juoda. sitä en harrasta tosiaan ikinä, että siis lipittelisin leffan aikana. eniten juon silloin kun teen vähän vasurilla työtekstejä. se on niin pirun kivaa ja rentouttavaa. työtekstit sujuvat pienessä kännissä kuin leikki. tosin about viidennen oluen jälkeen syntyy pöyristyttävää roskaa mutta pari bisseä on todettu hyväksi. vaan siitäkin pitäisi päästä eroon.
okei, mutta tästä on hyvä jatkaa. kannustuksia meille kaikille!
Hienoa kuulla, etten ole ainoa joka on hoitanut työasioita alkoholin voimin. Joskus kun olen joutunut tekemään kotona tai työmatkalla ylitöitä myöhään yöhön asti on ollut todella mukavaa naukkailla siinä muutama drinksu. On työnteko tuntunut paljon hohdokkaammalta. Ja niin kauan kun on pitänyt määrän aisoissa ei varmasti ole vaikuttanut laatuunkaan. Pitänyt vaan olla tarkkana milloin kääntyy negatiiviseksi. Silloin pitää huolehtia ettei paina sähköpostissa “lähetä” nappia ennen kuin on aamulla tehnyt sanity checkin. Mutta tämähän on nyt historiaa, enää näitä ei saa tulla koska en juo arkisin ja viikonloppuisin taas en tee enää töitä
Silti huojentavaa kuulla etten ole ainoa. Itse asiassa näissä jutuissa täällä on niin paljon samastuskohtia, että aivan uskomatonta. Jokainen meistähän kuvittelee olevansa ainutlaatuinen ja yksin omien ongelmiensa kanssa.
Myös tuo syöminen on kohdallani totta. Viinan himo iskee nimenomaan tyhjään vatsaan. Perjantaisin kun pidän huolen että en tee sitä ruoanlaitto drinksua niin selviä yleensä illasta aika kivuttomasti sen jälkeen kun olen syönyt. Siihen asti se on yhtä kärvistelyä. Kovasti olin toivonut että vähentäminen näkyisi vyötärölinjassa, mutta ihan sama. Yksi asia kerrallaan. Terapeutti sanoi, että kun opin itselleni sopivat tavat tähän juomisen kontrollointiin ja todella sisäistän ne voin helpommin sitten toteuttaa samaa syömiseen. Ehkä siis vuoden päästä otan sen asian työn alle, jos tämä ongelma olisi silloin hallinnassa.
Mukavaa (selvää?) viikonloppua!
tervehdys, ja kiitos Vilmalle viestistä… ihanaa tosiaan kuulla että joku muukin tekee duuniaan drinkkien lomassa. vaan kun ikää tulee lisää ja lisää niin aivot ei enää “innostu”, tuo virettä, työntekoon vaan… tyhmentää. hidastaa. ihan silkkaa neurologiaa. aivosoluja tuhoutuu ja sitä rataa - meille kaikille tuttua. voin tunnustaa että olen kirjoittanut viisi julkaistua ja ihan mukiinmenevää ja peräti palkittua romaania kännissä. kuten entinen miesystäväni sanoi: " Sä et edes osaisi kirjoittaa muutoin kuin vähintään viis bisseä päässä". totta. mutta nyt kun tosiaan ikää alkaa olla, niin kuvio ei välttämättä toimikaan. olen ollut ns. kirjoitusblokissa vuosia. kustantaja odottaa uutta vaan koska kännään niin vitut siitä mitään tule enää.
viime perjantai. kaljakuorman sijaan ostin kaksi pulloa viiniä. meni överiksi. join melkein kaiken.
ensin tein työtekstejä ja nautin olostani. poikkeuksellisesti panin musat soimaan. haaveilin ja unelmoin. sytyttelin kynttilöitä - ja kas, työtekstien jälkeen kirjoitin pönttöjä viestejä facebookiin. ennen nukkumaan menoa oksensin. yrjösin pitkästä aikaa oikein kunnossa ja muistan, että koska olin illan aikana juonut myös kokista ja syönyt tummaa suklaata, oksensin “mustaa”, mikä pelästytti vessapöntön reunalla horjuen kosken siinä kännitilassani muistanut heti kokista ja suklaata, vaan luulin laattaavani verta.
helvetti sentään tätä touhua!
mulle alkoholismisairaus on sitä, että toisinaan se oirehtii pahemmin, toisinaan lievemmin.
tarkoitan, että on kausia kun en vedä itseäni näin piippuun, kuten edellä kerroin, vaan on jaksoja kun pärjään paremmin. mutta aina se on olemassa. AINA. siitä en pääse mihinkään.
parhaat terveiset kaikille! sietämistä ja parempaan tähdäten.