Perheenisän ongelma

Terve,
Aloitan kertomalla itsestäni. Olen 37v mies, naimisissa ja 4 lasta. Lapset 13, 11, 5 ja 4v. Asutaan pienellä paikkakunnalla itse tehdyssä omakotitalossa. Olemme vaimoni kanssa molemmat vuorotöissä joten arki on tavattoman hektistä, lisäksi Sairastan crohnin tautia ja minulta poistettiin valtaosa paksusuolesta vuosi sitten, sairaslomalla olin 2kk. Nyt on kuitenkin terveys pysynyt kuosissa ja elämä sujuu oikeinkin hyvin. Normielämää.

Suurin ongelmani on alkoholi. juomiseni on tyypillisesti tissuttelua, 2-4 saunakaljaa pari kertaa viikossa, puutarhatöiden tai nikkaroinnin ohessa pari kaljaa, ei aina mutta mielumminkin vaikkapa 3krt viidestä. Välillä menee pari viikkoa ilman mitään. Lomaaikoina mökillä menee sitten ehkä reilummin, ei määrällisesti mutta vaikkapa viikossa tissuttelua 4-5pvänä viikossa. Kotioloissa ja lomilla perheen kanssa käyttö pysyy hyvin hanskassa eli määrät pysyy max sixpack tasolla.

Mutta sitten…jos lähden kaverien kanssa ulos, matsiin, konserttiin, pikkujouluihin tms niin homma lähtee melkein aina lapasesta, juon poskettomat määrät, muisti menee täysin ja tulee hölmöiltyä, kaatuiltua…siis totaaliörvellystä.
On todella hämmästyttävää ettei mitään vakavampaa ole vielä sattunut, juopon tuuriksi sitä kai sanotaan.
Morkkis on aina näitten jälkeen armoton. Näitä örvellyskeikkoja on sitten 2-4krt vuodessa. Olen yrittänyt kaikenlaista omin päin, keskustellut kaverien ja vaimon kanssa -mutta mikään ei auta. Kontrolli lähtee tietyn pisteen jälkeen täysin. Kaikenlisäksi olin aiemmin vielä väkivaltainen ja agressiivinen juomakeikoilla, nyt on viitisen vuotta mennyt ilman tätä agressio käyttäytymistä.

Örvellyskeikkojen jälkeen lupaan aina itselleni ja vaimolleni että tämä oli viimeinen kerta. Turhaan, menee puolivuotta-vuosi ja taas tulee ylilyönti. Todella ahdistavaa. Miten pysyisin kohtuudessa, Olut pizzan kanssa tai pari lasia viiniä illallisilla? Ja silloin jos haluaisi juoda, maksimi olisi sixpack per ilta. Se olisi valtavan ihanaa.
Onko minun ainut mahdollisuuteni oman isäni tie eli nollatoleranssi. Isäni juominen oli astetta minua vakavampaa ja AA-kerhon myötä on ollut nyt juomatta yli 20 vuotta. Suurin osa kavereistani juo niinkuin minä. Liikaa. Mutta on pari kaveria jotka pysyvät tuossa kohtuudessa, ai että miten kateellinen olen heille.

Tiedän että minulla on selkärankaa jos haluan, muutama vuosi sitten kärsin peliriippuvuudesta (nettipokeri) ja siitä pääsin irti, siten että pelaan muutaman kerran vuodessa harrastumielessä ennalta päättämäni summan.

Mitenkähän sitä etenisi? Terapiaa? AA-kerhoon? Mitä? Sen olen päättänyt että pisaraakaan en juo ennenkuin jotain apua olen itselleni hommannut ja uskallan luottaa itseeni.

Onko se nollatoleranssi sitten niin mahdoton ajatus vai eikö se mielestäsi ole kunnon elämää?? Jos ei pysty “sivistyneesti” sitä yhtä lasia viiniä juomaan, parasta pysyä erossa koko aineesta. Kyllä kännissä ja muisti menneenä on jopa tapettu ihmisiäkin; tuskin haluat itsellesi ja lapsillesi sellaisia tapahtumia tai vammoja, jossa pääisäntänä on ollut viina! Elämä on valintoja täynnä… Hae apua kaikilta kanavilta, etsi niin kauan että löydät.

Niin, sitähän tässä funtsitaan, nollatoleranssia. Jännä miten vaikeeta tää voikin olla. Ajattelee että nyt ei voi koskaan olla enää kivaa, kuitenkin kun juo kunnolla niin eihän siinä ole järjen hiventäkään - tai mitään kivaa muutenkaan.

Ei vaan haluaisi myöntää itselleen ettei osaa juoda sivistyneesti tai jotain, emmätiiä enää mistään mitään :frowning:
Se hyvä puoli tietty on ettei tarvi pelätä uutta morkkista, kun en juo ennekuin asia on selvä…

hei morkkis!

Sitähän se…morkkista morkkisten perään, nimittäin meillä, jotka emme osaa lopettaa siihen yhteen, tai sanotaanko, kahteen lasilliseen , siis esim siideriä,viiniä,( ei kossua :laughing:) Homma lähtee lapasesta AINA jos on humalahakuinen juomari! Se on siinä vaiheessa lähtenyt jo, kun olet omasta mielestäsi todella mukava, kaverit maailman ihanimpia, ja voisit syleillä koko maailmaa. tahtoo sanoa - olet siis humalassa!

Kuule niin ajattelin mäkin, kun lopetin, että mitäs ny??? kaikki viikonloputko selvin päin, ja tehden…mitä???
Kauhea brobleema, mitäs ellei osaakaan olla, kun ei mee sitä yhtä päivää ottaessa, ja kahta (mulla kolmea) päivää potiessa armotonta kapulaa, ja sitä hemmetin morkkista! :imp:
Voin sua lohduttaa sillä, että ekat päivät ja viikonloput sen jälkeen, kun oot PÄÄTTÄNYT, etteitota enää pisaraakaan, menee siihen, että ihmettelet uutta maailmaa, ja sitä ihanaa oloa, mikä on aamuisin, kun on kristallinkirkas pää :smiley:
Niin, ja huom! Ei morkkista!!! :laughing:

Jos ja kun sulla on totaalilopetus mielessä, älä ala funtsimaan sitä “vähän” juomista, koska vaikka määräsi viikolla/vkl ovat aikalailla kohtuuluokkaa, ovat ne kuitenkin todella addiktoivia juomailtoja, ja jos homma karkaa hanskasta, kuten kerroit kavereitten kanssa ym, niin sulle sopii ainoastaan nollatole, eli yksinkertaisesti: lopetat koko juomisen NYT! :imp: Kun tänne kerran kirjoitit, sulla on ongelma, ja se ongelma hoidetaan pois kuleksimasta, eiks näin? :smiley:

Sori (hitot, ei mun tarvi anteeks pyytää) raaka puhe, mutta koettua elämään n. 25 vuotta rankasti ryypäten, eli tiedän, mistä puhun. Kerrohan mitä oot funtsinut, ja tuu tänne kirjoittelemaan!!! Täällä vastaillaan AINA! Ellei samantien, kuitenkin pian…täällä on aina sulla apuja, kun tarviit! TSEMPPIÄ!!!

-aliina, raitis alkoholisti

Tervehdys morkkis, tarinasi kuulostaa hyvin tutulta.Itse olen melkein samanikäinen, pienen kaksivuotiaan pojan isä. Alkoholinkäyttöni on perhepiirissä kohtuullista ja pysyy hyvin hallinnassa, yleensä pari kolme tölkkiä olutta viikonloppuisin. Mutta varsinaiset kaveri-illat,tms ovatkin jotain ihan muuta, muisti lähtee melkein joka kerta ja tulee orvellettyä ja mokailtua pahasti. Vielä ei ole tästä ollut seurauksia kotona, kaiketi vain ollut tuuria. Rakastan perhettäni, enkä voi kestää ajatusta että tuhoaisin perhe-elämäni alkoholinkäyttöni vuoksi, kuten oma isäni teki.

Kuukausi sitten meni firman pikkujoulut pahasti överiksi ja siitä saakka on lopettaminen ollut mielessä. Vaikealta tuntuu, melkein kaikki kaverini juovat ja aika paljonkin, eivät itse tunnu olevan huolestuneita asiasta. Heille on hyvin vaikea ymmärtää miksi joku ei haluaisi juoda. Ongelma on myös se, että tapaan kavereitani lähinnä baareissa, joten pelkään etääntyväni ystävistäni, jos lopetan. Vähentäminen taas tuntuu vaikealta siksi, että tiedän homman riistäytyvän käsistä ennemmin tai myöhemmin.

Ymmärrän tilanteesi vaikeuden. Itse olen nyt onnistunut olemaan melkein kuukauden juomatta, olen jopa kerran ollut baarissa selvinpäin, kaverien kulmien kohotteluja lukuun ottamatta ihan positiivinen kokemus. Vuoden loppuun mennään samalla periaatteella, haasteena vielä tulossa parit pikkujoulut ja joulu appiukon kanssa ja tietenkin uusivuosi. Mitä ihmettä voi keksiä selitykseksi, kun ihmiset kysyvät miksi et juo?

Moikka! Minä olen ihan uusi täällä, ja tilanne aikalailla sama kun sulla, mutta olen äiti. Kolme lasta ja mies, joka on alkoholinkäytössä hyvin kohtuullinen, 0-2 annosta viikossa eikä humalahakuisuutta. Toisin kuin minulla… Olen pikkuhiljaa ruvennut huolestumaan omasta humalahakuisuudestani, jota en tietenkään “myönnä” julkisesti… Naisihmisenä sitä on kaikenlaisten raiskareidenkin vaarassa kun kaupungilla örveltää…
Nykyään kaikki illanvietot kavereiden kanssa päättyvät poskettomaan humalaan, useasti menee muisti ja kavereiden edessä hävettää. Morkkista löytyy jälkeenpäin ja tyhmiä känniääliöviestejä tulee lähetettyä. Ja näitä illanviettoja on vähintään kerta kuukaudessa, toisinaan jopa 4 kertaa.
Mun ongelma toistaiseksi on se, että en halua lopettaa :frowning: koska humalatila on niin positiivinen olo… Räkäkänni sitä vastoin taas ei… Eikä krapula joka näin vanhemmiten on ruvennut olemaan aika ikävä olotila.
Tsemppiä sulle.

Noniin, kiitos vastauksista, vaikka tietää että kaltaisiaan on vaikka kuinka paljon niin kiva saada konkretiaa täällä. Juomatta on oltu nyt kolmisen viikkoa ja vaikka saunakaljat on käynyt mielessä en ole hörpännyt. Eikä ole ollut vaikeaakaan. juomisen lopetusta on mietitty välillä enemmän välillä vähemmän, prosessi jatkuu.

Mulle ei ole mikään ongelma sanoa työkavereille tai muillekkaan etten juo enää, mutta sanon vain että juominen on toistaiseksi loppunut, kun sanoin syyksi ettei jatkuva hönöily kiinnosta enää niiin kommentteja ei kyllä tullut, tai mitään muutakaan tukea, ihmeteltiin vaan kun ei ryyppyreissu Tallinnaan kiinnosta…Eikä se oikeasti kiinnostakaan…nyt. Mutta jos en asialle tee mitään eli jätän asian leijumaan, niin sehän on selvä että jossain vaiheessa kiinnostaa :frowning:
Jutellaan lisää!